Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä tällaisia sukujuhlia?
03.02.2017 |
Miehen tädillä oli 60-vuotisjuhlat, meidän koko perhe oli kutsuttu. Juhlat olivat melko arkisessa kahvilassa, mutta ruoka oli ihan hyvää, perinteinen pitopöytä + kakkua. Se mikä ihmetytti oli se ettei ollut minkäänlaista ohjelmaa, ei puheita, ei musiikkia edes onnittelulaulun verran, ei mitään. Kaikki vain tulivat paikalle ja istuivat perhekunnittain omiin erillisiin pöytiinsä. Syötiin oman perheen kesken rupatellen ja sitten lähdettiin pois. Siinä kaikki.
Kommentit (30)
Meillä on yleensä jotain ohjelmaa jos on aikataulu (eikä niin että "tervetuloa kahville lauantaina klo 14 alkaen"). Yleensä joku puhe, laulua tai muu esitys. Yksi ohjelmanumero on tietysti jo sisäänmeno, kun kätellään ja onnitellaan sankaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä juuri tuollaisia meidänkin sukujuhlat ovat. Ja niitä on aika usein. Rentoa yhdessäoloa ja rupattelua, syömistä ja juomista. Eriasia tietysti esimerkiksi häät ja hautajaiset joissa tietenkin on se oma ohjelmansa mikä nyt kuuluu väkisin näihin tilaisuuksiin.
Noi oli syntymäpäiväjuhlat ei mitkään sukujuhlat...
Vierailija kirjoitti:
Noi oli syntymäpäiväjuhlat ei mitkään sukujuhlat...
Sukujuhliksi kutsutaan yleisesti kaikenlaisia juhlia, synttäreitä, ristiäisiä, rippijuhlia jne. joissa kokooonnutaan pääasiassa suvun kesken, ei pelkästään jotain virallisia tietyn sukuseuran juhlia tms.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä juuri tuollaisia meidänkin sukujuhlat ovat. Ja niitä on aika usein. Rentoa yhdessäoloa ja rupattelua, syömistä ja juomista. Eriasia tietysti esimerkiksi häät ja hautajaiset joissa tietenkin on se oma ohjelmansa mikä nyt kuuluu väkisin näihin tilaisuuksiin.
Niin no mun mielestä nuo ei ollut mitkään erityisen rennot koska kaikki rupattelivat vain omissa perheyksiköissään, muihin ei otettu kontaktia. Jopa lapsetkin vain nyhjöttivät omien vanhempiensa kyljessä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tyypillistä Suomessa kun ei osata smalltalkia.
Nykyisin ei saa olla esityksiä, kaikki puheet on pönötystä ja pitää olla rrrrrentoa. Siksi eno ei pidä puhetta eikä yhtään sovi ääneen muistella vaikka nuoruutta. Heti nousee se serkkutytön hipsteripoikaystävä tuhahdellen paikaltaan, että taas tätä pönötystä, ei tätä kestä kukaan.
Lasten paikka sukujuhlissa tms. on nimenomaan vanhempien vierellä eikä juoksentelemassa ympäriinsä aiheuttamassa vaaratilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös tuollaisia sukujuhlia. Varsinkin minun isänpuolen sukulaiset noita järjestävät. Ei tavata muulloin kuin noissa juhlissa ja juhlat ovat enemmän vaivaannuttava kuin rento tilaisuus. Muutama sana vaihdetaan muiden kanssa, mutta pääosin ollaan oman perheen kesken "eristyksessä". Juuri em. syistä emme nykyisin juurikaan mene noihin isänpuolen sukujuhliin.
Kuuskymppiset voisi olla just tuollaiset, mutta luultavasti silloin kutsuttaisiin syömään synttäreille, ei varsinaisesti juhliin.
Kotona vietettävät juhlat on meillä usein tuollaisia, syödään ja seurustellaan, jos joku haluaa laulaa toiset hiljenee siksi aikaa tai yhtyy lauluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän juhlissa kaikki huutavat ja nauravat samaan aikaan.
Toinen ääripää?
Vierailija kirjoitti:
Noi oli syntymäpäiväjuhlat ei mitkään sukujuhlat...
sukujuhlat = a family party, a family reunion
Sukuseurojen sukujuhlat (jos nyt sellaisia tarkoitat) on vain yksi sukujuhlien muoto.
Yleisesti sukujuhlat tarkoittaa mitä vain juhlia synttäreistä hautajaisiin, joissa pääasiassa sukua koolla.
http://www.iltalehti.fi/tosielamaa/2014061118346750_ir.shtml
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pienikin ohjelma kruunaa juhlan ja estää pönötyksen. Ja yleensä kaikki tykkää jos ohjelma on iloista musaa tms
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös tuollaisia sukujuhlia. Varsinkin minun isänpuolen sukulaiset noita järjestävät. Ei tavata muulloin kuin noissa juhlissa ja juhlat ovat enemmän vaivaannuttava kuin rento tilaisuus. Muutama sana vaihdetaan muiden kanssa, mutta pääosin ollaan oman perheen kesken "eristyksessä". Juuri em. syistä emme nykyisin juurikaan mene noihin isänpuolen sukujuhliin.
Minullekin tuli vähän sellainen olo, että mitä järkeä tällaisessa on, ajellaan jopa 200 km ja sitten istutaan ja puhutaan vain oman perheen kesken. Yhtä hyvin voisi vain lähettää lahjan ja jäädä kotiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, onko joissain suvuissa sitten pelkkä ruoka se juttu minkä vuoksi ylipäätään pidetään juhlia? Ei mikään sosiaalinen kanssakäyminen? Valaiskaa vähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös tuollaisia sukujuhlia. Varsinkin minun isänpuolen sukulaiset noita järjestävät. Ei tavata muulloin kuin noissa juhlissa ja juhlat ovat enemmän vaivaannuttava kuin rento tilaisuus. Muutama sana vaihdetaan muiden kanssa, mutta pääosin ollaan oman perheen kesken "eristyksessä". Juuri em. syistä emme nykyisin juurikaan mene noihin isänpuolen sukujuhliin.
Minullekin tuli vähän sellainen olo, että mitä järkeä tällaisessa on, ajellaan jopa 200 km ja sitten istutaan ja puhutaan vain oman perheen kesken. Yhtä hyvin voisi vain lähettää lahjan ja jäädä kotiin.
ap
Me olemme päätyneet tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon.Siinä vaiheessa kun ruoka on ainut houkutteleva asia juhlissa, on minusta parempi jättää juhlat väliin. Ei tarvitse kiusaantuneena miettiä, kuinka aikaisin kehtaa lähteä pois, säästyy bensaa ja aikaa eikä tarvitse hankkia juhlavaatteita joilla ei ole muuta käyttöä.
No kyllä meillä tossa tilanteessa se malja vähintään nostettaisi synttärisankarille. Jos ei kukaan muu, niin minä tekisin sen.
Miksi ette ap itse siinä teidän perhepöydässä pitäneet puhetta? tai edes nousseet nostamaan maljaa sankarille?
Tollaisessa tilaisuudessa minusta sen ohjelman kuuluisi järkätä ihan joku muu kuin synttärisankari. Hänenkö se puhe olis mielestäsi kuulunut pitää?
Siis tuohan kuulostaa ihanalta! Ja ihan normaalilta. Ei lainkaan sitä perinteistä viinan (yli)juontia, pöytien alle sammumisia, nyrkkitappeluluita, mustaa silmää, vaatekomeropanoja, örveltäviä puheita, perintöriitakiistoja.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä meillä tossa tilanteessa se malja vähintään nostettaisi synttärisankarille. Jos ei kukaan muu, niin minä tekisin sen.
Miksi ette ap itse siinä teidän perhepöydässä pitäneet puhetta? tai edes nousseet nostamaan maljaa sankarille?
Tollaisessa tilaisuudessa minusta sen ohjelman kuuluisi järkätä ihan joku muu kuin synttärisankari. Hänenkö se puhe olis mielestäsi kuulunut pitää?
Ko. tädillä on monta omaa lasta, sisaruksia, ja kummilapsia, odotin että edes joku heistä olisi pitänyt puheen. Olisi ehkä ollut vähän erikoista jos minä (joka olen nähnyt hänet vain kahdesti) tai edes mieheni joka on vain yksi lukuisista sisarusten lapsista olisi pitänyt puheen. Tosin tuolla ei edes ollut onnittelumaljoja, tavalliset ruokajuomat vain.
ap
Etkä sinäkään älynnyt mitään ohjelmaa nyt sitten sinne järjestää? Vaikka runonlausuntaa?
Meillä ei ole juurikaan sukujuhlia mutta jos olisi, ne olisivat tuollaisia.