Lue keskustelun säännöt.
Mies lupasi ja vannoi olevansa "äiti", nyt kiukuttelee kun asiat meni juuri kuten halusi.
10.02.2017 |
Olimme olleet pitkään yhdessä kun mies oli sitä mieltä, että meillä tulisi olla ainakin yksi lapsi. Tiesi, että en välittänyt äitiydestä, muun muassa aina vitsailin, että 9kk teen duunit ja puserran paketin, sen jälkeen lennän Balille 9kk. Noh, mies puhui ja puhui, sovittiin että hän olisi se ykkösvanhempi jne. Ja kun ei minullakaan ollut mitään lapsia vastaan, vaan sitä kaiken kattavaa äitiyttä, niin annoin periksi ja aloin pitää ajatuksesta. Ja minäkin olen isäni kasvattama, joten ei ole mitään tietämätöntä asenteellisuutta sitä kohtaan.
Noh, asiat on menneet mielestäni ihan hyvin, mutta nyt 1,5 vuotiaan kanssa mies ottaa joka kulmassa esiin, että voisin tehdä sitä ja tätä enemmän, ja miksi en nyt halua olla kotona töistä pidempään jne. Ja tänään vihdoin sitten lipsautti, että oikeastaan vaan ajatteli, että kyllä ne "äidinvaistot" syttyy ja sitten oltaisiin kun joku niin sanottu normaali perhe. Olen toki äiti ja rakastan lastani, mutta kasvatusvastuun isoin taakka on isän. Kysyin sitten vihaisena, että olisiko vaan parempi, että lähden? Ei se tietenkään halua, kun minulta tulee kaikki raha ja talokin on minun. Mutta mitä tää nyt sitten on? Halusi että jään leikkimään kotia, että voi esittää miestä pienituloisessa työssään, näyttää hyvältä kun on kuitenkin (minun) iso talo ja (minun) säästöt ja rahat?
Vituttaa.
Kommentit (60)
Olet varmaan ainoa suomalaisnainen, joka tietää miltä 98% suomalais-isistä oikeasti tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan ainoa suomalaisnainen, joka tietää miltä 98% suomalais-isistä oikeasti tuntuu.
Ajattelin, että saisin jotain komppia ja ehkä neuvontynkää täältä, ja kyllä ne miestenkin suusta kelpaa. Jaa omasi kaikin mokomin, jos jotain vaan löytyy..
Vierailija kirjoitti:
Kodissanne on siis kaksi aikuista minä-minä ihmistä? Kasvakaa aikuisiksi molemmat.
Ei ole aikaa eikä kiinnostusta esitellä meidän kaikkia hienoja puolia sekä toiminnan vivahteita, joilla saataisiin itsemme kuulostamaan jumalasta seuraavalta, jotta sinä ja kaltaisesi jaksaisitte keskittyä itse asiaan. Olemme molemmat aikuisia ja sinun täytyy vain joko uskoa se, ja kaikki muut asiat jota en voi todentaa, tai sitten kiitän sinua loistokkaasta inputistasi ja voit siirtyä seuraavaan aloitukseen. Moikka!
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan ainoa suomalaisnainen, joka tietää miltä 98% suomalais-isistä oikeasti tuntuu.
Täh? Siis mitä ihmettä ap on nyt muka tehnyt väärin? Tai pitäisi tehdä paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan ainoa suomalaisnainen, joka tietää miltä 98% suomalais-isistä oikeasti tuntuu.
Täh? Siis mitä ihmettä ap on nyt muka tehnyt väärin? Tai pitäisi tehdä paremmin?
mielestäsi miehet tekevät aina väärin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan ainoa suomalaisnainen, joka tietää miltä 98% suomalais-isistä oikeasti tuntuu.
Täh? Siis mitä ihmettä ap on nyt muka tehnyt väärin? Tai pitäisi tehdä paremmin?
mielestäsi miehet tekevät aina väärin???
Haluutko nyt vähän avata tota logiikkaa ku kuulostaa niin pettämättömältä? Jos nainen vinkuu mieheltä lapsen lupaamalla, että hän sen hoitaa ensisijaisesti, niin ei - ei ole ok alkaa vaatia mieheltä, että otappas sinä nyt Kerttuli kun en jaksakaan. Että mitenkä tää ajatuskulku nyt miehiin sitten liittyy?
Älä jätä liikaa miehen kontolle. Jos työnjako on se, että mies hoitaa kaikki lapsen asiat ja kotiasiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa... Meillä on kyllä toiminut ko. järjestely. Mies on hoitanut ja kasvattanut lapset siitä lähtien, kun ne sai tissistä irti, mä olen käynyt töissä ja tuonut rahan.
Meillä ei tosin tehty tästä asiasta mitään etukäteissopimusta, se vaan jotenkin nuljahti näin, liittyen toki miehen pienipalkkaisuuteen ja osittaiseen työttömyyteenkin.
Ihan eniten tässä varmaan hetkellisesti ottaa hermoon se, että ihan kuin mies ei edes tuntisi minua; odottaa että jostain maagisesti kuoriutuu joku ihminen, joka en ole. Ja että odottaa sitä minusta. Mietin, mitä se tarkoittaa? Että olen hänen mielestään vain esittänyt olevani tällainen, ja kun minusta tulee lapsi niin hormonit vievät kuin puolimieltä ja päädyn asumaan pukluisessa essussani tissit roikkuen maha pystyssä koko pihapiirin lapsille laulamassa kaikkivoipaa äityttä ja lapsenkaipuuta? Vai että olen tällaisena vääränlainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehethän aina väittää että ei ole rationaalisia naisia. Ei siksi, että ei olisi, vaan siksi, että mies ei osaa käsitellä sellaista. MOT
Sanot miehelle, että sinulle sopii viikko-viikko -systeemi, mutta sinä pidät talon. Jos miehelle ei kelpaa sinun tapasi olla äiti, niin ihan samalla tavalla sinusta on ankeaa katsoa miehen tapaa olla mies eli määräillä ja komennella, vaikka itse on saanut ihan kaiken sen, mitä on halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa... Meillä on kyllä toiminut ko. järjestely. Mies on hoitanut ja kasvattanut lapset siitä lähtien, kun ne sai tissistä irti, mä olen käynyt töissä ja tuonut rahan.
Meillä ei tosin tehty tästä asiasta mitään etukäteissopimusta, se vaan jotenkin nuljahti näin, liittyen toki miehen pienipalkkaisuuteen ja osittaiseen työttömyyteenkin.
Näin ne normaalit ihmiset vissiin tekee.. Melkein toivon, että mies olisi työtön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa... Meillä on kyllä toiminut ko. järjestely. Mies on hoitanut ja kasvattanut lapset siitä lähtien, kun ne sai tissistä irti, mä olen käynyt töissä ja tuonut rahan.
Meillä ei tosin tehty tästä asiasta mitään etukäteissopimusta, se vaan jotenkin nuljahti näin, liittyen toki miehen pienipalkkaisuuteen ja osittaiseen työttömyyteenkin.
Näin ne normaalit ihmiset vissiin tekee.. Melkein toivon, että mies olisi työtön.
Soita sen pomolle ja paljasta jotain vekkulia. Kyllä se pian kenkää saa :) Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen suhde sinulla on lapsen kanssa?
Miksi tehdä lapsi jos MOLEMMAT eivät syvästi sitä halua? Ei minusta riitä että toinen tahtoo, ja toinen on mukana whatever-asenteella.
Kaikille miehille ja naisille: Lasta ei tehdä ja sysätä vastuuta vain toiselle vanhemmalle. Et vaan yksinkertaiseti voi tehdä lasta ja sanoa "en sitten hoida" Se vastuu KUULUU sinulle, ihan niinkuin sille toisellekin vanhemmalle. Nyt kun se mies ei yhteisestä sopimuksesta huolimatta jaksa yksin sitä lasta kasvattaa niin ei sinun auta muu kuin osallistua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Millainen suhde sinulla on lapsen kanssa?
Ihan mahtava.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä lapsi jos MOLEMMAT eivät syvästi sitä halua? Ei minusta riitä että toinen tahtoo, ja toinen on mukana whatever-asenteella.
Eli ollaan joko fullblown äitejä tai sitten whatever? Höpö höpö sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille miehille ja naisille: Lasta ei tehdä ja sysätä vastuuta vain toiselle vanhemmalle. Et vaan yksinkertaiseti voi tehdä lasta ja sanoa "en sitten hoida" Se vastuu KUULUU sinulle, ihan niinkuin sille toisellekin vanhemmalle. Nyt kun se mies ei yhteisestä sopimuksesta huolimatta jaksa yksin sitä lasta kasvattaa niin ei sinun auta muu kuin osallistua enemmän.
Mmm. Täällä aikuisten maailmassa isoista asioista sovitaan etukäteen. Jos niistä poiketaan, niin aikuisten maailmassa ne poikkeukset sitten myös käydään läpi ja keskustellaan. Anteeksi nyt vain, jos en ole ihan niin ajopuu, että "minun ei auta".
Kodissanne on siis kaksi aikuista minä-minä ihmistä? Kasvakaa aikuisiksi molemmat.