en jaksa enää ystävääni

Tee mitä lystäät. En haluaisi olla kyllä kummankaan teidän ystävänne kerran netissä pitää toisen purkautua näin ja muutenkin hakea sääliä ja surkuttelua. Ei ole pakko olla kaveri jos ei halua - et vain taida osaa päästää irti sillä rakastat uhriutua

Sano suoraan ja nätisti, jos olet oikea ystävä. Jos et uskalla, et ole ystävä vaan kiero homppelineiti.

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan ja nätisti, jos olet oikea ystävä. Jos et uskalla, et ole ystävä vaan kiero homppelineiti.

mikä tekee musta kieron? tottakai ystävässäni on myös hyviä puolia, mutta tuo hänen tapansa purkaa kaikki sotkut mulle ahdistaa ja haluaisin, että ystävyys olisi enemmän molemminpuolista tukemista sekä ennen kaikkea hauskaa ja piristävää. tällä hetkellä se ei sitä ole, en kuitenkaan halua sitä hänelle päin naamaa ilmoittaa, koska hän tunnetusti dramatisoi asioita mielessään aivan toisiin sfääreihin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Tee mitä lystäät. En haluaisi olla kyllä kummankaan teidän ystävänne kerran netissä pitää toisen purkautua näin ja muutenkin hakea sääliä ja surkuttelua. Ei ole pakko olla kaveri jos ei halua - et vain taida osaa päästää irti sillä rakastat uhriutua

ongelman ydinhän on se, että ystäväni on uhriutuja ja oman elämänsä saippuaoopperatähti. mä oon taistellut pitkään ja hartaasti itseni sellaiseen pisteeseene elämässäni, että haluan itselleni hyviä asioita ja ystäviä ympärille, jotka ei pelkästään ota, vaan myös antavat mulle jotain. tällä hetkellä tuntuu, että tässä ystävyyssuhteessa mun päälle puretaan kaikki paska. musta se on ihan ok ja normaalia silloin tällöin, mutta pidemmän päälle käy todella raskaaksi, jos kaikki keskustelut pyörivät tämän yhden ihmisen draaman ympärillä. en todellakaan uhriudu, en tiedä miksi sait sen käsityksen.

Ap, ymmärrän sun tuskasi! Mulla on ollut taipumusta vetää puoleeni pariakin vastaavaa ystävää elämäni aikana ja voi helvetti että se on monimutkainen ja raskas kuvio ratkaista. Toisaalta tykkäät aidosti ystävän hyvistä puolista, välittömyydestä ja silloin kun jutut menee yksiin, on niin kivaa!! Mutta sitten tuo ainainen ongelma johon kaikki lopulta kaatuu, on se että ihminen ei kestä minkäänlaista nättiäkään kritiikkiä itsestään. Näinollen hänelle puhuminen ei aiheuta muuta kuin riidan. Mitä siis tehdä jos ei halua ystävää menettää mutta hän ei vain ole valmis käsittelemään omia heikkouksiaan avoimesti...sellainen ystävyys kuolee lopulta kasaan kun alkaa liikaa haitata käsittelemättömät tunteet teidän kahden välillä. Se on vähän kuin parisuhteessakin. Surullista!

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrän sun tuskasi! Mulla on ollut taipumusta vetää puoleeni pariakin vastaavaa ystävää elämäni aikana ja voi helvetti että se on monimutkainen ja raskas kuvio ratkaista. Toisaalta tykkäät aidosti ystävän hyvistä puolista, välittömyydestä ja silloin kun jutut menee yksiin, on niin kivaa!! Mutta sitten tuo ainainen ongelma johon kaikki lopulta kaatuu, on se että ihminen ei kestä minkäänlaista nättiäkään kritiikkiä itsestään. Näinollen hänelle puhuminen ei aiheuta muuta kuin riidan. Mitä siis tehdä jos ei halua ystävää menettää mutta hän ei vain ole valmis käsittelemään omia heikkouksiaan avoimesti...sellainen ystävyys kuolee lopulta kasaan kun alkaa liikaa haitata käsittelemättömät tunteet teidän kahden välillä. Se on vähän kuin parisuhteessakin. Surullista!

kiitos kommentista! :) joo näinhän se on. tietyllä tavalla silloinkin, kun on hauskaa, se tehdään aina hänen ehdoilla ja koen jollain tapaa painetta siitä, että mun pitää hänelle vakuutella, miten mullakin on kivaa ja miten fiilistelen hänen kanssaan samoja asioita, vaikka oikeasti en olis mitenkään super innoissani. tuokin on raskasta. pitäis jaksaa eläytyä hänen jokaiseen tunteeseensa niin hyvässä ja pahassa. jos en eläydy niin saan osakseni ihmettelyä ja tiedän, että hän loukkaantuu siitä henkilökohtaisesti.

ap