Mikä on tyhmin/ajattelemattomin/törkein johtopäätös, jonka lääkäri tai muu hoitohenkilökunnan jäsen on sinusta tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli hirvittäviä vatsakipuja jo pari kymppisenä. Kerrankin tuli sitten verikokeet ja lääkäri alkoi puhua vain minun alkoholin käytöstä, koska maksa-arvot pielessä. Olin jopa puoli vuotta juomatta vaikka vähäistä se alkon käyttö oli, kun oli silloin pieniä lapsia. Arvot olivat sitten vielä enemmän pielessä, mutta omalääkäri ei osannut muuta kuin puhua alkoholista.

Meni vielä vuosi kun olimme vanhempieni luona ja söimme sellaista uunilohta ja smetanaa.

Illalla tuli niin kovat kivut että piti mennä sairaalaan päivystykseen. Siellä nuorikandi vähän kyseli ja teki heti diagnoosin ja pisti minuun Litalginia kipu lähti heti. Sappikivet minulla oli mutta olin muka liian nuori ja hoikka, joten sain kärsiä vuosia ja juopoksikin leimattiin.

Siellähän ne juoppojutut aiheutti mielenkiintoisia sattumuksia myöhemmin en päässyt nopeasti leikkaukseen isälläni havaittiin sama vaiva minun jälkeen ja hänet leikattiin paljon ennen minua.

Söin liikaa niitä litalgineja ja piti niiden syöminen lopettaa. Onneksi pääsin jollekin peruutus paikalle muutamassa kuukaudessa leikkaukseen. Yli kymmenen vuotta kärsin vaivasta, joka on melkoisen kivulias.

Mutta edelleenkään en ole koskaan maksa-arvojen suhteen ollut ikinä normaali.

Kaverille kävi noin, lopulta ei saanut edes kaurapuuroa alas ilman että oli kaksikerroin tuskasta. Lääkäri jakoi alkoholivalistusta. Sitten valitti tutulle lääkärille, joka diagnosoi kolmesatanen maksasairauden ja passitti suoraan maksansiirtolistalle, sattumalta osui sopiva siirre kohdalle ja kaveri on nyt terve kuin pukki.

Ainakin Kirralle osataan ottaa sellaiset kokeet joista näkyy onko juotu vai onko maksa muuten sökönä.

Työteveyslääkärille Suomessa valitin oireita, väsymystä, palelua, kuivaa ihoa, hiustenlähtöä ja n. 10 kg:n painonnousua.

Lääkäri laittoi labraan rutiininomaisesti. Vastaukset sain viikon päästä, lääkärin mukaan kaikki kunnossa. Kun paperilla näin, että yksi tulos poikkesi kuitenkin viitearvoista selvästi, kävi ilmi, että tässä mitattiin kilpirauhasarvoja. Kuulemma ei kannata huolestua, koska poikkeama on todennäköisesti vain "laboratoriovirhe". Lääkäri ohjeisti vielä lopuksi, että nyt kun asut siellä Keski-Euroopassa (asuin silloin Saksassa) niin onkos tullut juotua paljon olutta ja syötyä makkaraa. Että näitä kannattaa välttää, niin painokin pysyy paremmin kurissa.

Siihen mennessä en ollut syönyt yhtään makkaraa, enkä myöskään juo koskaan olutta. Vähän myöhemmin sain saksalaislääkäriltä lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan!

Olin äitiyspolilla odottamassa jotain ultraa, olin jo 7 kk raskaana ja aikamoisen iso. Mutta ulkonäköni perusteella minua luultiin mieheksi, ja hoitaja käveli ohitseni huudellen nimeäni vaikka istuin hänen ovensa vieressä.

Vierailija kirjoitti:

En viitsi, koska palstalla päivystää hoitoalan henkilöstöä -> mieletön paskamyrsky, haukkuminen ja ketjun poisto tiedossa. Ap odottele vaan ensimmäisiä alapeukkuja, kohta niitä on satoja ;)

Olen huomannut saman asian. Potilaita solvataan tunnistettavasti, hyvä ettei hetua kerrota.

Vierailija kirjoitti:

Työteveyslääkärille Suomessa valitin oireita, väsymystä, palelua, kuivaa ihoa, hiustenlähtöä ja n. 10 kg:n painonnousua.

Lääkäri laittoi labraan rutiininomaisesti. Vastaukset sain viikon päästä, lääkärin mukaan kaikki kunnossa. Kun paperilla näin, että yksi tulos poikkesi kuitenkin viitearvoista selvästi, kävi ilmi, että tässä mitattiin kilpirauhasarvoja. Kuulemma ei kannata huolestua, koska poikkeama on todennäköisesti vain "laboratoriovirhe". Lääkäri ohjeisti vielä lopuksi, että nyt kun asut siellä Keski-Euroopassa (asuin silloin Saksassa) niin onkos tullut juotua paljon olutta ja syötyä makkaraa. Että näitä kannattaa välttää, niin painokin pysyy paremmin kurissa.

Siihen mennessä en ollut syönyt yhtään makkaraa, enkä myöskään juo koskaan olutta. Vähän myöhemmin sain saksalaislääkäriltä lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan!

Voi että miten suututtaa puolestasi. Minulla on sattumoisin myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja samanlainen kokemus hoidon saamisesta, vaikka arvot oli ihan pielessä. Ap

Olin teininä osastolla nielurisaleikkauksen jälkeen (sitä ennen oli puhkottu parikin kurkkupaisetta). Oli todella heikko, kipeä ja sumuinen olo, kun ovesta paukahti vanha kääkkä (hoitaja) huudon kera: "Nyt pesulle siitä, että saadaan lakanat vaihdettua.  Ei täällä mitään kuolevaa joutsenta esitetä!". Tottelevaisena ja kilttinä lähdin sitten vessaa kohden, jossa oli suihku ja lattia keikkui epämiellyttävästi jo sinne mennessä. Pyörryin ennen kuin kerkesin suihkuun asti. Paljastui, että kuumetta oli noin 40 astetta ja tulehdusarvot pilvissä. Jouduin uudestaan tippaan ja osastoaika piteni. Eipä tullut hoitsulle mieleen, että olisi mitannut kuumeen tai ylipäänsä kysynyt vointia. Ei se sairaala ole todellakaan niin mukava paikka, että siellä haluaisi olla yhtään pidempään kuin on pakko ja huvikseen esittää kipeää.

Minulla oli vatsakipuja ja oksentelua pitkin koko lapsuuden, usein luulin sitä vain jännitykseksi esim. koulusta. 10-vuotiaana olin taas oksennellut paljon ja vietiin lääkäriin. Näytin ikäistäni vanhemmalle koska olin kehittynyt varhaisessa vaiheessa mutta minulla ei ollut vielä esim. kuukautiset alkaneet.

Nuori lääkäri katseli minua hetken ja paineli vatsaa, jonka jälkeen hän totesi että raskaana sitä varmaankin ollaan ja otettava raskaustestit. Pienoinen järkytys itselle ja mukana oleville huoltajille, varsinkin kun tuolloin leikin vielä barbeilla ja pojat eivät kiinnostaneet yhtään.

Ei meinattu uskoa vaikka kuinka väitin vastaan itku kurkussa.

Vuoden päästä umpisuoli poksahti ja leikattiin, loppui siihen vuosien vatsakivut ja oksentelut.

Ap:lle sen verran, että nyo nukkumisongelmat ja niiden lääkitykset kuuluvat kyllä ihan psykiatreille.

Mulle tykätään vihjailla hypokondriasta ja huomionhausta kun käyn lääkärillä, koska on teininä tehty masennusmerkintä. Sopis lääkäreiden kattoo, kuin tiheesti käyn lääkärin juttusilla, nytkin on viime käynnistä yli 2 vuotta. Ei oikein sovi kummankaan ongelman piirteisin lääkärin välttely viimeiseen asti... :D

Minulla taas tympääntynyt gyne väitti gynekologista kipua suolistoperäiseksi ja arvioi ilmeisesti kollegan aikaisemmin havaitseman ja hoitaman kohtutulehduksen olemattomaksi. Myöhemmin sain avun keltarauhashormoniehkäisimestä, jolla kuukautiset saatiin niukoiksi, se siitä suolistoperäisyydestä. Toisen kerran toinen tympääntynyt lääkäri väitti hengenahdistuksen olevan korvien välissä. Vielä samana vuonna sain astmalääkkeet, joten enää ei tarvite kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle sen verran, että nyo nukkumisongelmat ja niiden lääkitykset kuuluvat kyllä ihan psykiatreille.

Mulle tykätään vihjailla hypokondriasta ja huomionhausta kun käyn lääkärillä, koska on teininä tehty masennusmerkintä. Sopis lääkäreiden kattoo, kuin tiheesti käyn lääkärin juttusilla, nytkin on viime käynnistä yli 2 vuotta. Ei oikein sovi kummankaan ongelman piirteisin lääkärin välttely viimeiseen asti... :D

Kyllä, mutta tässä lääkärin mielestä oli kyse psykoottisista oireista tai alkavasta skitsofreniasta. Ei kuunnellut ollenkaan kuinka kauan putkeen olin valvonut. Ap

Sain sydämen rytmihäiriöitä ja niistä huolestuneena hakeuduin yksityiselle kardiologille. Koska sairastan myös kakkostyypin diabetesta, lääkäriä ei vastaanotolle tuloni syy juurikaan kiinnostanut, vaan hän esitti, että diabeteksen vuoksi kolestoroliarvoni ovat varmasti koholla (labrakokeita ei ollut otettu!), ja määräsi statiineja. Myöhemmin kävin omatoimisesti laboratoriokokeissa (Cityterveydessä), joissa todettiin kolestoroliarvoni olevan hyvät! 

Syön vatsakipuihin säännöllisesti lääkettä, joka sisältää pienen määrän rauhoittavaa. Lääkäri päätti mielessään, että syön niitä viihteen vuoksi ja koko vastaanoton ajan vihjaili tuosta hienovaraisesti, ilmeisesti olettean etten ymmärrä mistä on kyse. Kun kävin katsomassa potilastietojani, lääkäri oli vääristellyt kaiken sanomiseni ja liioitellut päivittäistä annostani kolminkertaisesti saadakseni minut nöytämään muidenkin lääkärien silmissä narkomaanilta ja hullulta. Olin "hieman" tuohtunut luettuani ne valheet siellä tiedoissani.

Up

Teinipoikani yritti itsemurhaa. Järkytyin aivan suunnattomasti. Acutassa (jossa poikaani hoidettiin) pyysin lääkäriltä pientä sairauslomaa. Keski-ikäinen naislääkäri tivasi moneen kertaan, miksi en voi mennä töihin. Ei tuntunut käsittävän millään ja lopulta sain yhden päivän. Kadun edelleen etten tehnyt valitusta.

Olin nuorena tosi herkkä ja ujo ja kävin ekaa kertaa elämässäni gynekologilla, kai valkovuodosta tai jostain aika tavallisesta. Tyyppi oli ulospäinkin tylyn ja vähän limaisen näköinen. Mulkoili minua kuin jotain katuhuoraa ja kysäisi "no, onkos ollut mieskavereita?" Eli että naiskelenko ympäriinsä.. Äitini oli kuollut yllättäen pari kk aiemmin ja elin vielä syvää surua ja koetin pitää meidän taloutta ja olla läsnä teiniveljelleni.

Lääkäri sanoi minulle, että syön liikaa, vaikka totuus oli, etten tuohon aikaan syönyt mitään. Syytti kertyvistä kiloista syömistäni ja sanoi, ettei laboratoriokokeissa ole kilpirauhasen vajaatoimintaa. Piti yksityiseltä hakea thyroxinit. Kilot jäivät, mutta väsymys poissa.

Olen saanut aina hyvää hoitoa ja oikeat diagnoosit lääkäriltä.. ainoa ärsyttävä oli hoitaja, jonka kanssa kävin juttelemassa vaikeassa elämäntilanteessa, syyllisti niin paljon etten saanut mitään apua. Maksoin sitten itse psykoterapian että sain itseni kuntoon ja tämän tädin aiheuttamat vahingot korjattua.. oikeasti ei kannata leikkiä terapeuttia jos ei siihen ole ammattitaitoa..

Itsekin hoitaja...

Mulla oli joskus papa-kokeessa se luokka 2 eli jtn solumuutosta, mutta ei tulehdusta. Gyne totesi, että ei huolia tässä vaiheessa ja 6kk kuluttua kontrolliin. Kontrollissa oli palautunut normaaliksi omia aikojaan.

Jonkin ajan kuluttua tulin myöhemmin raskaaksi ja ekalla nlakäynnillä tämä papa-asia tuli esille. Terkka veti hirveän kohtauksen siitä, että ei ole hoidettu antibiootilla tätä mun SUKUPUOLITAUTIA. Vitun kiva siinä miehen kuunnellessa inttää terkan kanssa siitä, onko mulla ollut kondylooma (?) vai ei :D Ei ollut. Se papa otettiin, kun minua tutkittiin sukusoluluovuttajaksi ryhtymisen yhteydessä ja siinä samalla ne yleisimmät sp-tauditkin testattiin... Plus, jännästi tämä sp-tauti vain katosi ilman lääkitystä :D

Masennusdiagnoosi ilman kilpirauhasarvojen tsekkausta. No, mulla oli vajaatoiminta, mutta masennusdiagnoosi kummittelee tiedoissani edelleen. Henkivakuutusta ei myönnetty, koska "masennuksen sairastaneena" olen riskiryhmää.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri sanoi minulle, että syön liikaa, vaikka totuus oli, etten tuohon aikaan syönyt mitään. Syytti kertyvistä kiloista syömistäni ja sanoi, ettei laboratoriokokeissa ole kilpirauhasen vajaatoimintaa. Piti yksityiseltä hakea thyroxinit. Kilot jäivät, mutta väsymys poissa.

Et syönyt mitään mutta silti lihoit? Niin. Olihan keskitysleireilläkin niitä lihavia.