Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!

Vierailija kirjoitti:

Olenkin näköjään vuosien saatossa kahteen kertaan kertonut isästäni, joka suuttui siitä miten pieni vaatekoko minulla oli. Tuli mieleen lisää hänen vaahtoamisiaan, joten tässä lisää.



Raivostui jos suljin kotona suihkun shampoon levityksen ajaksi. Kuunteli oven lävitse ja alkoi huutamaan. Suuttui myös jos satuin olemaan vessassa hänen palattuaan kotiin jostain.



Sain kuulla usein huutoa ja haukkuja siksi, etten osannut valokuvata yhtä hyvin kuin hän. Hänellä 15 vuoden ammattilaisen kokemus, minulle oli paria asiaa näyttänyt hätäisesti.



Minun vastuullani oli kaikki kotityöt: siivous, kokkaus, suurin osa kauppareissuista ja pikkusisarukseni hoito. Hän röhnötti työttömänä kotona sotkua kylvien ja rääkyi jos en tarpeeksi nopeasti siivonnut hänen jälkiään. Kerran olin taas imuroimassa ja tökkäsin johdon pistorasian ylimpiin reikiin. Isä näki tämän ja alkoi kurkku suorana sohvalta karjua, miten lais

Kauheaa kuulla. Kuinkahan paljon on nytkin tuollaisia perheitä.

sä selvisit tuosta. Kovasti voimia ja halauksia, Kaikkea hyvää sulle ja sisaruksillesi, olet arvokas ja tärkeä vaikka isäsi mitä sanoikin. 

Siskon nykyinen mies on mies-prinsessa. Sellanen pilalle-lellitty teinityttö, vaikka on jo yli 50.

Muutama vuosi sitten äitini ja siskoni kanssa suunniteltiin pikkujoulua, joissa paistettiin pieni kinkku ja ostettiin perinteisiä laatikoita. Äitini oli unohtanut ostaa maksalaatikon, joka isäni mielestä aina kuului jouluun ja kun ruoka oli valmis ja kävimme syömään, niin isäni huomasi että ei ollut maksalaatikkoa ja meni sohvalle makaamaan samalla mököttäen asiasta. Kun äitini kysyi, että tuleeko syömään niin isäni vain vastasi tökerösti ettei ollut nälkä. 



No minä kävin lähimmästä K-marketista hakemassa sitä maksalaatikkoa ja sitten se ruoka alkoikin kelpaamaan. On monia muita kertojakin milloin isäni alkaa mököttämään ilman syytä ja hän on vielä sitä tyyppiä että jos hänellä ei ole hyvä olla, niin ei sitten kenelläkään saa olla kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut kesätöissä yhdessä yrityksessä, jossa oli työntekijöitä useampi kymmen. Vikana päivänä vein itse leipomiani korvapuusteja tarjolle. Yksi nainen josta en tiennyt edes nimeä kysyi minulta, että ovatko puustit gluteenittomia. Valittelin, että eivät ikävä kyllä ole, ihan tavallisia ovat. Nainen sanoi minulle selvästi tosi vihaisena, että "NO KUULE, SIIHEN OON TOTTUNUT" ja lähti huoneeseensa. 

Tämä on ongelma työpaikkatarjoamisissa. Itse laitan aina mukaan jotain ostettua gluteenitonta. Onhan se tylyä jättää yksi ihmisryhmä ulkopuolelle.

Juuri näin, minä olen usein dieetillä joska olen ylipainoinen. Silti työpaikalle tuodaan kaloripommeja. Minua voisi muistaa edes riisikekseillä. MUT EI KOSKAAN!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on ollut aina oikea lellitty pikku prinsessa ja varsinkin teininä hänen elämänsä oli pelkkää valitusta ja kiukuttelua. Tässä muutamia koottuja tilanteita:

-Pikkuveljemme, silloin 7v, kertoi, että koulun sählykerhossa kukaan tokaluokkalaisistakaan ei ollut saanut häneltä palloa, koska hän oli niin hyvä pelaaja.

Tästä siskon, silloin 14v, nuppi nyrjähti. Hän haukkui veljen paskaksi, kunnes tämä itki huutoitkua, ja piti raukalle vihaa koko loppupäivän, koska "mokoma pikku possu oli niin leuhka."

teini-iän teikäisiä ja pyöräiltiin siskon kanssa rannalta mukavia jutellen. Yhtäkkiä kotiovella sisko alkoi tiuskia ja haukkua minua ja, kun kysyin, että Mitä ihmettä?, niin vastaus oli vain ""Mitä ihmettä? MITÄ IHMETTÄ?

hirveäähän tuossa on se etteivät vanhemmat/muut aikuiset puutu asiaan millään tavoin. vaan antavat mennä muka normaslina sisarten välisenä. vaikka kyse on törkeästä alustavasta väkivalladta

Itse olen ollut hämmentynyt, kun tuttavani sanoi, että jos joku on laihtunut, niin sitä ei saa kehua. Koska se ihminen luulee sitten, että ei lihavana kelvannut.

Minusta on tosi motivoivaa, jos joku huomaa, että on tehnyt töitä painonpudotuksen eteen ja toteaa sen ääneen. Todella usein ihmiset puhuvat selän takana, miten Lissu näyttää hyvälle ja hehkeälle, mutta kukaan ei sano sitä suoraan Lissulle. Ja Lissu luulee, että ei kukaan edes huomaa, kun painoa on pudonnut just 20 kg. Sitten ehkä sanotaan, että älä enää laihduta. Tosi kannustavaa ja motivoivaa siis. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut hämmentynyt, kun tuttavani sanoi, että jos joku on laihtunut, niin sitä ei saa kehua. Koska se ihminen luulee sitten, että ei lihavana kelvannut.

Minusta on tosi motivoivaa, jos joku huomaa, että on tehnyt töitä painonpudotuksen eteen ja toteaa sen ääneen. Todella usein ihmiset puhuvat selän takana, miten Lissu näyttää hyvälle ja hehkeälle, mutta kukaan ei sano sitä suoraan Lissulle. Ja Lissu luulee, että ei kukaan edes huomaa, kun painoa on pudonnut just 20 kg. Sitten ehkä sanotaan, että älä enää laihduta. Tosi kannustavaa ja motivoivaa siis. 

Minä inhoan, jos laihtumistani kommentoidaan. Otan itse asian puheeksi, jos haluan siitä jutella.

Saatiin kuvistunnilla tehdä äitienpäiväkortteja jos halusimme. Kyseessä ei siis ollut mikään pakko tai velvollisuus vaan ihan täysin vapaaehtoinen homma. Yksi vanhempansa menettänyt tyttö suuttui ja alkoi syyttää muista siitä, että tämä on epäreilua, että kenenkään ei pitäisi tai kukaan ei saisi tehdä äitienpäiväkortteja.

Saatiin kaverin kanssa koulussa jälki-istuntoa kun leikittiin välitunnilla tsunamia. Samasta koulusta yhden lapsen perhe oli ollut tsunamissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon mies kilahteli milloin mistäkin. Kaikista mieleenpainuvimmat (kyseessä yli 20v. mies):

- juustoa ei saanut leikata kahta kertaa samaan suuntaan, juusto piti kääntää ja sitten höylätä toiseen suuntaan. Oltiin meidän vanhemmilla kylässä, joten ei ollut edes miehen oma juusto :D

- pelattiin pihalla krokettia ihan ajankuluksi. Multa singahti pallo keskelle tiheää risukkoa ja hain pallon sieltä pois. Kuulemma pilasin koko pelin ja sieltä helvetin risukosta, mihin siis ei edes mailaa saisi, olisi se pallo pitänyt seuraavalla kerralla lyödä pois.

Kuulostaa autisminkirjon häiriötä sairastavalta. Puolituttu asperger-potilas on tuollainen tyyppi.

"asperger-potilas" ?

Voi hyvä Sylvi !  Aspergius ei ole sairaus.

Aloin jo lapsena ajatella että minulla ei ole isää, koska olin kokenut kaltoinkohtelua, pelkoa, syyttelyä ja arvaamatonta käytöstä. Mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaistakaan ei ollut olemassa. Yksi samalla luokalla oleva jonka oma isä oli kuollut suuttui tästä, syytti valehtelijaksi ja alkoi jankata että kyllähän sulla on isä, et voi sanoa ettei sulla ole isää.

Vierailija kirjoitti:

Saatiin kaverin kanssa koulussa jälki-istuntoa kun leikittiin välitunnilla tsunamia. Samasta koulusta yhden lapsen perhe oli ollut tsunamissa.

Mitenkähän sitten ne kaikki päiväkotilapset joiden päiväkotikaveri kuoli tsunamissa? Leikkihän on lapsen keino käydä läpi asioita ja kokemuksia. Jos ei saa leikkiä niin kummaa.

Vierailija kirjoitti:

Uimassa käyminen oli muutenkin kamalaa. Menin tietysti pikkusiskoni kanssa naisten puolelle mikä häiritsi isää kun hän ei päässyt näkemään mitä tein tai sanoin. Hän halusi etsiä meille uimahallin, jossa olisi perhepukkari eli sellainen minne olisimme kaikki menneet riisutumaan ja peseytymään. (Teinitytölle maailman ahdistavin tilanne!)  Hän oli myös ehdoton siinä, että en kääntäisi kirjaimellisesti sekunniksikaan katsetta pikkuveljestäni kun hän opetti siskoa uimaan. Kerran erehdyin katsomaan muualle 7 sekuntia (hän laski) kun uimalassa kuului kova pamahdus. Kotona sain satikutia kun olin "saattanut hänet kuolemanvaaraan". Mitä nyt veljelläni oli kelluva uimapuku, kellukkeet ja kannattelin häntä vielä kainaloista. Veliparka oli kuitenkin usein isän jäljiltä mustelmilla minun oltuani koulussa.



Isä suuttui siitä, että joutui o

Hyh, mikä ukko. Autismi ei tosiaan tuota selitä ainakaan yksinään, yhdistelmänä ehkä voi vaikuttaa. Jotain vikaa on päässä. Ehkä narsisti. Katsomon Golden Boy -sarjassa on tytöillä tuollainen isä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupesin kerran kertomaan näkemääni unta erään ihmisen kuullen. En saanut kertoa loppuun, koska hän suuttui että pilkkaan jumalaa.

Unessa oli torni. Siitäkös tietyn uskonnon edustaja triggeröityi.

Ihmiset jotka kertovat unistaan pitäisi kivittää hengiltä

Minusta unet ovat tavattoman kiinnostavia.

Vartiotorni, minareetin torni, vaikka baabelin torni, onhan niitä torneja. 

Muutama kollega on vuosien varrella loukkaantunut syvästi, kun olen tarjonnut apuani jossain hommassa. Luulin vilpittömästi olevani vain ystävällinen ja reilu, mutta opin kantapään kautta tuollaisen olevan epäluottamuslause ja pätemisen tarvetta.

Ennakoin jo kuukausia ennen muuttoani takertuvalle kaverilleni, että nyt se sitten oikeasti tapahtuu, muutto, koska eroan. Hän totesi joihinkin kiinnostaviin asuntoihin, joista näytin  kuvia ja kerroin (häntä kiinnosti myös), että turhan kaukana, ei 'päästä' minua sinne.

Hänen ollessaan pitkällä matkalla löysin unelmieni asunnon ja tarrasin siihen kiinni. Ikionnellisena tein sopimuksen. Se oli todellakin vähän pidemmän matkan päässä, mutta kuljen sitä väliä töihin, ihan tämän kaverin lähelle. Tästä vuokrasopimuksesta kaveri suivaantui niin, että löi luurin korvaan, haukkui minut tuttavilleenkin, joita en tunne, ja oli vielä niin tyhmä, että kertoi sen minullekin. Kaikkien mielestä olin kuulemma käyttäytynyt pöyristyttävästi. Pari päivää pidettiin taukoa, sitten alkoi se solvaaminen viestein, joten hävitin hänet kontakteistani.

Tällaista joudun harvemmin tekemään, mutta osuipahan nyt kohdalle. En mielestäni ollut hänelle tilivelvollinen, vaikka hän bestikseksi yritti aiemmin tunkea. Tämä entinen ystäväni on tunnettu siltojen polttamisesta. Oli ilmeisesti ajan kysymys, koska oli minun vuoro. Taitaa olla joku diagnoosi.

kannattaako niistä itseaiheutetuista sydänsuruista ja itkukohtauksista katukorttelissakin porata noin?

se on varmaan raastavaa muttei raastetta.

muuten, mikä maksaa vaivan häiritä sitten jatkossa kun nitä tulee sitten lisää?

mitäs poraat naikkonen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut hämmentynyt, kun tuttavani sanoi, että jos joku on laihtunut, niin sitä ei saa kehua. Koska se ihminen luulee sitten, että ei lihavana kelvannut.

Minusta on tosi motivoivaa, jos joku huomaa, että on tehnyt töitä painonpudotuksen eteen ja toteaa sen ääneen. Todella usein ihmiset puhuvat selän takana, miten Lissu näyttää hyvälle ja hehkeälle, mutta kukaan ei sano sitä suoraan Lissulle. Ja Lissu luulee, että ei kukaan edes huomaa, kun painoa on pudonnut just 20 kg. Sitten ehkä sanotaan, että älä enää laihduta. Tosi kannustavaa ja motivoivaa siis. 

Minä inhoan, jos laihtumistani kommentoidaan. Otan itse asian puheeksi, jos haluan siitä jutella.

Totta. Kehorauhasta on puhuttu runsaasti. Koskee myös laihtuneita.