Joko Martinan lasten harrastamispakko spekuloitiin täällä?

Minäkin olen sitä mieltä että lapsia pitää innostaa liikkumaan, ja etenkin etsiä sitä lajia mikä tuntuu lapselle mieluisimmalta, mutta kaikille sitä intoa ei synny vaikka kuinka pakottaisi harrastamaan, vaan siitä saattaa jopa tulla vastenmielistä, joten en kannata pakkoharrastuksia.

Oma lapsi on kokeillut kaikkia lajeja, uinnista lasketteluun, ja telinevoimistelusta luisteluun, mutta kaikki harrastukset muuttui parin kuukauden jälkeen pakkopullaksi, eikä tuntunut mieluisalta töniä lasta väkisin harrastuksiin viikosta toiseen.

Lopulta sitten löytyi harrastus, mihin lapsi hurahti, ja on nyt jo pari vuotta käynyt harkoissa oma-aloitteisesti ja innokkaasti, melkein joudun välillä ehdottamaan että pitäisi vapaapäiviä. Tämä harrastus ei tosin liity mitenkään liikuntaan tai urheiluun, mutta koska lapsella on intoa ja intohimoa ja on selvästi löytänyt oman juttunsa, niin olen luopunut siitä liikuntaharrastuksen tärkeydestä, ja yritetään sitten kerätä tarpeeksi hyötyliikuntaa arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että lapsia pitää innostaa liikkumaan, ja etenkin etsiä sitä lajia mikä tuntuu lapselle mieluisimmalta, mutta kaikille sitä intoa ei synny vaikka kuinka pakottaisi harrastamaan, vaan siitä saattaa jopa tulla vastenmielistä, joten en kannata pakkoharrastuksia.

Oma lapsi on kokeillut kaikkia lajeja, uinnista lasketteluun, ja telinevoimistelusta luisteluun, mutta kaikki harrastukset muuttui parin kuukauden jälkeen pakkopullaksi, eikä tuntunut mieluisalta töniä lasta väkisin harrastuksiin viikosta toiseen.

Lopulta sitten löytyi harrastus, mihin lapsi hurahti, ja on nyt jo pari vuotta käynyt harkoissa oma-aloitteisesti ja innokkaasti, melkein joudun välillä ehdottamaan että pitäisi vapaapäiviä. Tämä harrastus ei tosin liity mitenkään liikuntaan tai urheiluun, mutta koska lapsella on intoa ja intohimoa ja on selvästi löytänyt oman juttunsa, niin olen luopunut siitä liikuntaharrastuksen tärkeydestä, ja yritetään sitten kerätä tarpeeksi hyötyliikuntaa arkeen.

Omaa kiinnostusta pitää olla mutta myös siihen innostavaan harrastukseen voi välillä tulla kausia ettei niin kiinnosta. Heti ei kannattaisi lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ei kerrottu että paljonko lapsella on harrastuksia, niin vähän vaikea ottaa kantaa. Meillä on saman ikäinen lapsi ja hänellä on kaksi harrastusta, mikä on ihan maksimi sekä hänelle että meille vanhemmille kuskaamisessa. Toinen lapsi alkaa tulemaan siihen ikään että myös hän alkaa pian jotain harrastamaan ja nyt jo mietitään että miten näitä jaksaa vielä useammin. Arki on niin hemmetin ohjelmoitua jo töiden ja koulunkin takia.

Kiinnostuin noista alapeukuista. Onko kaksi harrastusta 7-vuotiaalla mielestänne liikaa? Vai mikäs? Tyttö käy pianotunnilla ja baletissa. Baletti on hänen oma valintansa ja pianotunti vanhempien valinta.

/sama

Ilmeisesti toinen on jo koulussa, toinen alle kouluikäinen? Alle kouluikäisten harrastuksissa vanhempi on varmaan usein mukana? Olen hoitovapaalla ja käyn lasteni kanssa ohjatuilla tunneilla 2-3 kertaa viikossa eri paikoissa. Vastaavia harrastuksia kuin martinalla. Mielestäni ne ovat mukavaa yhdessäoloa lapsen kanssa. Lapset nauttivat kun oppivat uutta :)! Mutta sitten kun menevät hoitoon niin ehkä vain kerran viikkoon käydään jossain ohjatussa ja muuten vaan, kuten nytkin, retkeillään, ulkoillaan, pulkkailllaan, puistoillaan, pyöräillään, luistellaan tms. Mutta en kyllä yhtään kauhistelisi tuota heidän menoa, vaikka ihan tarkkoja tuntien määriä ei kerrottukaan. samapa tuo miten sen päivittäisen 3 h liikunnan kuroo täyteen, harrastuksissa tai vapaammin metsässä samoillen. Eivät ne sulje toisiaan pois! Ehkä tässä on myös kyse siitä, että ei ite jaksa niin ei muutkaan saisi ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että lapsia pitää innostaa liikkumaan, ja etenkin etsiä sitä lajia mikä tuntuu lapselle mieluisimmalta, mutta kaikille sitä intoa ei synny vaikka kuinka pakottaisi harrastamaan, vaan siitä saattaa jopa tulla vastenmielistä, joten en kannata pakkoharrastuksia.

Oma lapsi on kokeillut kaikkia lajeja, uinnista lasketteluun, ja telinevoimistelusta luisteluun, mutta kaikki harrastukset muuttui parin kuukauden jälkeen pakkopullaksi, eikä tuntunut mieluisalta töniä lasta väkisin harrastuksiin viikosta toiseen.

Lopulta sitten löytyi harrastus, mihin lapsi hurahti, ja on nyt jo pari vuotta käynyt harkoissa oma-aloitteisesti ja innokkaasti, melkein joudun välillä ehdottamaan että pitäisi vapaapäiviä. Tämä harrastus ei tosin liity mitenkään liikuntaan tai urheiluun, mutta koska lapsella on intoa ja intohimoa ja on selvästi löytänyt oman juttunsa, niin olen luopunut siitä liikuntaharrastuksen tärkeydestä, ja yritetään sitten kerätä tarpeeksi hyötyliikuntaa arkeen.

Omaa kiinnostusta pitää olla mutta myös siihen innostavaan harrastukseen voi välillä tulla kausia ettei niin kiinnosta. Heti ei kannattaisi lopettaa.

Niin kuin kirjoitinkin, niin sitten kun lapsi löysi sen oman lajinsa, niin sen jälkeen ei ole kertaakaan tarvinut keskustella siitä että kiinnostaako vai ei, ja saako jäädä kotiin vai ei, joten tällä meidän perheen kokemuksella olen onnellinen että en pakottanut jatkamaan mitään niitä aiempia harrastuksia, mihin intoa ei riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko ruodittu mutta tuolla menolla kasvaa murrosiässä pahasti oireilivia lapsia.

Tyttäreni oli musiikkiluokalla ala- ja yläkoulun ja niissä ympyröissä oli useita lapsia jotka olivat pakotetusti harrastuksissa, soittoa, voimistelua, balettia, ratsastusta, jääkiekkoa, jalkapalloa.

Jossain vaiheessa yläkouluaikaan jotkut lapsista pisti stopin eikä suostuneet enää vanhempiensa vaatimuksiin. 

Omalla lapsella ei ollut muuta harrastusta kuin musiikki ja sekin lapsen omasta aloitteesta ja halusta. Musiikkiharrastus vei jo yksistään aikaa ja ei olisi ollut mielekästä harrastaa enää muuta. Yhtenä päivänä soittotunti, toisena päivänä bändi ja kolmantena musiikin teoria. Tämän lisäksi soittamista kotona, soittoläksyt. 

En todellakaan ihmettele että osa näistä runsaasti harrastavista oireili pahasti, olivat väsyneitä pakkosuorittamiseen ja heiltä katosi harrastamisen ilo. 

Pieni lapsi joka on päiväkodissa ja koulussa oppii riittävästi sosiaalisia taitoja niiden tuomissa vuorovaikutustilanteissa.

Lapselle tulee turvata vapaata aikaa ilman ohjelmoitua tekemistä. Saa leikkiä omaan tahtiin ja vain olla.

äiti ja opettaja

Piti hakea aurinkolasit, niin pahasti sädekehäsi häikäisi.

Wau. SINUN lapsesi oli koko harrasteryhmässä ainoa joka harrasti omasta halustaan. Tunnet varmaan ylpeyttä ja onnistumisen iloa sekä äitinä että opettajana.

Esikoinen oli 4-vuotias, kun olin kuopuksen kanssa äitiyslomalla ja hoitovapaalla ja esikoinen oli kotona meidän kanssa. Päiväsaikaan vei esikoisen kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhoon, kerran oli muskari ja yhden kerran jotain muuta. Keskiviikkoisin oltiin vaan kotona.

Olin kuvitellut, etta lapsi kaipaa seuraa ja tekemistä, mutta yhtenä päivänä lapsi kysyi aamusta, että minne me tänään mennään. Sanoin, että tänään ei mennä minnekään ja lapsi huokasi, että ihanaa, kun on vapaapäivä. Ja lapsi ihan kotona hoidetusta lapsesta oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti toinen on jo koulussa, toinen alle kouluikäinen? Alle kouluikäisten harrastuksissa vanhempi on varmaan usein mukana? Olen hoitovapaalla ja käyn lasteni kanssa ohjatuilla tunneilla 2-3 kertaa viikossa eri paikoissa. Vastaavia harrastuksia kuin martinalla. Mielestäni ne ovat mukavaa yhdessäoloa lapsen kanssa. Lapset nauttivat kun oppivat uutta :)! Mutta sitten kun menevät hoitoon niin ehkä vain kerran viikkoon käydään jossain ohjatussa ja muuten vaan, kuten nytkin, retkeillään, ulkoillaan, pulkkailllaan, puistoillaan, pyöräillään, luistellaan tms. Mutta en kyllä yhtään kauhistelisi tuota heidän menoa, vaikka ihan tarkkoja tuntien määriä ei kerrottukaan. samapa tuo miten sen päivittäisen 3 h liikunnan kuroo täyteen, harrastuksissa tai vapaammin metsässä samoillen. Eivät ne sulje toisiaan pois! Ehkä tässä on myös kyse siitä, että ei ite jaksa niin ei muutkaan saisi ;)

Kolmevuotiaasta ylöspäin ei ole vanhempi mukana.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan monella on juuri tuo asenne harrastuksiin "pitää olla aktiivinen ja siitä on hyötyä myöhemmässä elämässä"

Niin pitääkin. Varsinkin liikntaharrastus pitäisi olla pakollinen jokaiselle alaikäiselle.

Tajuatko miten huonossa kunnossa suomalaiset lapset on? Suurin osa niistä ei pääse edes kyykkyyn, ei kykene istumaan maassa jalat suorana ja selkäsuorana ja on lihavia.

Jos suomalaisten lasten tilanne menee vielä huonommaksi niin ne menee sairaseläkkeelle suoraan peruskoulusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meidän lapsella ei olisi harrastuksia, niin se aika mitä ei olisi harrastamassa, menisi ruudun tuijottamiseen. Sitä paitsi liikunnan tärkeyttä korostetaan koko ajan enemmän ja enemmän. Joten meillä myös joskus joudutaan pakottamaan lapsi harrastukseen...

Meillä onnistui (puoli)pakottaminen ja kiristäminen 12-vuotiaaksi asti, sitten lasta ei saanut edes pakolla urheiluharrastukseen. Kuinka saatte yli 13-vuotiaat hasrrastamaan liikuntaa jos mikään ei kiinnosta? ( ja on vauvauinnista lähtien kokeiltu suunnilleen kaikkea paitsi miekkailua; mistään lajista ei tullut pidempiaikaista intohimoa)

Lasta ei kiinnosta koska telkkari, pelikonsolit, tietokone, tabletti ja älypuhelin.

Noita ei koskaan edes lapselle pitäisi antaa. Ei ole tervettä että lapsi kuluttaa aikansa ruudun ääressä (oli se sitten tietokone tai telkkari).

Sen lisäksi että se ei liiku niin se vahingoittaa silmiä(kahdesta syystä: Yksi ihmisen pitäisi saada päivittäin määrätty määrä auringonvaloa joka on elintärkeä silmille. Toinen on se että ruutu itsessään vahingoittaa silmiä kun sitä pitkään ja usein katsoo).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että lapsia pitää innostaa liikkumaan, ja etenkin etsiä sitä lajia mikä tuntuu lapselle mieluisimmalta, mutta kaikille sitä intoa ei synny vaikka kuinka pakottaisi harrastamaan, vaan siitä saattaa jopa tulla vastenmielistä, joten en kannata pakkoharrastuksia.

Oma lapsi on kokeillut kaikkia lajeja, uinnista lasketteluun, ja telinevoimistelusta luisteluun, mutta kaikki harrastukset muuttui parin kuukauden jälkeen pakkopullaksi, eikä tuntunut mieluisalta töniä lasta väkisin harrastuksiin viikosta toiseen.

Lopulta sitten löytyi harrastus, mihin lapsi hurahti, ja on nyt jo pari vuotta käynyt harkoissa oma-aloitteisesti ja innokkaasti, melkein joudun välillä ehdottamaan että pitäisi vapaapäiviä. Tämä harrastus ei tosin liity mitenkään liikuntaan tai urheiluun, mutta koska lapsella on intoa ja intohimoa ja on selvästi löytänyt oman juttunsa, niin olen luopunut siitä liikuntaharrastuksen tärkeydestä, ja yritetään sitten kerätä tarpeeksi hyötyliikuntaa arkeen.

Omaa kiinnostusta pitää olla mutta myös siihen innostavaan harrastukseen voi välillä tulla kausia ettei niin kiinnosta. Heti ei kannattaisi lopettaa.

Juuri niin. Mutta nykyään lapset ja myös aikuiset lopettaa kaiken heti kun tulee ensimmisen kerran olo että ei jaksa tai ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että lapsia pitää innostaa liikkumaan, ja etenkin etsiä sitä lajia mikä tuntuu lapselle mieluisimmalta, mutta kaikille sitä intoa ei synny vaikka kuinka pakottaisi harrastamaan, vaan siitä saattaa jopa tulla vastenmielistä, joten en kannata pakkoharrastuksia.

Oma lapsi on kokeillut kaikkia lajeja, uinnista lasketteluun, ja telinevoimistelusta luisteluun, mutta kaikki harrastukset muuttui parin kuukauden jälkeen pakkopullaksi, eikä tuntunut mieluisalta töniä lasta väkisin harrastuksiin viikosta toiseen.

Lopulta sitten löytyi harrastus, mihin lapsi hurahti, ja on nyt jo pari vuotta käynyt harkoissa oma-aloitteisesti ja innokkaasti, melkein joudun välillä ehdottamaan että pitäisi vapaapäiviä. Tämä harrastus ei tosin liity mitenkään liikuntaan tai urheiluun, mutta koska lapsella on intoa ja intohimoa ja on selvästi löytänyt oman juttunsa, niin olen luopunut siitä liikuntaharrastuksen tärkeydestä, ja yritetään sitten kerätä tarpeeksi hyötyliikuntaa arkeen.

Omaa kiinnostusta pitää olla mutta myös siihen innostavaan harrastukseen voi välillä tulla kausia ettei niin kiinnosta. Heti ei kannattaisi lopettaa.

Niin kuin kirjoitinkin, niin sitten kun lapsi löysi sen oman lajinsa, niin sen jälkeen ei ole kertaakaan tarvinut keskustella siitä että kiinnostaako vai ei, ja saako jäädä kotiin vai ei, joten tällä meidän perheen kokemuksella olen onnellinen että en pakottanut jatkamaan mitään niitä aiempia harrastuksia, mihin intoa ei riittänyt.

Mitä liikuntaa lapsi harrastaa? Enkä puhu mistää kävelyistä vaan kovasta liikunnasta jota pitäisi joka viikko useaan kertaan harrastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan monella on juuri tuo asenne harrastuksiin "pitää olla aktiivinen ja siitä on hyötyä myöhemmässä elämässä"

Niin pitääkin. Varsinkin liikntaharrastus pitäisi olla pakollinen jokaiselle alaikäiselle.

Tajuatko miten huonossa kunnossa suomalaiset lapset on? Suurin osa niistä ei pääse edes kyykkyyn, ei kykene istumaan maassa jalat suorana ja selkäsuorana ja on lihavia.

Jos suomalaisten lasten tilanne menee vielä huonommaksi niin ne menee sairaseläkkeelle suoraan peruskoulusta. 

Alapeukuttajat voisivat ihan perustella asiansa eikä vaan heitellä alapeukkuja

On hyväkin pakottaa:

http://yle.fi/urheilu/3-7815043

Vanhemmat on syypäitä tuohon. Kun lapselle ei opeteta liikunnan merkitystä niin sitten se ei liiku aikuisenakaan

Jossakin tositv-ohjelmassa sairaanhoitaja totesi Martinan olevan sopimaton äidiksi. Kun tuon perheen ja etenkin Martinan menoa tarkastelee lähemmin tätä pakkoharrastamista myöten, niin oikeassahan tuo oli. Sääliksi käy lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että lapsia pitää innostaa liikkumaan, ja etenkin etsiä sitä lajia mikä tuntuu lapselle mieluisimmalta, mutta kaikille sitä intoa ei synny vaikka kuinka pakottaisi harrastamaan, vaan siitä saattaa jopa tulla vastenmielistä, joten en kannata pakkoharrastuksia.

Oma lapsi on kokeillut kaikkia lajeja, uinnista lasketteluun, ja telinevoimistelusta luisteluun, mutta kaikki harrastukset muuttui parin kuukauden jälkeen pakkopullaksi, eikä tuntunut mieluisalta töniä lasta väkisin harrastuksiin viikosta toiseen.

Lopulta sitten löytyi harrastus, mihin lapsi hurahti, ja on nyt jo pari vuotta käynyt harkoissa oma-aloitteisesti ja innokkaasti, melkein joudun välillä ehdottamaan että pitäisi vapaapäiviä. Tämä harrastus ei tosin liity mitenkään liikuntaan tai urheiluun, mutta koska lapsella on intoa ja intohimoa ja on selvästi löytänyt oman juttunsa, niin olen luopunut siitä liikuntaharrastuksen tärkeydestä, ja yritetään sitten kerätä tarpeeksi hyötyliikuntaa arkeen.

Omaa kiinnostusta pitää olla mutta myös siihen innostavaan harrastukseen voi välillä tulla kausia ettei niin kiinnosta. Heti ei kannattaisi lopettaa.

Niin kuin kirjoitinkin, niin sitten kun lapsi löysi sen oman lajinsa, niin sen jälkeen ei ole kertaakaan tarvinut keskustella siitä että kiinnostaako vai ei, ja saako jäädä kotiin vai ei, joten tällä meidän perheen kokemuksella olen onnellinen että en pakottanut jatkamaan mitään niitä aiempia harrastuksia, mihin intoa ei riittänyt.

Mitä liikuntaa lapsi harrastaa? Enkä puhu mistää kävelyistä vaan kovasta liikunnasta jota pitäisi joka viikko useaan kertaan harrastaa. 

Mitä tarkoitat kovalla liikunnalla? Lapsi leikkii ulkona kavereidensa kanssa, sekä kulkee koulumatkat ja muita menoja kävellen tai pyörällä, käy kavereiden kanssa luistelemassa, laskettelemassa, hiihtämässä ja uimassa silloin kun huvittaa. Siinä on lapselle ihan riittävästi luontaista liikuntaa, sillä kaiken ei tarvitse olla ohjattua treeniä, eikä elämä ole pelkkää suorittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan monella on juuri tuo asenne harrastuksiin "pitää olla aktiivinen ja siitä on hyötyä myöhemmässä elämässä"

Niin pitääkin. Varsinkin liikntaharrastus pitäisi olla pakollinen jokaiselle alaikäiselle.

Tajuatko miten huonossa kunnossa suomalaiset lapset on? Suurin osa niistä ei pääse edes kyykkyyn, ei kykene istumaan maassa jalat suorana ja selkäsuorana ja on lihavia.

Jos suomalaisten lasten tilanne menee vielä huonommaksi niin ne menee sairaseläkkeelle suoraan peruskoulusta. 

Tai sitten pitäisi olla siellä päiväkodissa, koulussa ja iltiksessä kunnolla liikuntaa. Päiväkodeissa kunnon retkiä/luistelua/liikuntapuistoja jne joka viikko.

Iltiksissä pakkoulkoilu ja koulussa paljon liikuntaa. Opettajat ohjaamaan välkillä.

Mutta ai niin, se vaatisi henkilökunnalta muutakin kuin ihan sitä riman yli menoa just ja just.

Meidänkin lasten eskarin vieressä on iso leikkipuisto ja talbisin luistelukenttä. Luistelemaan vietiin silti noin kerran lukuvuodessa ja siihenkin värvättiin äidit avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan monella on juuri tuo asenne harrastuksiin "pitää olla aktiivinen ja siitä on hyötyä myöhemmässä elämässä"

Niin pitääkin. Varsinkin liikntaharrastus pitäisi olla pakollinen jokaiselle alaikäiselle.

Tajuatko miten huonossa kunnossa suomalaiset lapset on? Suurin osa niistä ei pääse edes kyykkyyn, ei kykene istumaan maassa jalat suorana ja selkäsuorana ja on lihavia.

Jos suomalaisten lasten tilanne menee vielä huonommaksi niin ne menee sairaseläkkeelle suoraan peruskoulusta. 

Tai sitten pitäisi olla siellä päiväkodissa, koulussa ja iltiksessä kunnolla liikuntaa. Päiväkodeissa kunnon retkiä/luistelua/liikuntapuistoja jne joka viikko.

Iltiksissä pakkoulkoilu ja koulussa paljon liikuntaa. Opettajat ohjaamaan välkillä.

Mutta ai niin, se vaatisi henkilökunnalta muutakin kuin ihan sitä riman yli menoa just ja just.

Meidänkin lasten eskarin vieressä on iso leikkipuisto ja talbisin luistelukenttä. Luistelemaan vietiin silti noin kerran lukuvuodessa ja siihenkin värvättiin äidit avuksi.

Niin, ihan kiusallaan ja tahallaan ne tarhan opet ja päiväkodin hoitotädit ei vie lapsia liikkumaan. Äly hoi!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko ruodittu mutta tuolla menolla kasvaa murrosiässä pahasti oireilivia lapsia.

Tyttäreni oli musiikkiluokalla ala- ja yläkoulun ja niissä ympyröissä oli useita lapsia jotka olivat pakotetusti harrastuksissa, soittoa, voimistelua, balettia, ratsastusta, jääkiekkoa, jalkapalloa.

Jossain vaiheessa yläkouluaikaan jotkut lapsista pisti stopin eikä suostuneet enää vanhempiensa vaatimuksiin. 

Omalla lapsella ei ollut muuta harrastusta kuin musiikki ja sekin lapsen omasta aloitteesta ja halusta. Musiikkiharrastus vei jo yksistään aikaa ja ei olisi ollut mielekästä harrastaa enää muuta. Yhtenä päivänä soittotunti, toisena päivänä bändi ja kolmantena musiikin teoria. Tämän lisäksi soittamista kotona, soittoläksyt. 

En todellakaan ihmettele että osa näistä runsaasti harrastavista oireili pahasti, olivat väsyneitä pakkosuorittamiseen ja heiltä katosi harrastamisen ilo. 

Pieni lapsi joka on päiväkodissa ja koulussa oppii riittävästi sosiaalisia taitoja niiden tuomissa vuorovaikutustilanteissa.

Lapselle tulee turvata vapaata aikaa ilman ohjelmoitua tekemistä. Saa leikkiä omaan tahtiin ja vain olla.

äiti ja opettaja

Piti hakea aurinkolasit, niin pahasti sädekehäsi häikäisi.

Wau. SINUN lapsesi oli koko harrasteryhmässä ainoa joka harrasti omasta halustaan. Tunnet varmaan ylpeyttä ja onnistumisen iloa sekä äitinä että opettajana.

Ilmeisesti sinulla on lukemisen ymmärtämisen vaikeutta. Sanoin että "oli useita lapsia " en suinkaan että kaikki harrastivat pakotetusti. En myöskään sanonut, että oma lapseni oli ainoa joka harrasti omasta halustaan. 

Ilmeisesti oma viestini osui ja upposi sinuun ja olet pakottanut lapsesi johonkin harrastukseen vasten tahtoaan.

Työni kautta minulla on laaja perspektiivi lapsiin, nuoriin, perheisiin ja vanhemmuuteen. Olen näköalapaikalla.

Tosiaan, jutussa ei kerrottu kovin tarkasti, kuinka paljon harrastuksia lapsilla on. Toisella ainakin viikoittainen ratsastus. Lisänä laskettelua, juoksua, tanssitunteja(?). Koululaisten harrastuksissa pitäisi olla kohtuus, sillä lapsikin tarvitsee lepoa ja palautumishetkiä, myös henkisiä. Lapsen ensisijainen prioriteetti on kuitenkin yrittää koulussa parhaansa, sillä se rakentaa pohjaa jatko-opinnoille. Jos lapsella on liikaa muita tavoitteita, hän ei pysty suoriutumaan koulusta kaikella potentiaalillaan. Fiksukin lapsi voi menestyä vain keskinkertaisesti koulussa, jos ei energiaa riitä siihen panostamiseen, vaan läksyjä luetaan pääsääntöisesti väsyneenä illalla puoliteholla. Mikäli lapsi itse hamuaisi jokaiselle illalle harrastuksia, on minusta vanhemman velvollisuus jarrutella ja varmistaa, ettei harrastuksia ole niin paljoa, että lepo kärsii, eikä lapsi jaksa yrittää koulussa parastaan.

Toisaalta ymmärrän kyllä osittain Martinan pointin. Koululainen vasta harjoittelee pitkäjänteisyyttä ja ajoittaista emukavuusalueella olemista tavoitteidensa eteen. Vaikeina hetkinä lapsi voi tarvita vanhemman lempeää jämäkkyyttä harrastusten suhteen, tai muuten lapselta voi jäädä paljon itsetuntoa vahvistavia onnistumisen elämyksiä kokematta. Vanhemman tulee kuitenkin olla rehellinen itselleen: onko kyse edellämainituista ja lapsen inhimillisestä mukavuudenhalusta, vai onko kyse siitä, että lapsi ei pitkällä tähtäimellä saa harrastuksesta yhtä paljoa iloa takaisin, kuin mitä harrastus ottaa. Lasta ei kuitenkaan kannata laittaa repimään itseään joka paikkaan. Aluksi harrastuskokeiluja voi olla enemmän, mutta on ihan ok, että lapsi valitsee, mihin haluaa panostaa. Ja yksikin paljon iloa ja hyvää oloa antava harrastus riittää varmasti koululaiselle, ellei lapsella ole erityistä intohimoa useampaan lajiin.