Lue keskustelun säännöt.
Puhumattomuus parisuhteessa. Onko liian myöhäistä aloittaa?
03.02.2017 |
Parisuhde on tällä hetkellä eron partaalla, sillä olemme etääntyneet toisistamme todella kauas. Päätimme miettiä asioita tahoillamme ennen lopullista päätöstä ja itse olen päätynyt siihen, että asioista vaikeneminen on tähän nykytilanteeseen johtanut.
Olen aiemminkin sanonut miehelleni, että ongelmamme on puhumattomuudessa, mutta hänen mukaansa ei ole mitään mistä puhua. Emme yleensä sen tarkemmin juttele riitojen jälkeen siitä mikä tilanteeseen johti ja mitä tunteita kumpikin koki, tai muutenkaan huonoista fiiliksistä. Itse kokisin tarvetta tälle, mutta olen vaiennut kun olen kokenut vain purnaavani jatkuvasti ja "syyttäväni" miestä, joka ei siis jaa negatiivisia tunteitaan yleensä kanssani. Kun mies ei koe tarvetta kertoa minulle oloistaan, tuntuu ettei hän ole kiinnostunut minunkaan ajatuksistani.
Onko puhumista liian myöhäistä aloittaa ja onko parisuhde ylipäätään enää tässä vaiheessa pelastettavissa sillä? Mies on erossa aloitteellisempi osapuoli, miten saisin hänet tajuamaan että totta kai tunnumme toisillemme vierailta, kun päivästä toiseen kuva toisesta on vain omien päätelmien varassa. Tuntuu idioottimaiselta alkaa näin vuosien jälkeen vuodattaa kaikkea sisälle patoutunutta, mutta voisiko se olla silti sen arvoista?
Kommentit (4)
Niin no samahan se täälläkin on. Kuitenkin mies on se, joka tämän etääntymisen otti puheeksi ja mielestäni tämä asioiden jakamatta jättäminen olisi erittäin looginen syy sille. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän sama juttu. Jos jostain asiasta tulee riitaa, niin sitä ei sen enempää vatvota, vaan ne kaikki asiat, riitaisatkin, lakaistaan maton alle ja sinne jäävät. Välillä saa kulkiessaan varoa, ettei kompastu mattoon, kun alkaa kasat olla niin korkeita siellä maton alla. Ja elämä jatkuu, ilman anteeksipyyntöä, kuin mitään riitaa ei olisi ollutkaan. Joskus tulee sellainen olo, että mitäpä minä muitakaan asioitani toiselle (miehelle) kerron, patoan sisälleni vaan. Rakkautta ja seksiä on vielä, mutta kun joskus vaan tahtoisi toisen kanssa istua alas ja päivittää tilanne, että missä mennään. Puhua auki ne vaikeatkin asiat, mutta ei sitten, kun tuo toinen ei halua/osaa, niin ei sitä enää meikäläinenkään jaksa.. Kiitos, kun sai avautua.
Ei meilläkään mitään koskaan puhuta. Mies haluaa nukkumaan kun lapsi menee nukkumaan ja ikinä ei jutella mitään.