Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi näitä kummia raivareita selittää se, että on vihainen jostakin aikaisemmin sattuneen ihan muun ihmisen käytöksen vuoksi eikä ole reagoinut siihen. Muhiva huonotuulisuus sitten purskahtaa pienestäkin ja ihan epäloogisesti ja kohdistua viattomaan ihmiseen. Selityksenä voi joskus myös olla pitkäaikainen nyreys ja sietäminen jonkun ihmisen toilailuja tai asenteita kohtaan ja sitten valvomatta olevasta alitajunnasta ryöpsähtääkin yhtäkkiä asianomaisen itsensäkin yllätykseksi jokin sekopäinen kilahdus.

Jos aikuinen ihminen ei osaa suoraan kertoa mikä häntä vaivaa vaan pysyy hiljaa ja lopulta räjähtää jostain pienestä asiasta, hän on lapsellinen eikä osaa kommunikoida tai hallita tunteitaan kuin terve aikuinen ihminen. Muiden ei tarvitse sietää tällaista käytöstä.

Mun narsisti iså on tälläinen. Pienestä alle alakouluikäisestä saakka pitänyt tulkita ilmeet eleet liikkeet ja mieluiten osata lukea myös ajatukset.

Ex-ystävä suuttui kun peruin tapaamisemme noin tuntia ennen koska minua alkoi pyörryttää ja tuli todella huono olo, en pystynyt kävelemään. Pahoittelin ja selitin mikä tilanteeni oli. Hän lähetteli minulle vihaisia viestejä ja alkoi syyttelemään, että en muka halua viettää hänen kanssaan aikaa ja kuinka oli hänelle vaikeaa. Ei edes kysynyt miten voin, että sellainen "kaveri".

Vierailija kirjoitti:

Rupesin kerran kertomaan näkemääni unta erään ihmisen kuullen. En saanut kertoa loppuun, koska hän suuttui että pilkkaan jumalaa.

Unessa oli torni. Siitäkös tietyn uskonnon edustaja triggeröityi.

Hernekeitto oli kylmää kommentti laukaisi sen että keittäjä heitti hernarit toisen naamalle. Hernekeitot naamalle saanut jahtasi kirveen kanssa tätä heittäjää.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta eikö näillä "mulla on oikeus raivota ja suuttua kaikesta"-ihmisillä ole normaalia menettämisen pelkoa ? Ts. Eivät pelkää että menettävät läheisensä jatkuvalla raivoamisella?

Pelkää, joka kerta. Opettelen ulos noista reflekseistä, ne oli keino selviytyä nuorempana. Ne oli huono valinta, mutta en pode syyllisyyttä siitä, että lapsena omaksuin ne vanhemmiltani. Poden syyllisyyttä jokaisesta kerrasta kun sorrun reagoimaan niin nyt aikuisena. Näitä mä olen terapiassa työstänyt jo pari vuotta ja maksanut jo melkein kymppitonnin siitä. Pelkään, kyllä, joka kerta.

Yks mun entinen kaveri pystyy kyllä vetämään kilarit aivan mistä tahansa, esim. syntymäpäivän unohtamisesta ja toisaalta myös muistamisesta. Hän loukkaantui aivan verisesti, kun hänen reilusti nuorempi ystävänsä toivotti hänelle hyvää 38-vuotispäivää. Hän otti sen niin, että kaveri veetuilee hänelle siitä, että hän on pian 40-vuotias sinkku. Ja siis toinen ihan vilpittömästi vain halusi onnitella, sinkkuutta ei mainittu. Minä sen sijaan en muistanut syntymäpäivää aina ja se oli totta kai myös loukkaantumisen aihe. Joidenkin kanssa menee aina pieleen, teki niin tai näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta eikö näillä "mulla on oikeus raivota ja suuttua kaikesta"-ihmisillä ole normaalia menettämisen pelkoa ? Ts. Eivät pelkää että menettävät läheisensä jatkuvalla raivoamisella?

Ei, kun se raivo vaan tulee yllättäen. Ei kai kukaan raivoaisi mistään, jos sen voisi välttää.

Mindfulness ja meditaatio ovat hyviä keinoja parantaa tunteiden hallintaa. Jos ei nuokaan auta niin on olemassa erilaisia vihanhallintakursseja, jotka auttavat käsittelemään tunteita rakentavasti. Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään ja sitä ei voi vaan kuitata sillä että että siihen ei voi vaikuttaa itse, koska todellakin voi.

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla oli vaikea elämäntilanne ja pitkän välimatkan takia ei oltu nähty vähään aikaan. Kun siitäkään ei ollut kuulunut mitään, laitoin tekstarin "miten menee?". Siihen ei ikinä tullut vastausta, joten seuraavana päivänä soitin perään. Noh... Kaveri oli minulle verisesti loukkaantunut ja huusi etten ikinä kysy hänen kuulumisiaan. Kiistin ja sanoin että juurihan lähetin tekstarinkin. "Mut sä et kysynyt 'mitä kuuluu' vaan ihan muuta!" Uskomatonta mutta totta, tuohon sanamuotoon vedoten päätti 20v ystävyyssuhteen. Ihmettelen edelleen, vaikka aika vaikea persoona aina olikin ollut.

Ymmärrän, että tuo tuntuu kohtuuttomalta, mutta olen itse ollut vaikeassa elämäntilanteessa, jossa ihmiset lakkasivat kysymästä mitä kuuluu, koska heillä ei joko ollut kiinnostusta tai kapasiteettia käsitellä jotain niin vaikeita tunteita herättävää aihetta. Olisi tehnyt mieli päättää tuolloin ystävyys jos toinenkin, kun ei ollut ystäviä, joille jutella kun niitä eniten tarvi. Sitten kun sain itseni henkisesti kokoon kuukausien päästä, uskaltautui ystävät kysymään mitä kuuluu. Sitten täytyi itse vielä käsitellä niitä tunteita, että onko nämä aitoja ystäviä, kiinnostaako niitä oikeasti. Nykyään yhä olo on epävarma. Nämä ystävyydet ovat heikentyneet omalta suunnaltani, minua kiinnostaa vähemmän mitä heille kuuluu. 

Vierailija kirjoitti:

Rupesin kerran kertomaan näkemääni unta erään ihmisen kuullen. En saanut kertoa loppuun, koska hän suuttui että pilkkaan jumalaa.

Unessa oli torni. Siitäkös tietyn uskonnon edustaja triggeröityi.

Sille olisi pitänyt kertoa, että tornit ym. vastaavan muotoiset jutut unissa ovat fallossymboleja. Ovat tietysti jumalallisia palvonnan kohteita joissakin uskonnoissa...

Vierailija kirjoitti:

Jehovantodistajien Herätkää-lehdessä esiintyvä torni.

Torneja riittää monessa uskonnossa.

Avaa lehti aamulla niin sieltä ei juuri muuta löydykään kuin jotain toimittajan somekanavan aatekavereita pahoittamassa mieltään milloin mistäkin. Koko woke-dei-uusfeminismi-vasemmisto-viheraate perustuu jatkuvaan isoääniseen mielenpahoittamiseen eri asioista. Ja samaan perustuu tää nyky"journalismi" kun mediat ei muusta enää osaa kirjoittaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen kun ostin lasten rattaita sovitusta paikasta (ABC) ja myyjä kysyi onko mulla oikeasti lapsi siihen. En pahoittanut mieltäni 🤣

 

Nää on hienoja oletuksia asiakkaista.

Itse kävin kerran elämässäni opiskelijaterveyslääkärillä uusimassa e-pillerireseptin.

Tyyppi tempaisi yhtäkkiä vasemman käteni tarkasteltavakseen ja kun näytin ilmeisesti äimistyneeltä, selitti: "Arvioin ehkäisyn tarvetta." No, kai se siitä vasemmastä nimettömästä sitten selvisi.

Olin kihloissa, oli jo vuosia seurusteltu mieheni kanssa, asuttiin yhdessä ja muutaman kuukauden kuluttua mentiin myös naimisiin.

Olin lääkärin mielestä niin penskan näköinen, että luuli vissiin neitsyeksi. Uteli vielä yhdyntätiheyttä.

Itse ihmettelin tyypin reaktioita, koska hän oli nuorenpuoleinen mies. Takuulla näki ikäni papereistaan (v. 1975 ennen tietokoneita). Ehkä hänellä oli jokin vakaumus, joka oikeutti nuorten naisten moraalin vartioinnin.

Vierailija kirjoitti:

Avaa lehti aamulla niin sieltä ei juuri muuta löydykään kuin jotain toimittajan somekanavan aatekavereita pahoittamassa mieltään milloin mistäkin. Koko woke-dei-uusfeminismi-vasemmisto-viheraate perustuu jatkuvaan isoääniseen mielenpahoittamiseen eri asioista. Ja samaan perustuu tää nyky"journalismi" kun mediat ei muusta enää osaa kirjoittaakaan. 

Mun sisko on näitä setapride äärivasemmisto tyyppejä ja et uskokaan kuinka helv raskasta hänen kanssaan on keskustalla. Aina saa miettiä ja suunnitella etukäteen mistä puhuisi, joku sana tai lause saattaa triggeröidä ja aiheuttaa "kohtauksen" eikä tarvitse edes olla paha sana sekin jo riittää ettei jaa samoja näkemyksiä tai mielipiteitä esim huume on yksi tälläinen keskustelunaihe  hän sai kerrankin huutokohtauksen kun sanoin ettei niitä neulanvaihtopisteitä tarvita , ne ei estä etteikö niitä neuloja löytyisi muualtakin ja että kannabis ei ole hyvä juttu....Aivan järkyttävää ja sekin että sanoin että sukupuolia on vain 2. Mut  oli keskustelun aihe mikä hyvänsä vaikka sää tai tietyö niin voi ykskaks vaan suutahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks ukko uhkaili turpaan vedolla, kun vein parkkipaikan hänen nokan edestä marketin pihalla. Huuteli vielä perään jne

Kaupassa sisällä huutelu jatkui "pitäis vetää turpaan" jne.

Psyko-ukko

Oli "ilo" todistaa yhtä tällaista tapausta, olikohan sama? Auto oli menossa ruutuun, kun pieni, olisiko ollut mopoauto, syöksyi ohi ja ajoi parkkiruutuun.

Odotteleva auto ajoi kauemmas parkkiin (tilaa oli) ja joku mies käveli pikkuauton viereen. Koputti ikkunaan ja aloitti jutun vihaisena mutta melko normaalisti, kertoen että odotti paikkaa jonka toinen vei, kysyi miksi ja ilmaisi, että ei ollut hyvien tapojen mukaista.

No sitten läksi. Mopo käsistä. Autossa ollut nainen/tyttö kirosi, kirkui, nimitteli ja rääkyi täysin raivottarena niin että marketin parkkihalli raikui. Sitten mies karjui jotain kiroillen ja nainen rääkyi ja nimitteli vielä pahemmin.

No nyt on ollut oikein wt-porukan kokoontumisajot.

Miesystävä oli soittanut, kun olin Prismassa ostoksilla. Pidän puhelinta aina kassissa, enkä kuule sen soimista kaupassa taustahälyn takia. Huomasin sitten ennen kotiinlähtöä, että oli tunnin päästä soitostaan laittanut tekstiviestin, että hänen päänsä ei kestä sitä, että jätän tahallani vastaamatta. Että hän ei voi enää jatkaa suhdetta. Soitin hänelle kun pääsin kotiin ja kysyin mitä hittoa hän sekoilee. Oli kuulemma ollut vielä sattumoisen Prisman parkkipaikalla samaan aikaan ja nähnyt kun tulen autolle. Oli sitten lukenut huulilta, miten sanon 'Taas se ääliö soittaa, en viitsi vastata'. Jaaha. Kaveri oli kyllä sellainen, että odotin aina koska tulee kuvausryhmä ja sanoo, että olen piilokamerassa...ei tullut ja mieskin on luonnollisesti ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi näitä kummia raivareita selittää se, että on vihainen jostakin aikaisemmin sattuneen ihan muun ihmisen käytöksen vuoksi eikä ole reagoinut siihen. Muhiva huonotuulisuus sitten purskahtaa pienestäkin ja ihan epäloogisesti ja kohdistua viattomaan ihmiseen. Selityksenä voi joskus myös olla pitkäaikainen nyreys ja sietäminen jonkun ihmisen toilailuja tai asenteita kohtaan ja sitten valvomatta olevasta alitajunnasta ryöpsähtääkin yhtäkkiä asianomaisen itsensäkin yllätykseksi jokin sekopäinen kilahdus.

Jos aikuinen ihminen ei osaa suoraan kertoa mikä häntä vaivaa vaan pysyy hiljaa ja lopulta räjähtää jostain pienestä asiasta, hän on lapsellinen eikä osaa kommunikoida tai hallita tunteitaan kuin terve aikuinen ihminen. Muiden ei tarvitse sietää tällaista käytöstä.

Seuran vaihtaminen voi olla myös loistava valinta. Itselläni oli valitettavasti pitkään elämässäni ihmisiä, joiden mielestä oli ok "vitsien" varjolla pilkata ulkonäköäni, pukeutumistani, kiinnostuksen kohteitani jne. Mitään positiivista sanottavaa minusta ei löytynyt ikinä. Ja kun tästä sanoin (ettei tunnu kivalta), olin toki huumorintajuton tosikko.

Siitä opin ensin valitettavasti väärään suuntaan, eli ettei tunteillani ole väliä, ja että on vaan hymyiltävä vaikka kuinka loukkaisi. Joista sitten tuli lopulta niitä isompia riitoja, kun ei oma mieli enää kestänyt.

Nyt on opettelu terveempään suuntaan, ja sanon heipat ihmisille, jotka noin minua kohtaan käyttäytyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi näitä kummia raivareita selittää se, että on vihainen jostakin aikaisemmin sattuneen ihan muun ihmisen käytöksen vuoksi eikä ole reagoinut siihen. Muhiva huonotuulisuus sitten purskahtaa pienestäkin ja ihan epäloogisesti ja kohdistua viattomaan ihmiseen. Selityksenä voi joskus myös olla pitkäaikainen nyreys ja sietäminen jonkun ihmisen toilailuja tai asenteita kohtaan ja sitten valvomatta olevasta alitajunnasta ryöpsähtääkin yhtäkkiä asianomaisen itsensäkin yllätykseksi jokin sekopäinen kilahdus.

Jos aikuinen ihminen ei osaa suoraan kertoa mikä häntä vaivaa vaan pysyy hiljaa ja lopulta räjähtää jostain pienestä asiasta, hän on lapsellinen eikä osaa kommunikoida tai hallita tunteitaan kuin terve aikuinen ihminen. Muiden ei tarvitse sietää tällaista käytöstä.

Seuran vaihtaminen voi ol

Kyllä minäkin niin mieleni pahoitin, kun "kaveri" alkoi fanittaa Sointu Borgia. Aikuinen ihminen! Epäilen kaverillani alkodementiaa, mutta sitäkään ei kehtaa suoraan sanoa, kun diagnoosi tosiaan perustuu siihen, että hän tykkää kumitisseistä, Riikka Purrasta ja jankkaa joka paikkaan jotain biologisia syitä sille, miksi ei voi mennä töihin vaan elää miehensä rahoilla kotona. :)

Joskus ammoin naapurin mies kysyi apeltani lupaa kulkea meidän yksityistä tietä rantasaunamme luo pitääkseen katiskaa kevätkudulla. Appi neuvoi kysymään suoraan meiltä, maanomistajilta, koska hän ei voi luvata toisten puolesta. Mies soitti ja kysyi, saisiko kulkea yhden kerran pihamme läpi viedäkseen katiskan rantaan. Lupasin että voi kulkea yhden kerran. Vesien lämmettyä päätimme ottaa rantasaunan käyttöön ja ilmoitimme miehelle rauhoittavamme rannan omaan käyttöön. Mies oli siihen mennessä kulkenut toistakymmentä kertaa pihamme läpi, joskus vaimo mukana. Tämä oli kuulemma ihmetellyt, miten voivat näin vain kulkea toisten pihan läpi. Pitkämielisinä naapurisopua ajatellen sallimme tämän. Mutta sitten.... Ilmoitin, että alamme kylpeä rannassa ja toivomme kulun loppuvan. Tarjosin vielä toista kohtaa rannaltamme ,mistä voisi kulkea kalaan. Mies totesi tilanteen, kiitti paikanvaihdosta ja lähti kotiin. Mielissäni olin kun suhtautui noin hyvin asiaan. Hän oli tunnettu "suurista herneen vetävistä sieraimista". Siihen loppui ystävyytemme. Hän oli usein meillä kätevänä miehenä pikku remonttihommissa ja ihan lysti mies. Kuulin toiselta naapurilta että olin kuulemma huutanut katiskanviejälle. Hänen tyylinään oli että jos joku hänelle väittää vastaan vähänkin napakammin, seuraa mykkäkoulua kunnes oikeassaolija käy pyytämässä anteeksi. En tiedä hänen itsensä koskaan tehneen niin. Koska en pyytänyt anteeksi, eivät välitkään palanneet. En tiedä mitä olisi pitänyt pyytää anteeksi. Enkä osannut vanhempaa miestä ruveta neuvomaan, miten eletään sovussa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini oli ostanut erikoisen jeepin ja tuli sillä lapseni synttäreille. Meillä esiintyi lapsille pelle, jota juuri odoteltiin. Vieraan auton nähdessämme luultiin pellen saapuvan. Ystäväni tulistui tästä oletuksestamme ja juuri ostettu auto meni myyntiin. 

Kyllä itseänikin vähän harmittaisi, jos olisin ostanut uuden auton, ja jo heti ensikäytöllä sitä luultaisiin Pelle Hermannin työautoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta eikö näillä "mulla on oikeus raivota ja suuttua kaikesta"-ihmisillä ole normaalia menettämisen pelkoa ? Ts. Eivät pelkää että menettävät läheisensä jatkuvalla raivoamisella?

Tästä on kyllä kokemusta. Ensin ilkeillään ja karjutaan ja sitten kun sanon napakasti, että nyt riittää enkä kuuntele tuollaista, niin johan alkaa syyllistäminen ja selittely. En ymmärrä mitä siellä pääkopassa oikein liikkuu. Tähän päälle vielä se ettei erilaisia mielipiteitä siedetä:"MINÄ MINÄ MINÄ SANON NÄIN NIIN ASIA ON NÄIN JA PISTE JA MINULLA ON OIKEUS SANOA NÄIN!" On tietty, mutta eriävät mielipiteet eivät ole mikään henkilökohtainen hyökkäys 😂