Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies lupasi ja vannoi olevansa "äiti", nyt kiukuttelee kun asiat meni juuri kuten halusi.
10.02.2017 |
Olimme olleet pitkään yhdessä kun mies oli sitä mieltä, että meillä tulisi olla ainakin yksi lapsi. Tiesi, että en välittänyt äitiydestä, muun muassa aina vitsailin, että 9kk teen duunit ja puserran paketin, sen jälkeen lennän Balille 9kk. Noh, mies puhui ja puhui, sovittiin että hän olisi se ykkösvanhempi jne. Ja kun ei minullakaan ollut mitään lapsia vastaan, vaan sitä kaiken kattavaa äitiyttä, niin annoin periksi ja aloin pitää ajatuksesta. Ja minäkin olen isäni kasvattama, joten ei ole mitään tietämätöntä asenteellisuutta sitä kohtaan.
Noh, asiat on menneet mielestäni ihan hyvin, mutta nyt 1,5 vuotiaan kanssa mies ottaa joka kulmassa esiin, että voisin tehdä sitä ja tätä enemmän, ja miksi en nyt halua olla kotona töistä pidempään jne. Ja tänään vihdoin sitten lipsautti, että oikeastaan vaan ajatteli, että kyllä ne "äidinvaistot" syttyy ja sitten oltaisiin kun joku niin sanottu normaali perhe. Olen toki äiti ja rakastan lastani, mutta kasvatusvastuun isoin taakka on isän. Kysyin sitten vihaisena, että olisiko vaan parempi, että lähden? Ei se tietenkään halua, kun minulta tulee kaikki raha ja talokin on minun. Mutta mitä tää nyt sitten on? Halusi että jään leikkimään kotia, että voi esittää miestä pienituloisessa työssään, näyttää hyvältä kun on kuitenkin (minun) iso talo ja (minun) säästöt ja rahat?
Vituttaa.
Kommentit (60)
Hmm.
Näissä ennakollisissa hoitosopimuksissa, jossa päävastuu sovitaan vain jommallekummalle osapuolelle, on (ainakin) kaksi muttaa.
1) Ennakolta ei voi tietää omia voimavaroja ja sitä,pystyykö ja jaksaako kantaa päävastuun sittenkään. Tästä meillä on todisteena paljon väsyneitä ja katkeroituneita äitejä. Miksei isejäkin.
2) Lapsi itse ei ehkä koe olevansa ennakollisen sopimuksen hoidon kohde- sopimusasiat- hän voikin kiintyä ja toivoa enemmän siltä vähemmän osallistuvalta osapuolelta.
Tiedän naisia, jotka ovat luvanneet hoitaa sen iltatähden itse, ylipuhuen näin miehen vielä siihen yhteen lapseen. Omasta mielestäni tuo on vaan sen lapsen kannalta jotenkin väärin.
On tosi tärkeä puhua ja sopia asioita ennakolta, mutta kaikki lapsiin liittyvää on todella... ennakoimatonta. Kyllä mekin ennen lapsia sovimme kolmesta lapsesta, mutta realiteetit ovat osoittaneet, että kaksi riittää. Lapset ei vaan ole sellainen asia, jossa etukäteissopimukset paljon merkkaisivat. Ja yleensä ne lapset sitoo paljon enemmän kuin etukäteen ajatteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille miehille ja naisille: Lasta ei tehdä ja sysätä vastuuta vain toiselle vanhemmalle. Et vaan yksinkertaiseti voi tehdä lasta ja sanoa "en sitten hoida" Se vastuu KUULUU sinulle, ihan niinkuin sille toisellekin vanhemmalle. Nyt kun se mies ei yhteisestä sopimuksesta huolimatta jaksa yksin sitä lasta kasvattaa niin ei sinun auta muu kuin osallistua enemmän.
Mmm. Täällä aikuisten maailmassa isoista asioista sovitaan etukäteen. Jos niistä poiketaan, niin aikuisten maailmassa ne poikkeukset sitten myös käydään läpi ja keskustellaan. Anteeksi nyt vain, jos en ole ihan niin ajopuu, että "minun ei auta".
Mä olen kyllä vähän sitä mieltä, että joissain tapauksissa tuo "ei auta" on totta. Jos on kyse jonkun avuttoman edusta, joka ei pysty puolustamaan itseään. On sopimuksia, joita ei voi tehdä 100% pitävästi etukäteen. Esim jos mies vaikka masentuisi syvästi eikä jaksaisi lainkaan hoitaa lasta niin varmaankin vähentäisit töitä ja olisit kotona enemmän.
Ööööö... NO SHIT SHERLOCK :D :D
Kuinka paljon voi naamapalmuttaa ilman että naama lähtee irti... Varmaankin myös hetero panisi miestä peppureikään, jos kyseessä olisi tilanne, jossa se pelastaisi maailman varmalta tuholta. + 100 ja yksi muuta skenaariota, jolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä :D
Niinkö? Olitko ap? Mielestäni tuo mitä esitin ei ole mikään väkisin väännetty maailmanloppuskenaario, vaan suht lähellä teidän konkreettista tilannetta.
No ei, ei se kyllä ole. Ihan kuin en mukisematta vaikka lopettaisi töitäni, jos mies masentuisi/sairastuisi/kuolisi tai mitä vaan. Sekä hoitaakseni lastani että miestäni. Tuollaisella ei ole MITÄÄN tekemistä nykyisen tilanteen kanssa. Miksi sulla tulee edes mieleen, että en näin tekisi? Sairasta.
On kumma, että ihmiset kuvittelee minun käytännössä olevan tunteeton ihmisperä, koska olen ottanut 2.vanhemman roolin. Onko teillä sitten aviomiehet sellaisia, vai mistä tämä ajatus kumpuaa? "Minkälainen suhde lapseen/kyl sun pitäs jäädä kotiin jos mies masentuu" mitä ihmettä...?
Äitiys on suurin ja tärkein asia minkä nainen voi saavuttaa. Huvittavat nämä suomalaiset uraäidit, jotka kuvittelevat, että juuri heidän uransa on jotenkin ihmeellinen maailmaa muuttava. Vanhana ovat sitten katkeria ja kuivia harppuja. Kannattaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on suurin ja tärkein asia minkä nainen voi saavuttaa. Huvittavat nämä suomalaiset uraäidit, jotka kuvittelevat, että juuri heidän uransa on jotenkin ihmeellinen maailmaa muuttava. Vanhana ovat sitten katkeria ja kuivia harppuja. Kannattaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Sulle se äitiys on tärkeintä. Se ei tarkoita että muille olisi. Onko sinulla muissa asioissa vaikeuksia erottaa itsesi halua ja tahtoa muista ihmisistä? Tuollaisten asioiden sanominen on vaan pelkoa, pelkäät alitajuisesti muiden kautta asiaa, joka pelottaa sinua eniten; lapsettomuus, elämä muun kuin äitinä.
Samasta syystä velat haukkuu äitejä ja lapsia, kun se ahdistaa niitä kaikkein eniten maailmassa se niiden elämä. Ja luulee että muitakin salaa ahdistaa.
Opi tunnistamaan itsesi ja omat tunteesi muista paremmin, niin alkaa elämä hymyillä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan ainoa suomalaisnainen, joka tietää miltä 98% suomalais-isistä oikeasti tuntuu.
Ajattelin, että saisin jotain komppia ja ehkä neuvontynkää täältä, ja kyllä ne miestenkin suusta kelpaa. Jaa omasi kaikin mokomin, jos jotain vaan löytyy..
Olisit kysynyt etukäteen, niin olisimme voineet kertoa sinulle, että ei tule ikinä toteutumaan vaan sinä äitinä joudut kuitenkin olemaan se ykkösvanhempi. Halpaan menit. Sori siitä.
Ap on manipuloitu tekemään sopimus, johon ap:n olisi jo alun alkaen pitänyt suhtautua skeptisesti tuleeko sopimus pitämään.
Kannattaa erota, nyt se lapsi kärsii siitä kun vanhemmat tappelee kumpi sitä lasta hoitaa kun toista ei enää huvita ja toinen ei ihan periaatteesta halua ottaa vastuuta kun hänelle luvattu ettei tartte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on suurin ja tärkein asia minkä nainen voi saavuttaa. Huvittavat nämä suomalaiset uraäidit, jotka kuvittelevat, että juuri heidän uransa on jotenkin ihmeellinen maailmaa muuttava. Vanhana ovat sitten katkeria ja kuivia harppuja. Kannattaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Sulle se äitiys on tärkeintä. Se ei tarkoita että muille olisi. Onko sinulla muissa asioissa vaikeuksia erottaa itsesi halua ja tahtoa muista ihmisistä? Tuollaisten asioiden sanominen on vaan pelkoa, pelkäät alitajuisesti muiden kautta asiaa, joka pelottaa sinua eniten; lapsettomuus, elämä muun kuin äitinä.
Samasta syystä velat haukkuu äitejä ja lapsia, kun se ahdistaa niitä kaikkein eniten maailmassa se niiden elämä. Ja luulee että muitakin salaa ahdistaa.
Opi tunnistamaan itsesi ja omat tunteesi muista paremmin, niin alkaa elämä hymyillä. Tsemppiä.
Monessa äitiyttä ylistävässä on kyllä lähinnä päällä tuskainen kateus eikä mikään pelko. Monesti miettinyt että miksi niitä lapsia pitää tehdä jos isoin intohimo on kuitenkin toisten asioihin puuttuminen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa tää aloitus ja yläpeukut siihen, kun haukutte minua. Meilläkin mies saa hoitaa lapset.
t.kivikissaäiti
Tilanne on hyvin tavallinen. Sinun pitää nyt vain tukea miestäsi, ymmärtää hänen väsymyksensä ja auttaa enemmän kotitöissä. Kohta lapsi voi jo mennä tarhaan ja mies pääsee töihin. Kehu häntä, että on selvinnyt vaikeimmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan ainoa suomalaisnainen, joka tietää miltä 98% suomalais-isistä oikeasti tuntuu.
Ajattelin, että saisin jotain komppia ja ehkä neuvontynkää täältä, ja kyllä ne miestenkin suusta kelpaa. Jaa omasi kaikin mokomin, jos jotain vaan löytyy..
Olisit kysynyt etukäteen, niin olisimme voineet kertoa sinulle, että ei tule ikinä toteutumaan vaan sinä äitinä joudut kuitenkin olemaan se ykkösvanhempi. Halpaan menit. Sori siitä.
Niin, meillä kun kysytään lapsilta kaikenlaista (siis mies kysyy) niin lapset oli ainoita, kun eivät takunneet tätä mahtavaa suunnitelmaa, että mies lähinnä hoitaa. Ja mulle tuli huono omatunto ajatuksesta, että sanoisin lapsille, että niin se on. Siis jollekin alle tai vähän päälle 2-vuotiaalle.
t.kivikissaäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ärsyttää, että jos mies kokee olevansa tasapainoinen ja mä olen koko sen ajan kun ollaan tunnettu valittanut hirveestä äitisuhteestani ja epäillyt, mitenköhän jaksan olla äiti, (vaikka halusin kyllä, kun se on normaalia) niin miksi kukaan mies sitten uskoo, että tasavahvoina olemme vanhempia, jos hankitaan lapsi(a)? (Itse halua lapsia kovemmin kuin minä.) Että ei tule mieleen, että hän siinä aikuinen saa aikas yksin olla, ja suhtaudu ennakkoonkin jo sen mukaan.
Ei jaksais kuunnella kans niitä yrityksiä saada minut innostumaan heistä. Wilmaa luen kun ei miehellä pysy edes tabletti kädessä.
t.kivikissaäiti
Ap, heittämällä uhkausvaihtoehdon ilmaan, että lähtisit, on se henkistä väkivaltaa.
Ei pitäisi lähteä perhettä perustamaan, jos ei ole valmis ottamaan tasapuolisesti vastuuta. Koskee ihan molempia sukupuolia. Kauhulla sukulaisperheessä vastaavaa tilannetta seuranneena voin kertoa, että ei siinä hyvä heilu, jos vanhemmat alkavat pallotella lasta toisilleen kuin kuumaa perunaa ja vältellä vastuuta, minkä kerkeävät. Mainitsemassani tapauksessa ollaan jo siinä pisteessä, että isovanhemmat hoitavat lasta useimmiten arkisin, vanhemmat vuorottelevat viikonloput ja vapaavuorossa oleva vanhempi vaihtaa yleensä paikkakuntaa, että saa olla "rauhassa". Naurattaisi, jos ei oikeasti itkettäisi. Ja levottomasta, käytöshäiriöisestä lapsesta näkyy kauas, ettei asiat ole hyvin...
Niin... nainen saa kyllä haluta lasta ja vaikka mies ei haluakaan niin se lapsihan tehdään, koska nainen niin haluaa. Näissä tapauksissa nainen automaattisesti olettaa miehen osallistuvan kodin- ja lapsenhoitoon ja kun mies ei niin teekkään haukutaan se vätys-äijä maanrakoon.
Samoin tässä ap:n hienosti keksimässä uudessa tapauksessa vika on myös miehen koska mies sitä lasta halusi. Ylläolevalla logiikalla vikahan on sen naisen. Mutta...
Eiköhän se kuitenkin ole niin että molemmissa tapauksissa vika on sekä miehen että naisen.
Ei kai oikeesti kukaan tee lapsia ajatuksella että eihän mun niitä tarvitse hoitaa kun olen "kakkosvanhempi", eihän sellaista ees ole, on vaan vanhempia ja molemmilla yhtäläinen vastuu jälkeläisistään. En minä ainakaan koe olevani "ykkösvanhempi", vaikka oonkin se joka jäi kotiin, kyllä se työssäkäyvä puolisokin on ihan yhtä "ykkönen"..
Alue: Aihe vapaa
Äiti voi valita, millainen äiti on, vain jos työnjako sopii isälle. Kovin vaikea on jakaa vanhemmuutta, mikäli toinen ei osallistu. Kyse ei ole siitä, että sukkien pitäisi mätsätä paidan väriin ja korttien olla itse askarreltuja vaan siitä, että joka tapauksessa jonkun on huolehdittava siitä, että ne sukat ovat mukana ja kutsukortit hankittu. Vaikka mitä olisi sovittu työnjaosta etukäteen, näkee kyllä, kun ympärilleen katsoo, että yleensä vastuu kokonaiskuviosta lipuu äidille.
Lasten kanssa voi toki reissata ihan minne haluaa, mutta pienen lapsen kanssa muualla kuin hotelliolosuhteissa vasta raskasta onkin. Vaihtovaatteita, vaippoja sekä ruokia ja juomia, jotka ehkä on tuotu Suomesta asti, pitää kärrätä mukana, aurinkorasvaa lotrata, nesteytyksestä huolehtia ja keksiä viihdykettä lapsille. En näe itseäni lykkimässä täyteen lastattuja lastenrattaita kuoppaisilla kaupunkien mukulakivikaduilla enkä kiipeilemässä vauva selkärepussa pyramideille. En nauttisi tällaisesta lomasta yhtään.
Minä ainakin tiedostan oman luonteeni ja mahdolliset heikkouteni sekä vahvuuteni kasvattajana sen sijaan, että uskoisin sokeasti, kun mies vakuuttaa ottavansa päävastuun tai kuvittelisin voivani lasten hankkimisen jälkeen "elää ja matkustella kuin ennenkin".