Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kontrollifriikki ja parisuhde
07.02.2017 |
Aviomies tuntuu olevan aika kontrollifiikki, siis arkisissa pikkuasioissa. Ja minä en oikein jaksaisi sitä. Ollaan oltu yhdessä neljä vuotta ja tilanne alkaa väsyttämään minua. Hän haluaa että kaikki asiat menee hänen kaavan mukaan, tai hän ärsyyntyy, pahimmillaan jopa suuttuu. Kotitöiden pitäisi mennä tietyn hänen kaavansa mukaisesti, teki hän ne itse tai minä. Lopputulos ei hänelle ratkaise, vaan se että arki on jotenkin hänen hallinnassa ja arki vastaa juuri sitä kaavaa mitä hän arjesta olettaa. Asioiden pitäisi tapahtua (hänen mielen mukaisella) tietyllä sekunnilla eikä 15 sekuntia myöhemmin. Hän ei ole mustasukkainen eikä yritä estää minua menemästä tai mitään sellaista, mutta jos saa tietää menoni viime hetkellä niin ärsyyntyy, koska oli kuvitellut että olen jossain muualla kuin siellä minne olen menossa, tilanne ei mennyt hänen "kaavansa" mukaan eikä siten ollut hänen "kontrollissa". Hän ei heittäydy iloisena uusiin asioihin vaan yleensä ensimmäinen reaktio on ei, myöhemmin kyllä saattaa kokeilla uutta asiaa, kunhan on ensin saanut senkin jotenkin "kontrolliinsa". Ihan kuin hänellä pitäisi olla jatkuva kontrollintunne kaikesta elämässämme, tai hän ahdistuu kovin ja ahdistus näkyy vihaisuutena. Kyse on siis aivan pienistä asioista kuten siitä hammastahnatuubista puristamisesta tai miten ripustetaan sukkapyykit tai kuinka ajoissa pitäisi sanoa että menossa kahville kaverin kanssa. Ongelma ei siis ole että menee kaverin kanssa vaan ongelma on jos hän ei tiedä sitä riittävän ajoissa vaan asiat tapahtuu ilman että ne on hänen "hallinnassa", jos sanon kaksi päivää ennen että menen kaverille niin hän on iloinen puolestani, jos sanon vasta edellisenä iltana niin hän ärsyyntyy. Minä väsyn tuohon kontrollintarpeeseen, koska en jaksaisi katsoa sitä että mies ärsyyntyy jos maailma ei pyöri hänen kaavansa mukaisesti tai jos mies ei voi varautua ajoissa siihen että hänen kaavansa ei toteudu. En kuitenkaan itse tee hänen kaavansa mukaan esim kotitöitä vaan omalla tavallani ja meillä on sitten pientä kinaa usein kun se ei hänelle kelpaa (siis jos miehen mielestä joku tavara pitää olla näinpäin eikä niinpäin). Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Mikä tähän auttaisi? Ja mistä kontrollifriikkeys johtuu?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun tuloksena totean, että kontrollifriikki yrittää vääntää keskustelun sivuraiteelle.... viittaan australiaan matkustamiseen... ap itse heitti australian luovana esimerkkinä, niin kontrollifriikki roikkuu yksittäisessä heitossa loppuun asti...
Ohis
Niinpä. Se Australia oli todellakin vain esimerkki, en ole siellä koskaan käynyt enkä kellekään matkaa sinne ehdottanut enkä tarkoittanut sitä kovin konkreettisesti. Se oli vain esimerkki siitä että onko valmis tekemään asioita pienellä varoitusajalla ja "yllättäen" vai haluaako suunnitella ja valmistella ja orientoitua kaikkeen pitkälti ennakkoon. Joku kommentoi täällä että miksi hermostun siitä että mies vääntää hellan neloselle kun haudutan kastiketta kolmosella. En ole missään kertonut hermostuvani siitä, joku ylitulkitsee täällä nyt sanojani. Kerroin vain tuon esimerkin arjestamme. Mutta itse asiassa en noissa tilanteissa hermostu, yleensä en sano enkä tee niissä mitään muuta kuin jään hämmästyneenä tuijottamaan että mitä juuri tapahtui, eli hiljaa ihmettelemään mikä sai miehen taas sekaantumaan arkiseen tekemiseeni. Ap.
On varmasti vain kontrollifriikkejä ihmisiä ilman mitään persoonallisuushäiriötä. Mutta tästä ketjusta tulee mieleen myös tietty persoonallisuushäiriö, jossa yhdistyy kontrollifriikkeys ja asioiden vieminen sivuraiteelle, eli hämätään vastustaja puhumaan muusta kuin itse asiasta. Sitä kutsutaan mm. narsismiksi...
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kontrollifriikki mies ärsyyntyy jos ei voi sanella miten asiat menevät. Jos ollaan sovittu, että esim soitan vakuutusyhtiöön keskiviikkona ja siirrän laskun eräpäivää, niin häntä selvästi ärsyttää, jos hän ei voi määritellä mihin kellonaikaan sinne soitan. Siis jos hän on ilman keskustelua olettanut, että soitan heti aamusta, ja satunkin vahingossa sanomaan, että soitan sitten iltapäivällä kahvitauolta. Lopputuloksen kannaltahan asialla ei olisi mitään väliä, eräpäivä tuli siirrettyä ajoissa joka tapauksessa. Mutta selvästikin jos joku tilanne ei mene hänen oletuksen mukaan, on asia ärsyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Minun kontrollifriikki mies ärsyyntyy jos ei voi sanella miten asiat menevät. Jos ollaan sovittu, että esim soitan vakuutusyhtiöön keskiviikkona ja siirrän laskun eräpäivää, niin häntä selvästi ärsyttää, jos hän ei voi määritellä mihin kellonaikaan sinne soitan. Siis jos hän on ilman keskustelua olettanut, että soitan heti aamusta, ja satunkin vahingossa sanomaan, että soitan sitten iltapäivällä kahvitauolta. Lopputuloksen kannaltahan asialla ei olisi mitään väliä, eräpäivä tuli siirrettyä ajoissa joka tapauksessa. Mutta selvästikin jos joku tilanne ei mene hänen oletuksen mukaan, on asia ärsyttävä.
No tämä on ihan varmasti kontrollifriikille tyypillinen tilanne. Mutta minusta olet väärässä siinä, että oletat miehesi ärsyyntyvän siitä "ettei voi sanella miten asiat menevät". Ei hänellä ole tarve sanella sinun tekemisiäsi, tai ei ainakaan kontrollifriikkeys niinkuin sitä tässä on kuvattu, tarkoita sitä. Voisin itse kuvitella miehesi ärsyyntyvän siitä, että hän on etukäteen olettanut tuon vakuutusasian selviävän aamupäivällä. Hänellä on päässään jäsenneltynä päivän asiat ja tuo kuuluu aamuun. Ehkä hän odottaa soittosi lopputulosta, ja nyt joutuu hautomaan asiaa päässään iltapäivään asti. Koska asia tuskin olisi ärsyttänyt häntä, jos olisitkin sanonut, että olet jo hoitanut sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kontrollifriikki mies ärsyyntyy jos ei voi sanella miten asiat menevät. Jos ollaan sovittu, että esim soitan vakuutusyhtiöön keskiviikkona ja siirrän laskun eräpäivää, niin häntä selvästi ärsyttää, jos hän ei voi määritellä mihin kellonaikaan sinne soitan. Siis jos hän on ilman keskustelua olettanut, että soitan heti aamusta, ja satunkin vahingossa sanomaan, että soitan sitten iltapäivällä kahvitauolta. Lopputuloksen kannaltahan asialla ei olisi mitään väliä, eräpäivä tuli siirrettyä ajoissa joka tapauksessa. Mutta selvästikin jos joku tilanne ei mene hänen oletuksen mukaan, on asia ärsyttävä.
No tämä on ihan varmasti kontrollifriikille tyypillinen tilanne. Mutta minusta olet väärässä siinä, että oletat miehesi ärsyyntyvän siitä "ettei voi sanella miten asiat menevät". Ei hänellä ole tarve sanella sinun tekemisiäsi, tai ei ainakaan kontrollifriikkeys niinkuin sitä tässä on kuvattu, tarkoita sitä. Voisin itse kuvitella miehesi ärsyyntyvän siitä, että hän on etukäteen olettanut tuon vakuutusasian selviävän aamupäivällä. Hänellä on päässään jäsenneltynä päivän asiat ja tuo kuuluu aamuun. Ehkä hän odottaa soittosi lopputulosta, ja nyt joutuu hautomaan asiaa päässään iltapäivään asti. Koska asia tuskin olisi ärsyttänyt häntä, jos olisitkin sanonut, että olet jo hoitanut sen?
Totta. Enkä tarkoittanutkaan että hän ärsyyntyisi siitä jos ei voi "käskyttää". Vaan siitä jos maailma ei vastaa hänen oletustaan maailmasta. Ongelma on se, että hän, kuten varmaan kaikki ihmiset, olettaa jotain. Mutta hän ei sano olettamuksiaan ääneen eli minä en voi tietää mitä hän olettaa. Ääneen on puhuttu vain että "keskiviikkopäivän aikana". Hän on varmastikin mielessään koko ajan kuvitellut että tottakai heti aamusta, ja tietää että ilmoitan hänelle töistä viestillä että asia kunnossa, eli hermostuu siitä ettei saakaan tietää asiaa aamulla. Mutta mitäs ei sanonut että haluaa sen hoidettavaksi heti aamulla? En minä voi tietää jos ei sano. Ja miksi ei voi vain kohauttaa olkiaan että ai vasta iltapäivällä ok kunhan hoidat? Miksi hermostuu?
Hyvä ketju! Minulla on siitä mielenkiintoinen tilanne, että edellisessä suhteessani mies piti minua kontrollifriikkinä. Nykyisessä suhteessa taas olen rennompi ja mies on se kontrollifriikki. :D Ihmisiä on siis janalla joka lähtöön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta olkoon. Olen siis naimisissa kontrollifriikin miehen kanssa. Oikea diagnoosi oikeastaan on OCPD eli vaativa persoonallisuus(häiriö). Hän siis vaatii itseltään täydellisyyttä, mutta se läikkyy välillä yli muuhunkin elämään. On hyvin jäykkä ja hänen mielipidettään on mahdoton muuttaa ellei ole todella jykeviä perusteita.
Sängyssähän OCPD on puolisona ihan mahtava, koska pyrkii täydellisyyteen sielläkin ;) Ja onhan tuota kroppaa ilo katsella. Miinuspuolia toki löytyy roppakaupalla, mutta onneksi meillä on aika samanlaiset toiveet elämästämme niin ei tule riitoja esim siisteystasosta.
OCD on noussut kommenteissa esiin kontrollifriikkien yhtenä diagnoosiepäilynä. Minulla on OCD enkä ole kontrollifriikki, vaan joustava ja sovitteleva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OCD on noussut kommenteissa esiin kontrollifriikkien yhtenä diagnoosiepäilynä. Minulla on OCD enkä ole kontrollifriikki, vaan joustava ja sovitteleva
Yhdessä kommentissa.
Sinä varmaan luonnollisesti tiedätkin, mutta tiedoksi muille mahdollisille lukijoille, että OCD ja OCPD on täysin eri asioita.
Kontrollifriikiksi leimautuvalla saattaa yksinkertaisesti olla tarve siksi tietää toisen tulemiset ja menemiset ja ylipäätään aikataulut, että voi sen mukaan vähän hahmotella omia tekemisiään.
Esim. jos harrastaa jotain luovaa, vaikkapa kirjoittamista. Haluat tietää, onko sulla mahis aloittaa homma vai ei. Jos et tiedä milloin toinen paukkaa kotiin, luovuudelle on vaikea antaa tilaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että luulet että sinulla on aikaa 3 tuntia, mutta toinen (todennäköisesti se spontaani ekstroverttipuoliso) pölähtääkin kotiin juuri kun olet pääsemässä vauhtiin ja koko inspiraatio kuolee siihen. Keskeytys, hölötys, ylipäätään se että tekemisesi katkeaa.
Tai toisinpäin; lykkäät aloitusta kun tiedät ettet kuitenkaan ehdi tehdä keskittymistä vaativaa asiaa x, mutta sitten ilmeneekin että oikeasti olisit hyvin ehtinyt, koska puoliso tulikin vasta illalla.
Eikä tarvitse olla luova harrastuskaan, vaan vaikkapa etätyötehtävä joka vaatii rauhaa.
Nämä nyt on vain esimerkkejä, mutta aina kontrollifriikkeys ei itse asiassa ole sitä, vaan se spontaani puolisko voisi opetella kunnioittamaan sen toisen aikaa ja tekemisiä sillä että opettelee vähän ennakoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikiksi leimautuvalla saattaa yksinkertaisesti olla tarve siksi tietää toisen tulemiset ja menemiset ja ylipäätään aikataulut, että voi sen mukaan vähän hahmotella omia tekemisiään.
Esim. jos harrastaa jotain luovaa, vaikkapa kirjoittamista. Haluat tietää, onko sulla mahis aloittaa homma vai ei. Jos et tiedä milloin toinen paukkaa kotiin, luovuudelle on vaikea antaa tilaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että luulet että sinulla on aikaa 3 tuntia, mutta toinen (todennäköisesti se spontaani ekstroverttipuoliso) pölähtääkin kotiin juuri kun olet pääsemässä vauhtiin ja koko inspiraatio kuolee siihen. Keskeytys, hölötys, ylipäätään se että tekemisesi katkeaa.
Tai toisinpäin; lykkäät aloitusta kun tiedät ettet kuitenkaan ehdi tehdä keskittymistä vaativaa asiaa x, mutta sitten ilmeneekin että oikeasti olisit hyvin ehtinyt, koska puoliso tulikin vasta illalla.
Eikä tarvitse olla luova harrastuskaan, vaan vaikkapa etätyötehtävä joka vaatii rauhaa.
Nämä nyt on vain esimerkkejä, mutta aina kontrollifriikkeys ei itse asiassa ole sitä, vaan se spontaani puolisko voisi opetella kunnioittamaan sen toisen aikaa ja tekemisiä sillä että opettelee vähän ennakoimaan.
Olen samaa mieltä, oma OCPD-puolisoni vaatii aika lailla omaa rauhaa ja omaa tilaa. Jos hän ei sitä saa, se näkyy kireinä hermoina ja tiuskaisuina yms. Sama juttu, että lapset pitävät paljon ääntä jota mies ei siedä, olen yrittänyt sitten opettaa lapset pienestä pitäen laittamaan tavarat paikalleen, pitämään sisällä vain järkevää ääntä, kuuntelemaan ipadeja kuulokkeilla jne. Mutta eikö kaikki parisuhteet ole kompromisseja?
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikiksi leimautuvalla saattaa yksinkertaisesti olla tarve siksi tietää toisen tulemiset ja menemiset ja ylipäätään aikataulut, että voi sen mukaan vähän hahmotella omia tekemisiään.
Esim. jos harrastaa jotain luovaa, vaikkapa kirjoittamista. Haluat tietää, onko sulla mahis aloittaa homma vai ei. Jos et tiedä milloin toinen paukkaa kotiin, luovuudelle on vaikea antaa tilaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että luulet että sinulla on aikaa 3 tuntia, mutta toinen (todennäköisesti se spontaani ekstroverttipuoliso) pölähtääkin kotiin juuri kun olet pääsemässä vauhtiin ja koko inspiraatio kuolee siihen. Keskeytys, hölötys, ylipäätään se että tekemisesi katkeaa.
Tai toisinpäin; lykkäät aloitusta kun tiedät ettet kuitenkaan ehdi tehdä keskittymistä vaativaa asiaa x, mutta sitten ilmeneekin että oikeasti olisit hyvin ehtinyt, koska puoliso tulikin vasta illalla.
Eikä tarvitse olla luova harrastuskaan, vaan vaikkapa etätyötehtävä joka vaatii rauhaa.
Nämä nyt on vain esimerkkejä, mutta aina kontrollifriikkeys ei itse asiassa ole sitä, vaan se spontaani puolisko voisi opetella kunnioittamaan sen toisen aikaa ja tekemisiä sillä että opettelee vähän ennakoimaan.
No kyllä mua alkais pian ahdistaa, jos en saisi tulla kotiini silloin kun siltä tuntuu vaan aina etukäteen sovittuna ajankohtana. Noin kontrollifriikin ei ehkä kannattaisi muuttaa yhteen kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikiksi leimautuvalla saattaa yksinkertaisesti olla tarve siksi tietää toisen tulemiset ja menemiset ja ylipäätään aikataulut, että voi sen mukaan vähän hahmotella omia tekemisiään.
Esim. jos harrastaa jotain luovaa, vaikkapa kirjoittamista. Haluat tietää, onko sulla mahis aloittaa homma vai ei. Jos et tiedä milloin toinen paukkaa kotiin, luovuudelle on vaikea antaa tilaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että luulet että sinulla on aikaa 3 tuntia, mutta toinen (todennäköisesti se spontaani ekstroverttipuoliso) pölähtääkin kotiin juuri kun olet pääsemässä vauhtiin ja koko inspiraatio kuolee siihen. Keskeytys, hölötys, ylipäätään se että tekemisesi katkeaa.
Tai toisinpäin; lykkäät aloitusta kun tiedät ettet kuitenkaan ehdi tehdä keskittymistä vaativaa asiaa x, mutta sitten ilmeneekin että oikeasti olisit hyvin ehtinyt, koska puoliso tulikin vasta illalla.
Eikä tarvitse olla luova harrastuskaan, vaan vaikkapa etätyötehtävä joka vaatii rauhaa.
Nämä nyt on vain esimerkkejä, mutta aina kontrollifriikkeys ei itse asiassa ole sitä, vaan se spontaani puolisko voisi opetella kunnioittamaan sen toisen aikaa ja tekemisiä sillä että opettelee vähän ennakoimaan.
No kyllä mua alkais pian ahdistaa, jos en saisi tulla kotiini silloin kun siltä tuntuu vaan aina etukäteen sovittuna ajankohtana. Noin kontrollifriikin ei ehkä kannattaisi muuttaa yhteen kenenkään kanssa.
Voihan tuon ratkaista monellakin tavalla. Meillä mies tekee monesti kotonakin töitä, joten jos tulen lasten kanssa jostain ja mies on jostain syystä yksinään kotona sillä välin, niin varmistun ensin tekeekö hän jotain mikä vaatii hänen huomionsa täysin, vai voinko alkaa keskustelemaan hänen kanssaan, päästää lapset riekkumaan yms. Annan hänelle kotiintullessa mahdollisuuden vaikka näyttää että on puhelimessa tai siirtyä työhuoneeseen ja olemme sitten vähän hiljempaa lasten kanssa.
Tuon OCPD:n vaimo
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikiksi leimautuvalla saattaa yksinkertaisesti olla tarve siksi tietää toisen tulemiset ja menemiset ja ylipäätään aikataulut, että voi sen mukaan vähän hahmotella omia tekemisiään.
Esim. jos harrastaa jotain luovaa, vaikkapa kirjoittamista. Haluat tietää, onko sulla mahis aloittaa homma vai ei. Jos et tiedä milloin toinen paukkaa kotiin, luovuudelle on vaikea antaa tilaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että luulet että sinulla on aikaa 3 tuntia, mutta toinen (todennäköisesti se spontaani ekstroverttipuoliso) pölähtääkin kotiin juuri kun olet pääsemässä vauhtiin ja koko inspiraatio kuolee siihen. Keskeytys, hölötys, ylipäätään se että tekemisesi katkeaa.
Tai toisinpäin; lykkäät aloitusta kun tiedät ettet kuitenkaan ehdi tehdä keskittymistä vaativaa asiaa x, mutta sitten ilmeneekin että oikeasti olisit hyvin ehtinyt, koska puoliso tulikin vasta illalla.
Eikä tarvitse olla luova harrastuskaan, vaan vaikkapa etätyötehtävä joka vaatii rauhaa.
Nämä nyt on vain esimerkkejä, mutta aina kontrollifriikkeys ei itse asiassa ole sitä, vaan se spontaani puolisko voisi opetella kunnioittamaan sen toisen aikaa ja tekemisiä sillä että opettelee vähän ennakoimaan.
TÄMÄ. Asioilla on aina kaksi puolta. Spontaanit ekstrovertit eivät usein hahmota sitä, että itse asiassa dominoivat elämää/ystävyyttä/parisuhdetta sillä että toiselle ei jää tilaa toteuttaa omia juttuja. Kun tärkeintä on olla spontaani... Toisen ajan kunnioittaminen kunniaan eli pientä opettelua ennakointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikiksi leimautuvalla saattaa yksinkertaisesti olla tarve siksi tietää toisen tulemiset ja menemiset ja ylipäätään aikataulut, että voi sen mukaan vähän hahmotella omia tekemisiään.
Esim. jos harrastaa jotain luovaa, vaikkapa kirjoittamista. Haluat tietää, onko sulla mahis aloittaa homma vai ei. Jos et tiedä milloin toinen paukkaa kotiin, luovuudelle on vaikea antaa tilaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että luulet että sinulla on aikaa 3 tuntia, mutta toinen (todennäköisesti se spontaani ekstroverttipuoliso) pölähtääkin kotiin juuri kun olet pääsemässä vauhtiin ja koko inspiraatio kuolee siihen. Keskeytys, hölötys, ylipäätään se että tekemisesi katkeaa.
Tai toisinpäin; lykkäät aloitusta kun tiedät ettet kuitenkaan ehdi tehdä keskittymistä vaativaa asiaa x, mutta sitten ilmeneekin että oikeasti olisit hyvin ehtinyt, koska puoliso tulikin vasta illalla.
Eikä tarvitse olla luova harrastuskaan, vaan vaikkapa etätyötehtävä joka vaatii rauhaa.
Nämä nyt on vain esimerkkejä, mutta aina kontrollifriikkeys ei itse asiassa ole sitä, vaan se spontaani puolisko voisi opetella kunnioittamaan sen toisen aikaa ja tekemisiä sillä että opettelee vähän ennakoimaan.
No kyllä mua alkais pian ahdistaa, jos en saisi tulla kotiini silloin kun siltä tuntuu vaan aina etukäteen sovittuna ajankohtana. Noin kontrollifriikin ei ehkä kannattaisi muuttaa yhteen kenenkään kanssa.
Haluat ymmärtää väärin, eihän siitä ollut kyse. Vaan että pikkasen joustoa molempiin päihin, koska sille voi olla ihan oikea syynsä että toinen haluaa pikkasen tietää miten tullaan ja mennään.
Exäni oli hiukan samanlainen. Syistä en osaa sanoa, mutta valitettavasti hänen kontrollifriikkeytensä ilmeni siten, etten minä osannut tehdä mitään oikein. En esimerkiksi osannut laittaa pyykkejä oikein kuivumaan, enkä asettaa tiskejä oikein tiskikoneeseen tai kulhoja kaappiin. JOs ei mies suoraan kommentoinut niin kävi aina siirtelemässä asioita jälkeenpäin. Joskus sanoin, että tee itse kun kerran osaat niin hyvin - muttei sekään kelvannut herralle. En sentään kuitenkaan ole se, joka miehensä mielestä käveli väärin...
(Usein hän myös ahdisteli minua "Miksi...?" kysymyksillä. Miksi tuo on tuossa? Miksi laitoit tuon noin? Miksi on ehkä maailman raivostuttavin kysymys!)
Olen paljon onnellisempi eron jälkeen. Tuntuu, että vihdoin voin hengittää vapaasti. N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikiksi leimautuvalla saattaa yksinkertaisesti olla tarve siksi tietää toisen tulemiset ja menemiset ja ylipäätään aikataulut, että voi sen mukaan vähän hahmotella omia tekemisiään.
Esim. jos harrastaa jotain luovaa, vaikkapa kirjoittamista. Haluat tietää, onko sulla mahis aloittaa homma vai ei. Jos et tiedä milloin toinen paukkaa kotiin, luovuudelle on vaikea antaa tilaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että luulet että sinulla on aikaa 3 tuntia, mutta toinen (todennäköisesti se spontaani ekstroverttipuoliso) pölähtääkin kotiin juuri kun olet pääsemässä vauhtiin ja koko inspiraatio kuolee siihen. Keskeytys, hölötys, ylipäätään se että tekemisesi katkeaa.
Tai toisinpäin; lykkäät aloitusta kun tiedät ettet kuitenkaan ehdi tehdä keskittymistä vaativaa asiaa x, mutta sitten ilmeneekin että oikeasti olisit hyvin ehtinyt, koska puoliso tulikin vasta illalla.
Eikä tarvitse olla luova harrastuskaan, vaan vaikkapa etätyötehtävä joka vaatii rauhaa.
Nämä nyt on vain esimerkkejä, mutta aina kontrollifriikkeys ei itse asiassa ole sitä, vaan se spontaani puolisko voisi opetella kunnioittamaan sen toisen aikaa ja tekemisiä sillä että opettelee vähän ennakoimaan.
No kyllä mua alkais pian ahdistaa, jos en saisi tulla kotiini silloin kun siltä tuntuu vaan aina etukäteen sovittuna ajankohtana. Noin kontrollifriikin ei ehkä kannattaisi muuttaa yhteen kenenkään kanssa.
Haluat ymmärtää väärin, eihän siitä ollut kyse. Vaan että pikkasen joustoa molempiin päihin, koska sille voi olla ihan oikea syynsä että toinen haluaa pikkasen tietää miten tullaan ja mennään.
Mun mielestä ei ole "pikkasen joustoa" se, että toisen pitäisi kumppanin takia aina suunnitella omat aikataulunsa etukäteen ja pysyä niissä. Mun mielestä se on tosi paljon vaadittu - siinä sen spontaanimman täytyy muuttaa omaa luonnollista olemistaan ihan liikaa. Sopivaa joustoa olisi esimerkiksi se, että jos on sovittu, että ollaan ilta erillään, niin toinen voi tehdä koko illan omaa juttuaan työhuoneessa/makkarissa ja toinen voi tulla omia aikojaan kotiin ja hengailla itsekseen olohuoneessa/keittiössä.
Vierailija kirjoitti:
Exäni oli hiukan samanlainen. Syistä en osaa sanoa, mutta valitettavasti hänen kontrollifriikkeytensä ilmeni siten, etten minä osannut tehdä mitään oikein. En esimerkiksi osannut laittaa pyykkejä oikein kuivumaan, enkä asettaa tiskejä oikein tiskikoneeseen tai kulhoja kaappiin. JOs ei mies suoraan kommentoinut niin kävi aina siirtelemässä asioita jälkeenpäin. Joskus sanoin, että tee itse kun kerran osaat niin hyvin - muttei sekään kelvannut herralle. En sentään kuitenkaan ole se, joka miehensä mielestä käveli väärin...
(Usein hän myös ahdisteli minua "Miksi...?" kysymyksillä. Miksi tuo on tuossa? Miksi laitoit tuon noin? Miksi on ehkä maailman raivostuttavin kysymys!)
Olen paljon onnellisempi eron jälkeen. Tuntuu, että vihdoin voin hengittää vapaasti. N45
Meillä miehen naamasta näkee joskus että hän haluaisi myös kysyä että MIKSI teen jonkun asian jollain tavalla :D Hän kuitenkin tyytyy puremaan hammasta ja tekemään sen selkäni takana eri tavalla (täyttelee tiskikonetta useinkin uusiksi :D). Ymmärrän kyllä häntäkin, hän on aivan takuuvarmasti miettinyt juuri oikean tavan tehdä eri asioita, on äärimmäisen älykäs ja takuulla laskenut juuri optimaalisen tavan esim juuri tuohon tiskikoneen täyttämiseen. Ei tässä ole kummankaan puolelta kyse meillä mistään kyykyttämisestä ts, ainoastaan eri prioriteeteista. Minulle on tärkeämpää saada tiskit nopeasti koneeseen ja hänelle on tärkeämpää tehdä se oikein.
Tuo vaimo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikiksi leimautuvalla saattaa yksinkertaisesti olla tarve siksi tietää toisen tulemiset ja menemiset ja ylipäätään aikataulut, että voi sen mukaan vähän hahmotella omia tekemisiään.
Esim. jos harrastaa jotain luovaa, vaikkapa kirjoittamista. Haluat tietää, onko sulla mahis aloittaa homma vai ei. Jos et tiedä milloin toinen paukkaa kotiin, luovuudelle on vaikea antaa tilaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että luulet että sinulla on aikaa 3 tuntia, mutta toinen (todennäköisesti se spontaani ekstroverttipuoliso) pölähtääkin kotiin juuri kun olet pääsemässä vauhtiin ja koko inspiraatio kuolee siihen. Keskeytys, hölötys, ylipäätään se että tekemisesi katkeaa.
Tai toisinpäin; lykkäät aloitusta kun tiedät ettet kuitenkaan ehdi tehdä keskittymistä vaativaa asiaa x, mutta sitten ilmeneekin että oikeasti olisit hyvin ehtinyt, koska puoliso tulikin vasta illalla.
Eikä tarvitse olla luova harrastuskaan, vaan vaikkapa etätyötehtävä joka vaatii rauhaa.
Nämä nyt on vain esimerkkejä, mutta aina kontrollifriikkeys ei itse asiassa ole sitä, vaan se spontaani puolisko voisi opetella kunnioittamaan sen toisen aikaa ja tekemisiä sillä että opettelee vähän ennakoimaan.
No kyllä mua alkais pian ahdistaa, jos en saisi tulla kotiini silloin kun siltä tuntuu vaan aina etukäteen sovittuna ajankohtana. Noin kontrollifriikin ei ehkä kannattaisi muuttaa yhteen kenenkään kanssa.
Haluat ymmärtää väärin, eihän siitä ollut kyse. Vaan että pikkasen joustoa molempiin päihin, koska sille voi olla ihan oikea syynsä että toinen haluaa pikkasen tietää miten tullaan ja mennään.
Mun mielestä ei ole "pikkasen joustoa" se, että toisen pitäisi kumppanin takia aina suunnitella omat aikataulunsa etukäteen ja pysyä niissä. Mun mielestä se on tosi paljon vaadittu - siinä sen spontaanimman täytyy muuttaa omaa luonnollista olemistaan ihan liikaa. Sopivaa joustoa olisi esimerkiksi se, että jos on sovittu, että ollaan ilta erillään, niin toinen voi tehdä koko illan omaa juttuaan työhuoneessa/makkarissa ja toinen voi tulla omia aikojaan kotiin ja hengailla itsekseen olohuoneessa/keittiössä.
Jatkat siis väärinymmärtämistä. Pointti oli siinä että kontrollifriikkiys ei aina ole sitä itseään. Molemmissa ääripäissä on peiliin katsomisen paikka. Spontaani ekstrovertti yrittää ymmärtää miksi jonkinlaista ennakointia /toisen ajan kunnioittamista ja huomioon ottamista kannattaa opetella ja se "kontrollifriikki" opettelee ymmärtämään että tietenkään mitään tarkkaa aikataulua ei voi välttämättä olla.
Sille on syynsä miksi on kiva vähän tietää miten perheenjäsenet tulee ja menee, eikä niin että kaikki ympärillä tanssii sen spontaanin pillin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikiksi leimautuvalla saattaa yksinkertaisesti olla tarve siksi tietää toisen tulemiset ja menemiset ja ylipäätään aikataulut, että voi sen mukaan vähän hahmotella omia tekemisiään.
Esim. jos harrastaa jotain luovaa, vaikkapa kirjoittamista. Haluat tietää, onko sulla mahis aloittaa homma vai ei. Jos et tiedä milloin toinen paukkaa kotiin, luovuudelle on vaikea antaa tilaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että luulet että sinulla on aikaa 3 tuntia, mutta toinen (todennäköisesti se spontaani ekstroverttipuoliso) pölähtääkin kotiin juuri kun olet pääsemässä vauhtiin ja koko inspiraatio kuolee siihen. Keskeytys, hölötys, ylipäätään se että tekemisesi katkeaa.
Tai toisinpäin; lykkäät aloitusta kun tiedät ettet kuitenkaan ehdi tehdä keskittymistä vaativaa asiaa x, mutta sitten ilmeneekin että oikeasti olisit hyvin ehtinyt, koska puoliso tulikin vasta illalla.
Eikä tarvitse olla luova harrastuskaan, vaan vaikkapa etätyötehtävä joka vaatii rauhaa.
Nämä nyt on vain esimerkkejä, mutta aina kontrollifriikkeys ei itse asiassa ole sitä, vaan se spontaani puolisko voisi opetella kunnioittamaan sen toisen aikaa ja tekemisiä sillä että opettelee vähän ennakoimaan.
TÄMÄ. Asioilla on aina kaksi puolta. Spontaanit ekstrovertit eivät usein hahmota sitä, että itse asiassa dominoivat elämää/ystävyyttä/parisuhdetta sillä että toiselle ei jää tilaa toteuttaa omia juttuja. Kun tärkeintä on olla spontaani... Toisen ajan kunnioittaminen kunniaan eli pientä opettelua ennakointiin.
☝️
Alue: Aihe vapaa
Huoh. En minä halua kontrolloida että se on kolmosella. Olin yksin tekemässä ruokaa, ja levy sattui sillä hetkellä olemaan kolmosella kun mies tuli keittiöön ja väänsi sen neloselle. Tottakai voisin paistaa myös nelosella jos tekisimme yhdessä ruokaa tai jos mies sattuisi pyytämään että voinko laittaa neloselle kun se on hänelle tärkeää tai kertomaan jonkun vinkin että kulta näin nelosella katsos paistuu paremmin. Ei asialla ole minulle suurta väliä. Sekin oli vain esimerkki siitä, että teen jotain ja mies tulee siihen kontrolloimaan tekemistäni ilman että pyytää tai perustelee tai kysyy tarvitsenko apua tms.
Miksikö yritetään "parantaa" se kontrollifriikkipuoliso? Siksi, että nähdään, että kontrollifriikkeys kuormittaa eniten sitä puolisoa itseään, on selvästi raskasta yrittää hallita kaikkea.