Voiko elämä olla arvokas, jos Jumalaa ei ole olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä on todistustaakka joka väittää että jotain on olemassa. En minä voi vaatia ketään todistamaan esim. ettei yksisarvista ole olemassa jos itse uskon yksisarvisiin.

Kyse on siitä uskotko maailman olevan ns kuollutta materiaa vai et. Yksisarvinen on tarkkaan määritelty olento, joten sen olemassaolon todistaminen vaatii todistusaineistoa. Niin kauan kun et määrittele jumalaa tarkasti, ei todistusta tarvita.

Ap

What the fuck :D.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan on vapauttavaa kun on ateisti. Ei tarvitse pelätä helvetin tulessa kärventymistä eikä kertoa päivittäin tarinoita satuolennolle.

On kaikin puolin parempi, kun yksilön on pakko ottaa vastuu elämästä itse, kuin sälyttää vastuu mielikuvitusolennolle.

Sinun omatuntosi ei kuitenkaa ole ateisti. Tietous Jumalasta ei vaan poistu sinun sisältä,koska se on jokaiseen ihmiseen istutettu hänen syntymä hetkellänsä.

Terv:Raamattu

Vierailija kirjoitti:

Terv:Raamattu

Omaan tahtiin omilla aivoilla - saa ajatella.

Kysymys on tyhmä. Joo olisi mun elämä tietysti paljon kivempaa jos uskoisin kaikkeen mahdolliseen lohdulliseen hömpänpömppään mutta kun se ei ole totta niin miksi pettää itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Jumala antaa ihmisille arvon, ihmiselämälle tarkoituksen ja moraalille objektiivisen perustan. Uskossa Jumalaan on hyvä elää.

Noin minäkin asian näen. Ateisti joutuu hyväksymään elämän arvottomuuden. Vaikea tietysti sanoin selittää miksi Jumalan antamat arvot olisivat objektiivisia, mutta ilman Jumalaa siihen ei ole edes mahdollisuutta.

Ap

Et kestä elämääsi ilman satuhahmoa. Siitähän tässä on kyse. Ei ole olemassa objektiivisuutta. Ei ole mitään ylhäältä annettua. Ihminen luo kaiken ja hyvin on luonutkin.

Uskon asioita nuo sinunkin totuutena julistamasi asiat ovat. Sillä ei ole niin väliä mitä minä kestän ja mitä en. Meidän kaikkien maalmankuva muodostuu osittain asioista joita emme kestä. On aika rohkeaa ottaa jyrkästi kantaa näihin kysymyksiin, me emme ymmärrä maailmaa emmekä tiedä miksi olemme olemassa.

Ap

Ei ole mitään syytä olettaa ylimääräistä. Jos haluat, voit toki osoittaa Jumalasi olemassaolon. Todistustaakka on sinulla. Ole hyvä, sana on vapaa.

Ei minulla ole todistustaakkaa, koska en väitä tietäväni mitään. Minulla on vain uskoni, ihan niin kuin sinullakin. Minä uskon korkeampaan voimaan, sinä uskot materialismiin. Jos väität tietäväsi ettei Jumalaa ole, todistustaakka on sinulla. Kummassakaan vaihtoehdossa - materialismi vs idealismi - ei ole mitään ylimääräistä.

Ap

Nämä todistustaakat nyt ovat aivan alkeellisia perusasioita keskustelussa ja uskovaiset jäävät kiinni näistä aina. He eivät välitä sivistää itseään, he eivät ole kiinnostuneet keskustelusta, uskossa vellominen on korvannut kaiken millä on oikeasti merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä on todistustaakka joka väittää että jotain on olemassa. En minä voi vaatia ketään todistamaan esim. ettei yksisarvista ole olemassa jos itse uskon yksisarvisiin.

Kyse on siitä uskotko maailman olevan ns kuollutta materiaa vai et. Yksisarvinen on tarkkaan määritelty olento, joten sen olemassaolon todistaminen vaatii todistusaineistoa. Niin kauan kun et määrittele jumalaa tarkasti, ei todistusta tarvita.

Ap

What the fuck :D.

Vastaukseni meni hieman ohi, tiedän. En jaksanut kirjoittaa sitä itsestäänselvyyttä, että minä en vaadi ateisteja todistamaan mitään. Ateismi on rationaalinen kanta.

Ap

Raamattu on koottu ihmisten kirjoituksista. Ihmisten muistelemat tarinat on koottu yhteen teokseen. Mitä käy muistinvaraisille tarinoille? Ne kasvavat ja elävät ajan myötä, niihin tulee lisäyksiä ja suurenteluja. Ihmiset muistavat mitä haluavat muistaa ja liioittelevat loput. Sitten tähän kirjoitukseen takerrutaan ja siitä ammennetaan uskon voimaa. Käsittämätöntä...

Ei tarvitse mitään jumalaa ollaakseen hyvä ja moraalinen ihminen. Ihminen, joka toivoo muille hyvää ja toivoo sitä myös itselleen. Ihminen, joka ymmärtää oikean ja väärän eron. Jumalan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tarinoihin toki saa uskoa ken haluaa. Sivusta seuranneena uskonto on heikkojen mielten tapa selvitä elämästä.

"Ateisti joutuu hyväksymään elämän arvottomuuden."

Minusta tämä väite on täysin mieletön. Ateistin elämä voi olla aivan yhtä arvokas tai arvokkaampikin kuin ns. uskovaisen elämä.

En minä tarvitse persoonallista jumalaa antamaan elämälle arvoa. Minulle elämä itsessään on se "jumaluus". Näin ollen karkeasti sanottuna kaikki elämää säilyttävä on hyvää, sitä tuhoava pahaa. Esimerkiksi buddhalaisuudessa ei myöskään uskota mihinkään varsinaiseen jumalaan, mutta elämällä on silti arvoa. Minun on vaikea eläytyä aloittajan ajatuksiin. Ihmisen moraali ja etiikka perustuu mielestäni moniin muihinkin asioihin kuin uskontoon, vaikka sitä usein sen kautta hahmotetaankin.