Lue keskustelun säännöt.
"En ikinä asuisi lapsiperheenä Helsingin keskustassa!"
07.02.2017 |
Näin sanoi äitini, kun kerroin, että mietimme mahdollista asuntoa Helsingin keskustan/kantakaupungin alueelta.
Äitini varoitti mm. huumeista ja narkkareista, levottomuuksista, kovasta koulumaailmasta, pienistä ja kalliista asunnoista yms.
Asuimme aiemmin Etu-Töölössä ja ainoa häiritsevä asia oli baari naapuritalossa ja äänekkäät humalaiset kesäöisin. Tosin Töölössä on myös rauhallisempia katuja.
Muuten rakastin kotiamme ja sen sijaintia, sekä kaikkia aktiviteetteja. Lapsikin näytti ihan onnelliselta. En koe hänen jääneen paitsi jostain olennaisesta.
Tähän äitini totesi, että meillä oli tuolloin vain yksi pieni lapsi, nyt meillä on useampi. Ja kuulemma kasvavien lasten kanssa Helsinki ja etenkin keskusta on vihoviimeisin paikka.
Äitini asui Helsingin keskustassa parikymppiseksi asti, mutta muutti sitten pois. Kertoi nähneensä paljon ongelmia alkoholin ja huumeiden kanssa.
Itse vietin lapsuuteni pienessä kaupungissa omakotitalossa. Vanhempani asuvat tuossa kaupungissa edelleen.
Äitini totesi, että Helsingin kantakaupunki on kyllä kaunis, mutta ei haluaisi siellä asua. Ja nyt hän on järkyttynyt, että aion viedä sinne lapseni.
Tällä hetkellä asumme pientaloalueella. On oma koti ja nätti piha. Päivittäispalvelut kävelyetäisyydellä. Rauhallista. Hiljaista. Iltalenkillä tulee ehkä kaksi ihmistä vastaan.
Olen tylsistynyt. Kaipaan kaunista vanhaa arkkitehtuuria, valaistuja puistoja, söpöjä kivijalkakahviloita, museoita, menoa ja meininkiä.
Äitini kysyi, ajattelenko enemmän itseäni kuin lapsiani asuinpaikan valinnan suhteen. Kuulemma lapsille paras paikka asua olisi omakotitalo rauhallisella alueella.
Mielipiteitä? Kokemuksia? :)
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Ei ne narkit ole mikään ongelma, mutta peuhaaminen: mihin laitat alakoululaiset lapsilaumat juoksemaan? On syytä olla hyvä, iso piha tai puisto lähellä. On luksusta, jos lapsi voi itse mennä ulos kun huvittaa.
Helsinki on täynnä leikkipuistoja. Omalla kotikadullani niitä on kaksi ja lisäksi iso piha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin voisin asua lasten kanssa Helsingin keskustassa jos vain rahat riittäisi tarpeeksi isoon kotiin. Rahalla saa vaikka mitä. Pitäisi vain saada noin sata neliötä, 2 wc ja oma sauna. Juu...ei ihan riitä rahat.
Maailman mittakaavassa Helsinki on pieni ja rauhallinen käpykylä.
Ei sitä ÖÖtä tarvitse hokea. Annat itsestäsi vajaan vaikutelman.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut Helsingin keskustassa 0-14 -vuotiaiden lasten kanssa. Tässä mieleen tulevat hyvät ja huonot puolet:
+ paljon tekemistä lapsiperheelle: leikkipuistoja, museoita, leffateattereita jne.
+ helppo liikkua rattaiden kanssa
+ paljon muitakin lapsiperheitä
+ paljon kouluja ja päiväkoteja
+ lapset oppivat liikkumaan omatoimisesti samalla kun liikutaan koko perheen kanssa
- tapahtumia on niin paljon, ettei niistä pysy kärryillä
- koulut ja päiväkodit ovat ääriään myöten täynnä
- kaikkialle on ihan helvetin pitkä matka, pelkkä lapsen kuskaaminen harrastukseen ja takaisin vie koko illan
- päihdeongelmaiset aikuiset ovat arkea (yläasteen aloittaneelle lapselleni yritettiin myydä huumeita ekalla kouluviikolla)
- kaikki maksaa
- ei siellä perkele soikoon mahdu asumaan: viimeinen asuntomme oli 75-neliöinen kolmio, vuokra 1400 e/kk ja viidennen perheenjäsenen synnyttyä oli pakko muuttaa pois
En oo ap, mutta ihanan rehellinen ja suorasukainen yhteenveto.
Hki ei ole itselle näillä näkymin kotiosoite koskaan, mutta viisivuotiaan äitinä, kahden lapsen kanssa asuessa Tampereen keskusta on jotain ihanaa.
Mä en usko että haluaisin asua edes lapsettomana keskustassa. Monesti siellä käydessä mietin millaista olis asua, ja aina tulen siihen tulokseen ettei koskaan.
Mutta ymmärrän hyvin toisenkin mielipiteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia mitä keskustassa ei ole, on oma rauha - meteliä, ihmisiä joka puolella, tapahtumia jne
Asuin ensimmäiset 20v maaseudulla ja sen jälkeen keskustassa. Maaseudulla sai kulkea luonnossa, ajaa mopolla, uimaranta suht lähellä jne mutta tärkein asia taisi olla kaverit; kylässä oli n.15 samanikäistä kaveria ja me pidettiin yhtä hengessä ja veressä, keksittiin kaikenlaista, ja kaveriin voi aina luottaa.
Samanlaisia ystävyyssuhteita en ole pystynyt luomaan sen jälkeen, ja mitä olen seurannut veljen lasten touhuja (asuvat keskustassa) niin kaverisuhteet on aika pinnallisia, johtunee että on paljon enemmän ihmisiä ympärillä
Keskustassa asustelen edelleen, ja vaikka tämä on helpompaa julkisen liikenteen kanssa ja olen oppinut paljon enemmän sosiaalisuutta kaupunkiasumisen aikana niin maaseudulle haluan muuttaa takaisin lähitulevaisuudessa
Eli olen sitä mieltä että lapsia pitäisi kasvattaa maaseudulla ja teini-ikäisenä kaupunkiin asumaan :)
Maaseudulla oppii kärsivällisyyttä kun kaikki ei ole saatavilla kahdessa minuutissa :)
Ruusulankadulla on narkomaanien tukiasuntoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumisen hinta ja ahtaus toki arveluttaa - jos rahaa riittäviin neliöihin löytyy, niin miksei?
Kaikki nuo huumeet ja muut jutut on vähän niin ja näin. Itse olen pienestä kaupungista, jossa huumeongelmat räjähti käsiin vähän lähtöni jälkeen - eli ei niitä lintukotoja nyt vaan enää ole. Ja Töölö nyt ei pääsääntöisesti ole se alue, jonne jengi menee kännäämään.
Siis kun sinä muutit pois niin muut alkoivat piikittää:D
No tää ei nyt ollu ihan se pointti. Kun minä olin nuori kaduilla tappeli satanistit ja skinit, mutta nämä eivät häirinneet tyyppejä, jotka ei häirinnyt niitä. Ja jengi joi kaljaa.
Pointti oli se, että huumeita on Suomessa kaikkialla ja monet pienet kaupungit ovat olleet ongelman kanssa esillä. Nuoruudestani en huumeita muista, mutta huumezombit ilmestyivät katukuvaan ja valtakunnan uutisiin vähän sen jälkeen kun olin muuttanut pois. Minun liikkeeni ei tähän toki ole vaikuttanut.
Asun Helsingin keskustassa Kampin kupeessa. Minulla ei ole enää pieniä lapsia, mutta mietin, haluaisinko kävelyttää lapsiani maan rajassa pölyssä, autojen seassa, äänimelskeessä yms. Naapurissa on lastentarha ja kauhistuttaa katsoa, kun pienet ihmiset kävelevät jonossa keskellä pakokaasuja, raitiovaunujen kolinaa kuunetelemassa. No onneksi päästöt ovat vähentyneet. Mutta tarjontaa on, ja matkat keskustan tapahtumiin eivät maksa kuin kävelemisen "vaivan". Sinkulle tämä on ihan kiva paikka.
Lapsiperheellekin tämä toimii, jos on vaikka mummola tai serkkula maalla, jossa voi tutustua toisenlaiseen maailmanmenoon.
Sinänsä ihmiset ovat ainakin tässä kerrostalossa yllättävän ystävällisiä. Kaikki tervehtivät toisiaan esim. rappukäytävässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingin keskustassa ovat asunnot niin kalliita, että siellä on käytännössä varaa asua vain, jos on hyvin varakas. Ja keskustassa tosiaan asuu lapsiperheitä, asunnoissa joiden hinnat lähtevät noin puolesta miljoonasta siitä reippaasti ylöspäin. Eli en sanoisi, että siinä on hirveästi vaaraa sille, että naapurustossa pyörisi narkkareita tms.
Kyllä ne isommat riskit tuollaiselle ovat siellä Itä-Helsingin ja Vantaan lähiöissä, joissa on paljon kaupungin asuntoja ja asutaan vuokralla.
🇺🇦🇮🇱
No nuo ovat äitisi mielipiteitä ja kai sinulla on omasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos budjetti riittäisi ja sopiva asunto tulisi myyntiin, mun valintani olisi Topeliuksenkatu Töölössä ihan siinä kirjaston kupeessa. Ikkunoista olisi upeat puistomaisemat ja sisäpihan puolellakin puita ja bonuksena lasten leikkipaikka.
Unelmia. :)
Minulle (2 lasta) on sopinut loistavasti asua kantakaupungin liepeillä, en kyllä asu ihan keskustassa. Kaikki on lähellä, isompana lapset pääsee helposti itse harrastuksiin, kun on lyhyt matka kaikkialle niin pienten lasten äitinä on helppo nähdä kavereita tai käydä spontaanisti esim leffassa, taidenäyttelyssä, tapahtumissa, lyhyt työmatka ja julkiset kulkuneuvot ja pyöräilymatka lähes kaikkialle on mieletön arjen helpottaja. En voi kuin suositella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä vitsi että Helsingissä asuisivat varakkaat. Todellisuudessa Suomen varakkaat ja koulutetut asuvat Espoossa ja Kauniaisissa (tämä on moneen kertaan tutkittu juttu). Itse asuin 31-vuotiaaksi asti Helsingin keskustassa vuokralla ja kun saimme kasaan ensimmäisen miljoonan, muutimme Espooseen omakotitaloon. Voin kertoa että ison omakotitalon ja autojen kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin jonkun pikku vuokrakämpän Helsingin keskustassa. Mielestäni kuitenkin täysin sen arvoista - täällä rauhallisessa Espoossa ihmiset ovat paljon vähemmän stressaantuneempia, koulutetumpia ja mukavempia :)
Eri perheille sopii erillaiset asumispaikat. Lasten kannalta ratkaisevaa on, että löytyykö kavereita ja sopivia leikkipaikkoja.
Itse asuin lapsena omakotitalossa järven rannalla. Todella hieno ja ihana paikka, mutta lähimmät kaverit asuivat noin 1,5 kilometrin päässä. Ja heitä asui siellä useampi.
Joten ala-asteella olin monesta pihaleikistä ulkona, koska minua ei jaksettu lähteä hakemaan leikkeihin. Mikä on ihan ymmärrettävää.
Vasta kun ylä-asteikäisenä elämänpiiri laajeni aloin saada kavereita.
Eli erilaisilla asuinpaikoilla on omat plussat ja miinukset.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä vitsi että Helsingissä asuisivat varakkaat. Todellisuudessa Suomen varakkaat ja koulutetut asuvat Espoossa ja Kauniaisissa (tämä on moneen kertaan tutkittu juttu). Itse asuin 31-vuotiaaksi asti Helsingin keskustassa vuokralla ja kun saimme kasaan ensimmäisen miljoonan, muutimme Espooseen omakotitaloon. Voin kertoa että ison omakotitalon ja autojen kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin jonkun pikku vuokrakämpän Helsingin keskustassa. Mielestäni kuitenkin täysin sen arvoista - täällä rauhallisessa Espoossa ihmiset ovat paljon vähemmän stressaantuneempia, koulutetumpia ja mukavempia :)
Pääsääntönä voidaan kuitenkin ajatella, että Helsingissä perhekokoisen asunnon omistava henkilö on suomalaisessa mittakaavassa varakkaammalla puolella kuin huono-osaisella puolella.
Kolmannen polven stadilainen, eli minä, en halunnut lasteni lapsuuden kuluvan asvalttiviidakossa ja liikenteen ja hörhöjen keskellä, kuten omani.
Niinpä muutimme hieman stadin ulkopuolelle, pientaloalueelle, jossa metsä, oikea kunnollinen, on kävelymatkan päässä ja omaakin pihaa on riittävästi. Naapurusto katsoi yhdessä kaikkien lasten perään, mikä myös lisäsi turvallisuutta.
Yksi syy muuttoon oli myös se, että toivoin lastemme säilyvän lapsina pidempään, joutumatta hyvin nuorena näkemään elämän varjopuolia ja kokemaan uhkia. Sekin toteutui.
En itsekään enää haluaisi muuttaa stadin keskustaan, enkä edes lähiöihin.
Tämä elämäntapa kylläkin edellyttää oman auton käyttöä, mutta auto meillä oli stadissakin, mökkimatkoja ja reissuja varten. Nyt ei ole enää mökkiä, joka kävi tarpeettomaksi. Lapsemme pääsevät harrastuksiinsa yhdellä bussilla, se aika, jolloin heitä piti kuskata, on ohitse.
Erilaisia tapahtumia on ollut täälläkin, mutta toki esim. teatteri- yms.reissut ovat suuntautuneet pääasiassa stadiin. Niinpä se olikin aina hieman suurempi tapahtuma kuin olisi ollut nurkan taakse käveleminen tai ratikkamatka, jos olisimme asuneet stadissa. Täältä käsin menoihin liittyi aina eräänlaista lisäjännittävyyttä.
Mutta tosi hyvä, että lapsiperheitä riittää entistä enemmän stadiin, ilman lapsia se kuolisi ja se olisi tosi sääli.
Itse en Helsingin keskustan pikku kuutioihin muuttaisi ikinä lapsiperheen kanssa. Olen itse kuitenkin kahden asunnon vuokranantaja (jotka sijaitsevat Helsingin keskustassa) ja toiseen niistä (42m^2 kaksio) muutti juuri lapsiperhe, mitä en voi itse käsittää. Lapsiperheenä valitsisin mielummin Pohjois-Helsingin, Sipoon, Espoon tai Kirkkonummen.
Vierailija kirjoitti:
Itse en Helsingin keskustan pikku kuutioihin muuttaisi ikinä lapsiperheen kanssa. Olen itse kuitenkin kahden asunnon vuokranantaja (jotka sijaitsevat Helsingin keskustassa) ja toiseen niistä (42m^2 kaksio) muutti juuri lapsiperhe, mitä en voi itse käsittää. Lapsiperheenä valitsisin mielummin Pohjois-Helsingin, Sipoon, Espoon tai Kirkkonummen.
Meidän taloyhtiössä pienin asunto on 120 neliötä, pieniä asuntoja ei ole ollenkaan.
Tässä talossa asuu jonkun verran perheitä, ne tuntuu ainakin viihtyvän, ja niiden lapset vaikuttaa ihan tyytyväisiltä.
Narkkeja on kesäisin kaivopuistossa ja rannassa, mutta ei kukaan paikallinen vietä kesää täällä, joten se on sinänsä ihan sama.
Etu-Töölössä tulee välillä sekaisin olevia narkkeja vastaan. Taka-Töölössä Ruusulankadulla on myös ainakin aiemmin ollut polemiikkia.
Eikö Eirassa ole myös joku piikkien vaihtopaikka? Vai oliko se Punavuoressa?