Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!

Nyt en muista olenko jo kertonut tämän täällä joskus aiemmin, mutta siis tätini on hyvin vaativa ihminen ja haluaa aina olla keskipisteenä ja olettaa, että kaikki haluavat palvella häntä. Olen tämän takia pitänyt etäisyyttä häneen viime vuosina. No hän sitten kutsui minut ja kaksi siskoani 60-vuotisjuhliinsa. Minä kieltäydyin kohteliaasti työmatkan nojalla (oli oikeasti työmatka siinä juhlien tienoilla), mutta siskoni lupasivat mennä. Sitten viikkoa ennen juhlia tätini kutsui siskoni "palaveriin" siitä, mitä ruokia he tekisivät juhliin ja milloin he hoitaisivat tiskejä ja milloin tarjoiluja. Kun nämä olivat sellaiset yhteisölliset juhlat, joissa kaikki osallistuivat. Ai juu, toinen siskoni on ammattikokki ja hänellä on myös tarjoilijan koulutus...no, toinen siskoni tämän jälkeen sanoi että hän ei pääsekään juhliin. Toinen (ylikiltti, se kokki) teki sinne 2 ruokalajia ja kakun omilla rahoillaan vaikka oli opiskeleva yh tuolloin, mutta sanoi ettei voi jäädä juhliin kun ei halunnut toimia palvelijana siellä. No mutta se loukkaantumisosuus tuli vasta myöhemmin, eli tätini oli muille sukulaisille valittanut, että oli töykeää, että me kolme emme lahjoittaneet yhtään rahaa hänen matkakassaansa, joka oli siis hänen synttärilahjatoiveensa (kutsussa oli tilinumero)...sen lisäksi, että juhlat olivat nyyttärit ja vieraat joutuivat töihin (emmekä me edes menneet juhliin) :D 

Vierailija kirjoitti:

Minulla kävi tällainen. Tyttöystäväni ei halunnut lähteä kaupungille kanssani. Tapasin siellä veljeni ja koska oli lounasaika, hän lupasi tarjota aterian ja ehdotti, että pyydän tyttökaverinikin mukaan. Soitin hänelle ravintolasta, hän ilmoitti ettei ehdi mukaan.

Illalla sitten oli seurauksena raivari ja sitä seurasi muutaman päivän mykkäkoulu. Piti tietenkin lepytellä ja pyydellä anteeksi. En vieläkään ymmärrä, mikä oli kohtauksen syynä? Oliko se, ettei hän päässyt lounaalle vai se, etten maanitellut häntä tarpeeksi mukaan vai se, että minä menin, vaikka hän ei tullut mukaan?

Toivoi että olisit maanitellut, vaikka ei pääse. Tuntisi itsensä toivotuksi niin. Itse pahoitan usein mieleni tuollaisesta. Mies on aika pökkelö. 

Meillä järjestettiin isoäidin 75-vuotissynttärit ja vieraita oli paljon. Naapurin rouva, joka oli kutsuttu juhliin, loukkaantui siitä, kun vieraaksi tuli eduskunnassa oleva kansanedustaja. Oli kai liian hieno vieras naapurin makuun.

Vierailija kirjoitti:

kun sanoin jehovan todistajia jehoviksi. tällä loukkaantujalla kun on sukulaiset jehovan todistajia.

olen itse entine JT.

Olin pitkään sitä mieltä - siis kun olin jättänyt yhteisön - että on korrektia puhua Jehovan Todistajista.

Kunnes. Eräänä päivänä ymmärsin, että kyseessä on mielipuolinen kultti joka ratsastaa uskonnon maineella.

Ko. kultti manipuloi, sotkee perhesuhteita ja elämää yleensäkin ja pahimmassa tapauksessa tapatta jäsenensä (verensiirto).

Nykyään puhun itsekin jehovista.

PS jopa tämä jehova on hatusta vedetty. Sellainen muinainen pikku jumala/soturi jumala YHWH joka monien mutkien kautta historian saatossa muokkautui maailmankaikkeden luojaksi. Ironisesti nimi jehova on katolisen munkin Francis Martinuksen keksintö, jun sorvasi adonai termiä yhwh:n.

:D

JT poppoolla on sitten oma valheensa tästä.

Vierailija kirjoitti:

VihaajatVihaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko on aika hemmoteltu prinsessa, ja hän suutahtaa usein ihan absurdeista asioista. Esimerkiksi kesällä mökillä hän suuttui ja kiukutteli koko viikonlopun, kun hänen jumalaisiin hiuksiinsa lensi hirvikärpänen. Muiden olisi pitänyt jotenkin estää se.

 

:DDDD

Jotenkin nämä täys bimbot ja raivoavat tinttaliisat ovat aina parisuhteissa.. :D

Miehet tykkää jännänaisista.

Seisoskelin bussiasemalla odottelemassa bussia, omissa ajatuksissani. Yksi jonkin verran tuttuni (muutaman kerran vain on tavattu yhdessä kerhossa) oli kulkenut läheisessä puistossa ja kuulemma moikannut minua kättä heilauttaen, ja äkäisesti moitti myöhemmin tavatessamme etten ollut vastannut tervehdykseen. No en tosiaankaan ollut huomannut koko ihmistä, lienenkö katsonut sinne päinkään, mutta hän näköjään halusi minulle ylpeän ihmisen maineen.

Oltiin laivalla sen aikasen poikaystävän ja tän kaveriporukan kanssa. Pyysin mun poikaystävää tanssiin mut se ei halunnu lähtee ja ite tykkään joten menin yksin. Siihen tuli sit joku mies tanssiin mun kanssa, mun mielestä ihan normaalisti, samanlailla olisin tanssinu jos se olis ollu nainen. No tää ex veti hirveet kilarit ja lukittautui loppuillaks kaverin tyttöystävän kanssa samaan hyttiin kahestaan, tekosyynä vielä etten mä vaan pääsis ärsyttään sitä vaikka sillä oli meidän hytin "avaimetkin" enkä ees muistanut niitä numeroita...Ja aamulla kaveriporukan muut tytöt sano että ei se niien mielestä ollu suuttumisen arvoinen asia...Mitähän tää olis tehny jos olisin menny jonkun (vaikka hänen kaverin) tai jonkun toisen poikakaverin kanssa hyttiin koko illaks ja yhteyttä ei saa...Silti tää tanssiminen oli SYNTIÄ ja mykkäkoulua kesti kotiin asti ja vielä pari päivää päälle.

Kaveri suuttui kun ilmoitin omasta raskaudestani 3kk hänen raskausuutisensa jälkeen. Epäili jopa että olin tahallani hankkiutunut raskaaksi heti kun hän oli kertonut omat uutisensa, koska halusin huomiota. Hormoni vissiin vähän heitteli :D 

Vierailija kirjoitti:

Tämä mielensäpahoittaminen kuuluisi ehkä paremmin siihen pahimmat mustasukkaisuustarinat -ketjuun, mutta en  nyt jaksa alkaa kaivaa sitä esiin.

Joka tapauksessa, olin tapaillut parin viikon ajan miestä, joka heti ensimmäisillä tapaamisilla osoitti melkoisia mustasukkaisuuden merkkejä, ja olin varma että tästä tapailusta ei kyllä tule mitään. Mies oli käymässä luonani, ja minulla oli pyykkikone päällä kylpyhuoneessa. Pyykkikoneeni on ikivanha romu, joka pitää todella kummallisia ääniä; se kihisee, kähisee, suhisee ja mölyää ihan ihmeellisiä äänteitä. Juuri ennen linkousta se pyörittää pyykkejä ympäri muutaman kierroksen, ja kuiskaa sellaisella käheällä ja rytmikkäällä äänellä että lauri lauri lauri lauri jne. Tämän vuoksi pyykkikonetta kutsutaan Lauriksi.

Kun mies kuuli pyykkikoneen lauri -äänet, hän muuttui oudon näköiseksi, ja alkoi tenttaamaan, että kuka se Lauri on, josta pyykkikone huutaa. Hän ei kuulemma kestä olla samassa asunnossa, jossa pyykkikonekin muistuttaa kaikista muista miehistäni, ja lähti ovet paukkuen kävelemään. Yllättäen ei enää tavattu tämän jälkeen :D

:DD anteeksi, ei sais nauraa mutta voihan Lauri nyt..onneks pääsit eroon Laurin avulla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mielensäpahoittaminen kuuluisi ehkä paremmin siihen pahimmat mustasukkaisuustarinat -ketjuun, mutta en  nyt jaksa alkaa kaivaa sitä esiin.

Joka tapauksessa, olin tapaillut parin viikon ajan miestä, joka heti ensimmäisillä tapaamisilla osoitti melkoisia mustasukkaisuuden merkkejä, ja olin varma että tästä tapailusta ei kyllä tule mitään. Mies oli käymässä luonani, ja minulla oli pyykkikone päällä kylpyhuoneessa. Pyykkikoneeni on ikivanha romu, joka pitää todella kummallisia ääniä; se kihisee, kähisee, suhisee ja mölyää ihan ihmeellisiä äänteitä. Juuri ennen linkousta se pyörittää pyykkejä ympäri muutaman kierroksen, ja kuiskaa sellaisella käheällä ja rytmikkäällä äänellä että lauri lauri lauri lauri jne. Tämän vuoksi pyykkikonetta kutsutaan Lauriksi.

Kun mies kuuli pyykkikoneen lauri -äänet, hän muuttui oudon näköiseksi, ja alkoi tenttaamaan, että kuka se Lauri on, josta pyykkikone huutaa. Hän ei kuulemma kestä olla samassa asunnossa, jossa pyykkikonekin muistuttaa kaikista muista miehistäni, ja lähti ovet paukkuen kävelemään. Yllättäen ei enää tavattu tämän jälkeen :D

Uskokaa tai älkää, meidän Ahmed-niminen vanha romu toistaa pesuohjelman alussa puoli tuntia Ah-med, Ah-med, Ah-med... :D minkähänlaisen slaagin tuo mies olisi siitä saanut jos jo perus-Lauri otti noin koville.

Nyt! Mäkin haluun tälläsen puhuvan koneen :D näyttää olevan tehokas tapa karkottaa hullut

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään kaveri yhden erittäin kauniin ja näyttävän naisen kanssa ja luonnollisesti hän sai 99% miesten huomiosta. Ex-kaveri siis hoikka mutta hyvin muodokas, suuret rinnat, pitkät blondit hiukset ja kasvoiltaan hyvin kaunis. Minä olen tällainen peikkotukkainen ruipelo joka ei edes meikkaa.

Kerran baarissa yksi mies istui pöytäämme ja oli selkeästi kiinnostunut minusta. Oli saman tyyppinen "peikkopoika" kuin minäkin.

Kun mies poistui vessaan, kaveri haukkui tämän alimpaan rakoon, että kuinka lyhyt ja tuollainen narkkarin näköinen mies kehtasi edes istua seuraamme. Mies palasi ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Kaveri kiskoi viinaa kaksin käsin loppuillan ja tuhahteli kuinka "kyllähän tuosta miehestä huomasi että se joutuu aina tyytymään kakkosvaihtoehtoon, viitaten minuun" Se yksi kerta sadasta kun joku kiinnostui minusta, oli hänen egolleen liikaa. 

Nykyään minä ja tämä "peikkopoika" olemme olleet naimisissa yhdeksän vuotta, happy ending siis :) Ex-kaveri ei tullut häihin.

Sain tästä flashbackin: minun kaverini ovat samanlaisia. Olemme tosin kaikki kovia laittautumaan ja aika näyttäviä tyttöjä. Olen huomannut toistuvan kaavan, kun olen jonkun ystäväni kanssa ravintolassa. Kun joku poika tulee minua jututtamaan, ystäväni tiuskii, kiukuttelee ja murjottaa, ja joskus pyytää suoraan miestä poistumaan. Mutta kun ystävääni tullaan iskemään, hän kääntää heti minulle selkänsä, keskittyy täysin tähän poikaan, ja katsoo suoraan lävitseni. Jatkan silloin iltaa yksin tai soitan toisen kaverin paikalle, en ikinä ala äyskiä, ja ajaa miespuolisia pois pöydästä!

 Miksiköhän moni ystäväni tekee näin? Minua ei saa iskeä, ellei heillä ole ketään ihailijaa. Tämä on jotain tiedostamatonta halveksimista minun persoonaani kohtaan, olen niin kiltti ja "sellainen, kenen kanssa kaikki tulevat toimeen". 

Puolesta loukkaantujat ovat ärsyttäviä. Yleensä ovat itse pahimpia selän takana puhujia mutta eivät näe itsessään mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävämpiä on naisten suuttumiset. Jos et tiedä mistä suutuin en aio sitä sinulle kertoakaan. Aha... No, mökötä sitten.

 

Vaarallisimpia on miesten suuttumiset. Hysteerinen mies on hengenvaarallinen naisille ja lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain taannoin keuhkoputkentulehduksen jälkimainingeissa kovan yskäkohtauksen ulkona, kun odotin kaverini kanssa bussia. Kun tunsin, että taas mennään (olen pari kertaa meinannut vetää ruokaa väärään kurkkuun, kun on yhtäkkiä alkanut yskittää), sylkäisin vaistomaisesti suussani olleen purkan lumihankeen. Kaverini pahoitti tästä pahemman kerran mielensä. Muutaman metrin päässä olisi ollut roskakori, johon olisin voinut purkan kiikuttaa ja normaalitilanteessa olisin toki niin tehnytkin. Aikani köhittyäni selitin, etten ehtinyt ajatella mitään ja yritin pimeässä etsiskellä purkkaa hangesta. En kuitenkaan onnistunut löytämään sitä enkä viitsinyt jäädä odottamaan seuraavaa, 20 minuutin päästä tulevaa bussia vain sen takia, että olisin saanut poimittua purkan maasta. Kaverini sätti minua tuosta loppumatkan. :-D 

 

Itsehän kerran potkaisin maassa ollutta purkkia, sa

Olin aikanaan vähän aikaa erään teini-ikäisen rullatuoliasiakkaan avustajana. Yksikin päivä ne se jätkä tuoleineen ois hukkunut lampeen.

Pyörätuolityypeillä on sellaisia patoumia ettemme me terveet voi käsittää. Katkeruutta omasta vammaisuudesta. Liiallisia odotuksia. Itse katkaisin välit fiksuun, siistiin cp-vammaiseen naiseen, koska hän vaati minulta ihan liikaa. 

Hän sai paikan yliopistosta ja vaati, että tulen joka päivä luennoille tekemään muistiinpanot, ilmaiseksi, koska hän on riitaantunut avustusjärjestön kanssa. Olisin ollut oikeutettu tuntipalkkaan, mutta hänen ylpeytensä ei sallinut sitä. "Kai nyt oikea ystävä auttaa ilmaiseksi", 4 tuntia päivässä, pikkulapsiperheen äiti.

  En suostunut auttamaan häntä 4h/ 5 * viikossa ilmaiseksi, olin hänen mielestään tosi huono ystävä. Muutenkin syntymästään asti vammaiset vaativat usein erityiskohtelua. Välit on poikki.

Harmittaa. Tyyppi on kuitenkin superälykäs ja mielenkiintoinen, vain käytös prakaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs yläkouluainainen tuttuni pyysi Facebookissa kaveriksi ja kyseli kuulumisia. Kävimme samaa peruskoulua ja näimme parilla lukion kurssilla, mutta emme ole olleet missään yhteyksissä viimeiseen 4 - 5 vuoteen. Aluksi kuitenkin ajattelin, että ihan kivaa kuulla vanhan tutun kuulumisia, joten vastailin hänen viesteihinsä ja kerroin mm. muuttaneeni toiseen kaupunkiin. Jostain syystä tästä vedettiin hirveät ammattiloukkaantumiset...

"Moi, muistatko mut? Mitä kuuluu?"

"Moi vaan! Ihan hyvää kiitos, menin lukion jälkeen paikkaan X ja muutettiin hiljattain nyt Y:hyn."

"No NIIIIN tietysti sä oot muuttanut jonnekin Y:hyn :((((( Eihän mun kanssa tänne oo jäänyt asumaan KETÄÄN kun KAIKKI MUUTTAA VAAN POIS"

 

Niin, ihan silkasta ilkeydestähän tätä yhtä ihmistä kohtaan minä ja muut olemme lähteneet eri kaupunkeihin opiskelemaan! Kaiken lisäksi tämä tyyppi sitten syyllisti minut ottamaan hänet vieraaksemme kokonaiseksi viikonlopuksi. Vaivaannuttavin viikonloppu pitkään aikaan, kun suurin piirtein käsipuolessa roikkui koko ajan takertuvainen herkkänahka, jonka kanssa ei edes ole mitään yhteistä, minkä pohjalta jonkinlainen kaveruus voisi syntyä...

Apua, tästä tuli mieleen eräs feissarimokista hyvinkin tuttu henkilö :D Tuskin on kun näitähä on monia mutta  siellä eräs nimellä Linn esiintyvä henkilö on hiton hyvä elävä esimerkki tälläisistä..On tullut jo tunnetuks siellä näistä sen tavoista loukkantua kirjaimellista joka asiasta ja sanasta. Sori jos ei kuulu tänne mut tää oli ihan hauska https://www.feissarimokat.com/2016/11/viehattava-luonne/

Tuli hätä niin pissasin tyttiksen tyynylle ja nyt se mököttää. 

Minulla on kaksi siskoa, joista toinen urheilee ja toinen on ylipainoinen sohvaperuna. Olimme kaikki jo aikuisia, minä n. 25v. ja vanhin lähes 40v. Olimme kaikki vanhemmillamme kesälomalla, kun yhtenä päivänä kysyin urheilulliselta siskolta, lähtisikö hän juoksulenkille kanssani. Kävimme juoksemassa noin tunnin lenkin, kun takaisin tullessamme ihmettelin, missä vanhin sisko on. Äitimme vastasi, että hän loukkaantui, kun en ollut häntä kysynyt lenkille mukaan, joten hän lähti kotiinsa (reilu 200 km). Ei ollut ensimmäinen eikä viimeisin hänen loukkaantumisensa tyhjästä, joten en ole oikein tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Tuli hätä niin pissasin tyttiksen tyynylle ja nyt se mököttää. 

Voi helvetti miten vanhaa ja TYHMÄ keskustelupalsta 😈😈!! 

Vierailija kirjoitti:

Somessa ollaan kovia suuttumaan. Kerran kommentoin erästä puskaradiojulkaisua ja ilmeisesti väärin, kun sieltä tuli joku rähjäämään että olen käsittänyt postauksen aivan väärin ja että tajuanko mistään mitään. Kommentoin vain että minulla on oikeus kommentoida miten parhaaksi näen jos noudatan hyviä tapoja. Edelleen jatkui rähjääminen ja kysymykseen vastauksen vaatiminen jolloin totesin, että jos minulta kysytään asiallisesti, mitä postauksellani tarkoitan, voin asiasta keskustella, mutta en ala tappelemaan. 😁😁

Jep, todellakin. Kerran julkaisin itestäni kuvan lasin kädessä (uv-aatto tais olla) ja toivotin hyvät uudet vuodet, kyselin mitä porukka tekee ja että ite aattelin itekseni ottaa vähän. Se ryhmä siis oli täynnä sellasia jotka spämmää joka päivä jotain ja muutenkin on äänessä koko ajan, tuo oli mun eka julkaisu. No nuorena ja nättinä sain todella ikäviä kommenteja pääosin joltain katkerammilta vanhoilta leideiltä ulkonäkööni liittyen, esim näytän alienilta koska mulla on paksut huulet ja oli vielä violetit väripiilarit päässä koska tykkäsin joskus käyttää ja huomiohu0raksi haukuttiin yms, eräs sai estotkin... (en tarkoita et todellakaan jokainen olis sellanen! paljon oli mukaviakin) ja vanhoilta äijänkäppyröiltä jotain vastauksia "niin just juu yksin varmaa...haet vaan huomioo"

Se jäi mun ekaks ja vikaks julkasuks, jatkakoon ne muut jotka oikeesti hakee huomioo siellä päivittäin sitä touhua, kerta mun uv:n toivotukset ärsyttää nii paljon. Ja ei ollu heruttelukuva siis, ihan normivaatteet oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on niin ärsyttäviä ihmisiä, olen itse karsinut kaikki tämmöiset elämästäni. Yksi entinen ystävä aina kertoi kaikki kuulumiseni vanhemmilleen, joskus jopa reaaliajassa, asui siis vanhempiensa kanssa. Jos vaikka puhuin jostakin tosi henkilökohtaisesta ja hän kävi vaikka välillä keittiössä hakemassa vettä, kun lopuksi sanoin että en sitten halua että tästä puhutaan kenellekään, niin totesi että kertoi jo vanhemmilleen. Että kun heillä on niin hyvät välit niin hän haluaa kertoa. Loukkaantui kovasti jos pyysin, että ei kertoisi. Ratkaisu oli olla kertomatta hänelle mitään.

Näin mun on toimittava äitini kanssa. En voi kertoa mitään kun se menee eteenpäin. Minä olen sitten se pikkuasioista nillittäjä. Jos toimisin samoin, niin olisin ihan hirveä ihminen.

Lisäksi jos kysyy missä olin ja erehtyy sanomaan, että olin Pirjon luona alkaa kolmannen asteen kuulustelu. Kysytään Pirjon suku läpi, iät, koulutukset kaikki. Nykyisin osaan jo sanoa, että mihin sitä tietoa tarvitset kun et henkilöitä edes tunne. No, ennen ei ollut ihan näin utelias, ilmeisesti kun ei omassa elämässä tapahdu liikoja niin pitää yrittää toisten kautta elämään.

Vanhemmat oli samallaisia. Ongelmaksi muodostui lopulta se, että kun en kertonut mitään, vanhemmat alkoi tehdä johtopäätöksiä asioista eli keksimään juttuja minusta. Niitä sitten kerrottiin suvulle ja naapureille.