Lue keskustelun säännöt.
Mikä on tyhmin/ajattelemattomin/törkein johtopäätös, jonka lääkäri tai muu hoitohenkilökunnan jäsen on sinusta tehnyt?
03.02.2017 |
Olin valvonut neljä vuorokautta putkeen erittäin stressaavan ja ahdistavan elämäntilanteen vuoksi. Reagoin kovaan stressiin tyypillisesti unettomuudella. En siis oikeasti ollut nukkunut silmäystäkään, kun en huoleltani pystynyt. Tapahtumat elämässäni olivat sen verran raskaita, että siihen oli normaalia reagoida näin voimakkaasti. Tapahtumaluokkana yllättävä kuolema/raaka väkivalta lähipiirissä/vakava sairaus, en nyt tarkemmin avaa mistä juuri silloin oli kysymys.
Kaikki unettomuudesta joskus kärsineet tietävät sen sietämättömän olotilan, kun uni ei tule vaikka tuntuu kuin kuolisi väsymyksestä. Sydän hakkaa, oksettaa, tuntuu puutuneelta ja puuroiselta, silmät kuivuu päähän jne. Kun ihminen on tarpeeksi valvonut, on ihan tieteellinen fakta että se voi psyykkisesti terveillä ihmisillä aiheuttaa aistiharhoja, esim. näyttää siltä kuin jokin pinta aaltoilisi tai jokin esine silmäkulmassa liikahtaisi, ruoka saattaa maistua oudolta jne. Tämä on _normaalia_, kun on valvonut tarpeeksi pitkään, eikä merkki esim. psykoosista. Ainakin silloin, jos unettomuudelle on selvä syy, yhtäkkisesti alkanut unettomuus ilman syytä ja aistiharhat voivat toki olla oire vakavammasta. Aivot eivät toimi normaalisti, jos ne eivät saa lepoa ja kaikenlaisia neurologisia oireita voi syntyä. Vakavimmillaan ihminen voi saada esim. epileptisen kohtauksen unettomuudesta, vaikka ei muuten sairastaisi epilepsiaa.
Menin lääkäriin ja ajattelin jos saisin jonkun lääkkeen, joka katkaisisi unettomuuden kierteen. Lääkäri oli hyvin leipääntynyt ja kyllästynyt, ei ottanut kuuleviin korviinsa raskasta elämäntilannettani ja lopulta tarttui noihin minimaalisiin aistiharhoihin ja jankkaamalla jankkasi, että olen psyykkisesti sairas ja minut pitää lähettää psykiatrian poliklinikalle. En suostunut, koska tiesin olevani järjissäni. No jäin sitten lopulta ilman mitään apua. Viidennen vuorokauden kohdalla oksensin pari kertaa väsymyksestäni ja sitten nukahdin noin 14 tunniksi, jonka jälkeen harha-aistimukset poistuivat täysin. Että joo, mielisairashan minä.
Kertokaa omia kokemuksianne!
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli hirvittäviä vatsakipuja jo pari kymppisenä. Kerrankin tuli sitten verikokeet ja lääkäri alkoi puhua vain minun alkoholin käytöstä, koska maksa-arvot pielessä. Olin jopa puoli vuotta juomatta vaikka vähäistä se alkon käyttö oli, kun oli silloin pieniä lapsia. Arvot olivat sitten vielä enemmän pielessä, mutta omalääkäri ei osannut muuta kuin puhua alkoholista.
Meni vielä vuosi kun olimme vanhempieni luona ja söimme sellaista uunilohta ja smetanaa.
Illalla tuli niin kovat kivut että piti mennä sairaalaan päivystykseen. Siellä nuorikandi vähän kyseli ja teki heti diagnoosin ja pisti minuun Litalginia kipu lähti heti. Sappikivet minulla oli mutta olin muka liian nuori ja hoikka, joten sain kärsiä vuosia ja juopoksikin leimattiin.
Siellähän ne juoppojutut aiheutti mielenkiintoisia sattumuksia myöhemmin en päässyt nopeasti leikkaukseen isälläni havaittiin sama vaiva minun jälkeen ja hänet leikattiin paljon ennen minua.
Söin liikaa niitä litalgineja ja piti niiden syöminen lopettaa. Onneksi pääsin jollekin peruutus paikalle muutamassa kuukaudessa leikkaukseen. Yli kymmenen vuotta kärsin vaivasta, joka on melkoisen kivulias.
Mutta edelleenkään en ole koskaan maksa-arvojen suhteen ollut ikinä normaali.
Että on ylipainoa niin on automaattisesti diabetes.
Omalääkärini luuli raskauden olleen vahinko, koska ei asuttu miehen kanssa vielä yhdessä. Ei nyt suoraan pahoitellut, mutta vihjasi ehkäisyn pettämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle sanottiin suoraan, että haen vain huomiota lapsen sairastelulla.
Sitten viimein tutkittiin oikeasti se lapsi ja diagnoosiksi tuli epilepsia ja vatsansulkijalihaksen löysyydestä johtuva oksentaminen..ja minähän se vain hain sitä huomiota.
Myöhemmin minua on luultu lääkkeitten väärinkäyttäjäksi, mutta sekin osottautui lääkäreitten tyhmyydeksi, kun ex-mieheni puhui minun särkylääkkeet, opioideja, uusintaan kerta toisensa jälkeen, vaikka olin jo ilmoittanut, etten tarvitse niitä enää. Lopulta meni perille, kun apteekki puuttui asiaan.
Olin tutkimuksessa jossa tarvittiin paino viitearvoon. Oli tammikuun alku ja olin herkutellut useamman viikon, joten ilmoitin etten halua puntarille, ja annoin joulua edeltäneen painon, joka oli 80kg (juu, olin silloin ylipainoinen). Labrahoitaja naputteli jotain koneelleen ja sitten hoidettiin tutkimus.
Lääkäri sitten vastaanotolla (viikko tutkimuksesta) katseli tutkimuksen tuloksia ja sitten minua, ja lopulta komensi vaa'alle. Vähän ihmettelin syytä ja lääkäri kommentoi että täällä on paino merkittynä ilmeisen yläkanttiin, että haluaa varmistaa. Menin puntarille ja paino oli samaa luokkaa kuin ennen joulua. Paperissa jossa tutkimustulos (spirometria tai bronkometria, en muista kumpi) oli, oli kirjoitettu painoni kohdalle hoitajan lievemmin sanoen pieleen mennyt arvio, yli 100kg. Sama hoitaja oli kuulemma arvioinut painoja pieleen aikaisemminkin. En tiedä Sauli potkut vai mitä, mutta ei ole minulta enää noita ottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen törmännyt vain yhteen epämukavaan henkilöön terveysalalla. Hän oli psyk.sairaanhoitaja, jonka luona kävin raskaassa elämäntilanteessa. Apu ja kommentit oli todella outoa. Tämä hoitaja syytti ja syyllisti minua, ja ei tuntunut ymmärtävän ollenkaan. Lyhyen tapaamisen aikana hän myös ehti hetkessä analysoida minua kaikilla mahdollisilla negatiivisilla adjektiiveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että poltan kuin korsteeni, koska vauva oli viikkojen nähden liian pieni :) ja tätä jankkasivat joka käynneillä niin lääkärit kuin hoitajatkin. "kuinka paljon oikein poltat?? Poltatko sinä??" eikö sitä nyt olisi voinut kirjoittaa johonkin tietoihin, että EN POLTA.
Sain keskenmenon rv 12 ja ultra oli varattuna seuraavalle päivälle. Menin sinne, hoitajalle kerroin ja hän alkoi kuitenkin ultrata. Taivasteli siinä että ei täällä sikiötä näy, oletko sinä muka ollut raskaana.. Pyysi onneksi lääkärin paikalle (vai tulikohan sattumalta, en muista) joka tutki ja käski hoitajan hakemaan jotain välineitä. Hoitaja intti ensin vastaan mutta lääkäri jyrähti että potilas on nyt tässä, tässä hoidetaan ja totesi keskenmenon. Hoitaja happamana vieressä kun tämä ihana vanha miesgyne empaattisesti hoiti tilanteen.
Toivottavasti kukaan kohtukuoleman kokenut ei päädy tämän hoitajan pakeille, oli jo tarpeeksi kurjaa alkuraskaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on potilastiedoissa merkintä masennuksesta ja alkoholin liikakäytöstä 10 vuoden takaa. Masennus ja viinalla läträäminen kesti silloin n. puoli vuotta. Ja tämä vaikuttaa vieläkin siihen miten lääkärit minuun suhtautuu. Ihan sama minkä vaivan takia lääkäriin menen otetaan tämä vanha asia esiin eikä millään uskota että sen jälkeen en ole juurikaan alkoholia juonut.
Viime talvena nyrjäytin nilkkani ja se turposi valtavaksi ja muuttui mustaksi. Lääkäri nopeasti vilkaisi jalkaani ja kääntyi koneelle tutkimaan mun tietoja. Sitten kyseli että mitenkäs tuo alkoholin käyttö että voiko mulle määrätä muuta kuin buranaa ettei tuu sekakäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Sain keskenmenon rv 12 ja ultra oli varattuna seuraavalle päivälle. Menin sinne, hoitajalle kerroin ja hän alkoi kuitenkin ultrata. Taivasteli siinä että ei täällä sikiötä näy, oletko sinä muka ollut raskaana.. Pyysi onneksi lääkärin paikalle (vai tulikohan sattumalta, en muista) joka tutki ja käski hoitajan hakemaan jotain välineitä. Hoitaja intti ensin vastaan mutta lääkäri jyrähti että potilas on nyt tässä, tässä hoidetaan ja totesi keskenmenon. Hoitaja happamana vieressä kun tämä ihana vanha miesgyne empaattisesti hoiti tilanteen.
Toivottavasti kukaan kohtukuoleman kokenut ei päädy tämän hoitajan pakeille, oli jo tarpeeksi kurjaa alkuraskaudesta.
Vanha pappa miesgynet vaan on oikeesti parhaimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keuhkoputkentulehdus useita kertoja talven aikana. Jokainen lääkäri totesi, että minun pitää lopettaa tupakointi. En ole koskaan polttanut.
Syöpähoitona suuri määrä kortisonia, joten olin maaninen. Tapasin sairaalan psykiatrin, joka kirjoitti minulle psyykelääkkeitä, jotten joudu seuraavaksi mielisairaalaan. Kiitin tiedosta ja poistuin lääkkeittä. En seonnut tai joutunut mielisairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Sain keskenmenon rv 12 ja ultra oli varattuna seuraavalle päivälle. Menin sinne, hoitajalle kerroin ja hän alkoi kuitenkin ultrata. Taivasteli siinä että ei täällä sikiötä näy, oletko sinä muka ollut raskaana.. Pyysi onneksi lääkärin paikalle (vai tulikohan sattumalta, en muista) joka tutki ja käski hoitajan hakemaan jotain välineitä. Hoitaja intti ensin vastaan mutta lääkäri jyrähti että potilas on nyt tässä, tässä hoidetaan ja totesi keskenmenon. Hoitaja happamana vieressä kun tämä ihana vanha miesgyne empaattisesti hoiti tilanteen.
Toivottavasti kukaan kohtukuoleman kokenut ei päädy tämän hoitajan pakeille, oli jo tarpeeksi kurjaa alkuraskaudesta.
Lisään vielä, että hoitaja kiukkuisesti moitti vielä kun vuotoa oli paljon, että onko sulla kuukautiset ja miksi ihmeessä olet täällä..
Lääkäri näytti hoitajalle sikiön niin loppuajan oli täti hiljaa. Anteeksi ei pyytänyt tai sanonut olevansa pahoillaan.
Naistenklinikan Brunolle pisteet.
Kaaduin ja jalka turpos ja särki. Jonotin pitkään päivystyksessä ja jalka todettiin vain nyrjähtäneen. Tais olla sillä sideharson käärijällä hoppu kotiin. 2yötä yritin nukkua jalkani kanssa ja menin takaisin kunnes se todettiin murtuneen. Kappas kun itse tiesin jo pari pvä aiemmin...
Toisen kerran olin kärsinyt polvikivuista puoli vuotta. Olin juossut lääkärissä asiasta 4kertaa ja saanut vain buranaa! 5kerralla pääsin erikoislääkärille joka vain katsoin polviani ja sanoi:selvä kondromalasia. Kärsit siitä koko loppuelämän ei lähde pois. Rustolääkkeet voi auttaa kipuun. Itse epäiöin kondromalasiaa jo ekalla käynnilla. Tuntui pahalta päälle 20v olla loppuelämänsä polvisairas. No nyt 30v on kyllä ihan molemmat polvet kunnossa että kiitos sinä lääkäri joka pelottelit ja kerroit etten voi ikinä pelata pallopelejä tai tyyliin juosta.....
Että anemia johtuu kasvissyönnistä. Olin kuitenkin jo siinä vaiheessa ollut toistakymmentä vuotta kasvissyöjä, eikä koskaan ennen anemiaa. Hemoglobiini oli noin 90 eikä edes tutkittu syytä.
Ihanuskomatonta kirjoitti:
Kaaduin ja jalka turpos ja särki. Jonotin pitkään päivystyksessä ja jalka todettiin vain nyrjähtäneen. Tais olla sillä sideharson käärijällä hoppu kotiin. 2yötä yritin nukkua jalkani kanssa ja menin takaisin kunnes se todettiin murtuneen. Kappas kun itse tiesin jo pari pvä aiemmin...
Toisen kerran olin kärsinyt polvikivuista puoli vuotta. Olin juossut lääkärissä asiasta 4kertaa ja saanut vain buranaa! 5kerralla pääsin erikoislääkärille joka vain katsoin polviani ja sanoi:selvä kondromalasia. Kärsit siitä koko loppuelämän ei lähde pois. Rustolääkkeet voi auttaa kipuun. Itse epäiöin kondromalasiaa jo ekalla käynnilla. Tuntui pahalta päälle 20v olla loppuelämänsä polvisairas. No nyt 30v on kyllä ihan molemmat polvet kunnossa että kiitos sinä lääkäri joka pelottelit ja kerroit etten voi ikinä pelata pallopelejä tai tyyliin juosta.....
No, ainakin lopetit ruinuttamisen, ryhdyit nauttimaan jäljellä olevasta toimintakyvystäsi sen sijaan että juoksentelisit lääkäreissä valittamassa polviasi...
Mua on 12-vuotiaasta lähtien epäilty joka lääkärikäynnillä anorektikoksi. Grammaakaan en ikinä ole laihtunut. Hitaasti mutta varmasti paino on noussut kohti normaalilukemia. Epäily silti joka kerta herää mutta onneksi ymmärtävät tilanteen kun näkevät kasvukäyrän. Oon siis pienestä pitäen ollut tosi laiha vaikka aina syönyt hyvin. Nyt täysi-ikäisenä vihdoin oon saavutta bmi 18.
En viitsi, koska palstalla päivystää hoitoalan henkilöstöä -> mieletön paskamyrsky, haukkuminen ja ketjun poisto tiedossa. Ap odottele vaan ensimmäisiä alapeukkuja, kohta niitä on satoja ;)