Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kontrollifriikki ja parisuhde
07.02.2017 |
Aviomies tuntuu olevan aika kontrollifiikki, siis arkisissa pikkuasioissa. Ja minä en oikein jaksaisi sitä. Ollaan oltu yhdessä neljä vuotta ja tilanne alkaa väsyttämään minua. Hän haluaa että kaikki asiat menee hänen kaavan mukaan, tai hän ärsyyntyy, pahimmillaan jopa suuttuu. Kotitöiden pitäisi mennä tietyn hänen kaavansa mukaisesti, teki hän ne itse tai minä. Lopputulos ei hänelle ratkaise, vaan se että arki on jotenkin hänen hallinnassa ja arki vastaa juuri sitä kaavaa mitä hän arjesta olettaa. Asioiden pitäisi tapahtua (hänen mielen mukaisella) tietyllä sekunnilla eikä 15 sekuntia myöhemmin. Hän ei ole mustasukkainen eikä yritä estää minua menemästä tai mitään sellaista, mutta jos saa tietää menoni viime hetkellä niin ärsyyntyy, koska oli kuvitellut että olen jossain muualla kuin siellä minne olen menossa, tilanne ei mennyt hänen "kaavansa" mukaan eikä siten ollut hänen "kontrollissa". Hän ei heittäydy iloisena uusiin asioihin vaan yleensä ensimmäinen reaktio on ei, myöhemmin kyllä saattaa kokeilla uutta asiaa, kunhan on ensin saanut senkin jotenkin "kontrolliinsa". Ihan kuin hänellä pitäisi olla jatkuva kontrollintunne kaikesta elämässämme, tai hän ahdistuu kovin ja ahdistus näkyy vihaisuutena. Kyse on siis aivan pienistä asioista kuten siitä hammastahnatuubista puristamisesta tai miten ripustetaan sukkapyykit tai kuinka ajoissa pitäisi sanoa että menossa kahville kaverin kanssa. Ongelma ei siis ole että menee kaverin kanssa vaan ongelma on jos hän ei tiedä sitä riittävän ajoissa vaan asiat tapahtuu ilman että ne on hänen "hallinnassa", jos sanon kaksi päivää ennen että menen kaverille niin hän on iloinen puolestani, jos sanon vasta edellisenä iltana niin hän ärsyyntyy. Minä väsyn tuohon kontrollintarpeeseen, koska en jaksaisi katsoa sitä että mies ärsyyntyy jos maailma ei pyöri hänen kaavansa mukaisesti tai jos mies ei voi varautua ajoissa siihen että hänen kaavansa ei toteudu. En kuitenkaan itse tee hänen kaavansa mukaan esim kotitöitä vaan omalla tavallani ja meillä on sitten pientä kinaa usein kun se ei hänelle kelpaa (siis jos miehen mielestä joku tavara pitää olla näinpäin eikä niinpäin). Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Mikä tähän auttaisi? Ja mistä kontrollifriikkeys johtuu?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Myöhästelijätyypit ovat samaa maata... toisen aikaa ei kunnioiteta yhtään. Aivan kuin toisella ei olisi mitään muuta tekemistä kuin odotella milloin spontaani tilulilu suvaitsee saapua. Senkin ajan voisi käyttää johonkin hyödylliseen, aen sijaan että joutuu toimettomana arvailemaan milloinkohan se saapuu. Nämä spontaanit tyypit yleensä ilmoittavat (jos ylipäätään ilmoittavat) myöhästymisestään vasta kun jo ovat myöhässä.
Ennakointi, ennakointi...
En kokisi että nämä myöhästelijät ja spontaanit ihmiset menee samaan kastiin. Spontaanit eivät ehkä aina muista ajatella, mutta tarkoittavat hyvää. Kroonisesti myöhästelijät sen sijaan eivät todellakaan ajattele kenenkään muiden hyvää kuin omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, en jaksanut lukea. Sori.
Aha?
taidat olla kontrollifriikki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhästelijätyypit ovat samaa maata... toisen aikaa ei kunnioiteta yhtään. Aivan kuin toisella ei olisi mitään muuta tekemistä kuin odotella milloin spontaani tilulilu suvaitsee saapua. Senkin ajan voisi käyttää johonkin hyödylliseen, aen sijaan että joutuu toimettomana arvailemaan milloinkohan se saapuu. Nämä spontaanit tyypit yleensä ilmoittavat (jos ylipäätään ilmoittavat) myöhästymisestään vasta kun jo ovat myöhässä.
Ennakointi, ennakointi...
En kokisi että nämä myöhästelijät ja spontaanit ihmiset menee samaan kastiin. Spontaanit eivät ehkä aina muista ajatella, mutta tarkoittavat hyvää. Kroonisesti myöhästelijät sen sijaan eivät todellakaan ajattele kenenkään muiden hyvää kuin omaansa.
Moemmissa tapauksissa on kyse siitä että ei ymmärretä arvostaa toisen aikaa. Aivan sama tarkoittaako sillä sinänsä pahaa tai ei. Ajattelemattomuutta yhtä kaikki, ei osata huomioida sen toisen tilannetta. Kyllä usein ovat juuri niitä spontaaneita ihmisiä, jotka kokevat "kontrollifriikkinä" sellaiset jotka osaavat vaatia jonkinlaisia pelisääntöjä.
Ääripäät tietty aina huono juttu, molempiin suuntiin. Mutta kontrollifriikiksi leimautuu yllättävän heposti kun kyse on vain omien rajojen puolustamisesta ajan käytön suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä maailma pyöriikin niin ekstroverttien ja spontaanien ehdoilla, vaikka oikeasti he syövät kaiken hapen ja varastavat toisten aikaa juuri noilla edellä mainituilla tavoilla?
Monilla spontaaneilla/ekstroverteilla ei ole mitään ymmärrystä siitä että toisella voi olla syy sille miksi jonkinlaisia suuntaa-antavia aikatauluja olisi hyvä tehdä. Ei, kun kaikkien pitää olla aina valmiita toimimaan heidän pillinsä ja aikataulujensa mukaan ja sopeutumaan heidän tulemisten ja menemisten puitteissa. Usein ovat huonoja kuuntelemaankin.
Kontrollifriikin leiman saa sitten heti jos vaatii rajoja, jotta voi suunnitella omaa ajankäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä maailma pyöriikin niin ekstroverttien ja spontaanien ehdoilla, vaikka oikeasti he syövät kaiken hapen ja varastavat toisten aikaa juuri noilla edellä mainituilla tavoilla?
Monilla spontaaneilla/ekstroverteilla ei ole mitään ymmärrystä siitä että toisella voi olla syy sille miksi jonkinlaisia suuntaa-antavia aikatauluja olisi hyvä tehdä. Ei, kun kaikkien pitää olla aina valmiita toimimaan heidän pillinsä ja aikataulujensa mukaan ja sopeutumaan heidän tulemisten ja menemisten puitteissa. Usein ovat huonoja kuuntelemaankin.
Kontrollifriikin leiman saa sitten heti jos vaatii rajoja, jotta voi suunnitella omaa ajankäyttöä.
No, enemmän sopeutumista meillä rehellisesti OCDP-mies on vaatinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmasti raskasta. Voin siltä osin samaistua että ystäväni mies on aika samanlainen mutta sillä erotuksella ettei ystäväni sitä joko huomaa tai halua huomata. Tai sitten on täysin sujut sen asian kanssa.
On jo uuvuttavaa nähdä sellainen elämä saatikka elää siinä. Kaiken pitää olla aina tiptop kotona, lumetkin kolataan suoraviivaan (jäljet lumessa on rumia myös) ja autossa ei saa olla kivenmurustakaan. Ystävällä ei saa olla omia menoja jos mies kotona.
En osaa auttaa mutta kannattaisko punnita jos miehen käytös tuosta vielä pahenee niin pystytkö elämään siinä suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (N) olen se, joka haluaa lisää suunnitelmallisuutta elämään. En osaa itsekään sanoa, mistä se juontaa juurensa, mutta turvallisuuden tunteesta siinä varmaan eniten on kysymys. Omalla kohdallani se ei kuitenkaan ylety kotitöihin, koska meillä eletään sen säännöillä, kumman luona ollaan, ja mies on tarkempi kotitöistä kuin minä. Mutta minä olen se, joka haluaisi tietää etukäteen tulevat menot, jos ne vaikuttavat yhdessä vietettävään aikaan, ja joka tarvitsen aikaa "orientoitua", jos tulee jotain odottamattomia menoja tai suunnitelmia. Toisaalta olen joissakin asioissa tosi spontaani ja jos innostun vaikkapa jostain näyttelystä, josta luen sunnuntaina aamukahvilla Hesarista, niin haluaisin lähteä sinne välittömästi - aika ristiriitaista.
Keskustelu, keskustelu, keskustelu, siinä kai tärkein ja oikeastaan ainoa ohje tilanteeseenne.
Olen ihan samanlainen ja olen sen oivaltanut vasta parin viime vuoden aikana. Juuri tuo, että ehtii "orientoitua tulevaan" on minulle tärkeää. Mutta jos itse näen jotain kivaa, niin voin lähteä vaikka heti. Kontrollin tarpeeni ulottuu myös siihen, missä määrin päästän muita ihmisiä lähelleni. En tykkää yllätysvieraista enkä edes vieraista, ja siksi olen pyytänyt, että puolisoni muistaisi aina kertoa minulle, jos joku on tulossa käymään. Tässä taannoin hän ei kokenut tarpeeksi kertoa kaveristaan, joka kävi meillä sillä aikaa kun en itse ollut kotona, ja minä suutuin. Koska minulla ei ollut mitään syytä olettaa, että meillä kävisi vieraita, olin jättänyt keittiön pöydälle henkilökohtaisia papereitani ja sotkujani (meillä syödään olohuoneessa ja tehdään keittiön pöydän ääressä kaikki muu :-D). Se, että hänen kaverinsa näki muistikirjojani ja lippusiani ja lappusiani loukkasi minua, koska niitä ei ollut tarkoitettu hänen silmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On varmasti raskasta. Voin siltä osin samaistua että ystäväni mies on aika samanlainen mutta sillä erotuksella ettei ystäväni sitä joko huomaa tai halua huomata. Tai sitten on täysin sujut sen asian kanssa.
On jo uuvuttavaa nähdä sellainen elämä saatikka elää siinä. Kaiken pitää olla aina tiptop kotona, lumetkin kolataan suoraviivaan (jäljet lumessa on rumia myös) ja autossa ei saa olla kivenmurustakaan. Ystävällä ei saa olla omia menoja jos mies kotona.
En osaa auttaa mutta kannattaisko punnita jos miehen käytös tuosta vielä pahenee niin pystytkö elämään siinä suhteessa?
Meillä on aika lailla juurikin tuollaista. Kodin pitää todellakin olla tiptop, autot mies siivoaa ja pesettää usein, oman autonsa konepelliltä pysähdytään lähimmälle taukopaikalle pyyhkimään itikka pois jne. Mies tekee töitä paljon ja harrastaa paljon. Toivoo, että minä olisin kotona kun hänkin. Olen ihan tyytyväinen elämääni. En ehkä sietäisi jos mies nalkuttaisi siivoamisesta yms, vaan tekee itsekin paljon ja tarvittaessa hankkii ulkopuolista apua (esim siivoojan tai ikkunanpesun). Vaatteensa pesettää pesulassa.
OCPD:n vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ocdp?
Vaativa persoonallisuus(häiriö) Obsessive compulsive personality disorder
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (N) olen se, joka haluaa lisää suunnitelmallisuutta elämään. En osaa itsekään sanoa, mistä se juontaa juurensa, mutta turvallisuuden tunteesta siinä varmaan eniten on kysymys. Omalla kohdallani se ei kuitenkaan ylety kotitöihin, koska meillä eletään sen säännöillä, kumman luona ollaan, ja mies on tarkempi kotitöistä kuin minä. Mutta minä olen se, joka haluaisi tietää etukäteen tulevat menot, jos ne vaikuttavat yhdessä vietettävään aikaan, ja joka tarvitsen aikaa "orientoitua", jos tulee jotain odottamattomia menoja tai suunnitelmia. Toisaalta olen joissakin asioissa tosi spontaani ja jos innostun vaikkapa jostain näyttelystä, josta luen sunnuntaina aamukahvilla Hesarista, niin haluaisin lähteä sinne välittömästi - aika ristiriitaista.
Keskustelu, keskustelu, keskustelu, siinä kai tärkein ja oikeastaan ainoa ohje tilanteeseenne.
Olen ihan samanlainen ja olen sen oivaltanut vasta parin viime vuoden aikana. Juuri tuo, että ehtii "orientoitua tulevaan" on minulle tärkeää. Mutta jos itse näen jotain kivaa, niin voin lähteä vaikka heti. Kontrollin tarpeeni ulottuu myös siihen, missä määrin päästän muita ihmisiä lähelleni. En tykkää yllätysvieraista enkä edes vieraista, ja siksi olen pyytänyt, että puolisoni muistaisi aina kertoa minulle, jos joku on tulossa käymään. Tässä taannoin hän ei kokenut tarpeeksi kertoa kaveristaan, joka kävi meillä sillä aikaa kun en itse ollut kotona, ja minä suutuin. Koska minulla ei ollut mitään syytä olettaa, että meillä kävisi vieraita, olin jättänyt keittiön pöydälle henkilökohtaisia papereitani ja sotkujani (meillä syödään olohuoneessa ja tehdään keittiön pöydän ääressä kaikki muu :-D). Se, että hänen kaverinsa näki muistikirjojani ja lippusiani ja lappusiani loukkasi minua, koska niitä ei ollut tarkoitettu hänen silmilleen.
Tässä hyvä esimerkki siitä miten ekstrovertti/spontaani ei osaa ottaa huomioon sitä että on syynsä sille miksi on hyvä kertoa miten kukakin tulee ja menee ja tuleeko vieraita. Ja ihan turhaan tarinan "roistoksi" tässä leimautuu tapahtuman kertoja. Vaikka ihan normaalilla huomioon ottamisella olisi vältytty tilanteelta. Mutta kun tässä ajassa on normia se, että mennään ja tullaan ja tehdään ekstroverttien ehdoilla.
Taistelen vastaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (N) olen se, joka haluaa lisää suunnitelmallisuutta elämään. En osaa itsekään sanoa, mistä se juontaa juurensa, mutta turvallisuuden tunteesta siinä varmaan eniten on kysymys. Omalla kohdallani se ei kuitenkaan ylety kotitöihin, koska meillä eletään sen säännöillä, kumman luona ollaan, ja mies on tarkempi kotitöistä kuin minä. Mutta minä olen se, joka haluaisi tietää etukäteen tulevat menot, jos ne vaikuttavat yhdessä vietettävään aikaan, ja joka tarvitsen aikaa "orientoitua", jos tulee jotain odottamattomia menoja tai suunnitelmia. Toisaalta olen joissakin asioissa tosi spontaani ja jos innostun vaikkapa jostain näyttelystä, josta luen sunnuntaina aamukahvilla Hesarista, niin haluaisin lähteä sinne välittömästi - aika ristiriitaista.
Keskustelu, keskustelu, keskustelu, siinä kai tärkein ja oikeastaan ainoa ohje tilanteeseenne.
Olen ihan samanlainen ja olen sen oivaltanut vasta parin viime vuoden aikana. Juuri tuo, että ehtii "orientoitua tulevaan" on minulle tärkeää. Mutta jos itse näen jotain kivaa, niin voin lähteä vaikka heti. Kontrollin tarpeeni ulottuu myös siihen, missä määrin päästän muita ihmisiä lähelleni. En tykkää yllätysvieraista enkä edes vieraista, ja siksi olen pyytänyt, että puolisoni muistaisi aina kertoa minulle, jos joku on tulossa käymään. Tässä taannoin hän ei kokenut tarpeeksi kertoa kaveristaan, joka kävi meillä sillä aikaa kun en itse ollut kotona, ja minä suutuin. Koska minulla ei ollut mitään syytä olettaa, että meillä kävisi vieraita, olin jättänyt keittiön pöydälle henkilökohtaisia papereitani ja sotkujani (meillä syödään olohuoneessa ja tehdään keittiön pöydän ääressä kaikki muu :-D). Se, että hänen kaverinsa näki muistikirjojani ja lippusiani ja lappusiani loukkasi minua, koska niitä ei ollut tarkoitettu hänen silmilleen.
Tässä hyvä esimerkki siitä miten ekstrovertti/spontaani ei osaa ottaa huomioon sitä että on syynsä sille miksi on hyvä kertoa miten kukakin tulee ja menee ja tuleeko vieraita. Ja ihan turhaan tarinan "roistoksi" tässä leimautuu tapahtuman kertoja. Vaikka ihan normaalilla huomioon ottamisella olisi vältytty tilanteelta. Mutta kun tässä ajassa on normia se, että mennään ja tullaan ja tehdään ekstroverttien ehdoilla.
Taistelen vastaan. :D
Haluan nyt kuitenkin muistuttaa, että puolisoni ei tehnyt tuossa mitään pahuuttaan tai huonommuuttaan vaan siksi, ettei hänellä ole samanlaisia "rajoitteita" kuin minulla. Ja tuon jälkeen opin itse muistamaan, että meillä voi käydä vieraita (myös kutsumattomia, puolisoni kun on kotona paljon enemmän kuin minä) joten yritän nostella omat paperini työhuoneeseeni. Ja hän taas on luvannut kertoa etukäteen, jos joku on tulossa käymään. Eli keskustelemalla ja kokemuksista opettelemalla yritetään löytää yhteinen tapa toimia niin, että kummallakin on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (N) olen se, joka haluaa lisää suunnitelmallisuutta elämään. En osaa itsekään sanoa, mistä se juontaa juurensa, mutta turvallisuuden tunteesta siinä varmaan eniten on kysymys. Omalla kohdallani se ei kuitenkaan ylety kotitöihin, koska meillä eletään sen säännöillä, kumman luona ollaan, ja mies on tarkempi kotitöistä kuin minä. Mutta minä olen se, joka haluaisi tietää etukäteen tulevat menot, jos ne vaikuttavat yhdessä vietettävään aikaan, ja joka tarvitsen aikaa "orientoitua", jos tulee jotain odottamattomia menoja tai suunnitelmia. Toisaalta olen joissakin asioissa tosi spontaani ja jos innostun vaikkapa jostain näyttelystä, josta luen sunnuntaina aamukahvilla Hesarista, niin haluaisin lähteä sinne välittömästi - aika ristiriitaista.
Keskustelu, keskustelu, keskustelu, siinä kai tärkein ja oikeastaan ainoa ohje tilanteeseenne.
Olen ihan samanlainen ja olen sen oivaltanut vasta parin viime vuoden aikana. Juuri tuo, että ehtii "orientoitua tulevaan" on minulle tärkeää. Mutta jos itse näen jotain kivaa, niin voin lähteä vaikka heti. Kontrollin tarpeeni ulottuu myös siihen, missä määrin päästän muita ihmisiä lähelleni. En tykkää yllätysvieraista enkä edes vieraista, ja siksi olen pyytänyt, että puolisoni muistaisi aina kertoa minulle, jos joku on tulossa käymään. Tässä taannoin hän ei kokenut tarpeeksi kertoa kaveristaan, joka kävi meillä sillä aikaa kun en itse ollut kotona, ja minä suutuin. Koska minulla ei ollut mitään syytä olettaa, että meillä kävisi vieraita, olin jättänyt keittiön pöydälle henkilökohtaisia papereitani ja sotkujani (meillä syödään olohuoneessa ja tehdään keittiön pöydän ääressä kaikki muu :-D). Se, että hänen kaverinsa näki muistikirjojani ja lippusiani ja lappusiani loukkasi minua, koska niitä ei ollut tarkoitettu hänen silmilleen.
Tässä hyvä esimerkki siitä miten ekstrovertti/spontaani ei osaa ottaa huomioon sitä että on syynsä sille miksi on hyvä kertoa miten kukakin tulee ja menee ja tuleeko vieraita. Ja ihan turhaan tarinan "roistoksi" tässä leimautuu tapahtuman kertoja. Vaikka ihan normaalilla huomioon ottamisella olisi vältytty tilanteelta. Mutta kun tässä ajassa on normia se, että mennään ja tullaan ja tehdään ekstroverttien ehdoilla.
Taistelen vastaan. :D
Haluan nyt kuitenkin muistuttaa, että puolisoni ei tehnyt tuossa mitään pahuuttaan tai huonommuuttaan vaan siksi, ettei hänellä ole samanlaisia "rajoitteita" kuin minulla. Ja tuon jälkeen opin itse muistamaan, että meillä voi käydä vieraita (myös kutsumattomia, puolisoni kun on kotona paljon enemmän kuin minä) joten yritän nostella omat paperini työhuoneeseeni. Ja hän taas on luvannut kertoa etukäteen, jos joku on tulossa käymään. Eli keskustelemalla ja kokemuksista opettelemalla yritetään löytää yhteinen tapa toimia niin, että kummallakin on hyvä olla.
Jep, ymmärsin hyvin. Risoo vaan noin yleisellä tasolla, että oletus jotenkin on, että rajoja/ennakointia/aikatauluja kaipaava on aina se pahis ja jollain lailla kontrollifriikki. Pikkasen kärjistettynä toki.
Parasta on aina kultainen keskitie, kaikille osapuolille. :)
Vierailija kirjoitti:
Selkeitä asperger-piirteitä.
Asperger ja esim OCPD saattavat useinkin näyttää joistain kulmista samalle. Siksi diagnosointi onkin syytä jättää ammattilaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ocdp?
Vaativa persoonallisuus(häiriö) Obsessive compulsive personality disorder
Tää on kyllä pakko-oireinen häiriö ja voi ilmetä monin muinkin tavoin! T. N ocd, ei kontrollifriikki
N6 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ocdp?
Vaativa persoonallisuus(häiriö) Obsessive compulsive personality disorder
Tää on kyllä pakko-oireinen häiriö ja voi ilmetä monin muinkin tavoin! T. N ocd, ei kontrollifriikki
En ymmärtänyt viestiäsi. ODC ja OCPD on kaksi aivan eri asiaa, vaikka nimet ovatkin hyvin samanlaiset
Alue: Aihe vapaa
Myöhästelijätyypit ovat samaa maata... toisen aikaa ei kunnioiteta yhtään. Aivan kuin toisella ei olisi mitään muuta tekemistä kuin odotella milloin spontaani tilulilu suvaitsee saapua. Senkin ajan voisi käyttää johonkin hyödylliseen, aen sijaan että joutuu toimettomana arvailemaan milloinkohan se saapuu. Nämä spontaanit tyypit yleensä ilmoittavat (jos ylipäätään ilmoittavat) myöhästymisestään vasta kun jo ovat myöhässä.
Ennakointi, ennakointi...