Mitä vastoinkäymisiä ootte elämässä kokeneet? Entä mistä olette kiitollisia?

- äidin sairastuminen, avioero, yksinhuoltajuus, muutto, uusi työpaikka ja äidin kuolema - 6kk sisällä

- isän kuolema 6v myöhemmin

- suuren rakkauden menetys

- epätoivo siitä että vaikka kuinka yrittää ja sinnittelee työläisperheen tytöstä keskiluokkaiseksi elämä on yhä kädestä suuhun elämistä. Jos haluaa jotain se on jostain muusta pois, koskaan ei tule tilannetta että voisi vain mennä kauppaan ja ostaa jotain katsomatta hintalappua. No, tuo on tietty tehnyt sen että en edes osaa ostaa mitään, kaupassa vaan haahuilen ja ihailen kaikkea mutta en osta mitään.

- nuorimman lapsen vakava sairaus joka rajoittaa elämää, valvottaa öisin enkä tiedä miten tilanne järjestyy kun hän muutaman vuoden kuluttua muuttaa kotoa. Kuka huolehtii hänestä ettei hän kuole yön aikana jos asuu yksin?

- itsellä kipusairauksia jotka rajoittaa elämää mutta eläkkeelle en pääse. Hullun papereitakaan en saanut (sillä olisi saanut eläkkeen) kun yli 30v valvomisesta huolimatta olen pirteän ja reippaan näköinen enkä itke psykiatrin nähden. Silti olen hädin tuskin toimintakykyinen mutta milläs todistat?

Kiitollinen olen

- ihanista lapsista joista 3/4 on jo täyspäisiä aikuisia. Fiksuja ja omassa elämässään pärjääviä

- parisuhteesta jossa olen arvostettu ja rakastettu, saan elää parhaan ystäväni ja kumppanini kanssa

- kauniista kodista jonka tosin voisi jo vaihtaa pienempään

- mahdollisuudesta matkustaa työssäni ja muutenkin.

- ja kuitenkin - on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa.

Vierailija kirjoitti:

- äidin sairastuminen, avioero, yksinhuoltajuus, muutto, uusi työpaikka ja äidin kuolema - 6kk sisällä

- isän kuolema 6v myöhemmin

- suuren rakkauden menetys

- epätoivo siitä että vaikka kuinka yrittää ja sinnittelee työläisperheen tytöstä keskiluokkaiseksi elämä on yhä kädestä suuhun elämistä. Jos haluaa jotain se on jostain muusta pois, koskaan ei tule tilannetta että voisi vain mennä kauppaan ja ostaa jotain katsomatta hintalappua. No, tuo on tietty tehnyt sen että en edes osaa ostaa mitään, kaupassa vaan haahuilen ja ihailen kaikkea mutta en osta mitään.

- nuorimman lapsen vakava sairaus joka rajoittaa elämää, valvottaa öisin enkä tiedä miten tilanne järjestyy kun hän muutaman vuoden kuluttua muuttaa kotoa. Kuka huolehtii hänestä ettei hän kuole yön aikana jos asuu yksin?

- itsellä kipusairauksia jotka rajoittaa elämää mutta eläkkeelle en pääse. Hullun papereitakaan en saanut (sillä olisi saanut eläkkeen) kun yli 30v valvomisesta huolimatta olen pirteän ja reippaan näköinen enkä itke psykiatrin nähden. Silti olen hädin tuskin toimintakykyinen mutta milläs todistat?

Kiitollinen olen

- ihanista lapsista joista 3/4 on jo täyspäisiä aikuisia. Fiksuja ja omassa elämässään pärjääviä

- parisuhteesta jossa olen arvostettu ja rakastettu, saan elää parhaan ystäväni ja kumppanini kanssa

- kauniista kodista jonka tosin voisi jo vaihtaa pienempään

- mahdollisuudesta matkustaa työssäni ja muutenkin.

- ja kuitenkin - on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa.

4 keskenmenoa unohtui, onhan nekin vastoinkäymisiä.

- Yksinäisyys

+ Suomen sosiaaliturva

+ Äiti

+ Muutama nettituttu

+ Se, että olen jaksanut näinkin pitkälle

Edes pitkät työttömyysjaksot eivät ole olleet niin kamalia pettymyksiä, kuin täydellisen huono ja vaikea suhde omaan isään. Tosin olen vanhemmiten ymmärtänyt, että näiden välillä onkin yhteys.

"Isin tytöt pärjää aina!" Niinpä!