Miksi kukaan haluaa asua tässä kateuden ja katkeruuden maassa?

Vierailija kirjoitti:

Aloitus ilmoitettu asiattomaksi sen rasistisuuden vuoksi.

En ole aloittajan kanssa samaa mieltä, mutta tämä kommentti se vasta vitun naurettava onkin ja itseasiassa osoittaa mielensäpahoittajapersun heikosta itsetunnosta kumpuavan "halla-aholaisen käänteispsykologian" miljoonannen kerran. Heidän mukaansa rasismia ei ole tummaihoisen/muslimin haukkuminen leimaavin kirosanoin vaan kaikenlainen kritiikki Suomea ja suomalaisuutta kohtaan. Kyllä oman maansa epäkohdista saa valittaa, eikä sillä ole rasismin kanssa mitään tekemistä.

Ap itse valittaa katkerana. Hieman ironista? Ei minusta täällä mitään katkeruutta ole. Tietysti jotkut juppielvistelijät voivat niin ajatella, kun eivät saa kaipaamaansa ihailua.

Suomi on just hyvä mulle. Yhteisöllisyyttä toki sais olla enemmän, mut näillä mennään. Ihmiset loppupeleissä ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi lojaaleja ja lupaavat sen minkä sanovat (ainakin mun kokemuksen mukaan). Sosiaaliturva on hyvä ja ainakin teoriassa kaikilla on mahdollisuudet mihin tahansa. Suomalaiset myös auttavat toisiaan kunhan vain uskaltaa kysyä apua. Lisäksi luonnosta ja turvallisuudesta plussaa.

Leuka rintaan ja urheasti kohti uusia pettymyksiä :)  Kyllähän Suomesta huokuu ulkopuoliselle tarkastelijalle sellainen masentunut yleisilme. Kaljakuppiloissa valitetaan vittumaisesta työstä ja mennään taas nöyrästi takaisin työmaalle, jotta tienataan juuri ja juuri sen verran, että saadaan kaikki laskut maksettua. Suurimmalla osalla ei jää säästöön juurikaan, kun kaikki on kallista ja rahan ostovoima hintatasoon nähden EU:n keskiarvon alapuolella. Sääolot ovat vittumaiset monta kuukautta joka vuosi.

MUTTA: kyllä Suomessa on paljon positiivisiakin ihmisiä. Se on ehkä jonkinlaista perverssiä huumoria, että kommunikointi ystävien ja perheen kanssa hoidetaan vittuilun ja sarkasmin välityksellä, mutta meillä on yleisesti taipumusta "mustaan huumoriin". Kommunikointi on myös usein faktapitoista, eikä kevytmielistä small talkia. Suuri osa meistä ei tykkää lässyttää lässyttämisen vuoksi ja nauttii hiljaisuudesta ja rauhasta mökillä enemmän kuin cityelämästä. Ei siinä mitään pahaa ole, se on osa suomalaisuutta.

vieras-m kirjoitti:

Suomi on just hyvä mulle. Yhteisöllisyyttä toki sais olla enemmän, mut näillä mennään. Ihmiset loppupeleissä ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi lojaaleja ja lupaavat sen minkä sanovat (ainakin mun kokemuksen mukaan). Sosiaaliturva on hyvä ja ainakin teoriassa kaikilla on mahdollisuudet mihin tahansa. Suomalaiset myös auttavat toisiaan kunhan vain uskaltaa kysyä apua. Lisäksi luonnosta ja turvallisuudesta plussaa.

Millaista yhteisöllisyyttä tarkoitat? Jotain konkreettisia esimerkkejä? 

No tota. Ei se muuallakaan niin hääviä ole. Israelilaisilla on pakollinen 3 vuoden armeija ja se on sitä myös naisille. Etelä-Afrikassa valkoiset ovat nyt hätää kärsimässä vuorostaan. Ranskassa kaikki on yhtä kallista kuin täälläkin mutta palkat on pienempiä. Italiassa nuorisolle ei löydy asuntoja. Norjassakin on kuulemma kovasti työttömyyttä. Jne.

Ja ihmiset nyt vaan on kateellisia. Kaikkialla. Jossain kulttuureissa se ehkä salataan ja naamioidaan paremmin.

Itse asun vähän paremmalla seudulla kun tänne alettiin rakentaa hulppeita omakotitaloja.

Ja täytyy sanoa, että hirveän kilpailuhenkistä ja ahdistavaa porukkaa naapurustossa. Esim lasten luokkatovereiden vanhemmat - moni on uraputkessa ja se myös näkyy arjessa.

Naapuruston lapsilla hirveästi harrastuksia, joillakin joka pv. Kalliita vielä.

Joku ohjeistaa 9-vuotiasta siihen, että pyrkii tekniseen yliopistoon - tavoite asetettu. Joku on menossa NHL:ään ja yhden naapurin lapsi on nero.

Edellä mainittuja asioita sitten puhumme jos törmätään naapureihin. Siinä sitten tyhmänä saan kuunnella 30 min luennon lapsinerosta.

Onhan se hienoa, että lapsilla on tavoitteita, mutta aikamoisessa pyörityksessä noi lapset ovat ja osa varmaan täyttää vanhempien unelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse asun vähän paremmalla seudulla kun tänne alettiin rakentaa hulppeita omakotitaloja.

Ja täytyy sanoa, että hirveän kilpailuhenkistä ja ahdistavaa porukkaa naapurustossa. Esim lasten luokkatovereiden vanhemmat - moni on uraputkessa ja se myös näkyy arjessa.

Naapuruston lapsilla hirveästi harrastuksia, joillakin joka pv. Kalliita vielä.

Joku ohjeistaa 9-vuotiasta siihen, että pyrkii tekniseen yliopistoon - tavoite asetettu. Joku on menossa NHL:ään ja yhden naapurin lapsi on nero.

Edellä mainittuja asioita sitten puhumme jos törmätään naapureihin. Siinä sitten tyhmänä saan kuunnella 30 min luennon lapsinerosta.

Onhan se hienoa, että lapsilla on tavoitteita, mutta aikamoisessa pyörityksessä noi lapset ovat ja osa varmaan täyttää vanhempien unelmaa.

Lisäys: tämä oli vain kuvaus ahdistavasta arjesta, jota lähtisin mielelläni pakoon. Suomi on muuttunut huonompaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse asun vähän paremmalla seudulla kun tänne alettiin rakentaa hulppeita omakotitaloja.

Ja täytyy sanoa, että hirveän kilpailuhenkistä ja ahdistavaa porukkaa naapurustossa. Esim lasten luokkatovereiden vanhemmat - moni on uraputkessa ja se myös näkyy arjessa.

Naapuruston lapsilla hirveästi harrastuksia, joillakin joka pv. Kalliita vielä.

Joku ohjeistaa 9-vuotiasta siihen, että pyrkii tekniseen yliopistoon - tavoite asetettu. Joku on menossa NHL:ään ja yhden naapurin lapsi on nero.

Edellä mainittuja asioita sitten puhumme jos törmätään naapureihin. Siinä sitten tyhmänä saan kuunnella 30 min luennon lapsinerosta.

Onhan se hienoa, että lapsilla on tavoitteita, mutta aikamoisessa pyörityksessä noi lapset ovat ja osa varmaan täyttää vanhempien unelmaa.

Noita perheitä tuskin kuitenkaan kadehtii muut kuin korkeintaan samanlaiset. Varsinkaan heidän lapsiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asun vähän paremmalla seudulla kun tänne alettiin rakentaa hulppeita omakotitaloja.

Ja täytyy sanoa, että hirveän kilpailuhenkistä ja ahdistavaa porukkaa naapurustossa. Esim lasten luokkatovereiden vanhemmat - moni on uraputkessa ja se myös näkyy arjessa.

Naapuruston lapsilla hirveästi harrastuksia, joillakin joka pv. Kalliita vielä.

Joku ohjeistaa 9-vuotiasta siihen, että pyrkii tekniseen yliopistoon - tavoite asetettu. Joku on menossa NHL:ään ja yhden naapurin lapsi on nero.

Edellä mainittuja asioita sitten puhumme jos törmätään naapureihin. Siinä sitten tyhmänä saan kuunnella 30 min luennon lapsinerosta.

Onhan se hienoa, että lapsilla on tavoitteita, mutta aikamoisessa pyörityksessä noi lapset ovat ja osa varmaan täyttää vanhempien unelmaa.

Noita perheitä tuskin kuitenkaan kadehtii muut kuin korkeintaan samanlaiset. Varsinkaan heidän lapsiaan. 

Sääliksi tulee nousukkaitten lapsia, monikohan lapsi oikeasti saa lapsuutta viettää.

Harrastuksia, justjoo lapset hankkii isille ja äitylille kultaa ja kunniaa.

Kaikki myös näyttävät Juha Sipilän serkuilta.

- Antti Holma, Lontoo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asun vähän paremmalla seudulla kun tänne alettiin rakentaa hulppeita omakotitaloja.

Ja täytyy sanoa, että hirveän kilpailuhenkistä ja ahdistavaa porukkaa naapurustossa. Esim lasten luokkatovereiden vanhemmat - moni on uraputkessa ja se myös näkyy arjessa.

Naapuruston lapsilla hirveästi harrastuksia, joillakin joka pv. Kalliita vielä.

Joku ohjeistaa 9-vuotiasta siihen, että pyrkii tekniseen yliopistoon - tavoite asetettu. Joku on menossa NHL:ään ja yhden naapurin lapsi on nero.

Edellä mainittuja asioita sitten puhumme jos törmätään naapureihin. Siinä sitten tyhmänä saan kuunnella 30 min luennon lapsinerosta.

Onhan se hienoa, että lapsilla on tavoitteita, mutta aikamoisessa pyörityksessä noi lapset ovat ja osa varmaan täyttää vanhempien unelmaa.

Lisäys: tämä oli vain kuvaus ahdistavasta arjesta, jota lähtisin mielelläni pakoon. Suomi on muuttunut huonompaan suuntaan.

Muuttunut mistä? Ihan oli tavallista jo 60- ja 70-luvuillakin, että mitä varakkaampi perhe, sitä enemmän vaatimuksia asetettiin lapsille. Ei piano-, viulu- tai balettitunneilla huvin vuoksi käyty vaan harrastukset otettiin tosissaan. Koulussa piti menestyä, jotta oli mahdollisuus seurata vanhempiensa jalanjälkiä. Monille näiden perheiden lapsille asetettiin jo varhaislapsuudessa oletus, että he tulevat aikanaan ottamaan isänsä paikan perheyrityksessä tai ainakin hakeutumaan samalle alalle. Jos lapsi halusikin opiskella jollekin aivan muulle alalle tai varsinkaan käydä ammattikoulun eikä yliopistoa tai korkeakoulua, niin oli perheen musta lammas. 

t. Musta lammas

Vierailija kirjoitti:

Itse asun vähän paremmalla seudulla kun tänne alettiin rakentaa hulppeita omakotitaloja.

Ja täytyy sanoa, että hirveän kilpailuhenkistä ja ahdistavaa porukkaa naapurustossa. Esim lasten luokkatovereiden vanhemmat - moni on uraputkessa ja se myös näkyy arjessa.

Naapuruston lapsilla hirveästi harrastuksia, joillakin joka pv. Kalliita vielä.

Joku ohjeistaa 9-vuotiasta siihen, että pyrkii tekniseen yliopistoon - tavoite asetettu. Joku on menossa NHL:ään ja yhden naapurin lapsi on nero.

Edellä mainittuja asioita sitten puhumme jos törmätään naapureihin. Siinä sitten tyhmänä saan kuunnella 30 min luennon lapsinerosta.

Onhan se hienoa, että lapsilla on tavoitteita, mutta aikamoisessa pyörityksessä noi lapset ovat ja osa varmaan täyttää vanhempien unelmaa.

Aina on idiootteja porukassa mutta miksi heitä kuunnella, hakeutuu mukavien pariin ja kuuntelee noita muita minimit. Aika lailla sitä itse voi vaikuttaa viihtyvyyteensä erityisesti tuollaisessa ympäristössä (otat parhaat puolet, skippaat kehnot).