Lue keskustelun säännöt.
"En ikinä asuisi lapsiperheenä Helsingin keskustassa!"
07.02.2017 |
Näin sanoi äitini, kun kerroin, että mietimme mahdollista asuntoa Helsingin keskustan/kantakaupungin alueelta.
Äitini varoitti mm. huumeista ja narkkareista, levottomuuksista, kovasta koulumaailmasta, pienistä ja kalliista asunnoista yms.
Asuimme aiemmin Etu-Töölössä ja ainoa häiritsevä asia oli baari naapuritalossa ja äänekkäät humalaiset kesäöisin. Tosin Töölössä on myös rauhallisempia katuja.
Muuten rakastin kotiamme ja sen sijaintia, sekä kaikkia aktiviteetteja. Lapsikin näytti ihan onnelliselta. En koe hänen jääneen paitsi jostain olennaisesta.
Tähän äitini totesi, että meillä oli tuolloin vain yksi pieni lapsi, nyt meillä on useampi. Ja kuulemma kasvavien lasten kanssa Helsinki ja etenkin keskusta on vihoviimeisin paikka.
Äitini asui Helsingin keskustassa parikymppiseksi asti, mutta muutti sitten pois. Kertoi nähneensä paljon ongelmia alkoholin ja huumeiden kanssa.
Itse vietin lapsuuteni pienessä kaupungissa omakotitalossa. Vanhempani asuvat tuossa kaupungissa edelleen.
Äitini totesi, että Helsingin kantakaupunki on kyllä kaunis, mutta ei haluaisi siellä asua. Ja nyt hän on järkyttynyt, että aion viedä sinne lapseni.
Tällä hetkellä asumme pientaloalueella. On oma koti ja nätti piha. Päivittäispalvelut kävelyetäisyydellä. Rauhallista. Hiljaista. Iltalenkillä tulee ehkä kaksi ihmistä vastaan.
Olen tylsistynyt. Kaipaan kaunista vanhaa arkkitehtuuria, valaistuja puistoja, söpöjä kivijalkakahviloita, museoita, menoa ja meininkiä.
Äitini kysyi, ajattelenko enemmän itseäni kuin lapsiani asuinpaikan valinnan suhteen. Kuulemma lapsille paras paikka asua olisi omakotitalo rauhallisella alueella.
Mielipiteitä? Kokemuksia? :)
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Keskustan hinnat pitävät huolen siitä ettei siellä juuri narkkareita ole.
Oh really? Siellähän nuo parveilevat. Tiedän henkilökohtaisestikin useamman ja Helsingin keskustassahan nuo nimenomaan asuvat, siellä kun huumeetkin liikkuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rautatieasema on kyllä täynnä narkkeja, juoppoja ja muita epämääräisiä. Kuten myös julkiset kulkuneuvot.
Olen samaa mieltä kuin ap:n äiti. Nuorena oli oikein mukava paikka olla ja asua, mutta ikinä en lapsia siellä kasvattaisi. Mieheni oli samaa mieltä, muutimme syrjemmäs perheen perustamisen myötä. Hyvä päätös.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu oikeasti todella ihan vain siitä, missä tarkalleen ottaen asuu. Oman kokemukseni mukaan pari viereistä katuakin voivat olla aivan erilaisia elämältään.
Kyllä, mutta kyllähän vierekkäiset kadut kuuluvat siihen samaan elinpiiriin, missä elää. Ja kyllähän lapset liikkuvat, lasten kanssa liikutaan.
Surullisinta on juuri tuo elinpiirin suppeus lapsilla Helsingissä.
Asutaan Taka-Töölössä, ei siis ihan keskustassa. Näitä voisi harrastaa esim.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kun leikkipuistot ei enää kiinnosta?
Meillä lapset tekevät pihalla/ lähiympäristössä seuraavaa: pyöräily, rullaluistelu, skeittaus, skuuttaus, sählyn/futiksen pelaaminen, rosvo ja poliisi, rakentavat majoja/lumilinnoja, kiipeilevät puissa, käyvät luistelemassa yms.Onko keskustassa asuvilla mahdollisuutta tällaiseen "normaaliin" liikkumiseen ja leikkiin?
Pyöräily - Töölönlahti, Humallahden ranta, retki Seurasaaren jne.
Rullaluistelu- näitä näkyy merenrannassa myös
Skeittaus, skuuttaus - Eläintarhan skeittipuisto
Sähly, futis - takapihalla, koulun pihat, puistot, Sahara jne
Rosvo ja poliisi ym pihaleikit - koulujen pihat, puistot
Majat, lumilinna tai, kiipeilypuut - takapihat, puistot, Keskuspuisto
Luistelu - Kirjailijapuisto, Brahen kenttä jne.
Kesällä lapset käy Uimastadikkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskusta-asuminen on parasta. Kaikki on lähellä ja koulut hyviä. Eikä ole sääskiä ja kärpäsiä.
Onhan se sellaista vähän rajoitetumpaa lasten kanssa keskustassa kuin muualla. Itse asun rauhallisella alueella Koillis-Helsingissä ja on ihanaa miten lapset voi jo aika pienenä vapaasti kulkea pihalla, kavereiden luona tms. Kaupungin keskustan tuntumassa jo ihan liikenne olisi liian suuri vaaratekijä antaa pienten niin vaan mennä ja tulla omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut aiempia kommentteja, mutta oma kokemukseni kaupungissa lasten kanssa asumisesta on pelkästään positiivinen! Ihmisiä toki näkee ties minkälaista täällä Kalliossa, mutta tarkoitukseni onkin kasvattaa lapseni nimenomaan tähän maailmaan eikä pitää pumpulissa. Leikkipuistoja on tosi paljon ja päikkykavereita samassa rapussa. Touhua ja tapahtumaa riittää vaikka jokaiselle viikonpäivälle. Tuleva koulu on yhden korttelin päässä taloltamme ja lapsemme (3+5v) ovat oppineet jo nyt hyvin kulkemaan liikenteessä, vaikka aikuinen kulkeekin toki aina vielä mukana.
Kun esikoisemme syntyi, muutimme tarkoituksella pientaloalueelle, koska "eihän lapsia voi kasvattaa keskustassa". Lähellä oleva metsä oli myös jonkinlainen itsetarkoitus. Ai että oli tylsää! Tajusin vasta siellä asuttuamme, että eihän me lasten kanssa kaikkia päiviä siellä metsässä vietetä, ja hiekkalaatikollakin oli harvoin muita mammoja samaan aikaan. Paljon enemmän sosiaalista elämää lapsillekin täällä.
Hoidin joskus aikoinaan lapsia ydinkeskustassa eivätkä siellä niitä narkkareita yms ollut yhtään vähempää kuin täällä Kalliossa. En toki menisi piritorille lasten kanssa kuperkeikkoja tekemään, mutta ainakin itselleni tämä on ehdottomasti parempi asuinpaikka - ja lapsetkin viihtyvät. Oma koti on ihanassa vanhassa kerrostalossa ja naapurit aivan huippuja vauvasta vaariin.
Keskustassa asumisesta lasten kanssa ei oikeastaan voi vielä vetää kovin paljon johtopäätöksiä niin kauan, kun lapset ulkoilevat yhdessä vanhemman kanssa. Silloin se varmaan olisi itsestänikin kivaa, kun esim kulttuuriin liittyyvää tekemistä on paljon enemmän tarjolla. Kun tulee se aika, että lapsi ulkoilee yksin tai kavereiden kanssa, niin se metsä voi saada ihan toisenlaisen merkityksen.
Me asumme keskisuuressa kaupungissa rivitaloalueella , jossa on tosi iso alue lasten liikkua ja ulkoilla. Täällä esim kaikki 5-vuotiaasta ylöspäin ulkoilevat yksin ilman aikuista. On skeittipaikka, leikkipaikka, metsä, jalkapallokenttä, pyöräilylle metsäreitti, luistelukenttä järven jäällä (alle 100m, 5v käy isoveljen kanssa ilman aikuista), tosi matala puro, pulkkamäki, edellisten lasten rakentama puumaja, paljon kiipeilypuita ja vielä uimaranta 200m päässä. On oikeasti tosi ihanaa, kun aktiviteetteja löytyy omasta pihapiiristä näin paljon, enkä siksi haluaisi asua Helsingin keskustassa alakouluikäisten kanssa.
Teinit on sitten jo asia erikseen. Niiden kanssa varmaan olisi kiva asua keskustassa. Jos kahdestaan asuttaisiin miehen kanssa, muuttaisin ehdottomasti vähintään oman kaupunkini keskustaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä keskustassa asuvat kouluikäiset lapset tekevät vapaa-ajallaan?
Asun itse noin 15 km päässä ja olisi ihana asua keskustassa, mutta paitsi että olemme siihen liian köyhiä, en osaa ajatella lapsia sinne leikkimään ja liikkumaan.Mitä kun leikkipuistot ei enää kiinnosta?
Meillä lapset tekevät pihalla/ lähiympäristössä seuraavaa: pyöräily, rullaluistelu, skeittaus, skuuttaus, sählyn/futiksen pelaaminen, rosvo ja poliisi, rakentavat majoja/lumilinnoja, kiipeilevät puissa, käyvät luistelemassa yms.Onko keskustassa asuvilla mahdollisuutta tällaiseen "normaaliin" liikkumiseen ja leikkiin?
Skeittiparkkeja ympäri kaupunkia, pyöräilyteitä on joka paikassa. Luistelukenttiä myös, Bragulla aina porukkaa. Lumilinnoja ei rakenna edes maalla, jos ei ole lunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rautatieasema on kyllä täynnä narkkeja, juoppoja ja muita epämääräisiä. Kuten myös julkiset kulkuneuvot.
Niinpä. Itse kuljen työmatkaa metrolla, Siilitie - Rautatientori, ja olen ihan kypsä siihen millainen päihde- ja mielenterveystyön liikkuva y ksikkö koko metro on toisinaan. Eilen sain taas kokea tätä lajia, kun joku haiseva juoppo joka uhosi jo vaunuun tullessaan miten on istunut Sörkassa taposta ja on alkoholisti, päätti sitten tulla minun viereeni. Ja kun en halunnut jutella, alkoi räyhäämään todella pelottavasti siitä että olen ylpeä ja että mitähän tommoselle pitäisi tehdä.
Ei tähän ole oikeaa eikä väärää. Se on kuin kysyisi maalla vai kaupungissa? Toiset ovat kaupunki ihmisiä henkeen ja vereen. Toiset vihaavat kaikkea suuriin keskustoihin liittyvää ja rakastavat sitä että näkevät ehkä yhden ihmisen päivässä. Kumpikin elämäntapa on yhtä oikea kunhan sen eläjä on onnellinen. Lapset sopivat kumpaan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä keskustassa asuvat kouluikäiset lapset tekevät vapaa-ajallaan?
Asun itse noin 15 km päässä ja olisi ihana asua keskustassa, mutta paitsi että olemme siihen liian köyhiä, en osaa ajatella lapsia sinne leikkimään ja liikkumaan.Mitä kun leikkipuistot ei enää kiinnosta?
Meillä lapset tekevät pihalla/ lähiympäristössä seuraavaa: pyöräily, rullaluistelu, skeittaus, skuuttaus, sählyn/futiksen pelaaminen, rosvo ja poliisi, rakentavat majoja/lumilinnoja, kiipeilevät puissa, käyvät luistelemassa yms.Onko keskustassa asuvilla mahdollisuutta tällaiseen "normaaliin" liikkumiseen ja leikkiin?
Meillä on parikin luistelukenttää puolen kilometrin säteellä, samoin uimahalli, kirjasto, iso puisto (jossa myös leikkipuisto), viime kesä ja syksy meni pitkälti Pokemoneja keräillen. Vakituiset harrastukset vievät iltaisin aikaa kaikilta, eli joka päivä ei ole edes mahdollista kavereiden kanssa hengailla, mutta viestittelevät toisilleen ja menevät kun ehtivät. En ymmärrä miten joillain on se käsitys, että keskustassa asuminen = joku betonin ympäröimä katukuilu. Helsinkikin on niin pieni, että mistään kantakaupungista ei ole oikeastaan kuin kivenheitto johonkin luontoon. Meidän perheemme on asunut omakotitalossa, lähiössä ja keskustassa, ja keskusta on se oikea valinta meille.
En minäkään lasten kanssa keskustassa asuisi. Nyt voi vaan avata oven ja päästää lapset omalle pihalle leikkimään. Kaupungissa olisi vähän eri juttu.
Eikä niistä narkeista oikeastaan vaivaa ole. Korttelin päästä erottaa Ruusulankatu 10 asukkaat, niin voi kiertää kaukaa.
Edelleen kyllä ihmettelen kymmenien päihteiden väärinkäyttäjien sijoittamista saman katon alle. Ongelmia siitä seuraa, asuntolan asukkaille. Ja olisihan sitä tämän kokoisesta maasta löytyä paikka, joka ei ole parin korttelin päässä ala-asteesta, yläasteelta, useasta päiväkodista, terveyskeskuksesta, leikkipuistosta, Kisahallista (monen lapsen harrastuspaikka), musiikkiopistosta jne.