Mikä on tyhmin/ajattelemattomin/törkein johtopäätös, jonka lääkäri tai muu hoitohenkilökunnan jäsen on sinusta tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli joskus papa-kokeessa se luokka 2 eli jtn solumuutosta, mutta ei tulehdusta. Gyne totesi, että ei huolia tässä vaiheessa ja 6kk kuluttua kontrolliin. Kontrollissa oli palautunut normaaliksi omia aikojaan.

Jonkin ajan kuluttua tulin myöhemmin raskaaksi ja ekalla nlakäynnillä tämä papa-asia tuli esille. Terkka veti hirveän kohtauksen siitä, että ei ole hoidettu antibiootilla tätä mun SUKUPUOLITAUTIA. Vitun kiva siinä miehen kuunnellessa inttää terkan kanssa siitä, onko mulla ollut kondylooma (?) vai ei :D Ei ollut. Se papa otettiin, kun minua tutkittiin sukusoluluovuttajaksi ryhtymisen yhteydessä ja siinä samalla ne yleisimmät sp-tauditkin testattiin... Plus, jännästi tämä sp-tauti vain katosi ilman lääkitystä :D

Öö ei kondyloomaa hoideta millään antibiootilla ja se nimenomaan voi "hävitä" ilman lääkitystä. Kaikilla ei edes aktivoidu ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Että on ylipainoa niin on automaattisesti diabetes.

Mulle on lääkäri suorastaan suuttunut, ja labratulokset luettuaan loppukäynti oli pelkkää tiuskimista lääkäriltä, kun kaikki labra-arvoni olivat hyviä ja mm. kolesteroliarvoni olivat suorastaan loistavalla tolalla. Lääkärin mielestä kun mulla piti olla diabetes ja korkea kolesteroli, vähintään. Lisäksi verenpaineeni olisi pitänyt olla taivaissa; hän jopa järjesti mulle viikon verenpaineen seurannan kun "ei se sun kokoisella voi olla näin alhainen". Alhainen tarkoitti tuossa tapauksessa ihan normaaleja arvoja ikäiselleni naiselle.

Kaaduin pyörällä ja lääkäri alkoi vihjailemaan siihen suuntaan,että ilmeisesti luuli minun tulleen pahoinpidellyksi. Moneen kertaan toisti, että "jospa kertoisit mitä OIKEASTI tapahtui, jospa kertoisit vielä kerran.." ja "ei tälläisiä vammoja yleensä pyörällä kaatumisesta tule.." Voi jestas. Vieläkin ärsyttää, kun ajattelen tuota.

Tatuointi teki minusta piikittävän narkkarin lääkärin silmissä. Tarkasti eka käsivarret ja halusi nähdä lopulta varpaan välit, koska johonkin mun täytyy itseäni piikittää. Lähinnä huvittava tilanne. En ole ikinä käyttänyt mitään huumeita. Olen akateemisesti koulutettu, minulla on perhe ja omistan velattoman omakotitalon. Ei ehkä ihan tyypillinen narkkaritausta.

Luulin jo, ettei minulla ole tähän kirjoitettavaa mutta sitten muistin teini-iässä pitkällisen jankkauksen terveydenhoitajan kanssa siitä, että minulla on hiiva ja tarvitsen lääkkeet. Oli ollut aiemminkin ja tunnistin oireet, eikä silloin niitä saanut ilman reseptiä apteekista. Tädin mielestä minun olisi pitänyt ottaa sukupuolitautitestit. Vakuuttelin, että ei tarvitse. Täti ei millään meinannut uskoa.

Minä oikeassa, täti väärässä. Sp-tauteja ei ole koskaan ollut mutta kaipa minä sitten näytin railakasta elämää viettävältä nuorelta naikkoselta.

Kesäkandi päätti, että minulla on klamydia eikä virtsatietulehdus. Ei riittänyt edes tieto siitä, että olin pitkäaikaisessa vakavassa parisuhteessa, en ollut pettänyt ja oli myös 100% varma ettei mieheni ollut pettänyt (niin kuin ei ollutkaan). Tulehdus ehti levitä munuaisaltaisiin ennen kuin kandi soitto nolona että se olikin vti bakteeriviljelmän mukaan, ja määräsi antibiootit.

Vierailija kirjoitti:

Olin valvonut neljä vuorokautta putkeen erittäin stressaavan ja ahdistavan elämäntilanteen vuoksi. Reagoin kovaan stressiin tyypillisesti unettomuudella. En siis oikeasti ollut nukkunut silmäystäkään, kun en huoleltani pystynyt. Tapahtumat elämässäni olivat sen verran raskaita, että siihen oli normaalia reagoida näin voimakkaasti. Tapahtumaluokkana yllättävä kuolema/raaka väkivalta lähipiirissä/vakava sairaus, en nyt tarkemmin avaa mistä juuri silloin oli kysymys.

Kaikki unettomuudesta joskus kärsineet tietävät sen sietämättömän olotilan, kun uni ei tule vaikka tuntuu kuin kuolisi väsymyksestä. Sydän hakkaa, oksettaa, tuntuu puutuneelta ja puuroiselta, silmät kuivuu päähän jne. Kun ihminen on tarpeeksi valvonut, on ihan tieteellinen fakta että se voi psyykkisesti terveillä ihmisillä aiheuttaa aistiharhoja, esim. näyttää siltä kuin jokin pinta aaltoilisi tai jokin esine silmäkulmassa liikahtaisi, ruoka saattaa maistua oudolta jne. Tämä on _normaalia_, kun on valvonut tarpeeksi pitkään, eikä merkki esim. psykoosista. Ainakin silloin, jos unettomuudelle on selvä syy, yhtäkkisesti alkanut unettomuus ilman syytä ja aistiharhat voivat toki olla oire vakavammasta. Aivot eivät toimi normaalisti, jos ne eivät saa lepoa ja kaikenlaisia neurologisia oireita voi syntyä. Vakavimmillaan ihminen voi saada esim. epileptisen kohtauksen unettomuudesta, vaikka ei muuten sairastaisi epilepsiaa.

Menin lääkäriin ja ajattelin jos saisin jonkun lääkkeen, joka katkaisisi unettomuuden kierteen. Lääkäri oli hyvin leipääntynyt ja kyllästynyt, ei ottanut kuuleviin korviinsa raskasta elämäntilannettani ja lopulta tarttui noihin minimaalisiin aistiharhoihin ja jankkaamalla jankkasi, että olen psyykkisesti sairas ja minut pitää lähettää psykiatrian poliklinikalle. En suostunut, koska tiesin olevani järjissäni. No jäin sitten lopulta ilman mitään apua. Viidennen vuorokauden kohdalla oksensin pari kertaa väsymyksestäni ja sitten nukahdin noin 14 tunniksi, jonka jälkeen harha-aistimukset poistuivat täysin. Että joo, mielisairashan minä.

Kertokaa omia kokemuksianne!

Olikohan kenties työterveyslääkäri?

samalla lailla minulle tehtiin, valitin kipua ja aistiharhoja päässä niin soittivat miehet viemään ambulanssilla psykiatriselle.

Heti kun tulee sana harha niin se on lääkärien opeissa mars psykiatriaan.

Kannattaa siis miettiä mitä sanoo.

Kävin työterveyslääkärillä pitkittyneen yskän vuoksi. Ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja otin loppuajasta puheeksi e-pillereiden syönnin. Tämä oli aikaa kun mediassa uutisoitiin jatkuvasti pillereiden ja veritulppien yhteydestä. Itselläni ei varsinaisesti ollut mitään oireita, mutta asia huoletti minua jonkun verran, koska olin syönyt pillereitä jo vuosia.

Aloitin asiani näin "En tiedä kuvittelenko vain.." Tässä vaiheessa lääkäri alkoi kirjoittaa paperille muistiinpanoja "LUULOSAIRAS". Mulla meni pasmat ihan sekaisin kun näin tuon analyysin ja sopersin jotain jatkoa 😂 Toivottavasti ei kirjoittanut sitä virallisiin papereihin.

Vierailija kirjoitti:

Keuhkoputkentulehdus useita kertoja talven aikana. Jokainen lääkäri totesi, että minun pitää lopettaa tupakointi. En ole koskaan polttanut.

Syöpähoitona suuri määrä kortisonia, joten olin maaninen. Tapasin sairaalan psykiatrin, joka kirjoitti minulle psyykelääkkeitä, jotten joudu seuraavaksi mielisairaalaan. Kiitin tiedosta ja poistuin lääkkeittä. En seonnut tai joutunut mielisairaalaan.

Voiko kortisoni aiheuttaa maanis-depressiivisiä oireita?

Tein kyypakkaustestin ihan pienellä määrällä hydrokortisonia, oisko ollut jotain max 10 mg. Tuntu, että nyt ei ole oikein mieliala kohdallaan. En uskaltanut koskaan enää ottaa kortisonia.