Mitä tehtäviä vanhuksen kotihoito hoitaa?

Mä töissä kotihoidossa. Yleensä on hirveä kiire, eikä ehdi pahemmin seurustella vanhuksen kanssa. Työ on raskasta ja kiireistä. Mutta kyllä mä vien mennessäni esim sen postin, jos tiedän, että vanhus ei sitä itse saa haettua. Lumet lakaisen portailta tottakai jos tarvetta on. Eipä tulis mieleenkään kahlata lumisia portaita ja ajatella, että eipä tää mulle kuulu. Muuten teen sen mitä ohjeissa sanotaan, kysyn miten on nukkunut jos on aamu, kysyn voinnit, annan lääkket, huolehdin ruuat, pesut, mitä nyt onkaan. Yleensä ei jää aikaa muuhun.

Ap:n kuvailemassa tilanteessa kyllä kysyisin, voinko jotain tehdä avuksi. Jos jollain mummolla on vaikka jalat tavallista kipeämmät, niin kysyn, että tiskaanko tai voin minä roskatkin keittiöstä lakaista. Tottakai vie myös roskat, jos on tarvetta. Kerran piti tehdä lumitöitäkin, kun olisi pitänyt muuten umpihangessa kahlata. Juu ja lintulaudalle olen siemeniä vienyt :). en kyllä kirjaimellisesti tee vaan just sitä, mitä papereissa sanotaan,e ikä se mun mielestä ole tarkoituskaan. Mutta meitä hoitajiakin on monenlaisia ja joskus voi olla niin väsynyt, että tuollainen helppo paikka on samalla vähän kuin lepoa itsellekkin, näin moni sen ajattelee.

Suurin osa hoitajista ei tee mitään ylimääräistä ja ymmärrän sen tavallaan, kun työ on niin raskasta. Minusta ei siihen olisi. Jotkut hoitajat taas tekevät mitä huomaavat tarvittavan. Riippuu siis ihan hoitajasta. Mun appiukolla oli pienessä kunnassa hyvä tuuri, hänellä kävi hoitaja 2 kertaa päivässä ja oli 45 min ja hoitajat oli aika pysyviä, tietysti oli vuorossa eri hoitajia, mutta sijaisia aniharvoin. Nää hoitajat teki ihan kotitöitäkin, keittivät papalle riisipuuroa, viikkasivat pyykkiä, joskus jopa imuroivat. Pappa tykkäsi kovasti, tuosta on nyt muutama vuosi aikaa, että voi olla tiukentunut homma senkin jälkeen. Nyt pappa on palvelutalossa, jossa viihtyy paremmin kuin kotonaan loppuaikoina.

Riippuu ihan siitä, mitä sopimuksessa lukee. Meillä ainakin on melko tarkasti rajattu se, mikä tehtäviimme kuuluu ja mikä ei. Esim. wc:n ja keittiön siistiminen kyllä kuuluu, mutta periaatteessa joissain paikoissa ei edes roskien vienti. Tosin minä kyllä vien roskat, kuului tai ei, koska pieni ja nopea homma se on.

Kotihoidolle kuuluu esim. lääkkeiden anto ja jako (jälkimmäisen tekee joissain paikoissa kotisairaanhoitaja), tukisukkien tai sidosten laittaminen jalkaan, tukiliivin laitto päälle, pukeutumisessa auttaminen, jääkaapin tarkistaminen ja kauppalistan teko, postin hakeminen, kukkien kastelu, saunottaminen/peseminen, haavanhoito, pyykkihuolto, ulkoileminen yhdessä asiakkaan kanssa, tarvittavien mittausten (verenpaine, verensokeri, pika inr, paino) tekeminen, voinnin seuranta ja havaintojen kirjaaminen ylös. Käynnin pituudesta riippuu, mitä ehtii tehdä. Toki saunottaminen ja ulkoilu tapahtuvat käynnillä, jolle on laitettu selkeästi enemmän aikaa ja näiden käyntien funktio on selkeästi esim mobiilisovellukseen kirjattukin.

Toki keskustelu ja läsnäolo ovat myös kotihoidon tehtäviä.

Ruokaa myös laitetaan ja lämmitetään, mutta monella vanhuksella on ateriapalvelu. Jos vanhus tarvitsee siivousapua eivätkä omaiset ehdi auttaa, siivoojan palkkaaminen kannattaa.

Ota yhteyttä tahdon, jonka kanssa sopimus on tehty, ja keskustele asiasta.

Tuosta kaatumisesta voin entisenä hoitajana mainita. Eli tällaiset kaatumistilanteet johtavat väkisin koko aamun ja mahdollisesti koko loppupäivän aikataulujen sotkeentumiseen.

Meillä oli sääntönä että näissä tilanteissa piti aina soittaa joku toinen hoitaja paikalle. Yksin ei saanut vanhusta nostaa lattialta ja toisen hoitajan arvio oli myös turva sekä hoitajalle, että asiakkaalle. Toki vakavemmassa kaatumisessa soitetaan ambulanssi paikalle ja siinä odottelemisessa menee aikaa. Kirjataan raportit huolella, yms. Harmi äidin mattoa ja vaatteita, uskoisin että suurin osa hoitajista olisi jälkiä siivoillut JOS vaan olisi jäänyt aikaa.

Itse tiedän miten kiire on jo juosta viivästysten jälkeen seuraavaan paikkaan ja sitä seuraavaan, valmiina kuulemaan moitteet siitä että tullaan liian myöhään. Käynnit on laskettu minuutilleen ja muutaman kerran kävin vain vaihtamassa toimistolla avaimet ja aloitin iltapäiväkäynnit samoin tein. Ja meillä siis oli puoli tuntia palkatonta ruokataukoa, joka luonnollisesti jäi korvaamatta.

ex-hoitsu kirjoitti:

Tuosta kaatumisesta voin entisenä hoitajana mainita. Eli tällaiset kaatumistilanteet johtavat väkisin koko aamun ja mahdollisesti koko loppupäivän aikataulujen sotkeentumiseen.

Meillä oli sääntönä että näissä tilanteissa piti aina soittaa joku toinen hoitaja paikalle. Yksin ei saanut vanhusta nostaa lattialta ja toisen hoitajan arvio oli myös turva sekä hoitajalle, että asiakkaalle. Toki vakavemmassa kaatumisessa soitetaan ambulanssi paikalle ja siinä odottelemisessa menee aikaa. Kirjataan raportit huolella, yms. Harmi äidin mattoa ja vaatteita, uskoisin että suurin osa hoitajista olisi jälkiä siivoillut JOS vaan olisi jäänyt aikaa.

Itse tiedän miten kiire on jo juosta viivästysten jälkeen seuraavaan paikkaan ja sitä seuraavaan, valmiina kuulemaan moitteet siitä että tullaan liian myöhään. Käynnit on laskettu minuutilleen ja muutaman kerran kävin vain vaihtamassa toimistolla avaimet ja aloitin iltapäiväkäynnit samoin tein. Ja meillä siis oli puoli tuntia palkatonta ruokataukoa, joka luonnollisesti jäi korvaamatta.

Ymmärrän oikein hyvin tuollaisen tilanteen. Äitini oli tässä tapauksessa kuitenkin päässyt itse ylös lattialta, eikä ollut loukkaantunut pahemmin, oli lyönyt kaatuessaan nenänsä ja sieltä oli tullut paljon verta, verentulo oli jo loppunut. Äiti oli ehtinyt myös käydä jo itse pesulla ja pukeutua. Äidille ei soitettu ambulanssia eikä ollut tarvettakaan, mutta hoitaja ilmoitti asiasta minulle, mikä oli todella hyvä. Asun kuitenkin sen verran kaukana, että ehdin äidin luo vasta iltasella.

VArmaan joku toinen hoitaja olisi voinut vaatteet laittaakin likoon, ehkä juuri tämä hoitaja ei vain hoksannut. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 80 prosenttia vanhuksista hoidetaan kotona. Olin Heurekassa tutustumassa vanhusten elämään ja kuulin kyseisen tiedon. 

Ymmärrän, että iäkkäät ihmiset viihtyvät usein kotonaan, mutta toisinaan tilanne on riski vanhukselle. Ongelmana on, että sairaaloissa ei usein ole tilaa vanhuksille ja vanhainkodit ovat tupaten täynnä.

Täysjärkinen mummini sinnitteli kotonaan 99-vuotiaaksi. Pari viimeistä vuotta hänen lapsensa oli hänen tukenaan, joten mummin ei tarvinnut lähteä kammoamaansa sairaalaan.

Tuosta kysyisin, selvisikö ko asia Heurekassa? Lasketaanko tämä hoivakotien hoito kotihoidoksi? Ei käsittääkseni lasketa laitoshoidoksi, kun vanhukset maksavat asumisestaan vuokraa kunnalle. Tämä jäi äitini kohdalla minulle epäselväksi ( nyt äiti on jo kuollut). Minusta se tuntui äitinikin kohdalla lähinnä kikkailulta   (ts laitospaikkojen määrä saatiin vähemmäksi ), koska ei olisi pärjännyt muistisairautensa takia muussa kuin kokovuorokautisessa hoidossa.  

Jatkan vielä äitini tilanteesta. Sain esim muutaman ambulanssimaksun, kun äitini jouduttiin siirtämään sairaalaan. Sairaaloiden välisistä ambulanssimatkoistahan ei tule maksua potilaalle, kun on sairaalasiirto. Mutta tässä tapauksessa äitini oli kai sitten avohoidossa ( kotihoidossa?), kun lasku ambulanssimatkasta tuli.

Tämän kirjoitin ihan siksi, että minkähän verran tuossa 80%:ssa on vanhuksia, jotka ovat tällaisessa äitini kaltaisessa "kotihoidossa"?

Aiheesta mainittiin, mutta emme kuulleet asiasta enempää. Pahoittelen, mutta en osaa vastata kysymykseesi.

t. Haureka-käynnistä kertonut

Vanhukseni (dementoitunut) luona käy kahdesti päivässä kotihoitaja. Kerran kuukaudessa käy maksettu siivooja, itse siivoillaan aina käydessä, ja tehdään myös ostokset.

Kotihoitaja tarjoaa valmista ruokaa, lääkitsee, juttelee ja vielä kahvit keittää, kun vanhus niin tykkää pullasta. Suihku kerran viikossa, laittavat myös pyykin tarvittaessa pyörimään. Ilmoittaa omaisille, jos jotain pitää hankkia kotiin. Roskat vievät mennessään.

Eli todella hyvin pitävät huolta, että hän saa olla kotona, nauttii television katselusta, kun ei juuri liikkumaan kykene,  ja syömättähän jäisi, kun ei ole ruokahalua dementian takia.

Olen syvästi kiitollinen teille kotihoitajat, teette hyvää ja arvokasta työtä, ettekä varmaan saa tarpeeksi palkkaa ja kiitosta noin vastuullisesta työstä.

Asun itse 100 kilometrin päässä ja olen vuorotyössä, ennen kodinhoitopalvelua oli aika rankkaa joskus lähteä ajamaan yöllä katsomaan, että onko kaikki hyvin, kun vanhus ei ole vastannut puhelimeen.

Siis kiitos ja kumarrus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni läheisellä kävi 2 kertaa päivässä. Ei nämä koko ajan vaihtuvat hoitajat huomanneet edes sitä, että mieheni läheinen on kuolemassa. Diagnosoimattomaan syöpään kuoli ja löytyi kotoaan siis kuolleena yllättäen. Eivät olleet huomanneet voinnissa yhtään mitään. Vihossa oli vain kirjattu tavanomaiset lauseet tyyliin: leivät tehty. Kaikki ok.

Mutta eikös ollut hyvä, että kuoli kotonaan ja yllättäen? Varmasti hänelle itselleenkin oli helpompi olla loppuun asti kotona ja ilmeisen hyvävointisena kuitenkin, kun kaikki on ollut ok ja leipien tekeminen ollut kotihoidon käynneillä pääasiana. Jos syöpä olisi diagnosoitu varhemmin (joskus syöpää ei tutkimuksista huolimatta havaita ennen kuin se on jo loppusuoralla), olisi hän saanut viettää aikansa sairaalassa, joutunut ehkä leikkauksiin ja hankaliin hoitoihin sivuvaikutuksineen.

Hänellä oli varmaankin kipuja, joita olisi voinut helpottaa, jos ne vain olisivat tulleet ilmi.

Olisivat varmaan tulleet, jos siellä olisi käynyt pysyvämpi porukka, mutta aina vaihtui hoitsut, jolloin henkilöä ei osattu "lukea". Hän ei puhunut helposti vaivoistaan.

Vanhainkotisysteemi oli parempi kuin nykyiset tehostetun palveluasumisen paikat.

Tällä palveluasumisella on vain yksi tarkoitus: nyhtää vanhusten omaisuudet monikansallisten yritysten voitonjakoon.

Vanhainkotiasuminen oli reilua: vanhus maksoi könttäsumman ja hänen tuloistaan jäi kuitenkin aina omaan käyttöön tietty prosenttiosuus (olikohan se 15 %). Siihen könttäsummaan kuului aivan kaikki. Eli siis hoito, ruoka, siivous, lääkkeet.

Palvelukodissa töytyy maksaa kaikesta erikseen ja rahat ei tahdo riittää kaikkeen. Ja omaisuudestakin otetaan joissain kunnissa. Varmaan omistusasumisesta luovutaan seuraavassa sukupolvessa. Mitä järkeä kituuttaen säästää omaisuutta, jos se menee hoitoihin, jotka säästämättä saisi ilmaiseksi.

Vanhainkodit takaisin!

Kuulostaa aika hurjalle tuo nykyinen työ. Olin kotihoidossa työssä 2000 luvun alkupuolella valmistuttuani. Silloin tehtiin vielä niitä siivouksiakin, ainakin siinä kunnassa jossa olin. Haettiin myös vettä asiakkaalle kaivosta ja pilkottiin hellapuitakin. Oli mukavaa työtä silloin. Kahvitkin kerkesi keittää ja asiakkaan seurana hörpätä. Mulla oli muistaakseni yleensä neljä ns. aamupaikkaa ja sitten puolen päivän jälkeen muutama iltapäiväpaikka, tauko siinä välissä.  Nykyään paino on enemmän välttämättömällä hoitotyöllä. On sääli kun ei enää kerkeä tehdä muuta kun sen pakollisen työn.

Kunnallinen kotihoito ei tee entisiä kodinhoitajan töitä. Kotihoito mm. antaa asiakkaalle lääkkeet, keittää kahvin ja valmistaa mikropuuron, laittaa ateriapalvelun ruoat tarjolle ja lämmittää einekset. Entiset monitaiturit eli kunnan kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa, leipoivat, kävivät asiakkaan kanssa kaupassa, huolehtivat tarvittavista kotitöistä ja lapsiperheissä hoitivat lapsia.

Kunnallinen kotihoito tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa. Asiakkaat ja heidän lähiomaisensa ovat tyytymättömiä hoidon laatuun ja jatkuvasti vaihtuviin hoitajiin. Vanhuksen kodissa voi käydä kymmeniä eri hoitajia kuukauden aikana. Myös hoito- ja lääkevirheitä tapahtuu paljon.

Hoitoalan kouluista valmistuneet eivät halua kotihoitoon tai vanhustenhoitoon töihin, koska alalla on huono maine. Työntekijöitä, sijaisia ja kesälomantuuraajia on jo nyt lähes mahdotonta saada. Opiskelijan huono kokemus tulee opintoihin kuuluvista pakollisista harjoitteluista. Kun sinnittelet palkattoman harjoittelun vanhainkodissa tai kotihoidossa loppuun, päätät, "tänne en ikinä tule takaisin"!

Epäilisin että pienemmillä paikkakunnilla kotihoito toimii vielä ns. vanhaan tyyliin ja siellä hoidetaan vähän pakostakin näitä muita kuin varsinaisia hoitotyöhön kuuluvia asioita. Isommissa kaupungeissa kun on niin helppo ulkoistaa ja eriyttää kaikki eri toimijoille kun niitä löytyy. Veikkaanpa että jossain Kainuun pikkukunnassa ei edes löydy porukkaa tekemään joka hommaa erikseen eikä sellaisen järjestämiseen ole resursseja. Helpompaahan se on että yksi ihminen hoitaa kaikki hommat ja siirtyy sitten seuraavaan paikkaan joka saattaa olla useamman kymmenen kilsan päässä. Itse myös muinoin ollut kotihoidossa. Silloin vielä siivottiin ja laitettiin ruokaa ja hoidettiin kauppa ja apteekkiasioita ym. Tykkäsin kyllä hommasta.