Äidin muisti huolettaa...
Tein tästä jo aiemminkin keskustelun... Olen todella huolissani vähän päälle 50-vuotiaan äitini muistista. Äiti on ollut aina tosi skarppi mutta aika häslääjä. Minua todella pelottaa, että hänellä on (alkava) muistisairaus.
Asiat hän osaa ja muistaa hoitaa ja on hitaasti opetellut käyttämään tietokonettakin (jep nyt vasta).
Mutta jotenkin itsellä on tunne että kaikki ei ole ok... Äidinäidillä(83v) on pitkälle edennyt alzheimer, hyvä kun meitä enää tunnistaa.
No miksikö epäilen näin? Jotenkin äidillä on ajatus hukassa tosi usein.
Esimerkiksi, tänään hän kävi hakemassa tosi aikaisin aamulla siskonsa juna-asemalta luokseen käymään. Sen jälkeen(n. 10 aikaan aamulla) he kävivät katsomassa omaa äitiään.
Näin tänään äidin illalla ja kysyin(kesken hänen oman selityksensä ihan muusta aiheesta), että monelta lähdit aamulla. Äiti meni ihan hämmentyneen näköiseksi ja kysyi, että mihin hän lähti. Toistin kysymyksen ja sanoin että mietis nyt. Hän mietti ihan ihmeissään ja sanoi sitten "jaa niin monelta me lähdettiin *Raijan kanssa käymään mummulassa". Sitten kysyin jo, että ei, kun monelta hait *Raijan. Siihen äiti vastasi: "no kahdeksalta tietysti! Sanoinhan mä toissapäivänä sulle, ttä *Raija tulee kasin junalla"
Tämä nyt oli vaan yksi esimerkki. Itseä huolettaa, muita ei. Tai no isää, ehkä vähän.
Sairastan ahdistuneisuushäiriötä ja mietin, että onko tämä minun ylitsevuotava pelkoni nyt vain siitä lähtöisin. Mieheni on jo ihan hermona kun joutuu kuuntelemaan minun "Äiti sanoi näin, onko normaalia"- juttujani monta kertaa viikossa.
Äiti on sairaseläkkeellä nivelvaivojen takia ja ilmeisesti myös vähän masentunut.
Kommentit (54)
Kannattaa nyt keskittyä tuohon sun omaan vointiin ja kriisin selättämiseen. Sun rakkaat ihmiset voi jäädä vaikka putoavan lentokoneen alle vaikka juuri nyt , no pystyt ehkä käsittelemään sen vision että aika epätodennäköistä koska .... Samalla tavalla sun täytyy päästä eroon tuollaisista pakko ajatuksista josta olet jo saanut useamman vastauksen että epätodennäköistä....kukaan ei vahvista sun ajatuksia joten anna niiden mennä.
Terapiassa sinulle on varmasti opetettu menetelmiä kuinka toimia tällaisissa tilanteissa ?
Ap on sssssssssssssss. Aina samantyyliset nickit (pois lukien tietysti se ssssssssss).
Mun mielestä murehdit turhaa. Muistisairaus alkaa yleensä ihan eri tavalla. Jää hellan levy päälle, kysytään saman keskustelun aikana useita kertoja samaa asiaa yms. Kysyit aika sekavasti äidiltäs tossa teidän keskustelussa asiaa ja varmaan itsekin hämmentyisin enkä Heti tajuaisi että mitä tarkoitat.
€ kirjoitti:
Kannattaa nyt keskittyä tuohon sun omaan vointiin ja kriisin selättämiseen. Sun rakkaat ihmiset voi jäädä vaikka putoavan lentokoneen alle vaikka juuri nyt , no pystyt ehkä käsittelemään sen vision että aika epätodennäköistä koska .... Samalla tavalla sun täytyy päästä eroon tuollaisista pakko ajatuksista josta olet jo saanut useamman vastauksen että epätodennäköistä....kukaan ei vahvista sun ajatuksia joten anna niiden mennä.
Terapiassa sinulle on varmasti opetettu menetelmiä kuinka toimia tällaisissa tilanteissa ?
Niinpä. Tiedän miten naurettava olen huolineni ja pilaan vain oman elämäni tällä jatkuvalla märehtimisellä. Eikä läheisilläkään ole kivaa. Onneksi en ole vielä ystäviäni alkanut vaivaamaan tällä aiheella...
Terapiassa opetettiin, että kannattaa asettua ongelmasna ulkopuolelle ja tarkastella sitä sieltä. Toimii aina välillä mutta ei silloin kun "paniikki " iskee. Silloin on vaikea ajatella muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ap on sssssssssssssss. Aina samantyyliset nickit (pois lukien tietysti se ssssssssss).
Jaa että mikä? Se palstan trollinick vai? En mä täällä huvikseni tämmöisiä kysele. Vaikka varmasti siltä tuntuu kun näitä mun ahdistusvuodatuksia on monta...
Jatkan vielä:
Tänää puhuimme koulujen sisäilmaongelmista. sanoin että ystäväni oli saanut ehkä lukiosta X kauheaa ihottumaa silmiin(tästä aikaa 7vuotta). Äiti sanoi, että niin se koulu onkin vanha ja varmaan homeessa ja että "onneksi sinä et käynyt sitä koulua".
Sitten minä sanoin että: "täh?! mietis vähän? Missähän mä sitten sen kävin?!" Johon äiti sanoi: "ainiin kävithän sä siellä kun uusi lukio ei ollut vielä silloin valmis. (uusi lukio valmistui 4-5vuotta sitten enkä ehtinyt siellä koskaan käydä)
Huolestuttaa ihan hirveästi. Sanoin äidille, että minua ahdistaa tämmöinen, ja pyysin, että jos ns. miettii ääneen ja puhuu sen takia mitä sattuu niin miettisi aina mitä puhuu. Äiti vaan totesi: älä ahdistu.
Ap, ei me vanhemmat muisteta niin tarkkaan lastemme kouluja ja muita vuosia sitten tapahtuneita asioita. Etenkin jos on ollut paljon muutoksia jne. Eivät ne tapahtuneet meille itsellemme. Ette tekään muista kaikkia meidän työelämämme tapahtumia ja muita meidän omia juttujamme. Tai ainakaan teidän ei kannattaisi muistaa, eläisitten omaa elämäänne.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei me vanhemmat muisteta niin tarkkaan lastemme kouluja ja muita vuosia sitten tapahtuneita asioita. Etenkin jos on ollut paljon muutoksia jne. Eivät ne tapahtuneet meille itsellemme. Ette tekään muista kaikkia meidän työelämämme tapahtumia ja muita meidän omia juttujamme. Tai ainakaan teidän ei kannattaisi muistaa, eläisitten omaa elämäänne.
Mutta äiti on aikoinaan käynyt saman lukion ja hänelle oli "iso" juttu kun menin sinne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
silläkin uhalla, että äitisi harmistuisi olisi sinun hyvä nostaa asia pöydälle ja tiukasti ohjata hakeutumaan tutkittavaksi.
Minä olen vähän yli 50-vuotias enkä kyllä tykkäisi, että oma lapseni olisi "tiukasti ohjaamassa" minua yhtään mihinkään. Puheeksi voisi tietysti huolensa ottaa, mutta kyllä sitä omat asiansa haluaa viisikymppinenkin hoitaa.
Samoin. Ja olisi vielä vaanimassa kaiken aikaa todisteita muistisairaudesta. Tuo tilanne, jonka AP selosti, oli ihan tavallinen. Kesken toisen aiheen hän päräyttää kysymyksen, että mihin aikaan äitinsä aamulla lähti. Kyllä tervekin ihminen miettisi hetken, kun ajatukset ovat muualla.
... niin no tottahan tuokin. Olen sanonut, että olen huolissani hänen muististaan mutta hän ei ymmärrä huoltani alkuunkaan.
Hemmentti..antakaa meidän elää.
Kyllä tuo on ylireagointia. Jos ap. äiti on eläkkeellä, silloin ei eletä minuutti aikataululla ja miksi ihmeessä pitäisi muistaa minuutin tarkkuudella mitä aamulla on tehnyt, jos asiat ovat olleet merkityksettömiä. Tilanne on toinen, jos tapahtuu jotakin erikoista.
Ap. äidillä on vaihdevuodet ja yöunet jäävät usein lyhyeksi, joka vaikuttaa muistiin, sitten vielä on iäkäs äiti huolettavana ja stressattavana ehkä puolisokin kaipaa huomiota ja kaiken kukkuraksi aikuinen tytär kylää äidin elämää ja kyselee, mitä milloinkin on tehnyt. Kyllä siinä vilinässä menisi nuorempikin sekaisin, kun tivataan mitä ja missä olit klo 10.