Miten tää suhteen aloittaminen voi olla näin vaikeeta keski-ikäisenä?

PinkkiPantteri kirjoitti:

Tuossa aiemmin todettiin, että priima-aines on edelleen naimisissa. Tosin sieltä priimalaarista valahtaa tänne käytettyjen rouvien alealtaalle penkojia. Seksintarpeessa vaimolleen valehtelevia janneja ja joneja. Helppoja miehiä. Käytän. Houkutus ja hehkutus ja jos on toimiva peli, niin useampi intiimi tapaamiskerta voi sopia. Yksi todellinen timantti ilahduttaa edelleen iltojani, öitäni.

Mutta sen sielunkumppanin löytäminen keski-iässä. Jos voisin hyväksyä keskitasoa vaatimattomamman ammatillisen uran / takana loistava tulevaisuus - miehen / parisuhteen kariutumisesta edelleen kitkeröityvän besserwisserin..... niin näitä olis suhteeseen tarjolla.

Joten arkeani ovat vaihtuvat varatut miehet. Kerron näille olevani naimisissa, joten luokseni ei voi tulla. Loppusuoralla sitten kerron omatuntoni painavan, k oska olen pettänyt miestäni.

Jospa saisin tilata miehen wishistä, niin superiorlaatua olisi omillaan, omassa kodissaan, omaa elämää elävä mies.

Ei ihme, ettet sä saa ketään omaksi, kun olet tuollainen peluri. Vaikeaa se varmasti on muutenkin, en mä sillä, mutta kuka vilpitön ja rehellinen mies sinut haluaisi?

Olen samaa mieltä kuin ap, mutta ehkä hieman eri syistä. Olen kyllä tavannut muutamia ihan potentiaalisia miehiä netissä, ja olen tapaillut heitä jonkin aikaa. Homma on sitten joka kerta kaatunut minun mielestäni aika kummallisiin syihin.

Olen siis jo lapseni tehnyt, omillani toimeentuleva, hyvässä ammatissa oleva 44-vuotias nainen. Liikun paljon ja minulla on muitakin harrastuksia, olen siis hyvässä kunnossa - ihan hyvän näköinenkin vielä, ja mm. työkavereitteni mielestä mukavaa seuraa.

Minulla ei ole ollut vaikeuksia löytää treffikumppaneita netistä, koska näytän kuvissakin ikäisekseni oikein hyvältä ja kommunikoin pirteästi ja hauskasti.

Kun sitten on suhdeviritelmä aluillaan, kerron suoraan, etten ole etsimässä mitään 24/7 suhdetta enkä haaveile esim. yhteisestä kodista, vaan haluaisin aikuisen suhteen, jossa voitaisiin nähdä, kun molemmille sopii, ja kommunikoida rehellisesti  asioista (esim. voi sanoa jos tekee kovasti mieli nähdä vaikka ihan ex tempore, toisaalta tapaamisen peruminenkaan ei kaada maailmaa, ja jos alkaakin tuntua siltä, ettei homma toimi, senkin voi tuoda esiin rehellisesti ja voidaan lopettaa juttu ilman draamaa.)

Tämä tuntuu miesten mielestä olevan tosi jees ehdotus, just tällaista hekin ovat etsineet, helppoa ihmissuhdetta jossa ei heti aleta vaatia liikoja.

Totuus on kuitenkin toinen: aikatauluttaminen ei tunnu onnistuvan, mökötetään jos minulla ei ole aikaa just silloin kun herralle sopisi (itse ei kuitenkaan yritetä järjestellä omia menoja juurikaan, vaikka se olisi mahdollista), aletaan ehkä leikkiä jotain kissa-hiiri -leikkiä, ei sanota suoraan mikä meininki jne. Itse haluaisin hoitaa hommaa vähän samalla tavalla kuin jotain työ- tai harrastusprojektia, eli kun aikatauluttaa hyvin niin aina ehtii, mutta miehet ei siihen kykene. 

Joten ei sitten. Viihdyn kyllä hyvin yksinkin :-)

Hei,

mulla on vähän sama tilanne. Olen tavannut netin kautta noin 20 miestä. Jotkut kirjoitteli alkuun pitkäänkin, monet ei halua ja monet on todella huonoja kirjoittamaan - mikä kertoo minusta paljon ihmisen muustakin viestintäkyvystä ja älykkyydestä. Ennakkoluulottomana tapasin muutaman tällaisenkin, tulipa todistettua ennakoluulo oikeaksi.

Muutama varattu on "vapaan" joukkoon mahtunut ja muuten varattuja yrittäjiä kymmeniä ellei satoja. Vastauksia tuli satoja silloin, kun minulla oli kuva profiilissa. Ikähaarukka 18 - 64. (Oma ikähaarukkani olisi noin 38 - 54. )

Sporttine mies oli alkoholisoitunut ja ylipainoinen ja suuttui, kun en lähtenyt 1. treffeiltä hänen luokseen yöksi. Useimmat on olleet sen näköisiä, että eivät saisi seuraa muulla tavoin kuin netistä ilman kuvaa. On ruskeita hampaita, pahaa ihottumaa, ylipainoa, rumia, hoitamattomia hiuksia ym. karvoja jne. Tämä unohtui mainita profiilissa. Monta työtöntä yksinhuoltajaa olen tavannut, se ei ole este. Mutta se on, että mies asuu todella kaukana ja haluaa tavata vain kotonaan - myös 1. treffit.

Kaikenlaista on nähty. En mielestäni ole kovin nirso. Pikkuseikat eivät haittaa, mutta yleinen epäsiisteys ja itsestä huolimattomuus ei tod. vedä ketään puoleensa. Itse olen vielä aika liikkuvainen ja hyväkuntoinen, mitäs tekisin hauraalla, kyvyttömällä vanhuksella, joka ei osaa ilmaista itseään eikä liiku pois kotoaan tms.?

Tarjonta on siis keskimäärin aika huonoa ja muuten monilla sinkuilla on jokin estävä piirre: kiireinen työ tai sellaiset työajat, ettei jää aikaa tavata oikeastaan ketään, pieniä lapsia kotona, niin ettei aikaa jää muuhun, pitkien huonojen teitten takana koti, josta ei aio/voi muuttaa, valtavasti hoitoa vaativia kotieläimiä/pahat allergiat . Lisäksi vielä ne mielenterveysongelmaiset (rumat, epäsiistit, työttömät, kaukana), jotka soittelevat kännipäissään arkena yöllä ja mongertavat jotain mistä ei saa selvää: onko nirsoilua jättää pois laskuista heti alkumetreillä?

Onkohan se niin kun meillä ei ole enää sitä vauvanteko "pakkoa" jotta sitä on kriittisempi? Enkä nyt tarkoita että silloinkaan on ottanut ensimäisen vastaantulijan mutta voiko olla että se tietty putki: opiskelut, parisuhde, työ, oma koti, lapset jotta on se tietty putki päällä ja päässä häämöttävä päämäärä määrittää parin muodostumista nuorempana? Omat lapseni on tehty, en kaipaa lisää lapsia joten voin todellakin miettiä mitä minä haluan.

Nuorempanakin oli kriteerinä yleisvaikutelmaltaan siisti, elämässä eteenpäin haluava samalla huumorintajulla oleva mies mutta sitä kasvoi erilleen noin 20 vuoden aikana. Tuli erilaiset tahtotilat mitä tehdä loppuelämällä. En eronnut uusi mies mielessä vaan tahdoin oman elämän jonka sainkin. Se että aloin kaipaamaan arjen jaettavuutta miehen kanssa, tuli kyllä yllätyksenä. Eroa en ole katunut tai kadu, koska se oli ainut oikea ratkaisu. Lapset on hyväksyneet sen myös ja molempiin vanhempiin hyvät välit.

En kaipaa asuinkumppania 24/7. En ole äiti miesystävälleni. Haluan kaverin / ystävän ja jotenkin se tuntuu olevan miehille ymmärtämätön pala. Miten voi olla parisuhteessa ilman yhteisasumista? Mielestäni helposti. En kaipaa toisen jälkien siivoamista tai joka päivästä kokkaamista. Haluan liikkua eri tavoilla luonnossa tai sisätiloissa, käydä tapahtumissa. Huolehdin oman arkeni ja mielestäni mies huolehtii oman arkensa. Mutta koen että miehelle se tarkoittaa sitä ruuan laittamista, pyykkäystä, silitystä ja siistiä kotia. Miten ihmeessä enää ennätän tehdä itselleni tärkeitä asioita kun aika menee toisen huolehtimiseen eli äitinä olemiseen? Ruuan laitto yhdelle naiselle on helppoa ja yksinkertaista ja voin ruokkia itseni ulkona mutta kun kuvioihin tulee mies, pitäisi heti olla ruokaa laittamassa. Ja siihen se on sitten tyssännyt. Haluan olla vapaa tekemään itselle mieluisia asioita.

Pyydän lapsia syömään, siitä ruuanlaitosta pidän.

On varmasti totta että väsytin itseni avioliitossa passaamalla valmiiksi exukkokultani. Toivon että tämä nuoremman sukupolven naisihmiset ymmärtävät että arjen työt kuuluu molemmille eikä ole kummankaan etuoikeus. En ole kauha tai silitysrauta kädessä syntynyt joten siitä vaan opettelemaan, on se motto mitä eron jälkeen kun poikalasten kanssa jäin, jotta nyt opettelemaan (oman erehdyksen kautta) kodin hoitoa joka on yhteinen asia.

Mistä siis löytää mies joka ei ole pleijeri, tulee omillaan toimeen, osaa hoitaa arkensa ja haluaa liikkua ulkona ja sisällä sekä erilaisissa tapahtumissa? Ja kyllä, makkari asioistakin tykkään mutta kohtuudella. 

N48

Samoja kokemuksia. Netissä on samanlainen kokoelma miehiä kuin baarissa, ne jotka siellä vakituiseen notkuvat, eivät ole mitään unelmavävyjä. Onnekseni kohtasin hyvän miehen, ja hän ei ehtinyt kauan sitä palvelua kuluttaa.

Minäkään en halua muuttaa enää yhteen. On ihanaa olla yksin kotona silloin kun haluaa, nähdä ystäviä ja harrastaa, kun haluaa, keskittyä lapsiin kun siltä tuntuu tai tarvitaan. Minäkään en ala enää kokkaamaan ja pyykkäämään, todellakin oletan että mies elää itsenäistä elämää siististi eikä etsi kodinhoitajaa. Sänkyä voin lämmittää senkin edestä.

Kun en ole jumissa kenenkään miehen armoilla lasten ja asunnon takia, minulla on vapaus äänestää jaloillani jos minua kohdeltaisiin jälleen huonosti.En ikinä enää aio päätyä siihen tilanteeseen että ei ole ulospääsyä huonosta suhteesta.

Se johtuu siitä, että aikuisena ei mikään enää kolahda samalla tavalla kuin nuorena - pätee myös musiikkiin ja muuhun tunnejuttuun.

Alle 30-vuotiaana vielä tärähtää, sen jälkeen tulee vain kumppanuutta ja ystävyyttä. Tai ovathan nekin arvokkaita, mutta tuskin rakkautta.

Mä löysin unelmamiehen baarista 41 v. Netissä hän ei ollut ollut koskaan, sillä sai seuraa niin helposti livenäkin. Ei ollut kauan vapaana eronsa jälkeen, kun ehdin napata pois markkinoilta. En etsisi ketään netistä.

Olen myös sitä mieltä että kun ei ole perheenperustamis "pakkoa" enää, niin voi olla ronkeli ja mieluummin vaikka ilman. Jos nuorena olisi heittäytynyt olemaan ilman, olisi jäänyt ilman lapsia.

Kyllä mä löysin netistä hyvän miehen. Hän kun on raitis, viihtyy kotona ja urheilemassa, niin ei käy baarissa joten en häntä olisi ikinä sieltä löytänyt. Hyvä näin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä löysin netistä hyvän miehen. Hän kun on raitis, viihtyy kotona ja urheilemassa, niin ei käy baarissa joten en häntä olisi ikinä sieltä löytänyt. Hyvä näin.

Jos raittius, urheilullisuus ja kotona viihtyminen ovat ainoat toiveet, valinnanvaraa on. Useimmat täällä kirjoitelleet kaipaava käsittääkseni  jonkilaista yhteyttä toiseen ihmiseen. Kuulostaa lähinnä koiralta tuo kuvailemasi mies.

Vierailija kirjoitti:

Oon todella yllättänyt, kuin hankalaa tää on. Siis olen nainen 44v ja erosta on aikaa 2 vuotta.

Miehiä ei ole vaikea löytää netin kautta, mutta musta on tullut kamalan vaativa.. Suurimman osan kanssa huomaa jo ekoilla treffeillä ettei synkkaa. Muutaman miehen kanssa olen käynyt 2-3 treffeillä ja huomannut, ettei tule mitään..kolmen miehen kanssa olen ollut 2-3 vk "suhteessa", mutta sitten mun mielenkiinto on lopahtanut..mikä ihme mulla on? Miksi en enää kelpuuta ketään? Vaikka tapaamani miehet on olleet ns kunnon miehiä ja meillä on ollut yhteisiäkin juttuja..ilman taitaa jäädä jo tällä iällä, kun on tullut näin pirskatti ronkeliksi.

Oon miettinyt onko toi netti mulle väärä paikka etsiä miestä vai pitäiskö lopettaa etsiminen ja odottaa, että prinssi saapuisi joskus ovelle:D

Kuitenkin kaipaisin miehen seuraa ja sitä, että olisi joku kenen kanssa jakaisi ilot ja surut.

Harvemmin sitä hakemalla hakemalla löytää, ei ne tosin yleensä kotonaan tule hakemaan :D.

Olen miettinyt että jos ero tulisi niin haluaisin elää yksin loppuelämäni. Saisin itse päättää mitä syön, miten nukun, miten pesen pyykkini. Ja milloin. Seksiä luultavasti saisi ilman parisuhdetta. Ja ystävänä voisi olla joku mies jolle purkaa huoliaan jos naispuolista ystäviä ei ole.

Jätä ne siat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä löysin netistä hyvän miehen. Hän kun on raitis, viihtyy kotona ja urheilemassa, niin ei käy baarissa joten en häntä olisi ikinä sieltä löytänyt. Hyvä näin.

Jos raittius, urheilullisuus ja kotona viihtyminen ovat ainoat toiveet, valinnanvaraa on. Useimmat täällä kirjoitelleet kaipaava käsittääkseni  jonkilaista yhteyttä toiseen ihmiseen. Kuulostaa lähinnä koiralta tuo kuvailemasi mies.

Näinkö naiset kokee hyvän miehen jos ei hän käy baarissa? Ilmankos hän oli niin helpottunut löytäessään minut. Voin sanoa että on fiksu, herkkä ja älykäs, vaikka ei ole naistenmies eikä osaa iskeä naisia baarissa. Kannattaisiko tarkistaa kriteerinsä? Onpa sitten hyvä että osui minun kohdalle kun osasin arvostaa tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että jos ero tulisi niin haluaisin elää yksin loppuelämäni. Saisin itse päättää mitä syön, miten nukun, miten pesen pyykkini. Ja milloin. Seksiä luultavasti saisi ilman parisuhdetta. Ja ystävänä voisi olla joku mies jolle purkaa huoliaan jos naispuolista ystäviä ei ole.

Näin minäkin ajattelin kun olin eronnut, voi mitä onnea. Ihminen ei ole kauhean vaatelias kun haluaa ainoastaan olla rauhassa.

Joo oli huono liitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä löysin netistä hyvän miehen. Hän kun on raitis, viihtyy kotona ja urheilemassa, niin ei käy baarissa joten en häntä olisi ikinä sieltä löytänyt. Hyvä näin.

Jos raittius, urheilullisuus ja kotona viihtyminen ovat ainoat toiveet, valinnanvaraa on. Useimmat täällä kirjoitelleet kaipaava käsittääkseni  jonkilaista yhteyttä toiseen ihmiseen. Kuulostaa lähinnä koiralta tuo kuvailemasi mies.

Miten niin kuulostaa koiralta? Emmehän me tiedä miehen luonteesta tai muistakaan sielunelämään liittyvästä mitään. Ainoastaan syyn, miksi miestä ei olisi koskaan löytynyt baarista. 

Sehän on ihan luonnollista. Ei luonto enää pyri saamaan sua lisääntymään, sen takia kypsällä iällä ei enää hullaannu samalla tavalla vastakkaisesta sukupuolesta vaan alitajunta tarkastelee asioita ja kumppaniehdokkaita käytännönläheisemmin. Sen takia myös mielenkiinto lopahtaa. Kaikki perustuu luontoäidin ansaviritelmiin, myös kaikenmaailman veloilla ja keloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä löysin netistä hyvän miehen. Hän kun on raitis, viihtyy kotona ja urheilemassa, niin ei käy baarissa joten en häntä olisi ikinä sieltä löytänyt. Hyvä näin.

Jos raittius, urheilullisuus ja kotona viihtyminen ovat ainoat toiveet, valinnanvaraa on. Useimmat täällä kirjoitelleet kaipaava käsittääkseni  jonkilaista yhteyttä toiseen ihmiseen. Kuulostaa lähinnä koiralta tuo kuvailemasi mies.

Jos baarissa juokseminen, epäterveelliset elämäntavat ja kaikkialla paitsi kotona viihtyminen on enemmän sun mieleen, voin antaa sulle mun exän numeron. On myös supliikkimiehiä.

On tarpeetonta, ole ilman miestä.

Helppoa.

Siinäpä se, ensisijaisesti etsin luotettavaa ystävää. Se, onko se mies, jonka kanssa voisin jakaa myös sänkyni, vai onko se nainen, on ihan sama. Mutta tärkeintä olisi löytää ihminen, joka haluaa olla minun kanssani. Ei siksi, että minä olen hyvä palvelemaan, rahoittamaan tai tukemaan ongelmissa, vaan siksi että hän haluaa olla kanssani ja kulkea samaan suuntaan.