Kontrollifriikki ja parisuhde

Aviomies tuntuu olevan aika kontrollifiikki, siis arkisissa pikkuasioissa. Ja minä en oikein jaksaisi sitä. Ollaan oltu yhdessä neljä vuotta ja tilanne alkaa väsyttämään minua. Hän haluaa että kaikki asiat menee hänen kaavan mukaan, tai hän ärsyyntyy, pahimmillaan jopa suuttuu. Kotitöiden pitäisi mennä tietyn hänen kaavansa mukaisesti, teki hän ne itse tai minä. Lopputulos ei hänelle ratkaise, vaan se että arki on jotenkin hänen hallinnassa ja arki vastaa juuri sitä kaavaa mitä hän arjesta olettaa. Asioiden pitäisi tapahtua (hänen mielen mukaisella) tietyllä sekunnilla eikä 15 sekuntia myöhemmin. Hän ei ole mustasukkainen eikä yritä estää minua menemästä tai mitään sellaista, mutta jos saa tietää menoni viime hetkellä niin ärsyyntyy, koska oli kuvitellut että olen jossain muualla kuin siellä minne olen menossa, tilanne ei mennyt hänen "kaavansa" mukaan eikä siten ollut hänen "kontrollissa". Hän ei heittäydy iloisena uusiin asioihin vaan yleensä ensimmäinen reaktio on ei, myöhemmin kyllä saattaa kokeilla uutta asiaa, kunhan on ensin saanut senkin jotenkin "kontrolliinsa". Ihan kuin hänellä pitäisi olla jatkuva kontrollintunne kaikesta elämässämme, tai hän ahdistuu kovin ja ahdistus näkyy vihaisuutena. Kyse on siis aivan pienistä asioista kuten siitä hammastahnatuubista puristamisesta tai miten ripustetaan sukkapyykit tai kuinka ajoissa pitäisi sanoa että menossa kahville kaverin kanssa. Ongelma ei siis ole että menee kaverin kanssa vaan ongelma on jos hän ei tiedä sitä riittävän ajoissa vaan asiat tapahtuu ilman että ne on hänen "hallinnassa", jos sanon kaksi päivää ennen että menen kaverille niin hän on iloinen puolestani, jos sanon vasta edellisenä iltana niin hän ärsyyntyy. Minä väsyn tuohon kontrollintarpeeseen, koska en jaksaisi katsoa sitä että mies ärsyyntyy jos maailma ei pyöri hänen kaavansa mukaisesti tai jos mies ei voi varautua ajoissa siihen että hänen kaavansa ei toteudu. En kuitenkaan itse tee hänen kaavansa mukaan esim kotitöitä vaan omalla tavallani ja meillä on sitten pientä kinaa usein kun se ei hänelle kelpaa (siis jos miehen mielestä joku tavara pitää olla näinpäin eikä niinpäin). Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Mikä tähän auttaisi? Ja mistä kontrollifriikkeys johtuu?