Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Täällä halveksitaan "lompakkoloisen" elintapaa, mutta moniko ei oikeasti ottaisi vastaan tuollaista asemaa?
04.02.2017 |
Suomessa on TODELLA vaikea rikastua työtä tekemällä. Hyvän elintason voi oikeasti saavuttaa lähinnä perimällä, hyvällä tuurilla yrityskaupoilla ja menemällä rikkaisiin naimisiin.
Toiset keskittyvät kuppaamaan rahaa ja elintasoa yhteiskunnalta; toiset sitten ymmärtävät järjestää asiansa muuten hyvin. Totuus on kuitenkin, ettei tässä elämässä koskaan saa mitään, jos ei annakaan.
Olen itse keskimääräistä paremmin palkattu. Työelämässä on realisoitunut se fakta, ettei hulppean elintason saavuttaminen ole lainkaan yksinkertaista. Se vaatii vuosikausien tai jopa -kymmenten työntekoa. Siltikin tielle voi tulla hidasteita, jotka pitävät tilanteen ennallaan.
Mielestäni täälläkin halveksutut "lompakkoloiset" ovat järkeviä ihmisiä. Tietävät mitä haluavat ja omaavat keinot/avut tilanteensa parantamiseksi. Tuntuu, että jopa sossuelätin rooliakin pidetään parempana kuin lompakkoloisen, jonka ruokakunta sentään kuuluu todennäköisesti yhteiskunnan nettomaksajiin.
Kommentit (93)
No moni ei ottaisi koska on sitten miehelle alisteisessa asemassa loppuelämänsä. Syvältä tämä aspekti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, täällä on vain muutama katkera mies jankuttamassa aiheesta. Ei naisia kiinnosta niin paljon jos joku toinen nainen elää miehensä lompakosta.
1. Voisitko perustella mielipiteesi?
2. Voisitko kertoa, miksi pitäisi haluta "erittäin rikasta elämää"?
Niin, mutta kas kun joillekin meistä maalliset rikkaudet eivät ole tavoittelemisen arvoisia. Ihan riittää oma palkka.
Vierailija kirjoitti:
1. Voisitko perustella mielipiteesi?
2. Voisitko kertoa, miksi pitäisi haluta "erittäin rikasta elämää"?
Voisitko itse perustella, miksi ei saisi haluta? Eihän se ole keneltäkään pois, vaikka valittajien puheiden perusteella kuulostaa siltä. Esimerkiksi siksi, koska lompakkoloinen ei elätytä itseään yhteiskunnalla vaan toisella ihmisellä. Kyse on win win -tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ainakin hävettää älyttömästi loisia mieheni lompakolla. Olosuhteiden pakosta näin teen, valmistuttuani tulen kuitenkin tienaamaan miestä enemmän. Joskus loisiminen hävettää niin paljon, että itkettää.
En näe lompakkoloisimista niin ongelmallisena kuin täällä keskusteluissa tuntuu olevan. Joten tarttuisin tilaisuuteen kyllä. Ei se olisi keneltäkään muulta pois eikä mitenkään vahingollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useinhan lompakkoloisuuden halveksintaa perustellaan sillä, ettei ihminen elätä itse itseään. Todellisuudessahan vain todella harva suomalainen on nettomaksaja. Tavalliset lapsiperheet, joissa on keskituloiset töissä käyvät vanhemmat ovat käytännössä katsoen miltei aina nettosaajia, joille ohjataan mittava määrä yhteiskunnan tulonsiirtoja ja verovaroin kustannettuja palveluita. Eli käytännössä katsoen "aivan tavallinen työssäkäyvä" ei ole mikään rahakirstu yhteiskunnalle vaan periaatteessa aivan samanlainen lompakkoloinen. Vasta siellä tulodesiilien yläpäässä ihminen muuttuu tuottavaksi yhteiskunnalle ja silloinkin vasta vuosien säännöllisen työuran jälkeen.
Kerron oman tarinani sillä nykyisin olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Korkeakoulututkinto löytyy, koulutusta vastaavaa työtä olen etsinyt vuosikausia. Töitä olen silti tehnyt huonolla palkalla tietysti. Lasten saannin jälkeen pätkätyökierre alkoi ja jouduin työttömäksi. Olen aina pitänyt tukien varassa eläviä heikompana aineksena ja halveksinut heitä. Nyt huomaan että töissä käymällä (koulutusta vastaamattomassa työssä) tienaisin ehkä 300 euroa enemmän kuin kotona olemalla. Arki on rentoa, ehdin ja jaksan puuhastella lasten kanssa. Elämänlaatu on korkea. Ei meillä liikaa ole rahaa mutta eipä työn saaminen joku päivä tule muuttamaan rahallista tilannettamme juuri ollenkaan. Ajallisesti se on tietysti 40 tuntia viikossa pois lapsiltani ja kiireistä arkea aamusta iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on kuitenkin rikkaita tosi vähän, ja kaksi hyvätuloista (100 k€/vuosi molemmilla) ansaitsee yhdessä enemmän ja elää mukavammin kuin yksi hyvätuloinen & tienaamaton. Lisäksi minusta on hienoa maksaa itse omat mielitekonsa. Olen riippumaton.
En näe mitään pahaa lompakkoloisuudessa. On parisuhteen molempien osapuolien valinta hyväksyä tilanne ja kaipa molemmat siitä jotain saavat, oli se sitten taloudellista hyvinvointia tai jotain aivan muuta. Lompakkoloisuuden voisi siis mieltää tietynlaiseksi symbioosiksi elämänkumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa todellinen lompakkoloinen tällä palstalla on se työhaluton mies, joka kuppaa meitä kaikkia ja samalla syyttää naisia lompakkoloisiksi, kun naisia ei kiinnosta mies, joka aikoo jatkossakin elää muiden piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kuitenkin rikkaita tosi vähän, ja kaksi hyvätuloista (100 k€/vuosi molemmilla) ansaitsee yhdessä enemmän ja elää mukavammin kuin yksi hyvätuloinen & tienaamaton. Lisäksi minusta on hienoa maksaa itse omat mielitekonsa. Olen riippumaton.
On pakko tarttua tuohon "olen riippumaton". Suomessa jopa keskituloinen etenkin perheellinen ei kyllä ole mitenkään riippumaton. Joo ostaa ehkä oman leipänsä ja kahvinsa palkallaan. Mutta veronmaksajat on usein tarjonnut kyseiselle (lapselliselle) henkilölle kymmeniä tuhansia maksavan koulutuksen, kymppitonnin maksavan synnytyksen ja neuvolapalvelut ja lapsen kasvaessa lukuisia muita palveluja. Ei voi puhua kovin riippumattomasta henkilöstä. Kuinka monella keskituloisella olisi varaa maksaa nämä kaikki omasta pussistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On helppoa puhua kun parisuhde toimii mutta harva suhde on yhtä auvoa alusta loppuun. Varsinkin jos mies tai vaimo on oikeasti rikas, houkutuksia tulee vastaan joka nurkalla. Siinä sitä sitten olet työttömänä ja cv:ssä valtava aukko jos kaikki meneekin pieleen. Tosin yksiö Kordossa on silti parempi vaihtoehto kuin miehestä riippuvaisena eläminen. Mark my words.
Vierailija kirjoitti:
On helppoa puhua kun parisuhde toimii mutta harva suhde on yhtä auvoa alusta loppuun. Varsinkin jos mies tai vaimo on oikeasti rikas, houkutuksia tulee vastaan joka nurkalla. Siinä sitä sitten olet työttömänä ja cv:ssä valtava aukko jos kaikki meneekin pieleen. Tosin yksiö Kordossa on silti parempi vaihtoehto kuin miehestä riippuvaisena eläminen. Mark my words.
Jatkan vielä että oma tilanteeni on samantapainen ja minulla on elämässäni enää yksi johtotähti, ottaa elämäni takaisin omiin käsiini. Odotan vain että lapset kasvaa täysi-ikäisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kuitenkin rikkaita tosi vähän, ja kaksi hyvätuloista (100 k€/vuosi molemmilla) ansaitsee yhdessä enemmän ja elää mukavammin kuin yksi hyvätuloinen & tienaamaton. Lisäksi minusta on hienoa maksaa itse omat mielitekonsa. Olen riippumaton.
On pakko tarttua tuohon "olen riippumaton". Suomessa jopa keskituloinen etenkin perheellinen ei kyllä ole mitenkään riippumaton. Joo ostaa ehkä oman leipänsä ja kahvinsa palkallaan. Mutta veronmaksajat on usein tarjonnut kyseiselle (lapselliselle) henkilölle kymmeniä tuhansia maksavan koulutuksen, kymppitonnin maksavan synnytyksen ja neuvolapalvelut ja lapsen kasvaessa lukuisia muita palveluja. Ei voi puhua kovin riippumattomasta henkilöstä. Kuinka monella keskituloisella olisi varaa maksaa nämä kaikki omasta pussistaan?
Minä olen riippumaton, sillä olisin pystynyt elättämään kolme lastani ja itseni vaivatta itse ja olen maksanut veroja niin paljon, että sekä omani että lasten koulutukset, synnytykset ja muut olen kattanut muutamaankin kertaan. Keskituloinen, joka on koko ikänsä töissä, kyllä suunnilleen kattaa kulunsakin. Älytöntä on, etteivät esim. vuokralla asujat pysty Suomessa maksaamaan vuokraansa palkallaan, vaan 60 % saa vuokratukea. Mutta silti on parempi, että se pienempituloinenkin on aktiivinen, käy töissä, osallistuu yhteisen kakun kasvattamiseen ja osaltaan pitää yhteiskuntaa aktiivisempana kuin että hän jää loisimaan kotiin, koska "ei kannata".
Ikinä ei kannata luottaa raha-asioissa 100% toiseen ihmiseen vaan täytyy pitää huoli siitä, että pärjää myös itsekseen jos sellainen tilanne syystä tai toisesta tulee eteen
Tänään lähden suhteesta jossa on niinsanotusti "kaikki" materiaalisessa mielessä. On astianpesukone, ilmalämpöpuhallin, lattialämmitys, sauna, asunto kattokerroksessa ja helppo asua.
Vaan kun ei ole turvallisuudentunnetta. Ei ole sitä tunnetta, että toinen tosissaan rakastaisi tai että toinen olisi vastaamatta sanoihin lyönneillä tai että toinen kulkisi ulkona miten ja milloin haluaa,
Tajusin tässä naama veressä, että materiaalilla ei ole mitään arvoa jos minulla ei ole vapautta. Jos silloinkin kun istun naama palasina rapussa ja odotan että poliisit vievät lyönnin tyhjäksi selittelevää sosiopaattia laitokselle toinen selittää kirkkain silmin, että ei ole tehnyt mitään väärää olen tampio jos jään siihen.
Suoraan sanottuna: ennemmin asun koirankopissa kettingin päässä syöden matoista evästä kuin elän tässä tarviketäydessä helvetissä. Emme tule keskenämme toimeen, jonka mies purkaa hakkaamalla naamaani. Vattu kun tästä häivyn katselen toisella silmällä rumia kaupungin luukkuja ja rappukäytäviä. Ennemmin asuisin niissä kuin päivääkään tuon paskakasan kanssa. Suoraan sanottuna, anteeksi kovin kovasti.
Tämä lompakkolois keskustelu on yleensä siitä jännää, että aina annetaan ymmärtää, että se on nainen joka loisii. Kuitenkin maailma on täynnä miehiä, jotka loisii vaimonsa rahoilla. Suomessakin on paljon työttömiä miehiä, tälläkin hetkellä 113 000 (naisia 94 000) ja syrjäytyneitä 70 000 joista suurin osa miehiä, niin kyllä niitä loisivia miehiäkin on.Samoin on paljon opiskelevia miehiä joiden kumppani käy työssä ja elättää perheen. Ja kun nykyään naiset kouluttautuu paremmin ja alkavat päästä paremmin palkattuihin hommiin, yhä useampi mies on se joka tienaa vähemmän. Mutta luulempa silti, että koskaan emme joudu lukemaan keskusteluja siitä, miten miehet elää naisten rahoilla. Miehet eivät koskaan aloittaisi tälläisiä keskusteluja, vaan olisivat ihan tyytyväisiä siihen, että nainen nostaa heidän elintasoaan. Ja totuus kuitenkin on se, että kyllä nainenkin nostaa miehen elintasoa, koska aina kahden palkka on kahden palkka ja miehillä jotka on naimisissa on aina yleensä parempi elintaso kuin yksin asuvilla . Jos se mies nyt tienaa vielä nykyään sen satasen kuussa enemmän, en sanoisi, että se nainen silti on lompakkoloisena suhteessa. Jos taas joku rikas vanha mies saa nuoren kauniin tytön kumppanikseen , niin meille se on kai sama, mihin se vanha ukko rahansa tuhlaa. Kai hän saa rahansa laittaa vaikka siihen naiseen ja molemmat ovat onnellisia. Omat rahansa kun jokainen saa käyttää niin kuin haluaa.
Alue: Aihe vapaa
Sun pointti ei kirkastunut.