Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko, mistä olette saaneet varhaislapsuuden arvet kehoonne, jos niitä on?
08.02.2017 |
Itse en muista, miksi minulla on kaulassa (hankalassa paikassa => en itse näe) ainakin parin sentin mittainen arpi, ja kysyin vanhemmiltani. He eivät lainkaan muista.
Lapsuuteni oli aika karu kuten arvata saattaa, en ollut yllättynyt. Mutta onko tämä yleistä? Unohtuvatko isommatkin haavat vanhemmilta? Ja miten pienestä muistatte itse haavoja?
Kommentit (15)
Mulla on arpi polvessa, ehkä sentin mittanen. Muistan hämärästi, että kaaduin joskus asfaltille, mutten sitä, missä tai milloin tämä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on leuan alla parin sentin arpi, muisto yli 30 vuoden takaa. Putosin alle kouluikäisenä voimistelurenkailta, ja iskin leukani jakkaraan, jolla olin kiivennyt niille. Verta tuli, huuto sen mukainen. Tikkauksesta en muista muuta kuin sen hirveän ryminän, joka kuului, kun satakiloinen isäni pyörtyä lipsahti hoitohuoneen lattialle :D
Kovasta koheltamisesta on muitakin jälkiä, on leikattu saksilla sormeen ja terottimella toiseen, mutta nämä olivat alakoulussa. Eivät taida enää kadota.
Itselläni olevat arvet muistan noin neljävuotiaasta ylöspäin.
Omien lasten arvet muistan kyllä hyvin. Aina sitä on sen verran säikähtänyt, kun jotain on sattunut. Tosin lapsia on vain kolme eikä kenelläkään kovin montaa arpea.
Jalkaterä jä pyöränpinnojen väliin, säären arpi tuli pyörällä kaatumisesta( poljin irtosi), reiden arpi tuli lankussa olleesta rautanaulasta ja sormien tiilikasan alle jäämisestä.
Silmän yläpuolella on pieni arpi kun koira puri. Olin n. 7v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on arpi polvessa, ehkä sentin mittanen. Muistan hämärästi, että kaaduin joskus asfaltille, mutten sitä, missä tai milloin tämä tapahtui.
Mulla on sama, polvessa on melko iso arpi jonka sain vanhempieni mukaan kaatuessani asfaltilla. Itse en muista ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se arpi on siis vähintään pari senttiä ja olen pienikokoinen, eli haava on ollut isohko ja vielä pään alueella, eli vuotanut, mutta en muista mitään. Eivätkä tosiaan vanhemmatkaan.
Itsellä eka muisto on se kun kaaduin pyörällä ja polvet menivät verille, siitä ei tosin jäänyt arpia.
ap
Eikös melkein kaikilla yli neljäkymppisillä ole rokotteesta tullut arpi käsivarressa tai reidessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vesirokkoarpi poskessa ja sääressä aika reilunkokoinen arpi piikkilanka-aidasta.
Muistan, suurin on kun kaaduin polkupyörällä ja metallinen lokari kynti säären auki. Olisi varmaan pitänyt mennä tikkaamaan mutta kuulema karjuin koko ajan että eisairaalaaneisairaalaaneisairaalaaneitikkejä. Jäi sitten iiiso arpi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kaikki. Ei niitä montaa ole (kolme lapsuudesta ja loput nuoruudesta tai myöhemmin), mutta muistan niin hyvin, että pystyn elämään ne hetket kuvina ja tuntemuksina päässäni uudelleen milloin tahansa. Viisivuotiaana sain kaksi lapsuudessa syntyneistä arvistani; lensin jyrkässä alamäessä pyöräni tangon yli, siitä tuli yksi, ja toinen tuli aiemmin samana vuonna kun laskin pulkalla päin puuta. Pyöräonnettomuus oli tosi pelottava kokemus, vaikka ei huonosti käynytkään, mutta pulkkamäkijuttu aika vähäpätöinen kokemus, joten ihmettelen, miksi sen niin elävästi muistan. Kahdeksanvuotiaana sain arven nilkkaani rantavedessä, kun terävä kivi raapaisi. Se ei edes sattunut, mutta muistan sen, koska tilanne oli niin outo. Jalka ihan veressä, mutta ei tuntunut miltään. Muistan kyllä yleensäkin lapsuuteni todella elävästi kaikenlaisia arkisia tilanteita myöten, ja olen usein järkyttynyt, kun mieheni ei tunnu muistavan yhtikäs mitään, ei edes tärkeitä elämän merkkihetkiä. Mulla oli onnellinen lapsuus.
Sormi jäi rautaoven väliin, peffassa naulan raapaisu kun kiipeilin vajan seinällä ja tipuin.
Kämmenessä sahan tekemä viissenttinen arpi. Ihana maalaislapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on reidessä pieni valkoinen arpi, joka tuli kun sairastin vesirokon enkä pystynyt pitämään kynsiäni irti kutiavasta näpystä.
Muuten ei lapsuudessa tullutkaan muita arpia, kuin vasta vanhempana aikuisiällä.
En todellakaan muista kaikkia. Meillä oli kissa, jonka kanssa leikkiessä tuli naarmuja, joita näkyy edelleen. Risukoissa leikkiessä, pyörällä kaatuessa jne.