Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
oletko koskaan rakastunut ensisilmäyksellä?
10.02.2017 |
Niin että se on ollut molemminpuolista jo alkuhetkistä lähtien ennen ensimmäisiäkään sanoja toiselle.
Mitä tuossa tapahtuu?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, alusta alkaen oltiin kuin paita ja peppu, rakkauttamme vannottiin, aloimme puhua yhteen muuttamisesta ja miten nimeäisimme tulevat lapsemme. Kunnes eräänä päivänä kun emme olleet 3pv nähneet, niin hän vain halusi lopettaa suhteemme kuin seinään ilman mitään kummempia selityksiä, vaikka hänen edellinen lause kun olimme puhuneet oli "rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta" ja seuraavat olivat "parisuhteesta kanssasi ei ollut mihinkään, et edes yrittänyt".
Ja kun kysyin miksi ? Mitä tein väärin ? Hän ei vastannut ja vain suuttui, lähti raivoen pois sekä lopetti yhteyden pitämisen täysin. Vieläkin ihmettelen mitä tein väärin. Koska hänen mielestään parisuhteesta ei ollut mihinkään, en ole enää kenellekään toiselle halunnut samaa pettymystä tuottaa. Ystäväni ovat jo vuosia nyt ihmetellyt miksi minulla ei ole ollut ketään, lähimmät ystävät tietää kyllä mutta eivät ymmärrä. Olisin vain halunnut tietää mitä tein väärin rakastamaani ihmistä kohtaan että muutuin hänelle täysin olemattomaksi mykkäkoulun kohteeksi. Saisinpa vielä joskus vastauksen H:ltä.
Ehkä sitä vain vaivasi tuo kolmen päivän puhumattomuus. Älä pliis anna tuon vaikuttaa tulevaisuuteesi muiden ihmisten kanssa. Vaikka se olisikin ollut jotain muuta mitä teit huomaamattasi "väärin", on toivoa että seuraava henkilö kertoo sinulle siitä ennen kuin päättää lopettaa suhteenne kokonaan.
Olisi sitten edes sen sanonut, mutta ei, lähti vain ovet paukkuen menemään. Tämä on vaikuttanut jo yli 10v ajan etten ole halunnut enää solmia parisuhdetta, jokaiselle joka minusta kiinnostunut olen sanonut etten parisuhdetta halua, eikä heitä enää ole sen jälkeen näkynyt. Vaikka tämä on perimmäinen syy etten halua tulla enää jätetyksi samalla tavalla, en tiedä miksi suhteesta kanssani ei ollut mihinkään, yrittänyt miettiä mitä se olisi voinut olla mutta en keksi, joten olen luopunut ajatuksesta pariisuhteeseen täysin.
Lähinnä harmittaa sukulaisten lasten puolesta jotka aina jaksaa minulle kertoa miten he haluaisivat serkkuja minulta, ja "eikö olisi jo aika" jne. Olen alkanut jo tottua ajatukseen olla lopun elämäni yksin hänen sanojensa takia, niin syvästi ne sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, alusta alkaen oltiin kuin paita ja peppu, rakkauttamme vannottiin, aloimme puhua yhteen muuttamisesta ja miten nimeäisimme tulevat lapsemme. Kunnes eräänä päivänä kun emme olleet 3pv nähneet, niin hän vain halusi lopettaa suhteemme kuin seinään ilman mitään kummempia selityksiä, vaikka hänen edellinen lause kun olimme puhuneet oli "rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta" ja seuraavat olivat "parisuhteesta kanssasi ei ollut mihinkään, et edes yrittänyt".
Ja kun kysyin miksi ? Mitä tein väärin ? Hän ei vastannut ja vain suuttui, lähti raivoen pois sekä lopetti yhteyden pitämisen täysin. Vieläkin ihmettelen mitä tein väärin. Koska hänen mielestään parisuhteesta ei ollut mihinkään, en ole enää kenellekään toiselle halunnut samaa pettymystä tuottaa. Ystäväni ovat jo vuosia nyt ihmetellyt miksi minulla ei ole ollut ketään, lähimmät ystävät tietää kyllä mutta eivät ymmärrä. Olisin vain halunnut tietää mitä tein väärin rakastamaani ihmistä kohtaan että muutuin hänelle täysin olemattomaksi mykkäkoulun kohteeksi. Saisinpa vielä joskus vastauksen H:ltä.
Minulle tuli ensimmäisenä mieleen, että tuon kolmen päivän aikana, jolloin ette nähneet, kumppanisi löysi jonkun toisen ja mahdollisesti meni pettämään. Siitä kielii tuollainen kerrasta suhteen poikki laittaminen ja raivoaminen, joilla hän yritti puolustautua omaa huonoa omatuntoaan vastaan. Joka tapauksessa törkeää jättää kumppani noin epätietoisuuteen suhteen päättymisen syistä. Ethän sinä silloin pysty edes kunnolla käsittelemään eroa, jotta pystyisit sen jälkeen siirtymään eteenpäin elämässäsi ja ihmissuhteissasi.
Niin, en ole saanut käsiteltyä tätä eroa vieläkään. Elämä ja ihmissuhteet on hyvin pitkälti jäissä ja itsetunto nolla. Sentään on muutamia lapsuudenystäviä joiden kanssa on ollut hyvät välit aina. Uusia ihmissuhteita ei tule enää solmittua lainkaan, tulevaisuuden näkymät ja haaveet on pirstaloituneet hänen selittämättömien sanojensa takia täysin. Ennen haaveilin perheestä ja elämänkumppanin onnelliseksi tekemisestä. Ilmeisesti olin epäonnistunut täysin rakastettuni huolehtimisesta ja tekemäni asiat hänen vuokseen olivat täysin merkityksettömiä. Terapeutin mukaan vie vain aikaa unohtaa käsittelemättömät traumat, mutta jo yli 10v mennyt, seuraavat 40v edessä ilman helpotusta ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, alusta alkaen oltiin kuin paita ja peppu, rakkauttamme vannottiin, aloimme puhua yhteen muuttamisesta ja miten nimeäisimme tulevat lapsemme. Kunnes eräänä päivänä kun emme olleet 3pv nähneet, niin hän vain halusi lopettaa suhteemme kuin seinään ilman mitään kummempia selityksiä, vaikka hänen edellinen lause kun olimme puhuneet oli "rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta" ja seuraavat olivat "parisuhteesta kanssasi ei ollut mihinkään, et edes yrittänyt".
Ja kun kysyin miksi ? Mitä tein väärin ? Hän ei vastannut ja vain suuttui, lähti raivoen pois sekä lopetti yhteyden pitämisen täysin. Vieläkin ihmettelen mitä tein väärin. Koska hänen mielestään parisuhteesta ei ollut mihinkään, en ole enää kenellekään toiselle halunnut samaa pettymystä tuottaa. Ystäväni ovat jo vuosia nyt ihmetellyt miksi minulla ei ole ollut ketään, lähimmät ystävät tietää kyllä mutta eivät ymmärrä. Olisin vain halunnut tietää mitä tein väärin rakastamaani ihmistä kohtaan että muutuin hänelle täysin olemattomaksi mykkäkoulun kohteeksi. Saisinpa vielä joskus vastauksen H:ltä.
Minulle tuli ensimmäisenä mieleen, että tuon kolmen päivän aikana, jolloin ette nähneet, kumppanisi löysi jonkun toisen ja mahdollisesti meni pettämään. Siitä kielii tuollainen kerrasta suhteen poikki laittaminen ja raivoaminen, joilla hän yritti puolustautua omaa huonoa omatuntoaan vastaan. Joka tapauksessa törkeää jättää kumppani noin epätietoisuuteen suhteen päättymisen syistä. Ethän sinä silloin pysty edes kunnolla käsittelemään eroa, jotta pystyisit sen jälkeen siirtymään eteenpäin elämässäsi ja ihmissuhteissasi.
Niin, en ole saanut käsiteltyä tätä eroa vieläkään. Elämä ja ihmissuhteet on hyvin pitkälti jäissä ja itsetunto nolla. Sentään on muutamia lapsuudenystäviä joiden kanssa on ollut hyvät välit aina. Uusia ihmissuhteita ei tule enää solmittua lainkaan, tulevaisuuden näkymät ja haaveet on pirstaloituneet hänen selittämättömien sanojensa takia täysin. Ennen haaveilin perheestä ja elämänkumppanin onnelliseksi tekemisestä. Ilmeisesti olin epäonnistunut täysin rakastettuni huolehtimisesta ja tekemäni asiat hänen vuokseen olivat täysin merkityksettömiä. Terapeutin mukaan vie vain aikaa unohtaa käsittelemättömät traumat, mutta jo yli 10v mennyt, seuraavat 40v edessä ilman helpotusta ?
Sinussa on se "vika", että määrittelet oman arvosi ja elämäsi toisen ihmisen käyttäytymisen kautta. Itsekin sorruin samaan, kuin ensirakkauteni päättyi kannaltani henkisesti hyvin kuormittavasti kuin seinään. Ajattelin monta vuotta, että en ikinä tule saamaan ketään hänen kaltaistaan, ja että olen vähemmän arvokas kuin muut. En siis itse antanut itselleni mahdollisuutta elää täyttä elämää ja olla onnellinen. Tämä siis alitajuisesti, ja tiedostin asian terapiassa, ja senkin jälkeen tunteesta nousemiseen meni monta vuotta. Lopulta - 6 vuotta(!) itse tapahtuneen jälkeen - tapasin mieheni ja elämäni rakkauden. Nyt siis minulla ja parisuhteessani kaikki on todella hyvin, mutta näin jälkiviisaasti ajateltuna tuhlasi silloin nuorempana monta vuotta aivan turhaan vanhoissa asioissa piehtaroimiseen. Emme voi muuttaa sitä, mitä muut tuntevat tai tekevät, mutta siihen voimme vaikuttaa, kuinka itse asiat käsittelemme.
Tsemppiä sinulle!
Olen, ja se oli molemminpuolista. Ne olivat sokkotreffit, ja jo nähdessäni miehen seisovan kadunkulmassa, sydämessäni jysähti. Kun hän näki minut, hän oli hetken ihan sanaton.
Olemme edelleen onnellisina yhdessä ja kiitollisia siitä joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen! 31 vuotta sitten, yhdessä ollaan vieläkin. Ja edelleen rakastuneita toisiimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, alusta alkaen oltiin kuin paita ja peppu, rakkauttamme vannottiin, aloimme puhua yhteen muuttamisesta ja miten nimeäisimme tulevat lapsemme. Kunnes eräänä päivänä kun emme olleet 3pv nähneet, niin hän vain halusi lopettaa suhteemme kuin seinään ilman mitään kummempia selityksiä, vaikka hänen edellinen lause kun olimme puhuneet oli "rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta" ja seuraavat olivat "parisuhteesta kanssasi ei ollut mihinkään, et edes yrittänyt".
Ja kun kysyin miksi ? Mitä tein väärin ? Hän ei vastannut ja vain suuttui, lähti raivoen pois sekä lopetti yhteyden pitämisen täysin. Vieläkin ihmettelen mitä tein väärin. Koska hänen mielestään parisuhteesta ei ollut mihinkään, en ole enää kenellekään toiselle halunnut samaa pettymystä tuottaa. Ystäväni ovat jo vuosia nyt ihmetellyt miksi minulla ei ole ollut ketään, lähimmät ystävät tietää kyllä mutta eivät ymmärrä. Olisin vain halunnut tietää mitä tein väärin rakastamaani ihmistä kohtaan että muutuin hänelle täysin olemattomaksi mykkäkoulun kohteeksi. Saisinpa vielä joskus vastauksen H:ltä.
Minulle tuli ensimmäisenä mieleen, että tuon kolmen päivän aikana, jolloin ette nähneet, kumppanisi löysi jonkun toisen ja mahdollisesti meni pettämään. Siitä kielii tuollainen kerrasta suhteen poikki laittaminen ja raivoaminen, joilla hän yritti puolustautua omaa huonoa omatuntoaan vastaan. Joka tapauksessa törkeää jättää kumppani noin epätietoisuuteen suhteen päättymisen syistä. Ethän sinä silloin pysty edes kunnolla käsittelemään eroa, jotta pystyisit sen jälkeen siirtymään eteenpäin elämässäsi ja ihmissuhteissasi.
Niin, en ole saanut käsiteltyä tätä eroa vieläkään. Elämä ja ihmissuhteet on hyvin pitkälti jäissä ja itsetunto nolla. Sentään on muutamia lapsuudenystäviä joiden kanssa on ollut hyvät välit aina. Uusia ihmissuhteita ei tule enää solmittua lainkaan, tulevaisuuden näkymät ja haaveet on pirstaloituneet hänen selittämättömien sanojensa takia täysin. Ennen haaveilin perheestä ja elämänkumppanin onnelliseksi tekemisestä. Ilmeisesti olin epäonnistunut täysin rakastettuni huolehtimisesta ja tekemäni asiat hänen vuokseen olivat täysin merkityksettömiä. Terapeutin mukaan vie vain aikaa unohtaa käsittelemättömät traumat, mutta jo yli 10v mennyt, seuraavat 40v edessä ilman helpotusta ?
Sinussa on se "vika", että määrittelet oman arvosi ja elämäsi toisen ihmisen käyttäytymisen kautta. Itsekin sorruin samaan, kuin ensirakkauteni päättyi kannaltani henkisesti hyvin kuormittavasti kuin seinään. Ajattelin monta vuotta, että en ikinä tule saamaan ketään hänen kaltaistaan, ja että olen vähemmän arvokas kuin muut. En siis itse antanut itselleni mahdollisuutta elää täyttä elämää ja olla onnellinen. Tämä siis alitajuisesti, ja tiedostin asian terapiassa, ja senkin jälkeen tunteesta nousemiseen meni monta vuotta. Lopulta - 6 vuotta(!) itse tapahtuneen jälkeen - tapasin mieheni ja elämäni rakkauden. Nyt siis minulla ja parisuhteessani kaikki on todella hyvin, mutta näin jälkiviisaasti ajateltuna tuhlasi silloin nuorempana monta vuotta aivan turhaan vanhoissa asioissa piehtaroimiseen. Emme voi muuttaa sitä, mitä muut tuntevat tai tekevät, mutta siihen voimme vaikuttaa, kuinka itse asiat käsittelemme.
Tsemppiä sinulle!
Omakohtainen käsittelyni on johtanut siihen että olen ottanut lopputilin ja päättänyt että on parempi olla yksin koska "parisuhteesta kanssani ei ollut mihinkään". Käyn vain kerran viikossa kaupassa enkä enää poistu kotoa kuin pari kertaa viikossa, välillä tilaan ruokaa kotiini enkä poistu kotoani kokonaiseen kuukauteen. Välttelen katsekontaktia muihin ihmisiin julkisilla paikoilla ja välttelen sosiaalisia tilanteita. Säästöjä on ja pärjään vaikka lopun elämäni näin. Nekin harvat kerrat kun vuosia sitten yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin jotka kutsuvasti hymyilleet ovat vain sanoneet "painu v*****" tai muita haistatteluja, joka on latistanut puhumisen muille ihmisille täysin, tututkin joilta kuulumisia kysynyt tutustumisen merkeissä eivät vastaa.
Ei enää vain jaksa sosialisoida koska saa vain vihaa päälleen lähes kaikilta tuntemattomilta ja mykkäkoulua rakastamilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
K
Vierailija kirjoitti:
No sen verran voisin korjata käsitteitä, että "rakastuminen" ensisilmäyksellä, tai edes toisella, ei ole mahdollista. Rakkaus on jotakin joka kypsyy vuosien aikana.
Koskaan huomannut, että tällaisen sielunkumppanin tunnistaa yleensä jo ensisilmäyksellä asioista, joita ei voi järjellä selittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, alusta alkaen oltiin kuin paita ja peppu, rakkauttamme vannottiin, aloimme puhua yhteen muuttamisesta ja miten nimeäisimme tulevat lapsemme. Kunnes eräänä päivänä kun emme olleet 3pv nähneet, niin hän vain halusi lopettaa suhteemme kuin seinään ilman mitään kummempia selityksiä, vaikka hänen edellinen lause kun olimme puhuneet oli "rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta" ja seuraavat olivat "parisuhteesta kanssasi ei ollut mihinkään, et edes yrittänyt".
Ja kun kysyin miksi ? Mitä tein väärin ? Hän ei vastannut ja vain suuttui, lähti raivoen pois sekä lopetti yhteyden pitämisen täysin. Vieläkin ihmettelen mitä tein väärin. Koska hänen mielestään parisuhteesta ei ollut mihinkään, en ole enää kenellekään toiselle halunnut samaa pettymystä tuottaa. Ystäväni ovat jo vuosia nyt ihmetellyt miksi minulla ei ole ollut ketään, lähimmät ystävät tietää kyllä mutta eivät ymmärrä. Olisin vain halunnut tietää mitä tein väärin rakastamaani ihmistä kohtaan että muutuin hänelle täysin olemattomaksi mykkäkoulun kohteeksi. Saisinpa vielä joskus vastauksen H:ltä.
Minulle tuli ensimmäisenä mieleen, että tuon kolmen päivän aikana, jolloin ette nähneet, kumppanisi löysi jonkun toisen ja mahdollisesti meni pettämään. Siitä kielii tuollainen kerrasta suhteen poikki laittaminen ja raivoaminen, joilla hän yritti puolustautua omaa huonoa omatuntoaan vastaan. Joka tapauksessa törkeää jättää kumppani noin epätietoisuuteen suhteen päättymisen syistä. Ethän sinä silloin pysty edes kunnolla käsittelemään eroa, jotta pystyisit sen jälkeen siirtymään eteenpäin elämässäsi ja ihmissuhteissasi.
Niin, en ole saanut käsiteltyä tätä eroa vieläkään. Elämä ja ihmissuhteet on hyvin pitkälti jäissä ja itsetunto nolla. Sentään on muutamia lapsuudenystäviä joiden kanssa on ollut hyvät välit aina. Uusia ihmissuhteita ei tule enää solmittua lainkaan, tulevaisuuden näkymät ja haaveet on pirstaloituneet hänen selittämättömien sanojensa takia täysin. Ennen haaveilin perheestä ja elämänkumppanin onnelliseksi tekemisestä. Ilmeisesti olin epäonnistunut täysin rakastettuni huolehtimisesta ja tekemäni asiat hänen vuokseen olivat täysin merkityksettömiä. Terapeutin mukaan vie vain aikaa unohtaa käsittelemättömät traumat, mutta jo yli 10v mennyt, seuraavat 40v edessä ilman helpotusta ?
"Menneisyys ei määrittele tulevia tapahtumia".
Tuo lause auttoi minua kaikkein eniten.
Ja miksi annat yhden uivelon päättää elänmästäsi noin paljon?
Tiedätkö muuten yhtään missä hän on nykyään?
Kuullostaa muuten keskenkasvuiselta idiootilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, alusta alkaen oltiin kuin paita ja peppu, rakkauttamme vannottiin, aloimme puhua yhteen muuttamisesta ja miten nimeäisimme tulevat lapsemme. Kunnes eräänä päivänä kun emme olleet 3pv nähneet, niin hän vain halusi lopettaa suhteemme kuin seinään ilman mitään kummempia selityksiä, vaikka hänen edellinen lause kun olimme puhuneet oli "rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta" ja seuraavat olivat "parisuhteesta kanssasi ei ollut mihinkään, et edes yrittänyt".
Ja kun kysyin miksi ? Mitä tein väärin ? Hän ei vastannut ja vain suuttui, lähti raivoen pois sekä lopetti yhteyden pitämisen täysin. Vieläkin ihmettelen mitä tein väärin. Koska hänen mielestään parisuhteesta ei ollut mihinkään, en ole enää kenellekään toiselle halunnut samaa pettymystä tuottaa. Ystäväni ovat jo vuosia nyt ihmetellyt miksi minulla ei ole ollut ketään, lähimmät ystävät tietää kyllä mutta eivät ymmärrä. Olisin vain halunnut tietää mitä tein väärin rakastamaani ihmistä kohtaan että muutuin hänelle täysin olemattomaksi mykkäkoulun kohteeksi. Saisinpa vielä joskus vastauksen H:ltä.
Minulle tuli ensimmäisenä mieleen, että tuon kolmen päivän aikana, jolloin ette nähneet, kumppanisi löysi jonkun toisen ja mahdollisesti meni pettämään. Siitä kielii tuollainen kerrasta suhteen poikki laittaminen ja raivoaminen, joilla hän yritti puolustautua omaa huonoa omatuntoaan vastaan. Joka tapauksessa törkeää jättää kumppani noin epätietoisuuteen suhteen päättymisen syistä. Ethän sinä silloin pysty edes kunnolla käsittelemään eroa, jotta pystyisit sen jälkeen siirtymään eteenpäin elämässäsi ja ihmissuhteissasi.
Niin, en ole saanut käsiteltyä tätä eroa vieläkään. Elämä ja ihmissuhteet on hyvin pitkälti jäissä ja itsetunto nolla. Sentään on muutamia lapsuudenystäviä joiden kanssa on ollut hyvät välit aina. Uusia ihmissuhteita ei tule enää solmittua lainkaan, tulevaisuuden näkymät ja haaveet on pirstaloituneet hänen selittämättömien sanojensa takia täysin. Ennen haaveilin perheestä ja elämänkumppanin onnelliseksi tekemisestä. Ilmeisesti olin epäonnistunut täysin rakastettuni huolehtimisesta ja tekemäni asiat hänen vuokseen olivat täysin merkityksettömiä. Terapeutin mukaan vie vain aikaa unohtaa käsittelemättömät traumat, mutta jo yli 10v mennyt, seuraavat 40v edessä ilman helpotusta ?
"Menneisyys ei määrittele tulevia tapahtumia".
Tuo lause auttoi minua kaikkein eniten.
Ja miksi annat yhden uivelon päättää elänmästäsi noin paljon?
Tiedätkö muuten yhtään missä hän on nykyään?
Kuullostaa muuten keskenkasvuiselta idiootilta.
Itse ainakin yritän oppia virheistäni ja olla hyvä kaikkia kohtaan, haluaisi vain tietää mitä tein rakastani kohtaan niin väärin että hän raivoissaan lähti ilman selitystä, vaikka kaikki vaikutti olevan kuin satukirjasta ja olin onneni kukkuloilla, kunnes kävi näin. Yritin kysyä apua myös hänen parhaimmalta ystävältään että mitä tapahtui, mutta mitään vastausta ei häneltäkään tullut ja fb eston laittoi heti.
En tiedä missä hän on nykyisin, viimeksi näin joskus 4-5v sitten toisen kumppanin kanssa käsikynkässä, ja mieli teki mennä kertomaan hänen uudelle kumppanille miten hän kanssani oli tehnyt(ja koska hän ei minua huomioinut tai edes moikannut), mutta hillitsin itseni koska en halua vaikuttaa toisten ihmisten suhteisiin, edes totuuksilla. Hän estänyt minun yhteydenotot täysin, tai ei vain vastaa erosta lähtien. Minulle on sanottu että hän on toisia manipuloiva narsisti joka ei ajattele kuin itseään. Vaikea tuota toisaalta uskoa koska hän oli mitä ihanin puoliso kun vielä olimme yhdessä, ja olin korviani myöden häneen rakastunut. Mutta taitaa olla narsisteille täysin tyypillistä että tekojaan ei edes yritetä selittää, ja yhteyden pitäminen vain katkaistaan ja estetään kuin seinään välittämättä toisesta.
Alue: Aihe vapaa
Olen. Meidän naamamme punastuivat ja kehomme oli ihan jäykkinä eikä me pystytty puhumaan koskaan asian eteen lisää painostavien ihmisten stalkkauksesta. Olimme todella ujoja. Muistan aina. Viimeksi kuin näin niin turhautuneisuus oli suurta häneltä omasta elämästään ilosta kuin näki minut vaikka me vain käveltiin ohi.