Minua on kohdeltu huonosti ilman omaa syytäni. Turha luulla, että minäkään kohtelisin muita hyvin

Minusta on kummallista, ettei äiti voinut sanoa, että ei välitä, kun kuitenkaan ei välittänyt. Mutta oliko se oma kuva niin erilaisena pakko säilyttää, kuva itsestä kykenevänä välittämään? vaikka oikeasti hän ei ole koskaan välittänyt ja on siksi sanonut sitä mulle. Ettei minunkaan pitäisi.

Tuskin minä olisin äitiä sen vähemmän rakastanut, vaikka hän olisi sanonutkin, ettei välitä. Minähän tiesin sen tunnetasolla, vaikka en tiedostanutkaan, että niin se on, koska hän kaasuvalotti minut syylliseksi pahasta kohtelemisesta johtuvaan olotilaani. Minua kohdeltiin pahoin, siitä ei pitänyt välittää, mutta koska välitin --> olin syyllinen, ja se, joka aiheutti pahan olon ei ollut, koska minunhan ei pitänyt välittää.

Eikö olekin aika kätevää? Voit tehdä pahaa, sanot vain, ettei siitä pidä välittää, ja sen jälkeen jos toinen vielä välittää, niin on itse syyllinen siihen, että saa esim. raivarin, kun kohdeltiin huonosti.

Lisäksi siinä opetetaan, että mitään huonosti kohtelemista sinua kohtaan ei ole olemassakaan, vaan kaikki on sinun päässäsi vain, kuvittelet, että joku kohtelee sinua muka huonosti, vaikka sun ois ainoastaan kuulunut "ei-välittää".

Täss on mun terapeutille nyt kyllä haastetta :(

Pitäisköhän mun katkaista välit äitiin sen takia, että se ei osaa välittää? Oon kaivannut ihmistä, joka välittäisi. Eihän niille tule tilaa, jos siinä peesailee minua joku äiti, joka odottaa minulta lähinnä kai (ex-mieheltään perimääni) rahaa.



Ei siihen kyllä välttämättä heti ilmaannu ihmisiä, jotka välittäisi, mutta jos ei lähde siitä, että heidän täytyy välittää yhtä paljon, kuin toivoin äitini välittävän minusta, vaan vain että ollaan siinä plussan puolella, ei miinuksen.



Koska äiti ei kyllä välitä minusta, vaikka itse luulee. Haukkuu minua jos sanon siitä, välittävä äiti ennemminkin surisi, ei haukkuisi, etten mä tunne niin.

Miten joku voi selvinpäin suoltaa tollasta tajunnanvirtaa itse itselleen illan ja yön?

Eikö päiväkirja toimisi paremmin?

Käyttäjä3500 alias Äitihullu on kyllä sekaisin!

Provo

Kun vain tuntisin, että minusta välitettäisiin, niin olisin jo pitkällä paranemisprosessissa... Jos joku vain käskee, että "älä välitä", kun sun päälle kustaan ja tulee paha mieli, niin miten siinä oppii tuntemaan itsestään välitettävän??? Varsinkin kun äitini olisi voinut tehdä välillä jotain, eikä vain koittaa lakaista mun tunteita maton alle.

ap

Miehelle se on tietenkin raskasta, kun en tunne hänen välittävän minusta, mutta kumpikin uskomme siihen, että hän välittää, tai hän kai tietääkin sen, mä vain joudun uskomaan, kun sitä tunne en. Haluan miehen, joka osoittaa sen mulle!!!!!! Oma mieskin se voi olla. Ymmärrän kyllä, että tämä on miehelle todella raskasta, mutta hänet on tehty jostain, mistä teidän miehiänne ei ole, hähähähäää.

ap

Onhan se nyt aika hurjaa, jos joku mies jostain osoittautuu välittämiskykyisemmäksi, kuin sun oma äitis... Aina taotaan kaikkien päähän, että se äidin rakkaus on kaikkein suurinta ja mahtavinta.

Jos te ajattelette asiaa, niin tuntuisiko teistä ajatus siitä, että jossain on joku ihminen, joka kykenee välittämään teidän lapsestanne teitä enemmän, kivalta? Miksei sitten sama tuntuisi lapsestannekin ei-niin-kivalta?

ap

Tää on ihan testi vaan, että kuin paljon av:llä on muista välittäviä ihmisiä, ja kuinka moni haluaa tulla muita heti tuomitsemaan ja koittamaan, jos sais kirjoittajan tuntemaan itsensä hylätyksi. Yhtä hylätyksi kuin he?

ap

Ja niille jotka eivät välitä, vaan haluavat työntää luun kurkkuun mielestään ihmisinä virheellisille kirjoittajille, haluan hieroa sen heidän toisista ei-välittämisen heidän omiin naamoihinsa. Te olette niitä, jotka ette välitä. Niitä surkimuksia, luusereita ja hylättyjä.

ap

Aloittaja hyvä, luulen että sinun olisi syytä soittaa jonnekin psykiatriseen päivystykseen nyt ihan heti. Viestiesi perusteella sanoisin että sinä tarvitset apua ihan nyt tänään jos suinkin mahdollista. Tällä palstalla kirjoittelu ei selvästikään nyt ainakaan rauhoita tai helpota oloasi, joten pistä palsta kiinni ja hakeudu hoitoon mieluiten jo nyt tänään.

Olet huolestuttavalla tavalla paljon enemmän sekaisin kuin vielä 6 kk sitten olit. Todellisuudentajusi on selkeästi hämärtynyt ja se on tämän yhden ketjun aikana heitellyt erittäin huolestuttavalla tavalla. Hae oikeasti psykiatrista apua ja sano että tarvitset sitä mieluiten heti! Olen huolissani sinusta.

Mitä helvetin apua ja ymmärtämistä sä jatkuvasti tarvitset? Sä olet päälle nelikymppinen akka etkä mikään elämää aloitteleva teini. Painu nyt sinne halveksimaasi työhön mollaamaan juntteja työkavereitasi.

Täh? Jos sun ajatuksesi ovat tasaisia, niin se, jos mun ei ole ei tee minusta päivystyspotilasta. Minusta on mielenkiintoista antaa ajatusten juosta ja katsoa mitä nousee mieleen. Luulin, että kaikki tekevät sitä, haluavat oppia tuntemaan itsensä aina vain paremmin. Itse tunnen vielä aika huonosti koska kaasuvalotettiin niin paljon. Uskoteltiin siis minun ajattelevan asioita, joita en ajatellut. Uskoteltiin niiden olevan mun mielipide.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvetin apua ja ymmärtämistä sä jatkuvasti tarvitset? Sä olet päälle nelikymppinen akka etkä mikään elämää aloitteleva teini. Painu nyt sinne halveksimaasi työhön mollaamaan juntteja työkavereitasi.

No ymmärrystä ja välittämistä, mitä vikaa niiden haluamisessa on?

ap

Eihän iällä ole mitään merkitystä tiettyjen asioiden suhteen. On ihan epäkypsää ajatella, että tietyt numerot taulussa tarkoittavat tiettyjen asioiden (riittävän tuen ja välitetyksi tulemisen tunteen esim.) omaamista elämässä.

ap

Kummallista ajatellakin, että koska joku on nelikymppinen niin sillä ois kaikki asiat ihan vain kunnossa! Buahahhahhahaa

ap

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta muutaman sivun perusteella suosittelisin sinua ap kuuntelemaan Ylen areenasta hyvän ohjelman. Se on ikävä kyllä kuunneltavissa enää tämän päivän ajan, mutta jos ehdit kuunnella sen, siitä voisi ehkä olla sinulle hyötyä. Kyseessä on radiodokumentti nimeltä Siljan saatanalliset säikeet ja se kertoo naisesta, jota on kohdeltu huonosti ja joka kohteli toisia huonosti ennen kuin sai apua. En saa laitettua tähän linkkiä, koska käytän Areena-sovellusta, mutta hae hakusanalla Todellisia tarinoita, ohjelma on listassa viidentenä.

Vierailija kirjoitti:

Täh? Jos sun ajatuksesi ovat tasaisia, niin se, jos mun ei ole ei tee minusta päivystyspotilasta. Minusta on mielenkiintoista antaa ajatusten juosta ja katsoa mitä nousee mieleen. Luulin, että kaikki tekevät sitä, haluavat oppia tuntemaan itsensä aina vain paremmin. Itse tunnen vielä aika huonosti koska kaasuvalotettiin niin paljon. Uskoteltiin siis minun ajattelevan asioita, joita en ajatellut. Uskoteltiin niiden olevan mun mielipide.

ap

Ymmärsit väärin. Kyse ei ole niinkään tasaisuudesta vaan siitä, että sinun todellisuudentajusi ei ole selvästikään kunnossa ja se tuntuu nyt heittelevän voimakkaammin kuin aiemmissa pitkissä ketjuissasi. Tämä ketju ei ole vuorokauttakaan vanha ja jo sen kuluessa kommenttisi ovat heilahdelleet lähes selkeästä ajatuksesta täysin harhaiseen monta kertaa. Tämä on poikkeuksellista jopa verrattuna omiin teksteihisi aiemmin.

Vaikka sinulla on toki aiemminkin ollut selviä vaikeuksia hahmottaa oikeaa ja väärää ja suhteuttaa omaa toimintaasi sille akselille, nyt tuntuu siltä, että olet alkanut voimakkaammin irtautumaan todellisuudesta. Ikäänkuin olisit siirtynyt omaan maailmaasi, jossa ei enää päde samat säännöt kuin siinä maailmassa, johon muut olet jättänyt. Olet Ikäänkuin luonut kaksi erillistä hyväksyttävän käytöksen järjestelmää. Toinen on se järjestelmä, jonka mukaan haluat muun maailman toimivan ja toinen on sinun oma järjestelmäsi, jonka mukaan vain sinulla on oikeus toimia. Ja käytännössä oikeutat itsellesi juuri sellaisen käytöksen, jollaisen muissa ihmisissä tuomitset. Vielä puolisen vuotta sitten kykenit jollain tapaa tajuamaan kuitenkin sen, että samat säännöt sinuunkin pätee kuin muihinkin, mutta nyt tämä tuntuu kadonneen.

En tarkoita loukata. Olen aidosti huolissani.