Miten päästä yli alemmuudentunteesta yliopistolla?

Vetämällä kursseista vitosia

Vitosien saaminen kursseista on haasteellista, sillä töissä on pakko käydä ja mielelläni näkisin välillä kavereitakin. Ihan kaikkeen ei energia ja aika riitä.

Lääkis? Oikis?

Ole ylpeä siitä että pärjäät, vaikka et syntynyt kultalusikka peräsuolessa?

Ota opintolainaa ja asu solussa, niin voit keskittyä lukukausien aikana opintoihin ja käydä töissä vain lomilla.

Lopeta opiskelu. Tai sitten päätät pääsi sisällä ettei menneisyydellä ole mitään merkitystä, olet nyt sitä mitä olet. Jos taustasi edelleen hiertää, erottaudu siitä.

Jos kyseessä on työllistävä ala, niin lopetat vaan ruikuttamisen ja laahustat opinnot läpi. Viiden vuoden päästä et edes muista noita fiiliksiä.

Jos kyseessä on semmoinen ala, mistä et välttämättä työllisty, niin vaihda äkkiä alaa. Periytyvissä ammateissa on se huono puoli, että ne toisenlaiset eivät palkkaa toisesta sosiaaliluokasta tulevia. Eli jos et ole oikeanlainen, niin saat lopulta jäädä työttömäksi opintovelkasi kanssa. 

Sisuunnu ja näytä niille . Läksin taempaa mutta voitat ne silti:)!

Minullakin on vähän sama ja olen kironnut nyt koko päätöksen mennä yliopistoon koska olen vaan niin ulkopuolinen siellä. Vaikka tykkäänkin alasta jota opiskelen tosi paljon niin se ei riitäkään luomaan mitään yhteistä niiden ihmisten kanssa. Lisäksi töitä en tule varmaan saamaan ikinä koska ei ole niitä suhteita ja olen muutenkin ihan vääränlainen. Ammattikorkeassa tai ihan amiksessa olisin varmasti ollut paljon onnellisempi ja olisin vointu silti vapaa-ajalla lukea näitä asioita kiinnostuksen ja jaksamisen mukaan mitä nyt opiskelen ilman mitään paineita olla tietynlainen ja osata puhua ja pukeutua tietyllä tavalla.

Lyöttädy siellä suwakki piireihin. Koette paremmuutta, ylivertaisuutta, laumasieluisuutta ja pääsette haukkumaan näitä lähiöissä asuvia elämäm koululaisia.

Yritä vain pärjätä niissä opinnoissa ja näyttää arvosi lopulta sitä kautta. Yritä selvitä vähemmällä rahalla, jotta voisit tehdä edes vähemmän töitä.

Ryhdy pitämään rasistista blogia ja kopioimaan islamofobista roskaa internetin vajakkisivustoilta. Opettelet teennäisen narisevan puhetyylin ja siirryt politiikkaan perussuomalaisten riveissä.

Liity feministipiireihin niinkuin kaikki muutkin samanlaiset huonolla itsetunnolla varustetut hyväksyntää hakevat.

Alemmuudentuntosi manipuloidaan vihaksi.

Olisi kyllä kiva, että opinahjossa olisi niin hyvä henki, ja asuntolassa myös, että kotitausta ei mihinkään vaikuttaisi.

Voisitko liittyä johonkin ainejärjestöön tai mennä mukaan kansainvälisiin tapahtumiin, tempauksiin ja esim kerhoihin tai kursseille? siellä usein ollaan hyvässä hengessä ja ennakkoluulottomasti, koska asiat ovat ihmisille uusia

Jos lähdet vaikka ensiksi opiskelemaan ulkomaille jonkun kurssin vaikka. Ja ties vaikka pääsisit sitä kautta töihinkin ulkomaille. Kaikki suhteet eivät synny perhepiiristä valmiiksi katettuina. Monet suhteet luodaan kyllä ihan itse oikeassa elämässä.

Hienompaahan se on, että olet itse valinnut alan kuin että perheesi olisi valinnut sen puolestasi ja että et ole syntynyt kultalusikka suussa. Kai tämän itsekin ymmärrät? Ongelmasi on korjattavissa asenteen muutoksella eikä kukaan muu voi tehdä sitä kuin sinä itse.

Ajattele sitäkin, että sinun on vaikeampaa luoda kontakteja, jos piilottelet taustaasi ja pelkäät "kärähtämistä".

Koeta kääntää voimavaraksi se, että tulet erilaisista lähtökohdista, kuin ne kultalusikka-kermaperseet, jotka ovat saaneet elämässään kaiken eteensä hopealautasella kannettuna. Ei sulla mitään syytä ole tuntea alemmuuden tunnetta, jos pärjäät opinnoissasi. Samalla viivalla siellä on kaikki syntyperää katsomatta.

No mieti miten huikee tyyppi olet kun olet ns. ponnistanut sinun perhetaustallasi sinne missä nyt olet. Ja kyllä siellä on pakko olla muitakin kaltaisiasi kun kerran Suomessa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ota opintolainaa ja asu solussa, niin voit keskittyä lukukausien aikana opintoihin ja käydä töissä vain lomilla.

Niin tämä on kyllä totta siinä mielessä, että itse ainakin väsytin itseni huolella sillä jatkuvalla töissä käynnillä opintojen ohella kun en halunnut sitä lainaa nostaa. Useimmat rikkaasta perheestä olevat opiskelijat eivät tehneet töitä lainkaan lukuvuoden aikana. Menivät kyllä sitten perheyritykseen tai jonkun tutun firmaan kesätöihin, että sai vähän ylimääräistä taskurahaa. Muuten pärjäsivät vanhempien avustuksella ja opintotuella.

Mä en osaa antaa neuvoa. Itse en päässyt siitä irti. Varsinkin kun jo alussa jäi ns. jälkeen opinnoissa sen vuoksi, ettei ollut yhtä hyvää pohjatietoa opintoihin kuin vanhempiensa pohjakouluttamilla opiskelijoilla. Se tietomäärä, millä aloitti opiskelut, oli vain ihan eri tasoa. Itse tiesin vain pääsykoekirjojen matskun. Muut olivat koko pienen ikänsä kuulleet alasta ja keskustelivat säännöllisesti alaan liittyvistä asioista ja työmahdollisuuksista vanhempiensa kanssa. Myös töihin meni tosiaan itsellä hirveästi energiaa ja aloin uupumaan. Se myös ahdisti kun monet saivat tarjottimella alaa vastaavia työpaikkoja kesätöiksi ja itse en saanut oikein mitenkään jalkaa oven väliin.

Mutta tuo lainan nostaminen on hyvä neuvo. Jos se antaa sinulle enemmän vapaa-aikaa opiskeluun, jotta pystyt kirimään sitä tietotaitovajetta, mitä sinulla on muihin opiskelijoihin verrattuna, niin se kannattaa tosiaan tehdä. Toivottavasti saat jalkasi johonkin oven väliin, joka auttaa saamaan alan työkokemusta. Se on todella tärkeää.

Itse hoidin homman niin, että opiskelin nopeasti. Sosiaalista elämää minulla oli yliopiston opiskelijapiireissä aika vähän.

Valmistumisestani on nyt jo yli 15 vuotta ja kun työelämän syrjään pääsin kiinni (vähän tuurillakin) vajaa vuosi valmistumisen jälkeen, niin sen jälkeen homma on mennyt omalla painollaan. Työpaikkoja on auennut omilla näytöillä, itsetunto on kasvanut onnistumisten myötä ja nykyään tunnen itseni ihan täysivaltaiseksi ammatinharjoittajaksi. Ja parasta on, että tiedän olevani hyvä ammatissani.

On hyvin työllistävä ala ja tein paljon töitä päästäkseni sitä opiskelemaan. Ehkä ongelma on siis vain omassa päässäni, pitäisi vähemmän vertailla itseään muihin ja yrittää tehdä parhaansa.

ap