"Minulle ura ei ole niin tärkeä etteikö lastenhankinta menisi sen edelle"

Vierailija kirjoitti:

AP,

haluaisitko muuten kertoa mitä hyötyä "eliittilukiosta" oli sinulle? :D Koska suurin osa ehkä tiedostaa sen että aivan helvetin sama mistä lukiosta valmistut :D (Ei, en ole katkera pukki lukiosta jonne pääsee 5 keskiarvolla, olin itse aikanani lukiossa jonne keskiarvo oli 8.7 eli melko hyvä, totesin vain että sillä hienolla lukiolla ei mitään väliä ollut opinnoissa)

Olin 15v jonka vanhemmat oli duunareita. Siis lapsi vailla parempaa tietoa. Eihän sillä tietenkään ole (ollut silloin tai enää) mitään väliä, mutta yritin tehdä parhaani niillä tiedoilla, jotka minulla oli.

Mutta ko. lukiossa oli todella innostava matematiikan opettaja, joka oli iso apu.

Hah hah. Luulet että työ on koko elämä.

Sulle ei jää kuin pelkkä luu käteen, tässä tapauksessa jokin paperi ja me muut olemme iloisia lapsista ja myöhemmin lapsenlapsista.

Kiikut vanhana yksinäisenä keinutuolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP,

haluaisitko muuten kertoa mitä hyötyä "eliittilukiosta" oli sinulle? :D Koska suurin osa ehkä tiedostaa sen että aivan helvetin sama mistä lukiosta valmistut :D (Ei, en ole katkera pukki lukiosta jonne pääsee 5 keskiarvolla, olin itse aikanani lukiossa jonne keskiarvo oli 8.7 eli melko hyvä, totesin vain että sillä hienolla lukiolla ei mitään väliä ollut opinnoissa)

Olin 15v jonka vanhemmat oli duunareita. Siis lapsi vailla parempaa tietoa. Eihän sillä tietenkään ole (ollut silloin tai enää) mitään väliä, mutta yritin tehdä parhaani niillä tiedoilla, jotka minulla oli.

Mutta ko. lukiossa oli todella innostava matematiikan opettaja, joka oli iso apu.

Tarkoitan että vanhempani eivät esim osanneet ohjata minua mitenkään opintojeni suhteen. Itse nyt osaisin, ja hyvä niin koska olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Hah hah. Luulet että työ on koko elämä.

Sulle ei jää kuin pelkkä luu käteen, tässä tapauksessa jokin paperi ja me muut olemme iloisia lapsista ja myöhemmin lapsenlapsista.

Kiikut vanhana yksinäisenä keinutuolissa.

Ne ihmiset, joilla ei ole lapsia omaavat nyky-yhteiskunnassa laajemman sosiaalisen verkoston koska eivät ole saaneet lapsia joita odottavat automaationa seurakseen. Yksinäisimpiä ovat lapselliset, joiden lapset ei välitä. Näitä on paljon. Ollaan luotettu että lapset välittäis, eikä muuta ole.

Vierailija kirjoitti:

Tekstistäsi paistaa omahyväisyys ja itsensä korostaminen. Kun minä olen tehnyt kaikki niin erinomaisesti ja minä olen ollut niiiin lojaali työnantajille etten ole raskautunut.

Totta kai omasta uurastuksesta saa olla ylpeä, mutta teet sen vähättelemättä muita. Esim. lause "No ei varmaan, jos koulua on käyty korkeintaan sinne 18-vuotiaaksi juuri ja juuri rimaa hipoen."

Lisäksi on huolestuttavaa miten jotkut ajattelevat että on työnantajan kusettamista jos pamahtaa paksuksi heti vakipaikan saatuaan. Kun naiset alkavat tuomitsemaan toisia naisia, niin tätä ongelmaa ei saada koskaan kuriin. Ja tarkoitan ongelmalla juuri tätä miten pidetään tuomittavana sitä että tehdään päätös ehkäisyn poisjättämisestä kun on saanut vakituisen työn. Samaan aikaan yleinen ilmapiiri tuomitsee ihmiset jotka kehtaavat hankkia jälkikasvua epävarmaan taloudelliseen tilanteeseen, ja sitten jos joku odottaa elämäntilanteen vakinaistumista ja tekee lapsen vasta sitten, niin sekin on väärin. Kun työnantajalle voi tulla paha mieli.

Tämä oli jälleen hyvä muistutus miksi emme palkkaa nuoria naisia töihin.

Minä tein lapset, tein töitä ja opiskelin töiden ohella. Nyt olen päällikkötason tehtävissä ja palkassa.

Vierailija kirjoitti:

Terve! Mä valmistuin vuosi ennen tavoiteaikaa yliopistosta. Voit ap olettaa, että rehkin paljon ;) mutta arvaappas mitä, tuo asia on mulle toissijainen, koska olen myös äiti. Se on vaan niin, että tässä elämässä voi saada sekä lapsen että käydä koulut ja lisäksi saada töitä ja sen uran, jos vaan haluaa.

Kerropa miten? Uraa haluaisin kovasti mutta eipä sitä näy halusta huolimatta. Koulutus ja lapset on. 

En jaksa lukea kaikkea mutta kommenttina: itsekin uskalsin äidiksi kesken pätkätöiden, nuorena maisterina. Alallani ei juuri ole/ollut vakitöitä, joten päätin etten ala sitä odottaa.

Paras päätös ikinä! Sain lapset, aina väliin tytörupeaman ja nyt olen hieman yli 30 ja vakitöissä.

Haluan sanoa, että lapset eivät estä uraa tapahtumasta. Jos jollekin on näin tapahtunut, on se luultavasti mennyt sitä kautta että lapsi on muuttanut arvoja ja saanut "uran" tuntumaan ei-enää-kiinnostavalta.

Kotiäidiksi ei ole pakko "jäädä", vaan 1,5 - 2 vuotta kotona saa aikaan ihan täyspäisiä muksuja. Se ei pilaa kenenkään uraa. Kysymykseksi tosiaan jää, että vieläkö se ura niin kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei varmaan, jos koulua on käyty korkeintaan sinne 18-vuotiaaksi juuri ja juuri rimaa hipoen. Itse opiskelin itselleni hyvän keskiarvon yläasteella, jotta pystyin hakemaan toisella paikkakunnalla olleeseen "eliittilukioon". Tein illat töitä, että pystyin maksamaan kirjat jne. (vanhemmilla ei ollut rahaa). Taso oli kova, ja tein paljon töitä.

Tämän jälkeen lähdin vuodeksi ulkomaille kielitaitoa kerryttämään ja tekemään hanttihommia. Luin samalla yliopiston pääsykokeisiin. Alalle, jonne on erittäin vaikea päästä. En päässyt ensi yrittämällä, mutta seuraavalla kyllä.

Opiskelin 6 vuotta, yksi vaihto-oppilasvuosi välissä. Olen tehnyt samalla töitä, ja en koe, että minulla olisi ollut mitään varsinaista vapaa-aikaa sitten 20v synttäreiden. Nyt olen "päässyt työelämään", eli kilpailen alipalkatuista ylivaativista pätkätöistä.

Jos ylläoleva tarina saisi jonkun ymmärtämään, miksi monelle se ura on aika tärkeä; sen eteen on pahimmallaan tehty rankasti hommia toista vuosikymmentä. Mielummin jätän lapsen tekemättä, kuin teen sen tilanteessa, joka todennäköisesti heittäisi tähänastisen elämäni rännistä alas. Jos saan vakipaikan, teen vähintään 3 vuotta töitä ennen mitään lapsisuunnitelmia, koska muuten en saa kerrytettyä mitään tietoa työpaikasta, johon pitäisi palata, eikä se ole työnantajallekaan reilua pamahtaa paksuksi heti.

Ja ne, joilla on sama tarina mutta silti pitää uraansa yhdentekevänä niin ihmettelen kyllä että menit ja tuhlasit veronmaksajien rahoja korkeakoulutukseen satoja tuhansia euroja jäädäksesi kotiin. Mikä se koulutus sinulle oikein oli, egotrippi?

No sinulle selvästi tuo tavoittelemasi työ on erittäin tärkeä. Minä en voi kuvitella mitään tavoitetta elämääni jonka takia minulla "ei olisi ollut vapaata 20v-synttäreiden jälkeen". Mikään ei ole minulle noin tärkeää. Minulla on yliopistokoulutus ihan säädylliseen ja puoliarvostettuun ammattiin mutta minun ainoa "uratavoitteeni" on saada koulutustani vastaava työ. En ole valmis myymään sieluani yhteiskunnalle jossa 16-vuotiaana on aloitettava hampaat irvessä kiipeäminen jota ei voi hellittää hetkeksikään ennen kuin eläkkeellä. Jos se on ainoa vaihtoehto, maailmassa on virhe.

No sama tavoite se on minullakin. Itselläni vapaa-ajattomuus liittyi hanttihommien tekoon, kun ei ollut mitään turvaverkkoja tai rahaa vanhemmilta ollut koskaan.

Kai ymmärsit, että minulla ei ole sitä koulutusta vastaavaa työtä? Ja siksi en ole uskaltanut harkita lasta?

Olemme siis suht samassa tilanteessa. Koulutus, ei vakiduunia ja pelko tulevaisuudesta. Ero on se, että minulla on lapsi ja minulla on ollut vapaa-aikaa opiskeluaikana. Elin opintotuella, opintolainalla ja kesätöillä. En ole syntynyt kultalusikka suussa.

Eli tee se muksu jos haluat. Minusta ei kannata laittaa munia täysin yhteen koriin, etenkään kun se ei nykymaailmassa takaa mitään, esim. alan ihanaa vakiduunia.MOT.

Ja ap, jos saat vakiduunin ja uran vaikka viiden vuoden päästä, olet 10 vuoden kuluttua ollut jo pitkään työelämässä.

Onko sinulla muuten puolisoa?

Ehkä kannattaa hoitaa se lapsi alta pois (jos sitä tietää haluavansa) nyt juuri kun työtä ei ole. Tilanne voi muuttua nopeastikin. 10 vuoden kuluttua lapsi olisi jo ihana alakoululainen.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea kaikkea mutta kommenttina: itsekin uskalsin äidiksi kesken pätkätöiden, nuorena maisterina. Alallani ei juuri ole/ollut vakitöitä, joten päätin etten ala sitä odottaa.

Paras päätös ikinä! Sain lapset, aina väliin tytörupeaman ja nyt olen hieman yli 30 ja vakitöissä.

Haluan sanoa, että lapset eivät estä uraa tapahtumasta. Jos jollekin on näin tapahtunut, on se luultavasti mennyt sitä kautta että lapsi on muuttanut arvoja ja saanut "uran" tuntumaan ei-enää-kiinnostavalta.

Kotiäidiksi ei ole pakko "jäädä", vaan 1,5 - 2 vuotta kotona saa aikaan ihan täyspäisiä muksuja. Se ei pilaa kenenkään uraa. Kysymykseksi tosiaan jää, että vieläkö se ura niin kiinnostaa.

Minulle kävi juuri näin. En mikään urakiituri ole koskaan ollut, kouluttauduin että saisin siistin sisätyön itselleni. Pätkien jälkeen sain lapsen, ja nyt kiinnostus "etenemiseen" on pyöreä nolla. Haluan ja menen kyllä töihin, mutta ihan käytännön syistä. En halua elää tuilla kun vaihtoehtoja on, ja haluan kantaa korteni kekoon perheen elättämisessä. Mitään itsensävoittamis/maailmanmuuttamisintressejä minulla ei ole.