Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli alemmuudentunteesta yliopistolla?
05.02.2017 |
Opiskelen alaa, joka on erittäin vahvasti periytyvä ja se näkyy ihan jokapäiväisessä opiskelussa. Oma perhetaustani on hyvin erilainen kuin suurella osalla kanssaopiskelijoita ja tuntuu että tässä tilanteessa siitä ei todellakaan ole hyötyä. Muilla on ihan erilaiset kontaktit ja ovat tottuneet asioihin jo lapsesta asti.
Miten päästä yli tästä huonommuuden tunteesta, en kuitenkaan voi teeskennellä koko opiskeluaikaa olevani muuta kuin mitä olen.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy pitämään rasistista blogia ja kopioimaan islamofobista roskaa internetin vajakkisivustoilta. Opettelet teennäisen narisevan puhetyylin ja siirryt politiikkaan perussuomalaisten riveissä.
Sitten järjestät itkupotkuraivareita valokuvista, joissa poskesi punoittavat liikaa tai joissa käyttämäsi villapaita ei näyttänytkään hyvältä. Sitten vietät vuosia suojatyöpaikassa tekemättä mitään, naureskellen hyväuskoisille hölmöille, jotka maksavat palkkasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^miten tämä ylläoleva liittyy mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
On hyvin työllistävä ala ja tein paljon töitä päästäkseni sitä opiskelemaan. Ehkä ongelma on siis vain omassa päässäni, pitäisi vähemmän vertailla itseään muihin ja yrittää tehdä parhaansa.
ap
Olet asian ytimessä. Ilahduttavaa kuulla, jos vielä on hyvin työllistävä ala, koska aika harva ala on. Riittää vähintäännkin erinomaisesti, että teet parhaasi. Muista myös välillä levätä ja liikkua, ettet aja itseäsi loppuun opiskellessasi ja yrittäessäsi pian liikaa.
Lujasti tsemppiä ja jaksamista toivottaen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota opintolainaa ja asu solussa, niin voit keskittyä lukukausien aikana opintoihin ja käydä töissä vain lomilla.
Niin tämä on kyllä totta siinä mielessä, että itse ainakin väsytin itseni huolella sillä jatkuvalla töissä käynnillä opintojen ohella kun en halunnut sitä lainaa nostaa. Useimmat rikkaasta perheestä olevat opiskelijat eivät tehneet töitä lainkaan lukuvuoden aikana. Menivät kyllä sitten perheyritykseen tai jonkun tutun firmaan kesätöihin, että sai vähän ylimääräistä taskurahaa. Muuten pärjäsivät vanhempien avustuksella ja opintotuella.
Mä en osaa antaa neuvoa. Itse en päässyt siitä irti. Varsinkin kun jo alussa jäi ns. jälkeen opinnoissa sen vuoksi, ettei ollut yhtä hyvää pohjatietoa opintoihin kuin vanhempiensa pohjakouluttamilla opiskelijoilla. Se tietomäärä, millä aloitti opiskelut, oli vain ihan eri tasoa. Itse tiesin vain pääsykoekirjojen matskun. Muut olivat koko pienen ikänsä kuulleet alasta ja keskustelivat säännöllisesti alaan liittyvistä asioista ja työmahdollisuuksista vanhempiensa kanssa. Myös töihin meni tosiaan itsellä hirveästi energiaa ja aloin uupumaan. Se myös ahdisti kun monet saivat tarjottimella alaa vastaavia työpaikkoja kesätöiksi ja itse en saanut oikein mitenkään jalkaa oven väliin.
Mutta tuo lainan nostaminen on hyvä neuvo. Jos se antaa sinulle enemmän vapaa-aikaa opiskeluun, jotta pystyt kirimään sitä tietotaitovajetta, mitä sinulla on muihin opiskelijoihin verrattuna, niin se kannattaa tosiaan tehdä. Toivottavasti saat jalkasi johonkin oven väliin, joka auttaa saamaan alan työkokemusta. Se on todella tärkeää.
Asia on juuri näin vaikka tietty porukka ei sitä halua myöntää. Tämän kirjoittaneen kaltaisten energiat menee siihen selviytymiseen ja perusarkeen kun toinen saa keskittyä itse asiaan ja eteen tulee aivan erilaisia mahdollisuuksia.
Lue kirja "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa" ja huomaa ettet ole ainoa ja tunne ylpeyttä siitä, että olet ponnistanut toisenlaisista lähtökohdista ja kykenet katsomaan tilannetta laajemmalti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota opintolainaa ja asu solussa, niin voit keskittyä lukukausien aikana opintoihin ja käydä töissä vain lomilla.
Niin tämä on kyllä totta siinä mielessä, että itse ainakin väsytin itseni huolella sillä jatkuvalla töissä käynnillä opintojen ohella kun en halunnut sitä lainaa nostaa. Useimmat rikkaasta perheestä olevat opiskelijat eivät tehneet töitä lainkaan lukuvuoden aikana. Menivät kyllä sitten perheyritykseen tai jonkun tutun firmaan kesätöihin, että sai vähän ylimääräistä taskurahaa. Muuten pärjäsivät vanhempien avustuksella ja opintotuella.
Mä en osaa antaa neuvoa. Itse en päässyt siitä irti. Varsinkin kun jo alussa jäi ns. jälkeen opinnoissa sen vuoksi, ettei ollut yhtä hyvää pohjatietoa opintoihin kuin vanhempiensa pohjakouluttamilla opiskelijoilla. Se tietomäärä, millä aloitti opiskelut, oli vain ihan eri tasoa. Itse tiesin vain pääsykoekirjojen matskun. Muut olivat koko pienen ikänsä kuulleet alasta ja keskustelivat säännöllisesti alaan liittyvistä asioista ja työmahdollisuuksista vanhempiensa kanssa. Myös töihin meni tosiaan itsellä hirveästi energiaa ja aloin uupumaan. Se myös ahdisti kun monet saivat tarjottimella alaa vastaavia työpaikkoja kesätöiksi ja itse en saanut oikein mitenkään jalkaa oven väliin.
Mutta tuo lainan nostaminen on hyvä neuvo. Jos se antaa sinulle enemmän vapaa-aikaa opiskeluun, jotta pystyt kirimään sitä tietotaitovajetta, mitä sinulla on muihin opiskelijoihin verrattuna, niin se kannattaa tosiaan tehdä. Toivottavasti saat jalkasi johonkin oven väliin, joka auttaa saamaan alan työkokemusta. Se on todella tärkeää.
Kuulostaa niin tutulta. Valitettavasti huono-osaisuus jatkuu opiskeluiden jälkeen, sillä työmarkkinoilla on ihan eri viivalla kuin nämä kermaperseet. Ei ole verkostoja mihinkään, eikä mitään muutakaan työn saantia helpottavaa. Saa tehdä vain pätkätöiden rippeitä ja työpaikoilla tuntea ulkopuolisuutta kaikessa.
Valoja päälle sen verran nyt, että vaikka näillä "kermaperseillä" on hieman etumatkaa vanhempiensa suhteista, niin myös opiskelu on erinomaista aikaa tutustua uusiin ihmisiin -ja ilmiöihin. Opiskelu aikana siis kannattaa usein tehdä muutakin kuin vain kököttää tenttikirjojen parissa itsekseen. Yliopistolla (Suomessa) kuitenkin liikkuu ja voi edelleen tavata hyvin eritaustoista kotoisin olevia ihmisiä, joiden tulevaisuus on yhtälailla avoinna täynnä erilaisia mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä oikein opiskelet? Itse olen Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä ja siskoni oikiksessa, eikä meillä kotitausta ole koskaan opinnoissa noussut esiin. Suomessa sosiaalinen liikkuvuus on tosi tavallista ja 1-2/5 korkeakoulussa opiskelevista ei ole korkeakoulutettuja vanhempia. Ja vaikka olisikin, niin aika harva on mitenkään rikas tai "kermaperse". Tiedän ja tunnen lääkiksessäkin ihan tavallisia tyyppejä tavallisista lähtökohdista.
Vierailija kirjoitti:
Koeta kääntää voimavaraksi se, että tulet erilaisista lähtökohdista, kuin ne kultalusikka-kermaperseet, jotka ovat saaneet elämässään kaiken eteensä hopealautasella kannettuna. Ei sulla mitään syytä ole tuntea alemmuuden tunnetta, jos pärjäät opinnoissasi. Samalla viivalla siellä on kaikki syntyperää katsomatta.
Aika ristiriitaista tekstiä. Halutaan olla samalla viivalla, mutta haukutaan toiset kultalusikka-kermaperseiksi. Omaa itsetuntoa ei oikeasti voi parantaa itsensä korottamisella toisten yli ja muiden haukkumisella!
Oikeasti suurinta osaa ei erityisemmin kiinnosta toisten lähtökohdat. Ala on minulla varmasti eri, mutta itse koin sopivani hyvin joukkoon yliopistossa, vaikka isäni on myyjä ja äitini keittäjä. Minähän siellä valitsemaani alaa opiskelin, eikä vanhempani. Meitä opiskelijoita oli vuosikurssillani hyvinkin erilaisista lähtökohdista, oli sellaisia joiden vanhemmat oli alalla, mutta myös sellaisia joiden eivät olleet. Suurimmasta osasta opiskelukavereita en edes sen kummemmin tiedä mitä heidän vanhempansa tekevät. Joten neuvoni on, että unohda ap alemmuuden tunteesi äläkä myöskään vastaavasti syyllisty toisten vähättelyyn. Oli lähtökohdat mitkä tahansa, niin ihan itse jokaisen on täytynyt pääsykokeisiin lukea ja paikkansa ansaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy pitämään rasistista blogia ja kopioimaan islamofobista roskaa internetin vajakkisivustoilta. Opettelet teennäisen narisevan puhetyylin ja siirryt politiikkaan perussuomalaisten riveissä.
Persoonaton vastaus. Kuultu miljoona kertaa. Veikkaan että olet yks tietty vahtimestari luuseri.
Itse opiskelen lääkiksessä, ja noin puolella kurssikavereista on toinen tai molemmat vanhemmista lääkäreitä. En koe mitään alemmuutta, mutta joskus tunnen olevani tosi erilainen kuin enemmistö. Monet on jotenkin niin kultalusikka suussa syntyneitä ja itselläni on aika rankka tausta. Onneksi olen kuitenkin löytänyt hyviä ystäviä täältä, ja tällä alalla työllistymisen ei pitäisi olla suhteista kiinni. :) Taustojani en ole ikinä mitenkään piilotellut vaan kertonut niistä avoimesti, vaivaannuttavampaa se tuntuu olevan muille kuin itselleni.
Kuulostaa niin tutulta. Valitettavasti huono-osaisuus jatkuu opiskeluiden jälkeen, sillä työmarkkinoilla on ihan eri viivalla kuin nämä kermaperseet. Ei ole verkostoja mihinkään, eikä mitään muutakaan työn saantia helpottavaa. Saa tehdä vain pätkätöiden rippeitä ja työpaikoilla tuntea ulkopuolisuutta kaikessa.