Kontrollifriikki ja parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikit on raskaita kumppaneita sängyn puolella, koska ne yleensä torjuu toisen tekemän seksialoitteet. Sängyssäkin heidän pitää ensin orientoitua siihen että kohta voisi ehkä tapahtua jotain, ja tilanteen pitää mennä heidän kaavan mukaan. Kumppani saa siis torjunnan osakseen, koska kontrollifriikki ei osannut orientoitua, että kumppani tekee aloitteen. 

Minun kontrollifriikki ex-mieheni ei todellakaan äännellyt sängyssä, ei halunnut mitään märkiä suudelmia eikä mitään "sottaista". Nykyinen spontaani mieheni ei hätkähdä pienistä, vaan kaikki käy.

Minä olen kontrollifriikikki nainen, eikä mulla ole mitään ongelmia sottaisen seksin tai spontaanien aloitteiden suhteen. Älkää nyt sotkeko asioita keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikit on raskaita kumppaneita sängyn puolella, koska ne yleensä torjuu toisen tekemän seksialoitteet. Sängyssäkin heidän pitää ensin orientoitua siihen että kohta voisi ehkä tapahtua jotain, ja tilanteen pitää mennä heidän kaavan mukaan. Kumppani saa siis torjunnan osakseen, koska kontrollifriikki ei osannut orientoitua, että kumppani tekee aloitteen. 

Minun kontrollifriikki ex-mieheni ei todellakaan äännellyt sängyssä, ei halunnut mitään märkiä suudelmia eikä mitään "sottaista". Nykyinen spontaani mieheni ei hätkähdä pienistä, vaan kaikki käy.

Minä olen kontrollifriikikki nainen, eikä mulla ole mitään ongelmia sottaisen seksin tai spontaanien aloitteiden suhteen. Älkää nyt sotkeko asioita keskenään.

Hmmm... eli voiko kontrollifriikkeys koskea vain joitain osa-alueita? Seksissä sitä ei ole, sinulla ei ole tarvettä tietää, mitä tapahtuu seuraavan tunnin aikana. Ehkä työelämässäkään ei ole tarvetta, mutta kotona onkin. Tai toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikit on raskaita kumppaneita sängyn puolella, koska ne yleensä torjuu toisen tekemän seksialoitteet. Sängyssäkin heidän pitää ensin orientoitua siihen että kohta voisi ehkä tapahtua jotain, ja tilanteen pitää mennä heidän kaavan mukaan. Kumppani saa siis torjunnan osakseen, koska kontrollifriikki ei osannut orientoitua, että kumppani tekee aloitteen. 

Minun kontrollifriikki ex-mieheni ei todellakaan äännellyt sängyssä, ei halunnut mitään märkiä suudelmia eikä mitään "sottaista". Nykyinen spontaani mieheni ei hätkähdä pienistä, vaan kaikki käy.

Minä olen kontrollifriikikki nainen, eikä mulla ole mitään ongelmia sottaisen seksin tai spontaanien aloitteiden suhteen. Älkää nyt sotkeko asioita keskenään.

Hmmm... eli voiko kontrollifriikkeys koskea vain joitain osa-alueita? Seksissä sitä ei ole, sinulla ei ole tarvettä tietää, mitä tapahtuu seuraavan tunnin aikana. Ehkä työelämässäkään ei ole tarvetta, mutta kotona onkin. Tai toisinpäin.

Tottakai voi. Seksi ei sitäpaitsi minusta liity tähän mitenkään, aloitteethan on osoitus siitä, että puoliso haluaa minua mikä puolestaan lisää turvallisuudentunnettani jne. Ja tuo sotkujuttu, se ei mitenkään liity koko aiheeseen. Minun arkielämässä erittäin spontaani mieheni on meistä se, joka ei kestä mitään "sottaista".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikit on raskaita kumppaneita sängyn puolella, koska ne yleensä torjuu toisen tekemän seksialoitteet. Sängyssäkin heidän pitää ensin orientoitua siihen että kohta voisi ehkä tapahtua jotain, ja tilanteen pitää mennä heidän kaavan mukaan. Kumppani saa siis torjunnan osakseen, koska kontrollifriikki ei osannut orientoitua, että kumppani tekee aloitteen. 

Minun kontrollifriikki ex-mieheni ei todellakaan äännellyt sängyssä, ei halunnut mitään märkiä suudelmia eikä mitään "sottaista". Nykyinen spontaani mieheni ei hätkähdä pienistä, vaan kaikki käy.

Minä olen kontrollifriikikki nainen, eikä mulla ole mitään ongelmia sottaisen seksin tai spontaanien aloitteiden suhteen. Älkää nyt sotkeko asioita keskenään.

Hmmm... eli voiko kontrollifriikkeys koskea vain joitain osa-alueita? Seksissä sitä ei ole, sinulla ei ole tarvettä tietää, mitä tapahtuu seuraavan tunnin aikana. Ehkä työelämässäkään ei ole tarvetta, mutta kotona onkin. Tai toisinpäin.

Tottakai voi. Seksi ei sitäpaitsi minusta liity tähän mitenkään, aloitteethan on osoitus siitä, että puoliso haluaa minua mikä puolestaan lisää turvallisuudentunnettani jne. Ja tuo sotkujuttu, se ei mitenkään liity koko aiheeseen. Minun arkielämässä erittäin spontaani mieheni on meistä se, joka ei kestä mitään "sottaista".

Eli seksi liittyy kohdallasi hyvinkin paljon asiaan. Puolisosi aloitteet palvelee kontrollifriikkeyttäsi, koska kontrollinhalusi liittyy siihen että pelkäät hänen menettämistään. Kun puoliso tekee aloitteita, on suhteenne sinun hallinnassa koska tiedät hänen haluavan sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikit on raskaita kumppaneita sängyn puolella, koska ne yleensä torjuu toisen tekemän seksialoitteet. Sängyssäkin heidän pitää ensin orientoitua siihen että kohta voisi ehkä tapahtua jotain, ja tilanteen pitää mennä heidän kaavan mukaan. Kumppani saa siis torjunnan osakseen, koska kontrollifriikki ei osannut orientoitua, että kumppani tekee aloitteen. 

Minun kontrollifriikki ex-mieheni ei todellakaan äännellyt sängyssä, ei halunnut mitään märkiä suudelmia eikä mitään "sottaista". Nykyinen spontaani mieheni ei hätkähdä pienistä, vaan kaikki käy.

Minä olen kontrollifriikikki nainen, eikä mulla ole mitään ongelmia sottaisen seksin tai spontaanien aloitteiden suhteen. Älkää nyt sotkeko asioita keskenään.

Hmmm... eli voiko kontrollifriikkeys koskea vain joitain osa-alueita? Seksissä sitä ei ole, sinulla ei ole tarvettä tietää, mitä tapahtuu seuraavan tunnin aikana. Ehkä työelämässäkään ei ole tarvetta, mutta kotona onkin. Tai toisinpäin.

Tottakai voi. Seksi ei sitäpaitsi minusta liity tähän mitenkään, aloitteethan on osoitus siitä, että puoliso haluaa minua mikä puolestaan lisää turvallisuudentunnettani jne. Ja tuo sotkujuttu, se ei mitenkään liity koko aiheeseen. Minun arkielämässä erittäin spontaani mieheni on meistä se, joka ei kestä mitään "sottaista".

Eli seksi liittyy kohdallasi hyvinkin paljon asiaan. Puolisosi aloitteet palvelee kontrollifriikkeyttäsi, koska kontrollinhalusi liittyy siihen että pelkäät hänen menettämistään. Kun puoliso tekee aloitteita, on suhteenne sinun hallinnassa koska tiedät hänen haluavan sinua.

Ehkä, mutta tämä asia ei mitenkään vaikeuta arkeamme vaan pikemminkin tekee siitä erittäin miellyttävää.

Jaa'a, asperger, OCD, perusturvattomuudentunne. Onhan näitä.

Itse olen ihan hirveä kontrollifriikki välillä, riippuen millä tasolla mun mielenterveys ja stressitaso on. Mulla on siis mielialahäiriö ja OCD joka oireilee pääasiassa pöpökammona ja tarkisteluna, sillon kun kaikki on ok niin olen ihan rento ja voin mennä ja touhuta kuten muutkin, eikä ole väliä jos menosta kerrotaan 5min etukäteen. Sitten kun on huonompi kausi niin pyykit pestään tietyllä tavalla ja puhtaisiin ei saa koskea kuin saippualla pesttillä käsillä jne. sekopäistä. Ja stressaan menemisiä viikkoa etukäteen.

Mulla ei hirveästi ole kontrollinhalua miehen menemisen suhteen, kotitöiden kylläkin. Vaan auta armias jos mun ite pitäis lähtee jonnekin enkä ole tiennyt sitä riittävän aikasin :D

Vierailija kirjoitti:

Sano nuo miehellesi ja sanot missä menee sun rajat! Jos et halua olla pompotuksen, alistuksen tai otteen alla sano itsesi puolesta missä menee raja ja mihin kohtaan raja päättyy... Nyt itsekkyytä peliin.

Parisuhde pitää olla tasa-arvoa...

Mutta mitä tasa-arvoa se on kun ap haluaa myös että mies olisi kuin hän haluaa ja kaikki menisi tasan niin kuin ap haluaa eli niin ettei tarvitse välittää puolison turvattomuuden tunteesta ollenkaan. Minä olen kontrollifriikkia minusta usein tuntuu että ne muut ihmiset yrittävät kontrolloida minua jotta heillä olisi helpompaa. Miksi ei voi nähdä hieman vaivaa jotta minun ei tarvitsisi ahdistua? Kompromisseja. Minä teen niitä joka päivä kun kontrolloin vain suoraan minuun vaikuttavia asioita, en esim. yritä kontrolloida mitä puoliso tekee 'vapaa-ajallaan'. Vaikka pelkäänkin koko ajan mitä hänelle voi tapahtua. Se on kuulkaa rankka elämää ja luuletteko ettenkö heti luopuisi kontrollintarpeestani jos pystyisin. Puolisollani (ja ehkä apeella) on siis helpompaa, ei hän ahdistu jos tekee jonkin asian niin kuin minä haluan sen tehtävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikit on raskaita kumppaneita sängyn puolella, koska ne yleensä torjuu toisen tekemän seksialoitteet. Sängyssäkin heidän pitää ensin orientoitua siihen että kohta voisi ehkä tapahtua jotain, ja tilanteen pitää mennä heidän kaavan mukaan. Kumppani saa siis torjunnan osakseen, koska kontrollifriikki ei osannut orientoitua, että kumppani tekee aloitteen. 

Minun kontrollifriikki ex-mieheni ei todellakaan äännellyt sängyssä, ei halunnut mitään märkiä suudelmia eikä mitään "sottaista". Nykyinen spontaani mieheni ei hätkähdä pienistä, vaan kaikki käy.

Tämä ei ole näin kaikilla. Jokin ihmisen menneisyydessä aiheuttaa kontrollintarvetta. Se sama asia voi vaikuttaa seksielämää. Eli ei se kontrollifriikkiys vaan se perimmäinen syy. Minulla aiheuttaa jokin kontrollintarpeen, mutta jostain syystä makuuhuone on se paikka missä pidän kun puoliso ottaa ohjat ja seksissä ei tarvitse olla mitään kontrollia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano nuo miehellesi ja sanot missä menee sun rajat! Jos et halua olla pompotuksen, alistuksen tai otteen alla sano itsesi puolesta missä menee raja ja mihin kohtaan raja päättyy... Nyt itsekkyytä peliin.

Parisuhde pitää olla tasa-arvoa...

Mutta mitä tasa-arvoa se on kun ap haluaa myös että mies olisi kuin hän haluaa ja kaikki menisi tasan niin kuin ap haluaa eli niin ettei tarvitse välittää puolison turvattomuuden tunteesta ollenkaan. Minä olen kontrollifriikkia minusta usein tuntuu että ne muut ihmiset yrittävät kontrolloida minua jotta heillä olisi helpompaa. Miksi ei voi nähdä hieman vaivaa jotta minun ei tarvitsisi ahdistua? Kompromisseja. Minä teen niitä joka päivä kun kontrolloin vain suoraan minuun vaikuttavia asioita, en esim. yritä kontrolloida mitä puoliso tekee 'vapaa-ajallaan'. Vaikka pelkäänkin koko ajan mitä hänelle voi tapahtua. Se on kuulkaa rankka elämää ja luuletteko ettenkö heti luopuisi kontrollintarpeestani jos pystyisin. Puolisollani (ja ehkä apeella) on siis helpompaa, ei hän ahdistu jos tekee jonkin asian niin kuin minä haluan sen tehtävän.

En minä halua että kaikki menisi niinkuin minä haluan. Enkä halua olla välittämättä mieheni turvattomuuden tunteesta. Haluan vain että mies antaa minun olla niin spontaani kuin olen, ilman että hän ärsyyntyy, ja haluan että mies antaa minun tehdä asiat omalla tavallani omassa aikataulussani ilman että hän ärsyyntyy. Minun puolestani hän saa kontrollifriikkeillä itseään ja omia menojaan ja omia tekemisiään ihan niin paljon kuin haluaa. Mutta hän ei saa kontrollifiikkeillä minua ja minun tekemisiä. Tottakai voin tehdä kompromisseja siinä miten puristetaan hammastahnatuubia, mutta en voi tehdä kompromisseja siinä että voinko hetken mielijohteesta tulla töistä tuntia myöhemmin kotiin jos mitään yhteistä menoa ei ole sovittu. Enkä voi tehdä kompromissia siinä että ilmoittaisin muuttuvat menoni päivää ennen koska päätän muutokset vasta viittä minuuttia ennen (jos jotain kiinnostavaa tulee yllättäen eteen). Ap.

Kontrollifriikki haluaa sopimuksia. Voitko tehdä miehesi kanssa esim sopimuksen, että tulet töistä kotiin klo 19.00 mennessä, ellet erikseen ilmoita muutoksista kolmea päivää etukäteen. Eli mahdutay sopimukseen sinun spontaanin toiminnan. Ja mies totuttautuu ajatukseen, että hän ei ikinä odota sinua tätä ennen kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikki haluaa sopimuksia. Voitko tehdä miehesi kanssa esim sopimuksen, että tulet töistä kotiin klo 19.00 mennessä, ellet erikseen ilmoita muutoksista kolmea päivää etukäteen. Eli mahdutay sopimukseen sinun spontaanin toiminnan. Ja mies totuttautuu ajatukseen, että hän ei ikinä odota sinua tätä ennen kotiin.

Olen yrittänyt tätä. Olen sanonut monta kertaa hänelle, että vaikka välillä tulen töistä jo kolmelta, niin älä oleta että tulisin joka päivä ennen kasia, koska joskus olen kasiin saakka töissä. Silti hän ei "usko", koska useimmiten tulen jo klo 17. Eli päättelee oman kaavansa tuosta että tulisin aina klo 17 viimeistään, vaikka olen sanonut toisin. Asia sujuu jotenkin, jos muistutan häntä kerran viikossa että olen kotona varmasti vasta kasilta, vaikka useimmiten paljon aikaisemmin. Jos lakkaan muistuttamasta pariksi kuukaudeksi, niin hän menee "raiteiltaan" jos olenkin pidempään töissä kuin klo 17. Enkä osaa huomioida mistä kaikesta hänen kanssaan pitäisi tehdä se sopimus. Jokaisesta kotityöstä? Jokaisesta suunnittelua vaativasta asiasta? Jokaisesta aikataulujutusta? Ap.

Ja siis tottakai haluan ottaa huomioon miehen turvallisuustarpeen ja pelon, jos niistä kerran on kyse hänen kontrollifriikkeydessään. Mutta koska itse olen niin spontaani, niin en osaa ajatella aina että miten ja missä kaikessa se pitäisi ottaa huomioon. En vain kertakaikkiaan ymmärrä mitä väliä sillä on, että hoidanko jonkun asian nyt vai minuuttia myöhemmin (eli miehen haluamalla sekunnilla), jos se jokatapauksessa ilman pahempaa viivyttelyä hoituu. En kykene ymmärtämään että miksi pikkuasioissa ei voi ottaa rennosti elämässä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä (N) olen se, joka haluaa lisää suunnitelmallisuutta elämään. En osaa itsekään sanoa, mistä se juontaa juurensa, mutta turvallisuuden tunteesta siinä varmaan eniten on kysymys. Omalla kohdallani se ei kuitenkaan ylety kotitöihin, koska meillä eletään sen säännöillä, kumman luona ollaan, ja mies on tarkempi kotitöistä kuin minä. Mutta minä olen se, joka haluaisi tietää etukäteen tulevat menot, jos ne vaikuttavat yhdessä vietettävään aikaan, ja joka tarvitsen aikaa "orientoitua", jos tulee jotain odottamattomia menoja tai suunnitelmia. Toisaalta olen joissakin asioissa tosi spontaani ja jos innostun vaikkapa jostain näyttelystä, josta luen sunnuntaina aamukahvilla Hesarista, niin haluaisin lähteä sinne välittömästi - aika ristiriitaista.

Keskustelu, keskustelu, keskustelu, siinä kai tärkein ja oikeastaan ainoa ohje tilanteeseenne.

Se näyttelyidea on sinun hallinnassa, sinä luit sen hesarista ja sinä innostuit ja sinä päätit. Se ei ollut kenenkään muun idea tai päätös, jonka mukaan sinun pitäisi mennä. Siinä se ero. Et sinä tarvitse aikaa orientoitua omiin ideoihisi, sinä tarvitset aikaa oritentoitua asioihin, jotka riippuvat jotenkin muista ihmisistä.

Jep. Aika kuspäistä apeelta vaatia kontrollifriikkiä muuttumaan spontaaniksi. Kukaan ei lähde minuutissa Australiaan. Ap on jokin adhd-friikki

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tottakai haluan ottaa huomioon miehen turvallisuustarpeen ja pelon, jos niistä kerran on kyse hänen kontrollifriikkeydessään. Mutta koska itse olen niin spontaani, niin en osaa ajatella aina että miten ja missä kaikessa se pitäisi ottaa huomioon. En vain kertakaikkiaan ymmärrä mitä väliä sillä on, että hoidanko jonkun asian nyt vai minuuttia myöhemmin (eli miehen haluamalla sekunnilla), jos se jokatapauksessa ilman pahempaa viivyttelyä hoituu. En kykene ymmärtämään että miksi pikkuasioissa ei voi ottaa rennosti elämässä. Ap.

Mun mielestä sinun pitää tajuta olla onnellinen että mies edes jaksaa noin sekopäistä muijaa. Minä en jaksaisi kun muija vastisi että asoiden pitää tapahtua spontaanisti ja sillä sekunnilla, kun hän nyt vain niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä (N) olen se, joka haluaa lisää suunnitelmallisuutta elämään. En osaa itsekään sanoa, mistä se juontaa juurensa, mutta turvallisuuden tunteesta siinä varmaan eniten on kysymys. Omalla kohdallani se ei kuitenkaan ylety kotitöihin, koska meillä eletään sen säännöillä, kumman luona ollaan, ja mies on tarkempi kotitöistä kuin minä. Mutta minä olen se, joka haluaisi tietää etukäteen tulevat menot, jos ne vaikuttavat yhdessä vietettävään aikaan, ja joka tarvitsen aikaa "orientoitua", jos tulee jotain odottamattomia menoja tai suunnitelmia. Toisaalta olen joissakin asioissa tosi spontaani ja jos innostun vaikkapa jostain näyttelystä, josta luen sunnuntaina aamukahvilla Hesarista, niin haluaisin lähteä sinne välittömästi - aika ristiriitaista.

Keskustelu, keskustelu, keskustelu, siinä kai tärkein ja oikeastaan ainoa ohje tilanteeseenne.

Se näyttelyidea on sinun hallinnassa, sinä luit sen hesarista ja sinä innostuit ja sinä päätit. Se ei ollut kenenkään muun idea tai päätös, jonka mukaan sinun pitäisi mennä. Siinä se ero. Et sinä tarvitse aikaa orientoitua omiin ideoihisi, sinä tarvitset aikaa oritentoitua asioihin, jotka riippuvat jotenkin muista ihmisistä.

Jep. Aika kuspäistä apeelta vaatia kontrollifriikkiä muuttumaan spontaaniksi. Kukaan ei lähde minuutissa Australiaan. Ap on jokin adhd-friikki

Miksei kukaan lähtisi minuutissa puolisonsa kanssa Australiaan? Siis jos työt tms ei estä? Ja oletetaan että matkavakuutukset ym on jo kunnossa eli hoidettavia asioita ei ole. Molemmat on lomalla eikä mitään sovittua ohjelmaa. 

Enkä minä häntä vaadi muuttumaan spontaaniksi. Olen tässä ketjussa kirjoittanut ihan selvästi, että hän saa puolestani kontrollifriikkeillä omia tekemisiään niin paljon kuin haluaa mutta en jaksa että hän kontrollifriikkeilee minun tekemisiä. Tyypillinen esimerkki arjestamme on, että teen ruokaa keittiössä, hän tulee keittiöön hakemaan juotavaa, ja huomaa että kastikepannu on hellalla ja levy päällä numerolla kolme. Hän heti vääntää levyn neloselle ja jatkaa matkaansa. Ei siis kestä, että teen kastiketta omalla tavallani vähän miedommalla lämmöllä vaikka minulla on perusteeni siihen (tykkään että kastike saa hautua rauhassa). Hänen on pakko puuttua tekemiseeni ja käydä vääntämässä sitä levyä kovemmalle, ei jotenkin pysty olemaan kontrolloimatta tilannetta. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tottakai haluan ottaa huomioon miehen turvallisuustarpeen ja pelon, jos niistä kerran on kyse hänen kontrollifriikkeydessään. Mutta koska itse olen niin spontaani, niin en osaa ajatella aina että miten ja missä kaikessa se pitäisi ottaa huomioon. En vain kertakaikkiaan ymmärrä mitä väliä sillä on, että hoidanko jonkun asian nyt vai minuuttia myöhemmin (eli miehen haluamalla sekunnilla), jos se jokatapauksessa ilman pahempaa viivyttelyä hoituu. En kykene ymmärtämään että miksi pikkuasioissa ei voi ottaa rennosti elämässä. Ap.

Mun mielestä sinun pitää tajuta olla onnellinen että mies edes jaksaa noin sekopäistä muijaa. Minä en jaksaisi kun muija vastisi että asoiden pitää tapahtua spontaanisti ja sillä sekunnilla, kun hän nyt vain niin haluaa.

Minä olen tässä ketjussa jo aiemminkin kirjoitellut kontrolloiva N ja kuitenkin ymmärrän erittäin hyvin aloittajaa. Hän ei ole kirjoittanut mitään, mikä tekisi hänestä sekopäisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tottakai haluan ottaa huomioon miehen turvallisuustarpeen ja pelon, jos niistä kerran on kyse hänen kontrollifriikkeydessään. Mutta koska itse olen niin spontaani, niin en osaa ajatella aina että miten ja missä kaikessa se pitäisi ottaa huomioon. En vain kertakaikkiaan ymmärrä mitä väliä sillä on, että hoidanko jonkun asian nyt vai minuuttia myöhemmin (eli miehen haluamalla sekunnilla), jos se jokatapauksessa ilman pahempaa viivyttelyä hoituu. En kykene ymmärtämään että miksi pikkuasioissa ei voi ottaa rennosti elämässä. Ap.

Mun mielestä sinun pitää tajuta olla onnellinen että mies edes jaksaa noin sekopäistä muijaa. Minä en jaksaisi kun muija vastisi että asoiden pitää tapahtua spontaanisti ja sillä sekunnilla, kun hän nyt vain niin haluaa.

Minä olen tässä ketjussa jo aiemminkin kirjoitellut kontrolloiva N ja kuitenkin ymmärrän erittäin hyvin aloittajaa. Hän ei ole kirjoittanut mitään, mikä tekisi hänestä sekopäisen.

Kiitos sinulle kontrolloiva N. En koe olevani sekopäinen, vaan yritän tulla miestä asioissa puolitiehen vastaan, koska ymmärrän että olemme tämän asian suhteen erilaisia ihmisiä, vaikka monessa muussa asiassa samanlaisia ihmisiä. Ja yritän ymmärtää miestä, että osaisin häntä tukea jos hän jostain kokee turvattomuutta. Mutta edellytän kyllä että mieskin tekee työtä sen eteen, että hänkin tulee puolitiehen vastaan. Ap.

Jos ap ei liioittele, mies terapiaan. Ongelma on tällöin jossain paljon syvemmällä ja täällä esitetyt ratkaisut ovat huonoja laastareita ampumahaavaan, niitä jotka eivät auta edes tavalliseen haavaan.

Mutta jos miehen tilanne ei oikeasti ole niin paha, niin kyllä keskustelulla ja kompromisseilla pitäisi saada ratkaisu aikaan. Itsekin olen spontaanin vastakohta arjessa ja inhoan sitä jos mies tekeekin jotain eri tavalla kuin kaikkina muina päivinä, saati että joku spontaani teko vaikuttaisi minuun.

Minä olen tullut vastaan: en valita pienistä yksityiskohdista kotona (mies saa tehdä kastikkeen kuten haluaa, puristaa hammastahnatuubia kuten tykkää ym). Kuitenkin ehdoton sopimus on se, että mies ei tuo kotiin ketään vieraita lyhyellä varoitusajalla vaan siitä sovitaan etukäteen. Myös yhteisiin kyläilyihin ei lupauduta kysymättä minulta. Mielelläni haluaisin tietää myös miehen kyläilyt etukäteen jotta voisin orientoitua siihen että olen yksin kotona (asia jota spontaanit ihmiset eivät jostain syystä usein edes halua ymmärtää mutta minulle oikeasti tärkeää), mutta kompromissi tässä asiassa on että mies laittaa minulle viestin tai soittaa että käy töiden jälkeen vielä äidillään tmv.

Kyse ei ole luottamuspulasta, mustasukkaisuudesta tai muustakaan mieheen liittyvästä asiasta. Kun asuimme erillämme, en näitä tietoja miehen menemisestä kaivannut. Nyt kaikki miehen tekemiset kuitenkin vaikuttaa omaan elämääni ja siksi haluan niistä tietää.

En ole myöskään mitenkään siisti ihminen, minulle on ihan sama vaikka kotona olisi likaista. Tosin silti vaatteeni ovat järjestyksessä värin mukaan ja kirjani aakkosjärjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap ei liioittele, mies terapiaan. Ongelma on tällöin jossain paljon syvemmällä ja täällä esitetyt ratkaisut ovat huonoja laastareita ampumahaavaan, niitä jotka eivät auta edes tavalliseen haavaan.

Mutta jos miehen tilanne ei oikeasti ole niin paha, niin kyllä keskustelulla ja kompromisseilla pitäisi saada ratkaisu aikaan. Itsekin olen spontaanin vastakohta arjessa ja inhoan sitä jos mies tekeekin jotain eri tavalla kuin kaikkina muina päivinä, saati että joku spontaani teko vaikuttaisi minuun.

Minä olen tullut vastaan: en valita pienistä yksityiskohdista kotona (mies saa tehdä kastikkeen kuten haluaa, puristaa hammastahnatuubia kuten tykkää ym). Kuitenkin ehdoton sopimus on se, että mies ei tuo kotiin ketään vieraita lyhyellä varoitusajalla vaan siitä sovitaan etukäteen. Myös yhteisiin kyläilyihin ei lupauduta kysymättä minulta. Mielelläni haluaisin tietää myös miehen kyläilyt etukäteen jotta voisin orientoitua siihen että olen yksin kotona (asia jota spontaanit ihmiset eivät jostain syystä usein edes halua ymmärtää mutta minulle oikeasti tärkeää), mutta kompromissi tässä asiassa on että mies laittaa minulle viestin tai soittaa että käy töiden jälkeen vielä äidillään tmv.

Kyse ei ole luottamuspulasta, mustasukkaisuudesta tai muustakaan mieheen liittyvästä asiasta. Kun asuimme erillämme, en näitä tietoja miehen menemisestä kaivannut. Nyt kaikki miehen tekemiset kuitenkin vaikuttaa omaan elämääni ja siksi haluan niistä tietää.

En ole myöskään mitenkään siisti ihminen, minulle on ihan sama vaikka kotona olisi likaista. Tosin silti vaatteeni ovat järjestyksessä värin mukaan ja kirjani aakkosjärjestyksessä.

Ap täällä. Miehen kontrollifriikkeys riippuu vähän hänen muun elämän stressistään. Jos hänellä on stressiä tai kiire jossain omissa asioissaan tai töissä, niin kontrollifriikkeys on vielä pahempaa kuin tänne kirjoitin (edes ystäväni ei tiedä pahimpia juttuja koska tilanne vähän hävettää minua). Jos taas miehellä on kaikki omat asiat hyvin niin hän ei juurikaan yritä kontrolloida vaan osaa olla jopa vähän spontaani joskus. Tämä miehen piirre tuli ilmi vasta yhteenmuuttomme jälkeen, samoin kuin sinä kirjoitat itsestäsi. Erillään asuessa ihminen kai orientoituu arkeen toisella lailla kuin saman katon alla. Mies nimenomaan tuntuu inhoavan juuri sitä, jos teen asioita jokin päivä erilailla kuin toisina päivinä. Ei siis niin että minun pitäisi tehdä kaikki niin kuin hän "määrää" vaan niin että minun pitäisi tehdä kaikkia aina niin kuin teen muulloinkin. Minä taas vaihtelunhaluisena ihmisenä yritän aina ripustaa ne sukat vähän eri tavalla, jotta tylsä kotityö olisi muuta kuin sama rutiini. Kyllästyn helposti, jos kaikki toistaa aina samaa kaavaa pikkuasioissa, siksi usein ihan tarkoituksella teen jotkut kotityöt eri järjestyksessä ja vaihtelen työaikojani jne. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ap ei liioittele, mies terapiaan. Ongelma on tällöin jossain paljon syvemmällä ja täällä esitetyt ratkaisut ovat huonoja laastareita ampumahaavaan, niitä jotka eivät auta edes tavalliseen haavaan.

Mutta jos miehen tilanne ei oikeasti ole niin paha, niin kyllä keskustelulla ja kompromisseilla pitäisi saada ratkaisu aikaan. Itsekin olen spontaanin vastakohta arjessa ja inhoan sitä jos mies tekeekin jotain eri tavalla kuin kaikkina muina päivinä, saati että joku spontaani teko vaikuttaisi minuun.

Minä olen tullut vastaan: en valita pienistä yksityiskohdista kotona (mies saa tehdä kastikkeen kuten haluaa, puristaa hammastahnatuubia kuten tykkää ym). Kuitenkin ehdoton sopimus on se, että mies ei tuo kotiin ketään vieraita lyhyellä varoitusajalla vaan siitä sovitaan etukäteen. Myös yhteisiin kyläilyihin ei lupauduta kysymättä minulta. Mielelläni haluaisin tietää myös miehen kyläilyt etukäteen jotta voisin orientoitua siihen että olen yksin kotona (asia jota spontaanit ihmiset eivät jostain syystä usein edes halua ymmärtää mutta minulle oikeasti tärkeää), mutta kompromissi tässä asiassa on että mies laittaa minulle viestin tai soittaa että käy töiden jälkeen vielä äidillään tmv.

Kyse ei ole luottamuspulasta, mustasukkaisuudesta tai muustakaan mieheen liittyvästä asiasta. Kun asuimme erillämme, en näitä tietoja miehen menemisestä kaivannut. Nyt kaikki miehen tekemiset kuitenkin vaikuttaa omaan elämääni ja siksi haluan niistä tietää.

En ole myöskään mitenkään siisti ihminen, minulle on ihan sama vaikka kotona olisi likaista. Tosin silti vaatteeni ovat järjestyksessä värin mukaan ja kirjani aakkosjärjestyksessä.

Oivalsin sinun viestistä jotain tärkeää. Olen luullut että mies haluaisi määrätä minua toimimaan halujensa mukaisesti, mutta kyse ei taidakaan olla siitä. Mies ilmeisesti vaan tarvitsisi hallinnantunteen ylläpitämiseksi, että toimin aina ennustettavasti, vaikka omalla tavallani tekisinkin. Että olisin joka päivä ennakoitava ja vakioitu "kopio" itsestäni. Että joka kerta tekisin sen kastikkeen nelosella enkä kolmosella. Ja joka päivä tulisin töistä tiettyyn aikaan, vaikka se aika voisi hyvin olla minun itse päättämä ja haluama, kunhan se aika olisi aina vakio. Sitten kun en jonain päivänä vastaakkaan hänen oletusta minusta, niin hän hermostuu. Ap.