rakennusajan riidanaiheet

Sovittiin jo hyvissä ajoin, että minä hoidan kodin, mies rakentamisen ja niin se menikin=)

Vapaapäivinä mies oli raksalla yleensä 12-16h ja työpäivinä 8h.

Rankkaa se oli, kun oli " 3 lapsen yh" , mutta hengissä selvittiin. Lapset oli 5v, 3v ja vastasyntynyt.

Eli henk. koht. kokemusta ei ole noin selvästä työnjaosta, mutta rakentamisesta sitäkin enemmän.



Jos teillä on sovittu, että sinä hoidat lapset ja kodin ja mies rakentamisen, niin kehottaisin pitämään sopimuksesta kiinni, puremaan huulta ja jaksamaan - usko pois, siellä rakennuksella VOI olla oikeasti vielä rankempaa ja kaupan päälle ei saa edes viettää aikaa perheen kanssa!



Eli tällainen vinkki molempia kokeneelta. Erityisesti talvella, sateella, pimeällä ja nimenomaan silloin kun talo ei vielä ole lämmin ja valaistu siellä on TODELLA ankeaa. Sitäpaitsi se aika jonka siellä rakennuksella viettää on yleensä välttämätöntä viettää siellä, ei siellä kukaan huvikseen lorvi, vaan täyttä työntekoa se on.



Eli jos teillä on sauna (me todella kaivattiin sitä rakentamisen aikaan), niin laita se lämpimäksi kun mies tulee kotiin, kata ruoka pöytään, sytytä kynttilät ja lakkaa marisemasta ;)

mutta totta se on, raksa-aikana pitää joustaa ja unohtaa ne marinat.



pure hammasta ja sinnittele, väännä hymy naamalle. yhtähyvin miehesi voisi marista että häneltä jää näkemättä lasten jokutietty kasvuvaihe tai he vieraantuvat tai löi vasaralla peukaloonsa.



kuulostanpa saarnaavalta...ei ole tarkoitus.



minä unohdin narinat, tein työni (onneksi vain päivätyö) ja hoidin lapset, kodin, vein raksalle ruuat ja siivosin siellä senaikaa kun raksalaiset söi. hankin tavaroita ja hoidin paperityöt ja aikataulutukset (salaa pomolta). joskus harvoin uskalsin pitää itse töistä vapaata tai vaivata mummoja ja maalasinvahasinsiivosinkittasintapetoinslammasin.

rakentelen tässä marttyyrinkruunua päähäni...



arvaas mikä nyt ottaa päähän? mies sanoo että helppoahan se kun en ole tehnyt raksa-aikana mitään! minäsitävielätirvasen...



t. geema:itkee/nauraa



ps tuolla yläpuolella joku sanoi että rakentaminen esti riitelyt kun ei nähnyt juuri koskaan, heh se on totta! :D tsemppiä, kerran se vaan kirpasee (hmm..meillä toisenkin kerran)

riidan aihe on ollut. Nyt ollaan päästy sellaiseen mukavaan yhteisymmärrtykseen, että mies on ehkä yhtenä iltana viikolla ja sitten viikonloput about kellon ympäri...



Kuulostaa muista ehkä aika letkeeltä, mutta meidän vauva oli ns vaativa, enkä jaksanut olla yksinhuoltaja. Mieskin tämän näki ja hiljensi tahtia. Sovimme, että vaika raksavaihe kestäiskin vähän kauemmin, niin se on ihan jees jos mulla säilyy mielenterveys...



Meillä on siis menty aika lailla ilman aikatauluja ja päivä kerrallaan. Suosittelen muillekin asioiden priorisointia, mahdollisuuksien mukaan tietty. Aika on rahaa, kun vuokralla asutaan, mutta miten hinnoittelee elämänlaadun ja mielenterveyden? Mitä hyötyä sitä taloa on rakentaa, jos perhe on pirstaleina ennen kuin se valmistuu? Hammasta voi purra tietyn aikaa, mutta jos on menty jo sen ajan yli niin jotain muuta pitää keksiä.



Tsemppiä kaikille rakentajille!



T: MrsH

joku juttu kuuluisi tehdä....



Mutta siitä en kyllä käynyt miehelle valittamaan, että tekee pitkiä päiviä eikä hoida kotia! Siis herranjestas - yhteinen hankehan se on ja etukäteen tiedossa, että kukin tekee mitä osaa/kykenee. Ei minusta olisi ollut kantamaan kymmenien kilojen laastisäkkejä, lapioimaan hiekkaa kaatosateessa tai nostamaan 70kg ilmastointilaitetta seinälle - ei sitten millään. Ja kieltämätää helpommalla pääsi kotona lasten kanssa, kun työpäivän jälkeen tuli kotiin, laittoi lapsille ruokaa ja pyykit koneeseen, kuin se että olisi lähtenyt vielä toiseksi työpäiväksi todella fyysiseen työhön. Minullahan jäi omaakin aikaa esim. katsoa telkkaria tai lukea lehtiä - miehellä sen sijaan ei vapaata ollut puoleen vuoteen, kun viikonloput raksalla n.12-18 tuntiin ja viikollakin 4-7t!



Ja eihän mies sitä taloa itselleen rakentanut, vaan koko perheelle ja suurella rakkaudella!!



Asettukaa nyt hyvät naiset miestenne asemaan, ja lopettakaa se turha narina - arvostakaa miehiänne ja heidän tekojaan!

paikka - molemmille. Rakensimme lähes täysin itse ekan talomme ja silloin olimme raksalla myös n 4 tuntia iltaisin ja 12 viikonloppuisin. Se oli meidän uusperheen " hanimoon" . Meille kahdelle ei siitä yhteisestä pakertamisesta riitaa tullut mutta lapset rupesivat oireilemaan n. pari viikkoa ennen muuttoa. Eiväthän he olleet nähneet vanhempia lähes 11 kuukauteen! Onneksi ihanat isovanhemmat olivat heidän kanssaan koko tämän ajan (siis asuivat kanssamme ja hoitivat kodin ja lapset).



Nyt toista taloa tehdessä on toinen tilanne, nuorimmainen on 4v ja rajoittaa minun osallistumistani jonkun verran, tosin isosisko vahtii häntä mielellään taskurahaa vastaan. Lisäksi ongelmia meinaa välillä tulla työmatkoista, aina ne osuu juuri silloin kun raksalla on pahin kiire. Mutta, kun toinen on poissa - toinen tekee. Itse pystyn olemaan raksalla vain kahtena iltana ja muutaman tunnin viikonloppuisin.



Välillä kun on ollut väsynyt ja kyllästynyt leikkimään nukkeleikkejä tuon nuorimmaisen kanssa olen miettinyt sitä miten kylmää, märkää ja inhottavan likaista raksalla on ja mieheni siellä yksin tekemässä meille taloa. Olen kuitenkin päässyt paljon helpommalla kuin hän. Nyt alkaa olla paras vaihe alkamassa; seinät on kohta tasoitettu ja päästään sisustushommiin:) Muuttopäivä lähenee!!

...meillä ei kyllä ole juurikaan riidelty! Yhdyn täysin nim. Musslan viestiin! En voi mitenkään ymmärtää, että joku voisi kuvitella, että raksalle lähdetään ikäänkuin pakoon perhe-elämää! Meillä mies päinvastoin kärsii kovasti siitä, että lapset ei juurikaan näe isäänsä...

Työnjako on ollut meillä alusta asti tämä, että minä hoidan lapset ja kodin, ruokin talkooväen, maksan laskut, yritän pitää pudjetista jotenkin kiinni, valitsen sisutusmateriaalit, hoidan rakennustyömaan siivouksen, ym. mitä nyt lasten kanssa voi tehdä. Tilannetta tietenkin helpottaa suuresti se, että olen hoitovapaalla, mutta vaikka töissä olisinkin, työnjako olisi silti meillä sama, paitsi että talkooväki saisi itse huolehtia omat syömisensä.

Meitä tämä rakennusaika on kyllä päinvastoin lähentänyt. Arvostan suuresti mieheni ahkeruutta ja tunnollisuutta ja tiedän että myös mieheni arvostaa minun osuutta tässä urakassa!

Tsemppiä tarvitaan ja pitkää pinnaa, koko perheeltä!

Voimia!!!!!

Meillä myös ei paljon riidelty juuri siksi kun ei toisiamme juuri nähty kuin vasta illalla kymmenen jälkeen. Eli mies rakensi kaikkai illat ja viikonloput ja minä hoidin oman päivätyön, lapset sekä kodin. Mutta kyllä kannatti!!!



Me välillä teimme sellaisen työnjaon, että työpäivän jälkeen minä lähdin raksalle ja mies jäi lasten kanssa kotiin. Tietysti siellä raksalla piti olla sellaista hommaa jota minä osasin/jaksoin tehdä esim. imurointia, järjestelyä, villotusta jne. Näin kumpikin sai vahtelua ja isä sai olla lasten kanssa välillä kotona ja minä sain tehdä omaa osuuttani raksalla tajuta millaista oli viettää ilta yksin siellä (ei muuten ollut kivaa kun tiesi että muu perhe viettää iltaa tv:tä katsellessa).

että kannattaa koitaa unohtaa ja hoitaa omaosuus niin hyvinkun jaksaa.. Nimittäin se raksa aika kestää ja kestää ja kestää, eikä hommat lopu pitkään aikaan muuton jälkeen... Turha sitä on itseään kiduttaa riitelemällä!



Meillä oli onneksi se tilanne, että tulin raskaaksi vasta kun talo alkoi olla sisätyövaiheessa... joten minä olen ollut raksalla myös aikapaljon. Vaikka välillä kun jäin huonovointisena kotiin, niin tuntui, että siellä pitäis olla... No loppuaikana ennätin kuitenkin vielä maalata jne. Meille tämä oli hyvä ratkaisu, sillä nautin tekemisestä.. Mutta kyllä me vähän riideltiinkin, jostain tekemättömistä asioista lähinnä - enään en edes muista. Enimmäkseen kyllä haukuttiin naapuria - ja se oli tosi puhdistavaa :))



Nyt ollan vuosi tässä asuttu, muutettiin 10pv ennen kun esikoinen syntyi, ja silloin puuttui vielä vaikka mitä jokapäiväistä kuten käsisuihkut. Nyt alkaa olla asuintilat valmiita, vaikka vielä pientäpuuttuu. Kellari odottaa tulevia aikoja... Toivottaasti kuitenin saadaan jotain aikaiseksi enne tätä uutta vauvaa... piha varsinkin oli kesällä kiva. Olen koittanut nyt vain ajatella, että sitten joskus kun isäntä jaksaa.... Meillä ei kyllä nalkutus edes toimi - päin vastoin tulee vain huonomieli kummallekkin, eikä silti mitään tapahdu..



Eli kaiken kaikkiaan tsemppiä ja ajattele, että kun olette kerran moiseen hullujen projektiin lähteneet, niin se on vain kestettävä ja helpompaa se on kun ei toista kiusaa turhaan... Ei se raksalla olo mitään ruusuilla tanssimista ole...

Me laajennettiin viime kesänä ja samalla remontoitiin. Mies oli kotona mutta aina pihalla ja kun tuo pienin pojista oli niin pikkunen että ei pysyny pihassa yhtään niin en voinut osallistua myöskään rakentamiseen juuri ollenkaan. Joten mä tuumasin että hoidan pojat ja koitan antaa rakennus rauhan. noh kuitenkin riideltiin mutta materiaalista ja siitä että en osallistunut. Joten koita purra huulta niin tein mäkin niin pitkään kun suinkin pystyin....Kyllä se kiitos siitä vielä tulee.

Vuorotyö, raksahomma, kotona taapero ja äiti raskaana - aika megahorror-paketti oli meilläkin. Sosiaalinen elämä oli ihan nollassa.

Toisaalta isänpäiväkahvit juotiin raksalla, se kyllä jäi mieleen :)

Pidimme kaiken uhallakin vapaaretkipäiviä silloin tällöin, koska olisimme muuten kilahtaneet ihan täysin.



Viimeisinä viikkoina ennen muuttoa mies lähti raksalle 4-5 aikoihin aamulla, vaikkei välttämättä voinut tehdä mitään ennen muiden ammattimiesten tuloa (klo 7)... Että raskasta se oli kaikille!



Raskainta kyllä kaikessa oli kuitenkin se, että illalla puolikuolleena piti päättää seinien väreistä, juosta joka jumalan vapaahetki jossain kaupassa valitsemassa jotakin, arvuutella mikä on hyvä yhdistelmä jne.... Mutta onneksi kestettiin, lopputulokseen olemme oikein tyytyväisiä. Ja sitten tuli vielä talon ulkomaalaus (silloin imetin ja hoidin vauvaa ja taaperoa...), pihanteko (no siihen pääsin onneksi jo täysillä mukaan). Ja kohta alkaa remonttikierros (tai uuden teko) ;)