Lue keskustelun säännöt.
Tunteeko muut huonoa omaatuntoa jos ette jaksa harrastaa vauvan kanssa?
08.02.2017 |
Tai muuten ette suorita äitiyttä malliesimerkin mukaan? Meillä vauva täyttää ihan kohta 6kk, muskarissa ja vauvauinnissa ollaan jaksettu käydä vaan muutamia kertoja. Olen yh ja voimavarat tuntuvat olevan parhaimmat kotona pötkötellessä ja vaunutellessa. Tuntuu että kaikki muut harrastaa koko ajan jotain. Meillä myös syödään korviketta (synnytyslaitokselta asti kun maito ei noussut kunnolla). Tuntuu että myös purkkiruokien sekä korvikemaitojen antajat ovat alinta kastia. Tuntuu että annan lapselleni huonon elämän. Ja joo kyllä sairastan masennusta, johon syömäni lääkkeet piti lopettaa loppuraskaudessa, mutta neuvolassakin vain hyssytellään tätä että pakko jaksaa vaan yksin.
Kommentit (46)
Mulla 5,5kk vauva eikä olla käyty yhdessäkään kerhossa tai muskarissa. Mielestäni noin pienelle se ei ole lainkaan tarpeen, joten siksi mulla ei ole mitenkään huono omatunto. Kuitenkin kotona viihdytän pikkuista lauluin ja loruin, sekä erilaisilla leikeillä ja jumpilla. Ja suoraan sanottuna, tuollaiset mammamiittingit eivät vaan ole mun juttu.
En myöskään kyläile hirveästi missään, vaan vieraat tulevat yleensä meille. Tämä kylläkin siksi, koska useimmat tuttavani asuvat kaukana. Kävisin varmaan useammin heillä, jos heille olisi helpompi matkustaa vauvan kanssa. Vaunulenkeillä käyn silloin tällöin ja välillä käyn vauvan kanssa kauppakeskuksessa ja toki neuvolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinulle lohduttavasta viestistä. Tuntuu että pitäisi todistella miten paljon kaikkea harrastetaan eikä voisi nauttia kotona olosta.
Ap
Äitiyden "suorittaminen" on mielisairasta. Minä jätin kaikki vauvalehdet yms. lukematta ja menin fiiliksen mukaan. Lapselle riittää läsnäolo, vauvan kanssa ei tarvitse harrastaa. Se on kaikki äitien omaa pätemistä, vauvan hyvän olon kanssa sillä ei ole mtn tekemistä.
Itse olin ekan lapsen kanssa jo vanhempi uraihminen. Kotiinjääminen ilman aikuiskontakteja ei tuntunut mukavalta, kaipasi aikuiskontakteja. Harrastuksista niitä sai ja onneksi vauvakin tykkäsi niistä. Toisen lapsen vauva-aikana käytiin lähinnä vanhemman lapsen harrastuksissa (lapsikerhossa jne), vauva seuraili tyytyväisenä isompien touhuja mutta nautti kyllä perheuinneista johon molemmat lapset ja me vanhemmat menimme innolla, uniinin jälkeen maistui päikkärit koko sakille.
En ole tuntenut. En ole itsekään koskaan välittänyt mitään harrastaa, en lapsenakaan, minusta tavallinen kotielämä on parasta. Ja varsinkaan vauva vielä ei todellakaan tarvitse mitään harrastuksia mihinkään. Sille koko maailma omasta kehosta lähtien on uutta ja opeteltavaa on joka päivä. Siinä sitä harrastusta kyllikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse tykkää käydä, niin mikäs siinä. Mutta tosiaan vauvalla on hyvin vähän harrastustarpeita. Katsekontakti, loruttelu ehkä laulut ja läsnäolo. Siinä se on. Tietysti, jos olet masentunut, niin tämäkin voi jäädä vähiin.
Virikkeellisyyden aika on paljon myöhemmin.
Lapsesi kannalta tärkintä olisi, että saisit itsetuntosi kohdilleen. Äiti voi olla monella lailla jotka hyviä lapselle, mutta jos sinulla on hyvä itsetunto voit tarjota tukea myös lapselle hänen itsetuntonsa kehittymisen aikana. Paljon tärkeämpää kuin muskarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin harrastin vauvan kanssa, juurikin masennuksen vuoksi, mun oli vain pakko päästä pois kotoa ja nähdä ihmisiä etten hajoa. Mutta ei se siis vauvaa varten ollut se harrastus, vaan mun järjissä pysymistä. Jos sinä pysyt paremmin järjissäsi kotona kuin muskarissa, go for it! Ihan oikeesti ei se vauva siitä muskarista piittaa, sille riität sinä.
Pikkuvauva ei tarvii mitään muuta kuin maitoa ja turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi auttaa sun masennukseen ja jaksamiseen jos kävisit enemmän paikoissa etkä olisi vain kotona neljän seinän sisällä. Kummasti ne ihmiskontaktit auttaa elämässä eteenpäin. Jos jäät vain kotiin lapsen kanssa, voi olla että masennuksesi jatkuu vielä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuvauva ei tarvii mitään muuta kuin maitoa ja turvaa.
Ei niin, mutta masentunut äiti tarvitsee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eivät nuo ole vauvalle mitään ensisijaisen tärkeitä, muskarit ym. Paljon tärkeämpää vauvalle on saada pötkötellä äidin sylissä ja hassutella sen kanssa. Sinä olet lapsellesi tärkeä ja ainutlaatuinen.
Vauvalle tärkeintä on:
1) saada olla äidin/ensisijaisen hoitajan kanssa (=ei liian pitkiä eroja)
2) Hyvä vuorovaikutus äidin kanssa
Sinun masennus voi vaikuttaa molempiin, joten sun on vaadittava ja neuvolan annettava sinulle apua masennukseen.
Ei kukaan äiti ole sua parempi vain imetyksen tai vauvauintien vuoksi. Kyllä niissä muskareissa on niitäkin mammoja, jotka hampaat irvessä sinne vääntyy vaikka juuri sinä päivänä pitäisi levätä, ja usein esim koti kiiltää niillä joilla on tosi helppo vauva tai vaihtoehtoisesti sitä kotia puunataan kun vauva epätoivoisesti yrittää lattialla saada yhteyttä äitiinsä. Ja on siellä muskareissa niitäkin mammoja, jotka tunkevat puolivuotiaan mummolaan viikonlopuiksi.
Arjen askareihin, muskareihin ym, mummon ja vauvan "laatuaikaan" on helppo paeta aitoa läsnäoloa ja vuorovaikutusta vauvan kanssa. Älä tunne huonoa omatuntoa siitä että pötköttelet vauvan kanssa kotona, sitä se sun vauva kaipaa. Ja hanki apua masennukseen, sinä ja vauva ansaitsette apua!
Vauva ei tarvitse mitään muuta kuin hoivaa ja äidin tai isän kanssa seurustelua. Harrastukset ok jos äiti haluaa, mutta vauvan takia niitä ei todellakaan tarvita.
Tee niin kuin sinusta tuntuu parhaalta äläkä välitä mitään siitä mitä muut tekee/sanoo. Tää koskee nyt n 1-5v lapsia, mutta mulle ehkä helpottavin oivallus perhe-elämässä on ollut se, että perusoletuksena en mene pienten lasten kanssa koskaan mihinkään enkä tee mitään :D siis toki pihalle, puistoon, uimahalliin ym. perusjutut mutta en lastentapahtumiin, konsertteihin, brunsseille, mihinkään missä on tungosta tai jonoja, enkä juuri kavereillekaan (nään kavereita muuten paljonkin, en vaan jaksa pienten lasten kanssa sovitella päiväuni/ruokailuaikatauluja, ei siinä ehdi jutella mitään jos on 4 pientä jaloissa). Tykkään leikkiä lasten kanssa kotona ja puistossa ja lapset tykkäävät, kun ei ole aikatauluja eikä matkustamista. Jotkut ovat aktiivisempi kuin minä ja se heille suotakoon - kaikkien pitäisi löytää se tapa joka on juuri heille helpoin ja miellyttävin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai te sentään syytikkää käytätte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuvauva ei tarvii mitään muuta kuin maitoa ja turvaa.
Ei niin, mutta masentunut äiti tarvitsee
Äiti voi pikkuvauva-ajan keskittyä vauvaan eikä itseensä ja omaan viihdyttämiseen.
Taitaa tuo vauvan kanssa "harrastaminen" olla enemmän sellainen äitien juttu. Eipä alle kolmevuotias oikeastaan kovin paljoa mistään harrastuksesta saa edes irti. En potisi huonoa omaatuntoa, ihan turhaa hössöttämistä kaikki vauvamuskarit sun muut.
Tietysti sitten jos äiti saa niistä jotain voimavaroja, mutta voin rehellisesti sanoa ettei sitä vauvaa kauheasti kiinnosta mikään muskarointi tai terapiajumppa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sinulle lohduttavasta viestistä. Tuntuu että pitäisi todistella miten paljon kaikkea harrastetaan eikä voisi nauttia kotona olosta.
Ap
Sinuna puhuisin asiani neuvolassa. Minusta ei ole kyse siitä mitä muut tekee ja sä et tee samaa, koska jokainen nyt tekee mitä tahtoo.
Sä olet kokoajan kotona, etkä viihdy. Jos sä et pysähdy miettimään tätä vaan toteat siinä "juu, masentaa eikä nappaa mikään" niin kannattaa nyt muistaa jatkossa että se sun lapsi kasvaa kokoajan ja se vaatii kokoaja jatkossa enemmän.
Sun ei tartte mennä vauvauintiin, mutta sille lapselle (ja sulle) voisi tehdä hyvää niin tekeminen.
Sun ei tartte mennä kerhoon, mutta joskus tulee hetki kun se sun lapsi tarttee vähän muutakin kuin kotona makaavan äidin, joka ei sielläkään viihdy eikä ole ehkä läsnä. Sulle voisi myös tehdä hyvää olla MUIDEN ihmisien parissa. Ei siksi että "harrastetaan" vaan koska ollaan sosiaalisia ihmisiä ja ollaan muiden kanssa.
Se että sä olet masentunut, selittää paljon. Ei elämän pidä olla suorittamista, muut saa olla omia itsejään, samoin sinä. Mutta sun tarttee jaksaa, itsesi takia! Koska jos sä et jaksa, ei sinusta ole sitten aina antamaan lapselle mitä HÄN kaipaa tai tarvitsee. Hän tarvitsee uimista ja muita ihmisiä, iloista seuraa ja oikeutta puuhata.
On hienoa että olet lapsen kanssa "kotona" muttei se saa tarkoittaa eristymistä sinne. Jos et keväällä jaksa viedä lasta hetkeksi puistoon, hae apua itsellesi. Pyydä joku joka voisi vaikka viedä. Keksi se oma tapa, teille sopiva tyyli.
Kukaan ei voi vaatia sinua tekemään asioita joita et tahdo, mutta sinun tehtävä äitinä on miettiä että tärkeää on se oma lapsesi ja hänen saamat kokemukset. Jos masennus estää, se pitää sitten hoitaa. Kukaan ei ota lasta sinulta pois, koska tahdot olla hänen kanssaan. Mutta masennus saattaa saada sinut pelkäämään erilaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tuo vauvan kanssa "harrastaminen" olla enemmän sellainen äitien juttu. Eipä alle kolmevuotias oikeastaan kovin paljoa mistään harrastuksesta saa edes irti. En potisi huonoa omaatuntoa, ihan turhaa hössöttämistä kaikki vauvamuskarit sun muut.
Tietysti sitten jos äiti saa niistä jotain voimavaroja, mutta voin rehellisesti sanoa ettei sitä vauvaa kauheasti kiinnosta mikään muskarointi tai terapiajumppa.
Sä siis meinaat ettei se lapsi tee mitään kerhossa tai jumpassa? Että jos viet lapsen uimahalliin, lapsi ei siitä nauttisi? Se on kokemus joka on molemmille omat, äidille oma ja lapselle oma. Kyllä omat lapset on nauttineet aina vedestä, vaikkei olla "vauva-uinnissa" vaan itse olen mennyt uimahalliin tai jumppa äiti-vauvaillassa on ollut mukavaa myös vauvalle. Toki se on tehokasta ja virkistävää äidille joka jumppaa, mutta se tekee lapsen arjen myös monimuotoisemmaksi: lapsi näkee erilaista arkea, paljon iloisia lapsia, jumppahetki vanhemman kanssa ja kenties alkusysäys omalle aktiiviselle liikkumiselle tulee jo varhaisesta lapsuudesta kun perhe urheilee.. Oliko siinä riittävästi syitä?
6kk vanha ei kaipaa uintia tai kerhoja tai viihdykettä, paitti mamman naaman ja loruja ja ulkoilua ja ruokaa.
Lopeta ja ole onnellinen
Pikemminkin poen huonoa omatuntoa siitä, että koko ajan piti olla harrastamassa jotain tai ainakin kyläilemässä.
Olisi voinut keskittyä vauvaan ihan itsenään eikä virikeleluna. Käytiin kaikki mahdollinen tarjonta läpi: muskaria, vauvaunitia, äiti-vauva -jumppaa jne. Nämähän ovat äidin mielentilan kohentamiseksi keksittyjä, yksikään vauva ei niitä kaipaa.