Onko teillä ystävää/läheistä/tuttua, joka myöhästelee näin pahasti?

Vierailija kirjoitti:

Masennus, kilpirauhasen vajaatoiminta, adhd? Mä olen krooninen myöhästelijä. En todellakan väheksy muita. Jos joskus huomautetaan, teen kaikkeni et olen ajoissa, stressaan kanssa jo edellisestä illasta. Laitan kaiken valmiiksi. Ja silti myöhästyn 5 min. Inhoan itseäni ja olen pahoillani muiden puolesta. En vain osaa. Mulla on ajan hahmottamisessa häiriö, varmaankin.

Ei minua ainakaan haittaa ollenkaan, jos joku myöhästyy 5 minuuttia. Älä ruoski itseäsi turhaan. -ap

Vierailija kirjoitti:

Masennus, kilpirauhasen vajaatoiminta, adhd? Mä olen krooninen myöhästelijä. En todellakan väheksy muita. Jos joskus huomautetaan, teen kaikkeni et olen ajoissa, stressaan kanssa jo edellisestä illasta. Laitan kaiken valmiiksi. Ja silti myöhästyn 5 min. Inhoan itseäni ja olen pahoillani muiden puolesta. En vain osaa. Mulla on ajan hahmottamisessa häiriö, varmaankin.

Miksiköhän ajan hahmottamisen häiriö toimii aina niin päin, että myöhästyy? Vai oletko koskaan saapunut paikalle ihan liian ajoissa, kun et tajunnut esim matkaan menevän paljon vähemmän aikaa kuin olit arvioinut?

Mun pari ystävää on myöhästelijöitä. En tykkää kyllä yhtään siitä tyylistä, enkä voi käsittää, minusta se on noloa ja ikävää toisia kohtaan. Nämä ihmiset ovat kuitenkin mulle tärkeitä, joten pyrin vaan sopimaan heidän kyläilyt sillai, että jätän myöhästymisvaraa. Monesti mieheni kanssa tän toisen ystävän kyläilystä lyödään leikillään vetoa, että kumpi veikkaa lähemmäs, paljonko ystävä on tällä kertaa myöhässä. :D Kaiken huippu oli, kun oltiin sovittu kyläily että menen ystävän luona käymään, niin hän myöhästyi kotoaankin, jouduin odottelemaan ulkona hänen saapumistaan. Tämä toinen ystävä myöhästyy esim. Perhekerhosta järkiään. Itse tykkään siitä, että olen paikalla viisi minuuttia ennen sovittua, mikäli menen johonkin virallisempaan juttuun, johon on aika varattuna, niin 10-15 minuuttia aiemmin. Ystävien luo menen täsmällisesti, koska kunnioitan heidän aikaansa, myöhästely on epäkunnioittavaa, siinä varastaa toisen osapuolen aikaa turhaan.

Minä valitettavasti. Aivovaurion takia ajan hahmottaminen on ihan olematon. Minun on esimerkiksi mahdoton sanoa kauan vaikkapa joku biisi radiosta kestää. Saatan veikata puolta tuntia vaikka kesto on oikeasti 3 minuuttia.

Vaikeuttaa muuten elämää huomattavasti 😐

Minulla on myöhästelytaipumus.

Jotenkin minun on hankala hahmottaa ajankulumista ja -käyttöä.

Vuorotyö haastaa osaltaan. Säännöllisyydestä ja esim. säännöllisestä nukkumaan menoajasta olisi apua, mutta nyt se ei ole kohdallani mahdollista.

Nukunkin usein liian vähän 😔

Jos minulla on vaikka vapaapäivänä varattuna aika kampaajalle, tuntuu, että se häiritsee koko päivän ajankäyttöä.

Suunnittelen mihin aikaan minun täytyy lähteä ajamaan töihin, kampaajalle, auton katsastukseen... usein lähtö venyy.

Sitten olen just just ajallaan tai muutaman minuutin myöhässä. Joskus harvoin hyvissä ajoin.

Tympii itseänikin ja haluaisin oppia pois tästä huonosta tavasta ja taipumuksesta.

Ystäväni oli aikaisemmin aina myöhässä joka paikasta. Kummasti myöhästely loppui, kun sai bipo-diagnoosin ja tasaavan lääkityksen. Näin jälkikäteen on itse todennut, että hypomanioissaan ei vaan tajunnut ajankulua, kun oli niin paljon kaikkea meneillään, ja masennusvaiheessa se lähteminen oli vaikeampaa. Kaikki myöhästely ei tietenkään johtunut näistä syistä vaan oli siinä mukana sellaista huithapeliutta, mutta silti ero entiseen on huomattava.

Meidän tuttavaperheessä mies on tuollainen. En tajua, miten vaimo jaksaa aviomiestään. Menimme kerran kyläilemään tähän perheeseen. Ennalta sovittuna aikana. Koko illan ajan olimme niin, että mies tulee kotiinsa aivan juuri. Tulihan hän lopulta. Ehkä joskus kolme, neljä tuntia sovittua kellonaikaa myöhemmin, kun me olimme poislähdössä.

Kyllähän me tuttavat voimme elää tällaisen tuttavuuden kanssa. Ilmestyy paikalle sitten kun ilmestyy. Mutta en ymmärrä, miten puoliso jaksaa sellaista.

Mikä oli merkille pantavaa, niin se ei ollut juttu eikä mikään, että mies myöhästyi. Kuittasi lyhyellä kommentilla, 'anteeksi, meni hieman myöhempään kuin luulin'.

Perheessä naisella on normiura toimistoaikoineen. Mies on jonkin sortin taiteilija, selittääkö se sitten jotain. Jännä, että taidepuolella, tässä tapauksessa jopa esittävän taiteen alalla voi toimia ja ansaita elantonsa henkilö, jolla ei ole aikataulusta tai kellosta käsitystä tuon taivaallista.

Vahva veikkaukseni on, että mies ei ole myöhässä esitystilanteessa. Ajallaan ollut ainakin, mitä me olemme katsomossa olleet. Kellontuntemus löytyy tarvittaessa. Vai vaimoko miehensä ajallaan lämpiöön huolehtii, en tiedä.

Joka tapauksessa itse koen ominaisuuden melko raivostuttavana. En voisi elää parisuhteessa tällaisen henkilön kanssa. Onneksi joku voi. Ja joillakin homma kai toimii. Ihmisessä lienee muita hyviä ominaisuuksia, vaikka viimeistään alakoululaisena opittava kellonkäyttö ei olekaan hanskassa.