Lue keskustelun säännöt.
"En ikinä asuisi lapsiperheenä Helsingin keskustassa!"
07.02.2017 |
Näin sanoi äitini, kun kerroin, että mietimme mahdollista asuntoa Helsingin keskustan/kantakaupungin alueelta.
Äitini varoitti mm. huumeista ja narkkareista, levottomuuksista, kovasta koulumaailmasta, pienistä ja kalliista asunnoista yms.
Asuimme aiemmin Etu-Töölössä ja ainoa häiritsevä asia oli baari naapuritalossa ja äänekkäät humalaiset kesäöisin. Tosin Töölössä on myös rauhallisempia katuja.
Muuten rakastin kotiamme ja sen sijaintia, sekä kaikkia aktiviteetteja. Lapsikin näytti ihan onnelliselta. En koe hänen jääneen paitsi jostain olennaisesta.
Tähän äitini totesi, että meillä oli tuolloin vain yksi pieni lapsi, nyt meillä on useampi. Ja kuulemma kasvavien lasten kanssa Helsinki ja etenkin keskusta on vihoviimeisin paikka.
Äitini asui Helsingin keskustassa parikymppiseksi asti, mutta muutti sitten pois. Kertoi nähneensä paljon ongelmia alkoholin ja huumeiden kanssa.
Itse vietin lapsuuteni pienessä kaupungissa omakotitalossa. Vanhempani asuvat tuossa kaupungissa edelleen.
Äitini totesi, että Helsingin kantakaupunki on kyllä kaunis, mutta ei haluaisi siellä asua. Ja nyt hän on järkyttynyt, että aion viedä sinne lapseni.
Tällä hetkellä asumme pientaloalueella. On oma koti ja nätti piha. Päivittäispalvelut kävelyetäisyydellä. Rauhallista. Hiljaista. Iltalenkillä tulee ehkä kaksi ihmistä vastaan.
Olen tylsistynyt. Kaipaan kaunista vanhaa arkkitehtuuria, valaistuja puistoja, söpöjä kivijalkakahviloita, museoita, menoa ja meininkiä.
Äitini kysyi, ajattelenko enemmän itseäni kuin lapsiani asuinpaikan valinnan suhteen. Kuulemma lapsille paras paikka asua olisi omakotitalo rauhallisella alueella.
Mielipiteitä? Kokemuksia? :)
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en Helsingin keskustan pikku kuutioihin muuttaisi ikinä lapsiperheen kanssa. Olen itse kuitenkin kahden asunnon vuokranantaja (jotka sijaitsevat Helsingin keskustassa) ja toiseen niistä (42m^2 kaksio) muutti juuri lapsiperhe, mitä en voi itse käsittää. Lapsiperheenä valitsisin mielummin Pohjois-Helsingin, Sipoon, Espoon tai Kirkkonummen.
Ei ne kaikki ole pieniä. Meillä on kolmelle hengelle sata neliötä, kyllä me koemme mahtuvamme oikein hyvin.
Mistäköhän tuo käsitys pienistä asunnoista tulee?
Etelä-helsinki on täynnä taloyhtiöitä, joissa ei ole pieniä asuntoja, ja monet pitää sitä valintakriteerinä taloyhtiön kanssa (koska ei pieniä asuntoja = ei vuokralaisia, ei opiskelijoita jne.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme Taka-Töölössä. Meillä ei ole lapsia, mutta monilla muilla täällä on. Täällä on hyvin rauhallista ja lapsilla tilaa olla ihan yhtä paljon kuin missä tahansa pk-seudun kerrostalolähiössä. Nykyisinhän on trendi, että muutetaan taas perheittäin keskustaan ja se näkyy katukuvassa. Kohta täällä on pelkkiä lapsiperheitä, joten tervetuloa sekaan vain!
Kuka oikeasti haluaa asua jossain rumassa Helsingissä?
Mä asuin lapsuuteni ja nuoruuteni Helsingin keskustassa, enkä olisi halunnut asua missään muualla.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä keskustassa ei ole, on oma rauha - meteliä, ihmisiä joka puolella, tapahtumia jne
Niin onhan se kamalaa kun ihan tapahtumia järjestetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää vieko niitä lapsiperheitänne sinne Hki:n keskustaan. Lapset haluavat elää vapaata elämää ja julkinen liikenne pelaa muuallakin. Työpaikka keskustassa ei ole mikään peruste.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on 2 -vuotias ja en näe mitään syytä miksi pitäisi muuttaa yhtään minnekään. Toivottavasti lapsi asuu kaupungissa aikuisenakin. Lapsen isä asui lapsuutensa ja nuoruutensa 7 miljonaa ihmistä isomman kaupungin ydinkeskustassa ja varmasti on tasapainoisempi kuin joku syrjäkylän ropari. Kaupungissa asuessa oppii elämään ihmisten kanssa ja ottamaa muutkin huomioon. Maalla ei tarvitse, sillä sieltä tulee niitä ihmispelkoisia aikuisiakin.
Tästä jo huomaa miten kaupunkilaiset pitävät itseään muita parempina. Onko sopivaa yleistää vai onko vain tämän kirjoittajan asenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistään hinnasta en asuisi Espoossa, vaikka olisin kuinka rikas.
Vierailija kirjoitti:
Mistään hinnasta en asuisi Espoossa, vaikka olisin kuinka rikas.
Mistään hinnasta en asuisi Helsingissä. Ja OLEN erittäin rikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan jos raha ei ongelma, muuttakaa mielummin Espooseen tai Kauniaisiin. Koulut ovat parempia, lapset elävät paljon turvallisemmassa ympäristössä ja keskimääräisesti hyvin koulutettujen vanhempien lapset ovat hyvää kaveriseuraa.
Pysäyttävä tuo toive, että lapset säilyisivät pidempään lapsina.
En ole osannut ajatella asuinpaikan valintaa tuolta kantilta, mutta nyt tuon kommenttisi jälkeen, osaan kyllä jossakin määrin nähdä syy-seuraussuhteita.
Tätä täytyy kyllä pohtia syvemminkin, monestakin syystä.
Off topic, mutta juuri katselin uutisia teiniraskauksista edellisessä asuinkaupungissani (16 milj. asukkaan metropoli) ja tilastoissa kärkisijoilla oli köyhimmät ja turvattomimmat asuinalueet. -Miten säilyä viattomana, nukeilla leikkivänä lapsena, kun ympäristö kuhisee huumeita, päihteitä, rikoksia ja prostitoituja. Iltaisin taustalla pyssyjen pauke ja poliisiautojen sireenit. :/
Onneksi Helsinki on ihanan turvallinen tuohon todellisuuteen verrattuna. :)
Mutta onhan siinä ero asuinympäristön välillä, asuuko keskustassa jonkun meluisan baarin yläkerrassa tai vaikkapa Itä-Pakilassa omakotitalossa.
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen polven stadilainen, eli minä, en halunnut lasteni lapsuuden kuluvan asvalttiviidakossa ja liikenteen ja hörhöjen keskellä, kuten omani.
Niinpä muutimme hieman stadin ulkopuolelle, pientaloalueelle, jossa metsä, oikea kunnollinen, on kävelymatkan päässä ja omaakin pihaa on riittävästi. Naapurusto katsoi yhdessä kaikkien lasten perään, mikä myös lisäsi turvallisuutta.
Yksi syy muuttoon oli myös se, että toivoin lastemme säilyvän lapsina pidempään, joutumatta hyvin nuorena näkemään elämän varjopuolia ja kokemaan uhkia. Sekin toteutui.
En itsekään enää haluaisi muuttaa stadin keskustaan, enkä edes lähiöihin.
Tämä elämäntapa kylläkin edellyttää oman auton käyttöä, mutta auto meillä oli stadissakin, mökkimatkoja ja reissuja varten. Nyt ei ole enää mökkiä, joka kävi tarpeettomaksi. Lapsemme pääsevät harrastuksiinsa yhdellä bussilla, se aika, jolloin heitä piti kuskata, on ohitse.
Erilaisia tapahtumia on ollut täälläkin, mutta toki esim. teatteri- yms.reissut ovat suuntautuneet pääasiassa stadiin. Niinpä se olikin aina hieman suurempi tapahtuma kuin olisi ollut nurkan taakse käveleminen tai ratikkamatka, jos olisimme asuneet stadissa. Täältä käsin menoihin liittyi aina eräänlaista lisäjännittävyyttä.
Mutta tosi hyvä, että lapsiperheitä riittää entistä enemmän stadiin, ilman lapsia se kuolisi ja se olisi tosi sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on 2 -vuotias ja en näe mitään syytä miksi pitäisi muuttaa yhtään minnekään. Toivottavasti lapsi asuu kaupungissa aikuisenakin. Lapsen isä asui lapsuutensa ja nuoruutensa 7 miljonaa ihmistä isomman kaupungin ydinkeskustassa ja varmasti on tasapainoisempi kuin joku syrjäkylän ropari. Kaupungissa asuessa oppii elämään ihmisten kanssa ja ottamaa muutkin huomioon. Maalla ei tarvitse, sillä sieltä tulee niitä ihmispelkoisia aikuisiakin.
Tästä jo huomaa miten kaupunkilaiset pitävät itseään muita parempina. Onko sopivaa yleistää vai onko vain tämän kirjoittajan asenne?
Pitäisikö pyytää anteeksi, että asuu kaupungissa ja arvostaa kaupunkia asuinalueena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on 2 -vuotias ja en näe mitään syytä miksi pitäisi muuttaa yhtään minnekään. Toivottavasti lapsi asuu kaupungissa aikuisenakin. Lapsen isä asui lapsuutensa ja nuoruutensa 7 miljonaa ihmistä isomman kaupungin ydinkeskustassa ja varmasti on tasapainoisempi kuin joku syrjäkylän ropari. Kaupungissa asuessa oppii elämään ihmisten kanssa ja ottamaa muutkin huomioon. Maalla ei tarvitse, sillä sieltä tulee niitä ihmispelkoisia aikuisiakin.
Tästä jo huomaa miten kaupunkilaiset pitävät itseään muita parempina. Onko sopivaa yleistää vai onko vain tämän kirjoittajan asenne?
Pitäisikö pyytää anteeksi, että asuu kaupungissa ja arvostaa kaupunkia asuinalueena?
Ei tainnut luetun ymmärtäminen olla sinun vahvinta osa-aluetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on 2 -vuotias ja en näe mitään syytä miksi pitäisi muuttaa yhtään minnekään. Toivottavasti lapsi asuu kaupungissa aikuisenakin. Lapsen isä asui lapsuutensa ja nuoruutensa 7 miljonaa ihmistä isomman kaupungin ydinkeskustassa ja varmasti on tasapainoisempi kuin joku syrjäkylän ropari. Kaupungissa asuessa oppii elämään ihmisten kanssa ja ottamaa muutkin huomioon. Maalla ei tarvitse, sillä sieltä tulee niitä ihmispelkoisia aikuisiakin.
Tästä jo huomaa miten kaupunkilaiset pitävät itseään muita parempina. Onko sopivaa yleistää vai onko vain tämän kirjoittajan asenne?
Pitäisikö pyytää anteeksi, että asuu kaupungissa ja arvostaa kaupunkia asuinalueena?
Ei tainnut luetun ymmärtäminen olla sinun vahvinta osa-aluetta?
Ja sinun ongelmasi oli?
Vierailija kirjoitti:
Asun Helsingin keskustassa Kampin kupeessa. Minulla ei ole enää pieniä lapsia, mutta mietin, haluaisinko kävelyttää lapsiani maan rajassa pölyssä, autojen seassa, äänimelskeessä yms. Naapurissa on lastentarha ja kauhistuttaa katsoa, kun pienet ihmiset kävelevät jonossa keskellä pakokaasuja, raitiovaunujen kolinaa kuunetelemassa. No onneksi päästöt ovat vähentyneet. Mutta tarjontaa on, ja matkat keskustan tapahtumiin eivät maksa kuin kävelemisen "vaivan". Sinkulle tämä on ihan kiva paikka.
Lapsiperheellekin tämä toimii, jos on vaikka mummola tai serkkula maalla, jossa voi tutustua toisenlaiseen maailmanmenoon.
Sinänsä ihmiset ovat ainakin tässä kerrostalossa yllättävän ystävällisiä. Kaikki tervehtivät toisiaan esim. rappukäytävässä.
Sääliksi käy. Päiväkodinpiha on 20 x 20 m. Pihalta voi poistua ryhmä lähipuistoon jonka kesäisin valloittaa juopot ja huumeruiskuja saa varoa. Joka aamu hoitajat tarkistaavat pihan mutta takuuseen he eivät voi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Ruusulankadulla on narkomaanien tukiasuntoja.
Helsingin keskusta on melkoisen laaja alue. Ei ole pakko muuttaa sinne Ruusulankadulle.
Kokemusta molemmista.
Lapsuuteni 20 vuotta vietin omakotitaloalueella Espoossa. Okei, oli vapaata mennä pihalle leikkimään kavereiden kanssa itsekseen, mutta se oli silloin 80-luvulla. En tiedä, voiko enää nykyisin luottaa siihen ettei pedari iske kotipihalla? Meille kaverin kanssa näytteli itseään joku mies koulumatkalla metsän laidassa. Noissa oloissa ärsytti myös se naapuruston liika läheisyys ja kyttääminen:"Mihis noi lähti?/Niemisillä on uusi auto/Eipä ole Korhosilla nurmikkoa saatu leikattua/Se Lahtisen tyttö aikoo hakea lääkikseen..." Ei kiinnostanut tehdä tiliä naapureille elämisestään. Kouluunkin oli pitempi matka kulkea.
Sitten muutin Helsingin keskustaan, enkä enää takaisin tule 20 vuoden jälkeen. Naapurit on kivoja. Täällä on ihmisiä, muttei heidän kanssaan tarvitse olla liian läheinen jollei halua. Pihahommia ei ole, puistoon voi mennä piknikille tai luistelemaan. On ajanvietettä. Lapsille on harrasteet ja koulut lähellä, eikä tarvitse kuskata tai pyöräillä kilometreittäin. Kaverit asuvat lähellä samassa kaupunginosassa. Lapset keksivät kyllä kaupungissa tekemistä. Minulla on 10 min kävelymatka töihin. Asuntomme maksoi aikanaan 500 000, mutta sen hinta on kasvanut jo 250 000:lla eli aika hyvä sijoitus. Mieheni kasvoi täällä samoilla kulmilla ja hänellä oli onnellinen lapsuus. Toki käymme myös maalla mökkeilemässä. Niin ja narkkareita/avohoidokkeja on joka paikassa nykyään. Lapsista kasvaa "katuviisaita" eli he eivät tunge epäilyttäviin tilanteisiin tai autojen alle.
Helsinki ei ole likainen ja pölyinen kaupunki, koska täällä on merituuli, joka raikastaa ilmaa. Ihana pikkukylä, kaikki saavutettavissa helposti.
Sinä, joka sanoit että kaupungissa oppii olemaan ihmisten kanssa ja maalla ei. Toisaalta kaupungissa saa enemmän ihmiskontakteja esim lenkillä, mutta ystäviä kaupunkilaisilla ja maalaisilla on luullakseni yhtä paljon. Se, että näkee päivän aikana enemmän ihmisiä ei tarkoita, että heidän kanssaan olisi missään tekemisissä - mitä nyt väistää kadulla tai avaa kaupan oven. Kaupungissa on helppo olla töykeä, koska ihmismassa tekee anonyymiksi. Pienellä paikkakunnalla menee puolestaan maine jos heittäytyy toistuvasti hankalaksi. Oma kokemus on, että maalaiset ovat vieraanvaraista, ystävällistä porukkaa. On niitä kaupunkilaisissakin, mutta olisi kiva jos ihmiset voisivat nähdä maalaiset fiksuina ihmisininä myös. T. Ex maalainen
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan jos raha ei ongelma, muuttakaa mielummin Espooseen tai Kauniaisiin. Koulut ovat parempia, lapset elävät paljon turvallisemmassa ympäristössä ja keskimääräisesti hyvin koulutettujen vanhempien lapset ovat hyvää kaveriseuraa.
Paitsi Espoo leikkaa kouluistaan vähän väliä ja ottaa vastaan turviksia että nurkat ratkuu. Kohta lasten koulukaverit ovatkin jo kaikki niitä.
Ei ne kaikki ole pieniä. Meillä on kolmelle hengelle sata neliötä, kyllä me koemme mahtuvamme oikein hyvin.