Opettaja! Kauanko toimit tuntiopettajana ennen viran saamista?

Täällä olisi yksi pian valmistuva luokanopettaja käsityön aineenopettajana pätevyydellä, jota kiinnostaisi kuulla noista yksityisen sektorin työmahdollisuuksista! Mitä lähempänä valmistuminen on, sitä enemmän ahdistaa työllistyminen...

Valmistuin lukuvuoden jo alettua, jolloin lähialueen virat oli täytetty määräaikaisina, sain kuitenkin heti töitä ja viran seuraavana keväänä. Erityisope minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun määräaikaisena tuntiopettajana vuodesta toiseen vaihdat koulua ja haet virkoja, niin päädyt haastatteluissa tilanteisiin, joissa jo ihmetellään, miksi olet vielä vailla virkaa? Niin, miksiköhän? Tekisi mieli kysyä vastakysymys: miksi rehtorit valitsevat sen tutun, vuoden/parin vuoden kokemuksen omaavan opettajan virkaan, vaikka pitkän työkokemuksen omaavia on vailla vakipaikkaa? Ja vieläpä samassa kunnassa?

Siitä tutusta tietää tasan tarkkaan, mitä saa. Pitkäkään kokemus ei tee opettajasta automaattisesti hyvää. Tässä ymmärrän rehtoreita täysin.

Ja aika usein ne koulusta toiseen kiertäjät ovat niitä, jotka eivät koskaan virkaa saakaan. Tiedän monia, jotka kiertävät koulusta toiseen, vuodesta toiseen ja muuta kautta sitten rivien välistä kuulee, että eivät kuitenkaan ole sellaisia, joita halutaan taloon pysyvästi.

43:lle: Itse koulusta toiseen kiertävänä voin kyllä kertoa saavani hyvää palautetta esimiehiltäni. Toimivat myös suosittelijoinani ja kirjoittavat hyvät työtodistukset. Viihdyn työssäni ja tulen hyvin toimeen nuorten kanssa.

Aineenope, ilman vakivirkaa. Taito -ja taideaine.

Hei, te yksityiselle sektorille siirtyneet opettajat! Tulkaahan ihmeessä kertomaan, mihin olette työllistyneet. Ei teitä täällä kukaan voi tunnistaa, joten auttakaa naista (ja miestä) mäessä ja antakaa avoimesti vinkkiä, mitä nämä yksityissektorin työt oikein ovat!

t. Työtön ja tympiintynyt äikänope

.

Up

Vierailija kirjoitti:

Opetusnäyte? Ennakkotehtävä? Mitäettä? Itse selvisin puolen tunnin haastattelulla vuosi sitten.

Aineenope, 5 v tuntiopettajana enen virkaa.

Itse törmäsin opetusnäytteeseen, kun tulin valituksi erään yksityisen ammattikorkeakoulun lehtoriksi vuonna 2002 (siis vakituinen pesti, mutta koska yksityisellä puolella ei ole virkoja).

Tätä ennen olin ollut päätoimisena tuntiopettajana peruskoulussa ja lukiossa yhteensä viisi vuotta.

Ammattikorkeakoulun lehtorina viihdyin kolme vuotta ennen alan vaihtamista.

Valmistuin v. 2010 luokanopeksi. Edelleen ilman virkaa eli palkataan määräaikaiseksi vuodesta toiseen. Olen kyllä tyytyväinen, että töitä on. Kaikille ei riitä määräaikaisiakaan hommia.

Sanokaapa mistä niitä sijaisuuksia saapi? 

Up. Niin, alkaa hiukkasen ahdistaa, kun vuodesta toiseen kiertää. Tulee tosiaan olo, että saa jo selitellä pätkäläisyyttään. Alkaa olla itsetunto romuna. Haukkuja ei ole esimiehiltä tosin tullut, ja seuraavakin pätkä on aina ennenpitkää löytynyt, joten en varmaan voi ihan surkea tapaus olla. Mietin vain, miten kauan mielenterveys kestää. Aina uusi hakeminen, uusi työpaikka, uudet kollegat ja oppilaat ja talon tavat. Juuri kun pääsee sisälle taloon, pätkä loppuu. Ei kun seuraavaa kohti taas. Ja aina pitää antaa se 120 prossaa itsestään. Viime aikoina tosin en ole enää jaksanut antaa kuin sen 100 prossaa. Saako sijainen / pätkäläinen /silpputyöntekijä / kiertolainen väsyä? Ja sitten virassa olevat, hyvää tarkoittavat kollegat kommentoivat, että onneksi sait nyt täältä pidemmän pätkän. No, ainahan siitä pätkästä onnellinen on alussa, lopussa alkaa ahdistus nostaa päätään, kun tietää joutuvana taas pellolle. Uutta hakemaan. Pirteästi hymyilemään. Optimistinen olemaan, eihän katkeruudella mitään saavuta. Olen lisäkouluttautunutkin. Nyt ehdin olla pari viikkoa työttömänä, kun TE-toimistosta tiedusteltiin, tarvitsisinko ohjausta hakemuksen tekemiseen. Tuskin tarvitsen, kun olen  hakemuksillani saanut noin parikymmentä eri työpaikkaa.

Tämä on arkeani kirjoitti:

Up. Niin, alkaa hiukkasen ahdistaa, kun vuodesta toiseen kiertää. Tulee tosiaan olo, että saa jo selitellä pätkäläisyyttään. Alkaa olla itsetunto romuna. Haukkuja ei ole esimiehiltä tosin tullut, ja seuraavakin pätkä on aina ennenpitkää löytynyt, joten en varmaan voi ihan surkea tapaus olla. Mietin vain, miten kauan mielenterveys kestää. Aina uusi hakeminen, uusi työpaikka, uudet kollegat ja oppilaat ja talon tavat. Juuri kun pääsee sisälle taloon, pätkä loppuu. Ei kun seuraavaa kohti taas. Ja aina pitää antaa se 120 prossaa itsestään. Viime aikoina tosin en ole enää jaksanut antaa kuin sen 100 prossaa. Saako sijainen / pätkäläinen /silpputyöntekijä / kiertolainen väsyä? Ja sitten virassa olevat, hyvää tarkoittavat kollegat kommentoivat, että onneksi sait nyt täältä pidemmän pätkän. No, ainahan siitä pätkästä onnellinen on alussa, lopussa alkaa ahdistus nostaa päätään, kun tietää joutuvana taas pellolle. Uutta hakemaan. Pirteästi hymyilemään. Optimistinen olemaan, eihän katkeruudella mitään saavuta. Olen lisäkouluttautunutkin. Nyt ehdin olla pari viikkoa työttömänä, kun TE-toimistosta tiedusteltiin, tarvitsisinko ohjausta hakemuksen tekemiseen. Tuskin tarvitsen, kun olen  hakemuksillani saanut noin parikymmentä eri työpaikkaa.

Oletko joutunut lähtemään, vaikka talossa olisi ollut tunteja? Eli onko tilallesi otettu toinen tuntiope/sijainen?

Kyllä se niin on, että jos monta vuotta on vain pätkiä eikä saa talossa jatkaa, vaikka siellä olisi töitä, niin siihen on syynsä.

Meillä on ollut kieltenopettajalle sijaisuuksia ja tuntitöitä monen vuoden ajan. Hommissa käväisi pari yrittäjää, joiden kanssa ei uutta työsuhdetta solmittu. Sitten saatiin nykyiset, jotka eivät koko ajan sairasta tai unohtele tai ole jotenkin kummallisia.

Kaksi vuotta.

"Oletko joutunut lähtemään, vaikka talossa olisi ollut tunteja? Eli onko tilallesi otettu toinen tuntiope/sijainen?

Kyllä se niin on, että jos monta vuotta on vain pätkiä eikä saa talossa jatkaa, vaikka siellä olisi töitä, niin siihen on syynsä."

No, onneksi on ollut niin, että tunnit ovat loppuneet  tai viranhaltija on palannut työhönsä. Jos tilalleni olisi otettu aina joku muu, niin jo olisin alaa vaihtanut. Poissa en ole työstä juuri ikinä (vain tosi sairaana) enkä myöhästele / unohtele. Tai ehkä muutaman kerran lukukaudessa unohdan jonkin pienen jutun, kun muistettavaa on paljon. Eikös tällaista tapahdu kaikille? Ja varsinkin kun joka talossa on vähän eri tavat tai uudenlaista tilannetta. Parhaani mukaan olen hommat hoitanut ja ystävällinen kaikille ollut. Olen tietysti iloinen, että töitä on tämänkin verran löytynyt, etten pitkää aikaa ole työttömänä ollut. Nyt vain ensimmäistä kertaa on alkanut ahdistaa enemmän. Jatkuuko tämä näin? Sentään Vauva-palstalla avaudun. :)