Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä ystävää/läheistä/tuttua, joka myöhästelee näin pahasti?
01.02.2017 |
Olen tuntenut kyseisen henkilön useamman vuoden, mutta tämä käytös on alkanut viimeisen vuoden sisällä. Hän siis myöhästelee aivan järjettömän paljon. Nykyään lähes jokaisesta sovitusta tapaamisesta. Joskus jopa niistä, jolloin hän on itse jo valmiiksi paikalla ja minun pitäisi saapua hänen luokseen. Aiemmin loukkaannuin asiasta, nykyään en edes välitä. Omalta kohdaltani ihmissuhde häneen on kylmennyt huomattavasti: en ole halunnut häntä pois elämästäni, mutta en vain välitä hänestä enää, enkä ylläty yhdestäkään myöhästymisestä. Lähinnä säälittää, ettei aikuinen ihminen kykene olemaan ajoissa. Yleisin syy, joka hänellä on myöhästelyyn on se, että hän oli nukahtanut/ollut nukkumassa.
Eikä kyse ole esim. 10-30 minuutista. Hän on yleensä myöhässä n. 1-5 tuntia! Joskus jopa tekee oharit kokonaan, ilmoittelee itsestään vasta seuraavana päivänä.
Eihän tuo todellakaan normaalia ole, mutta en jaksa jotenkin enää kaikkien noiden ohareiden jälkeen olla huolissaan hänestä. Ikinä ei ole ollut mitään ns. järkevää syytä myöhästymiseen. Aina on ollut nukkumassa tai sitten ei edes ole mitään syytä. Hän pyytää anteeksi joka kerta, muttei silti ole halukas muuttamaan omaa käytöstään. Nykyään en näe häntä edes niin usein kuin ennen, koska noh... Tämän käytöksen takia. Muuten kyseessä täysin mukava ihminen, mutta tämä.
Haluaisin vain kuulla av-mammojen mielipiteitä asiasta. Tunnetteko tälläisiä ihmisiä ja jos tunnette, miten reagoitte? Ja vaikka ette tuntisikaan, niin miten reagoisitte, jos joku tekisi näin?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen krooninen myöhästelijä. Olen ollut lapsesta asti. Ajan hahmottaminen ja järjestelmällinen, suunnitelmallinen toiminta on vaikeaa(diagnosoitu ADHD). Jos on ihan pakko, niin ehdin kyllä kun harjoittelen ja pelaan todella varman päälle eli lähden reilusti etuajassa. Tämä kuitenkin aiheuttaa suurta stressiä ja ahdistusta,yleensä olen jo illalla ahdistunut enkä saa unta kun pelkään ehdinkö. Ei siis ole mitenkään helppoa tai tule luonnostaan.
Myönnän,että kavereiden kanssa olen lepsumpi koska he tuntevat minut. Kyse ei ole siitä etten arvostaisi heitä tai heidän aikaansa. Ehkä ajattelen,että heidän kanssaan voin olla rennommin oma itseni. Silti aidosti yritän AINA olla ajoissa,useasti se ei vaan onnistu.
Sä olet krooninen myöhästelijä eli ilmeisesti aina ollut tuollainen? Ap:n kaverin käytös on muuttunut. Hän ei ole aina toiminut näin. Eli viittaa sairauteen. Ja ap ei tee mitään auttaakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa muuttunut täysin käytös? Ja aiemmin ei ollut tällaista? Jatkuvia univaikeuksia? Etkä ole yhtään huolissasi etkä välitä?
Okei. No kuule, sun ystävä on luultavasti sairas. Mutta eipä siitä sen enempää, koska sähän et siitä välitä.
Kunpa tietäisit, kuinka paljon olen yrittänyt häntä auttaa ja tukea. Mutta miten voit auttaa väkisin sellaista, joka ei halua muuttua ollenkaan? Pyytää anteeksi, sanoo ettei tee niin enää ja sitten seuraavana päivänä tekee saman uudestaan. Olen yrittänyt. Ja paljon, kaikin eri keinoin mitä olen keksinyt. Kun aiemmin kirjoitin, etten enää välitä, niin tarkoitin, että aiemmin välitin huomattavasti enemmän ja olin huolissani.
Minulla on kuitenkin omakin elämäni, omatkin ongelmani. Eikä minulla riitä voimat siihen, että jatkuvasti yritän tyrkyttää apuani ja tukeani, jota ei haluta. Tottakai välitän hänestä ihmisenä. Mutta en enää jaksa loukkaantua tai ihmetellä hänen käytöstään. Väkisinkin tälläisen kohtelun jälkeen välit kylmenee. En tiedä miten voisin tämän paremmin selittää, enkä tiedä, mitä voisin enää hänen hyväkseen tehdä, muuta kuin tarjota ystävyyttäni (vaikkakaan hän ei saavu paikalle). -ap
Vie se kaveri lääkärin luo. Toi ei ole normaalia, ettei pysty enää kotoansa lähtemään tai aina nukkuu yli tapaamisten. Miksi te ihmiset vaan voivottelette ja seuraatte sivusta kun teidän kaverit luisuun elämästä pois. Turha väittää olevansa ystävä, kun ei ton vertaa kiinnosta. Etit mieluummin syitä kaveristasi ja hylkäät sen, kuin myönnät, että se on sairas ja tarttee apua.
Ei suostu tapaamaan lääkäriä, tarjouduttu on viemään ja tulemaan mukaan. Ei halua, eikä omasta mielestään tarvitse, on lähinnä huvittunut ideasta. Enkä todellakaan vain voivottele, olen oikeasti yrittänyt. Kerroin, että olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa ja tukea, mutta silti sanot, että etsin vain vikoja ja hylkään?
Ihan oikeasti. Sanon tämän uudestaan: Olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa. Joita olen vain keksinyt. Ainoa, mitä en ole tehnyt on se, etten ole vielä ottanut yhteyttä esim. hänen siskoonsa tai vanhempiinsa. Olen miettinyt sitä useasti, mutten ole uskaltanut, koska tiedän, että hän suuttuisi siitä minulle todella paljon. Hänellä ei ole kylläkään edes kovinkaan hyvät välit heihin.
Tottakai välitän hänestä. Olen ollut huolissani, valvonut öitä ja miettinyt. Tuosta alkuperäisestä viestistäni jäi paljon pois, halusin kuulla muiden kokemuksia. Mutta kun en voi ketään väkisin lääkäriin raahata kädestä pitäen, jos toinen ei halua mennä ja sanoisi lääkärille vain, ettei hän tarvitse apua mihinkään. Toki yritän edelleen tarjota ystävyyttäni ja sitä kautta tukea. Mutta vähän on vaikeaa, kun toinen ei saavu paikalle.
Eikö minulla ole oikeutta mielestäsi olla loukkaantunut tälläisestä käytöksestä? Eikä nyt ollut tarkoitus antaa itsestäni tunnekylmää kuvaa. -ap
Masennus, kilpirauhasen vajaatoiminta, adhd? Mä olen krooninen myöhästelijä. En todellakan väheksy muita. Jos joskus huomautetaan, teen kaikkeni et olen ajoissa, stressaan kanssa jo edellisestä illasta. Laitan kaiken valmiiksi. Ja silti myöhästyn 5 min. Inhoan itseäni ja olen pahoillani muiden puolesta. En vain osaa. Mulla on ajan hahmottamisessa häiriö, varmaankin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmistyypin liiankin hyvin. Heillä ei ole kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan. Kun tarpeeksi monet oharit ja myöhästymiset kärsin, jätin yhteydenpidon enkä ole katunut. Minun aikani on yhtä arvokasta ja tärkeää kuin hänenkin.
Juuri noin. Minullakin on tai oikeastaan oli ystävä joka myöhästyi aina joka paikasta ja jätti jopa kokonaan tulematta eikä ilmoittanut mitään ja oli myöhemmin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Yhden kerran hän taas jätti tulematta. Laitoin hänelle viestissä juurikin tuon asian että minun aikani on yhtä arvokasta ja tärkeää kuin hänen enkä enää omaani hänen kanssaan tuhlaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa muuttunut täysin käytös? Ja aiemmin ei ollut tällaista? Jatkuvia univaikeuksia? Etkä ole yhtään huolissasi etkä välitä?
Okei. No kuule, sun ystävä on luultavasti sairas. Mutta eipä siitä sen enempää, koska sähän et siitä välitä.
Kunpa tietäisit, kuinka paljon olen yrittänyt häntä auttaa ja tukea. Mutta miten voit auttaa väkisin sellaista, joka ei halua muuttua ollenkaan? Pyytää anteeksi, sanoo ettei tee niin enää ja sitten seuraavana päivänä tekee saman uudestaan. Olen yrittänyt. Ja paljon, kaikin eri keinoin mitä olen keksinyt. Kun aiemmin kirjoitin, etten enää välitä, niin tarkoitin, että aiemmin välitin huomattavasti enemmän ja olin huolissani.
Minulla on kuitenkin omakin elämäni, omatkin ongelmani. Eikä minulla riitä voimat siihen, että jatkuvasti yritän tyrkyttää apuani ja tukeani, jota ei haluta. Tottakai välitän hänestä ihmisenä. Mutta en enää jaksa loukkaantua tai ihmetellä hänen käytöstään. Väkisinkin tälläisen kohtelun jälkeen välit kylmenee. En tiedä miten voisin tämän paremmin selittää, enkä tiedä, mitä voisin enää hänen hyväkseen tehdä, muuta kuin tarjota ystävyyttäni (vaikkakaan hän ei saavu paikalle). -ap
Vie se kaveri lääkärin luo. Toi ei ole normaalia, ettei pysty enää kotoansa lähtemään tai aina nukkuu yli tapaamisten. Miksi te ihmiset vaan voivottelette ja seuraatte sivusta kun teidän kaverit luisuun elämästä pois. Turha väittää olevansa ystävä, kun ei ton vertaa kiinnosta. Etit mieluummin syitä kaveristasi ja hylkäät sen, kuin myönnät, että se on sairas ja tarttee apua.
Ei suostu tapaamaan lääkäriä, tarjouduttu on viemään ja tulemaan mukaan. Ei halua, eikä omasta mielestään tarvitse, on lähinnä huvittunut ideasta. Enkä todellakaan vain voivottele, olen oikeasti yrittänyt. Kerroin, että olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa ja tukea, mutta silti sanot, että etsin vain vikoja ja hylkään?
Ihan oikeasti. Sanon tämän uudestaan: Olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa. Joita olen vain keksinyt. Ainoa, mitä en ole tehnyt on se, etten ole vielä ottanut yhteyttä esim. hänen siskoonsa tai vanhempiinsa. Olen miettinyt sitä useasti, mutten ole uskaltanut, koska tiedän, että hän suuttuisi siitä minulle todella paljon. Hänellä ei ole kylläkään edes kovinkaan hyvät välit heihin.
Tottakai välitän hänestä. Olen ollut huolissani, valvonut öitä ja miettinyt. Tuosta alkuperäisestä viestistäni jäi paljon pois, halusin kuulla muiden kokemuksia. Mutta kun en voi ketään väkisin lääkäriin raahata kädestä pitäen, jos toinen ei halua mennä ja sanoisi lääkärille vain, ettei hän tarvitse apua mihinkään. Toki yritän edelleen tarjota ystävyyttäni ja sitä kautta tukea. Mutta vähän on vaikeaa, kun toinen ei saavu paikalle.
Eikö minulla ole oikeutta mielestäsi olla loukkaantunut tälläisestä käytöksestä? Eikä nyt ollut tarkoitus antaa itsestäni tunnekylmää kuvaa. -ap
Ymmärrän, että voi olla paha mieli, mutta ei ole oikeutta loukkaantua eikä ottaa henkilökohtaisesti. Kyse on sairaasta ihmisestä. Hän ei voi käytökselleen mitään. Ymmärrätkö? Hän ei sinua millään tavalla käytöksellään halua henkilökohtaisesti loukata. Hän on SAIRAS. Se on ihan sama, jos sä rammalle huutaisit, että mikset voi juosta mun kanssa kilpaa. Kun ei hän pysty! Sun kaveri ei pysty tulemaan sua tapaamaan. Kovasti haluaisi, mutta hän ei pysty.
Välittävätkö sukulaiset tästä kaverista yhtään? Kuinka huonot välit oikein ovat? Jos veikkaat, että he kuitenkin voisivat puuttua kaverisi menoon ja saada hänet lääkärin pakeille, niin ehdottomasti: Kerro heille kaverisi tilanteesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä kiellä, etteikö hän voisi olla masentunut tai etteikö taustalla voisi olla joku isompi ongelma. Näitä ohareita ja myöhästelyjä lukuunottamatta hän on seurassani aina normaali ja iloinen. Voihan toki masennuksenkin tai muut ongelmat piilottaa muilta ja niitä voi pitää salassa pitkäänkin. Viime kesänä ajattelin, että nyt on jotain vialla. Mutta voinko pakottaa hänet lääkäriin tai puhumaan minulle? En. Jos joku ei halua puhua, niin mitä voin tehdä? Tarjota tukeani, apuani ja ystävyyttäni. Jos ne vain kelpaisi.
Mitä tiedän hänen kertomanaan, niin mistään muista tapaamisista muiden kohdalla hän ei koskaan myöhästy. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa muuttunut täysin käytös? Ja aiemmin ei ollut tällaista? Jatkuvia univaikeuksia? Etkä ole yhtään huolissasi etkä välitä?
Okei. No kuule, sun ystävä on luultavasti sairas. Mutta eipä siitä sen enempää, koska sähän et siitä välitä.
Kunpa tietäisit, kuinka paljon olen yrittänyt häntä auttaa ja tukea. Mutta miten voit auttaa väkisin sellaista, joka ei halua muuttua ollenkaan? Pyytää anteeksi, sanoo ettei tee niin enää ja sitten seuraavana päivänä tekee saman uudestaan. Olen yrittänyt. Ja paljon, kaikin eri keinoin mitä olen keksinyt. Kun aiemmin kirjoitin, etten enää välitä, niin tarkoitin, että aiemmin välitin huomattavasti enemmän ja olin huolissani.
Minulla on kuitenkin omakin elämäni, omatkin ongelmani. Eikä minulla riitä voimat siihen, että jatkuvasti yritän tyrkyttää apuani ja tukeani, jota ei haluta. Tottakai välitän hänestä ihmisenä. Mutta en enää jaksa loukkaantua tai ihmetellä hänen käytöstään. Väkisinkin tälläisen kohtelun jälkeen välit kylmenee. En tiedä miten voisin tämän paremmin selittää, enkä tiedä, mitä voisin enää hänen hyväkseen tehdä, muuta kuin tarjota ystävyyttäni (vaikkakaan hän ei saavu paikalle). -ap
Vie se kaveri lääkärin luo. Toi ei ole normaalia, ettei pysty enää kotoansa lähtemään tai aina nukkuu yli tapaamisten. Miksi te ihmiset vaan voivottelette ja seuraatte sivusta kun teidän kaverit luisuun elämästä pois. Turha väittää olevansa ystävä, kun ei ton vertaa kiinnosta. Etit mieluummin syitä kaveristasi ja hylkäät sen, kuin myönnät, että se on sairas ja tarttee apua.
Ei suostu tapaamaan lääkäriä, tarjouduttu on viemään ja tulemaan mukaan. Ei halua, eikä omasta mielestään tarvitse, on lähinnä huvittunut ideasta. Enkä todellakaan vain voivottele, olen oikeasti yrittänyt. Kerroin, että olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa ja tukea, mutta silti sanot, että etsin vain vikoja ja hylkään?
Ihan oikeasti. Sanon tämän uudestaan: Olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa. Joita olen vain keksinyt. Ainoa, mitä en ole tehnyt on se, etten ole vielä ottanut yhteyttä esim. hänen siskoonsa tai vanhempiinsa. Olen miettinyt sitä useasti, mutten ole uskaltanut, koska tiedän, että hän suuttuisi siitä minulle todella paljon. Hänellä ei ole kylläkään edes kovinkaan hyvät välit heihin.
Tottakai välitän hänestä. Olen ollut huolissani, valvonut öitä ja miettinyt. Tuosta alkuperäisestä viestistäni jäi paljon pois, halusin kuulla muiden kokemuksia. Mutta kun en voi ketään väkisin lääkäriin raahata kädestä pitäen, jos toinen ei halua mennä ja sanoisi lääkärille vain, ettei hän tarvitse apua mihinkään. Toki yritän edelleen tarjota ystävyyttäni ja sitä kautta tukea. Mutta vähän on vaikeaa, kun toinen ei saavu paikalle.
Eikö minulla ole oikeutta mielestäsi olla loukkaantunut tälläisestä käytöksestä? Eikä nyt ollut tarkoitus antaa itsestäni tunnekylmää kuvaa. -ap
Et sä varmaan kellekään syöpäpotilaallekaan alkais vittuileen ja loukkaantuun, kun hän ei suvaitse jaksaa tulla sua tapaamaan. "Ai ei seura kiinnosta? Ai et jaksa? Aijaa! Haista sitten paska, sen kun kidut sitten pois." Masennus on sairaus. Ihminen ei voi silloin hyvin eikä voi käyttäytyä kuten normaalisti, silloin kun on terve. Miksi tämä on niin vaikea asia ihmisten ymmärtää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa muuttunut täysin käytös? Ja aiemmin ei ollut tällaista? Jatkuvia univaikeuksia? Etkä ole yhtään huolissasi etkä välitä?
Okei. No kuule, sun ystävä on luultavasti sairas. Mutta eipä siitä sen enempää, koska sähän et siitä välitä.
Kunpa tietäisit, kuinka paljon olen yrittänyt häntä auttaa ja tukea. Mutta miten voit auttaa väkisin sellaista, joka ei halua muuttua ollenkaan? Pyytää anteeksi, sanoo ettei tee niin enää ja sitten seuraavana päivänä tekee saman uudestaan. Olen yrittänyt. Ja paljon, kaikin eri keinoin mitä olen keksinyt. Kun aiemmin kirjoitin, etten enää välitä, niin tarkoitin, että aiemmin välitin huomattavasti enemmän ja olin huolissani.
Minulla on kuitenkin omakin elämäni, omatkin ongelmani. Eikä minulla riitä voimat siihen, että jatkuvasti yritän tyrkyttää apuani ja tukeani, jota ei haluta. Tottakai välitän hänestä ihmisenä. Mutta en enää jaksa loukkaantua tai ihmetellä hänen käytöstään. Väkisinkin tälläisen kohtelun jälkeen välit kylmenee. En tiedä miten voisin tämän paremmin selittää, enkä tiedä, mitä voisin enää hänen hyväkseen tehdä, muuta kuin tarjota ystävyyttäni (vaikkakaan hän ei saavu paikalle). -ap
Vie se kaveri lääkärin luo. Toi ei ole normaalia, ettei pysty enää kotoansa lähtemään tai aina nukkuu yli tapaamisten. Miksi te ihmiset vaan voivottelette ja seuraatte sivusta kun teidän kaverit luisuun elämästä pois. Turha väittää olevansa ystävä, kun ei ton vertaa kiinnosta. Etit mieluummin syitä kaveristasi ja hylkäät sen, kuin myönnät, että se on sairas ja tarttee apua.
Ei suostu tapaamaan lääkäriä, tarjouduttu on viemään ja tulemaan mukaan. Ei halua, eikä omasta mielestään tarvitse, on lähinnä huvittunut ideasta. Enkä todellakaan vain voivottele, olen oikeasti yrittänyt. Kerroin, että olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa ja tukea, mutta silti sanot, että etsin vain vikoja ja hylkään?
Ihan oikeasti. Sanon tämän uudestaan: Olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa. Joita olen vain keksinyt. Ainoa, mitä en ole tehnyt on se, etten ole vielä ottanut yhteyttä esim. hänen siskoonsa tai vanhempiinsa. Olen miettinyt sitä useasti, mutten ole uskaltanut, koska tiedän, että hän suuttuisi siitä minulle todella paljon. Hänellä ei ole kylläkään edes kovinkaan hyvät välit heihin.
Tottakai välitän hänestä. Olen ollut huolissani, valvonut öitä ja miettinyt. Tuosta alkuperäisestä viestistäni jäi paljon pois, halusin kuulla muiden kokemuksia. Mutta kun en voi ketään väkisin lääkäriin raahata kädestä pitäen, jos toinen ei halua mennä ja sanoisi lääkärille vain, ettei hän tarvitse apua mihinkään. Toki yritän edelleen tarjota ystävyyttäni ja sitä kautta tukea. Mutta vähän on vaikeaa, kun toinen ei saavu paikalle.
Eikö minulla ole oikeutta mielestäsi olla loukkaantunut tälläisestä käytöksestä? Eikä nyt ollut tarkoitus antaa itsestäni tunnekylmää kuvaa. -ap
Ymmärrän, että voi olla paha mieli, mutta ei ole oikeutta loukkaantua eikä ottaa henkilökohtaisesti. Kyse on sairaasta ihmisestä. Hän ei voi käytökselleen mitään. Ymmärrätkö? Hän ei sinua millään tavalla käytöksellään halua henkilökohtaisesti loukata. Hän on SAIRAS. Se on ihan sama, jos sä rammalle huutaisit, että mikset voi juosta mun kanssa kilpaa. Kun ei hän pysty! Sun kaveri ei pysty tulemaan sua tapaamaan. Kovasti haluaisi, mutta hän ei pysty.
Välittävätkö sukulaiset tästä kaverista yhtään? Kuinka huonot välit oikein ovat? Jos veikkaat, että he kuitenkin voisivat puuttua kaverisi menoon ja saada hänet lääkärin pakeille, niin ehdottomasti: Kerro heille kaverisi tilanteesta!
Kai minä nyt ymmärrän, ettei sairas oireilleen mitään voi. Aiemmin toki loukkaannuin, kun ajattelin, että kyse on jostain välinpitämättömyydestä. Sitten huolestuin, enkä enää loukkaantunut. Ja sitten en enää jaksanut olla enää huolissaankaan, kun millään yrittämälläni asialla ei ole ollut mitään merkitystä. Hän itse ehdottaa tapaamisia, ei tule paikalle. Minä ehdotan tapaamisia, ei tule paikalle. Sukulaisia ei kiinnosta ja perheeseen välit ovat... noh, erittäin monimutkaiset. Enkä todellakaan usko, että tämä ihminen kuuntelisi heitä tässä asiassa tai muissakaan neuvoissa. En tiedä, uskallanko ottaa heihin yhteyttä, koska tosiaan välit eivät ole mitenkään hyvät. Se on varmaa, että tämä ihminen ainakin suuttuisi älyttömästi jos tekisin niin. Toisaalta tämä on ainoa käyttämätön keino.
Olisi helpompaa, jos oikeasti näkyisi jotain oireita esim. masennuksesta tai muusta. Tämä myöhästely toki voi olla oire. Tai sitten ei. Minä en ole lääkäri, eikä diagnooseja voi heitellä tuosta vain. -ap
Ei hemmetti. Mun täytyy oikeasti pysyä näistä "masentuneen kaveri" -ketjuista ulkona. Alkaa kyrsimään kun harva se päivä, joku "kaveri" väittää olevansa huolissaan, mutta oikeasti vaan etsii täältä oikeutusta sille, että saa jättää sairaan kaverinsa unholaan. Tehkää mitä lystäätte. Mä en usko pätkääkään, että oikeasti välitätte kavereistanne. Niistä ei ole vaan teille tarpeeksi hyötyä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa muuttunut täysin käytös? Ja aiemmin ei ollut tällaista? Jatkuvia univaikeuksia? Etkä ole yhtään huolissasi etkä välitä?
Okei. No kuule, sun ystävä on luultavasti sairas. Mutta eipä siitä sen enempää, koska sähän et siitä välitä.
Kunpa tietäisit, kuinka paljon olen yrittänyt häntä auttaa ja tukea. Mutta miten voit auttaa väkisin sellaista, joka ei halua muuttua ollenkaan? Pyytää anteeksi, sanoo ettei tee niin enää ja sitten seuraavana päivänä tekee saman uudestaan. Olen yrittänyt. Ja paljon, kaikin eri keinoin mitä olen keksinyt. Kun aiemmin kirjoitin, etten enää välitä, niin tarkoitin, että aiemmin välitin huomattavasti enemmän ja olin huolissani.
Minulla on kuitenkin omakin elämäni, omatkin ongelmani. Eikä minulla riitä voimat siihen, että jatkuvasti yritän tyrkyttää apuani ja tukeani, jota ei haluta. Tottakai välitän hänestä ihmisenä. Mutta en enää jaksa loukkaantua tai ihmetellä hänen käytöstään. Väkisinkin tälläisen kohtelun jälkeen välit kylmenee. En tiedä miten voisin tämän paremmin selittää, enkä tiedä, mitä voisin enää hänen hyväkseen tehdä, muuta kuin tarjota ystävyyttäni (vaikkakaan hän ei saavu paikalle). -ap
Vie se kaveri lääkärin luo. Toi ei ole normaalia, ettei pysty enää kotoansa lähtemään tai aina nukkuu yli tapaamisten. Miksi te ihmiset vaan voivottelette ja seuraatte sivusta kun teidän kaverit luisuun elämästä pois. Turha väittää olevansa ystävä, kun ei ton vertaa kiinnosta. Etit mieluummin syitä kaveristasi ja hylkäät sen, kuin myönnät, että se on sairas ja tarttee apua.
Ei suostu tapaamaan lääkäriä, tarjouduttu on viemään ja tulemaan mukaan. Ei halua, eikä omasta mielestään tarvitse, on lähinnä huvittunut ideasta. Enkä todellakaan vain voivottele, olen oikeasti yrittänyt. Kerroin, että olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa ja tukea, mutta silti sanot, että etsin vain vikoja ja hylkään?
Ihan oikeasti. Sanon tämän uudestaan: Olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa. Joita olen vain keksinyt. Ainoa, mitä en ole tehnyt on se, etten ole vielä ottanut yhteyttä esim. hänen siskoonsa tai vanhempiinsa. Olen miettinyt sitä useasti, mutten ole uskaltanut, koska tiedän, että hän suuttuisi siitä minulle todella paljon. Hänellä ei ole kylläkään edes kovinkaan hyvät välit heihin.
Tottakai välitän hänestä. Olen ollut huolissani, valvonut öitä ja miettinyt. Tuosta alkuperäisestä viestistäni jäi paljon pois, halusin kuulla muiden kokemuksia. Mutta kun en voi ketään väkisin lääkäriin raahata kädestä pitäen, jos toinen ei halua mennä ja sanoisi lääkärille vain, ettei hän tarvitse apua mihinkään. Toki yritän edelleen tarjota ystävyyttäni ja sitä kautta tukea. Mutta vähän on vaikeaa, kun toinen ei saavu paikalle.
Eikö minulla ole oikeutta mielestäsi olla loukkaantunut tälläisestä käytöksestä? Eikä nyt ollut tarkoitus antaa itsestäni tunnekylmää kuvaa. -ap
Ymmärrän, että voi olla paha mieli, mutta ei ole oikeutta loukkaantua eikä ottaa henkilökohtaisesti. Kyse on sairaasta ihmisestä. Hän ei voi käytökselleen mitään. Ymmärrätkö? Hän ei sinua millään tavalla käytöksellään halua henkilökohtaisesti loukata. Hän on SAIRAS. Se on ihan sama, jos sä rammalle huutaisit, että mikset voi juosta mun kanssa kilpaa. Kun ei hän pysty! Sun kaveri ei pysty tulemaan sua tapaamaan. Kovasti haluaisi, mutta hän ei pysty.
Välittävätkö sukulaiset tästä kaverista yhtään? Kuinka huonot välit oikein ovat? Jos veikkaat, että he kuitenkin voisivat puuttua kaverisi menoon ja saada hänet lääkärin pakeille, niin ehdottomasti: Kerro heille kaverisi tilanteesta!
Kai minä nyt ymmärrän, ettei sairas oireilleen mitään voi. Aiemmin toki loukkaannuin, kun ajattelin, että kyse on jostain välinpitämättömyydestä. Sitten huolestuin, enkä enää loukkaantunut. Ja sitten en enää jaksanut olla enää huolissaankaan, kun millään yrittämälläni asialla ei ole ollut mitään merkitystä. Hän itse ehdottaa tapaamisia, ei tule paikalle. Minä ehdotan tapaamisia, ei tule paikalle. Sukulaisia ei kiinnosta ja perheeseen välit ovat... noh, erittäin monimutkaiset. Enkä todellakaan usko, että tämä ihminen kuuntelisi heitä tässä asiassa tai muissakaan neuvoissa. En tiedä, uskallanko ottaa heihin yhteyttä, koska tosiaan välit eivät ole mitenkään hyvät. Se on varmaa, että tämä ihminen ainakin suuttuisi älyttömästi jos tekisin niin. Toisaalta tämä on ainoa käyttämätön keino.
Olisi helpompaa, jos oikeasti näkyisi jotain oireita esim. masennuksesta tai muusta. Tämä myöhästely toki voi olla oire. Tai sitten ei. Minä en ole lääkäri, eikä diagnooseja voi heitellä tuosta vain. -ap
Unettomuus on vakavasti otettava oire masennuksesta.
Mun miniä. Hän on vaan sellainen höselö. Olin varma, että myöhästyy omista häistäänkin, mutta ei kuitenkaan. Muuten aivan ihana ihminen. Olen päättänyt, että en välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa muuttunut täysin käytös? Ja aiemmin ei ollut tällaista? Jatkuvia univaikeuksia? Etkä ole yhtään huolissasi etkä välitä?
Okei. No kuule, sun ystävä on luultavasti sairas. Mutta eipä siitä sen enempää, koska sähän et siitä välitä.
Kunpa tietäisit, kuinka paljon olen yrittänyt häntä auttaa ja tukea. Mutta miten voit auttaa väkisin sellaista, joka ei halua muuttua ollenkaan? Pyytää anteeksi, sanoo ettei tee niin enää ja sitten seuraavana päivänä tekee saman uudestaan. Olen yrittänyt. Ja paljon, kaikin eri keinoin mitä olen keksinyt. Kun aiemmin kirjoitin, etten enää välitä, niin tarkoitin, että aiemmin välitin huomattavasti enemmän ja olin huolissani.
Minulla on kuitenkin omakin elämäni, omatkin ongelmani. Eikä minulla riitä voimat siihen, että jatkuvasti yritän tyrkyttää apuani ja tukeani, jota ei haluta. Tottakai välitän hänestä ihmisenä. Mutta en enää jaksa loukkaantua tai ihmetellä hänen käytöstään. Väkisinkin tälläisen kohtelun jälkeen välit kylmenee. En tiedä miten voisin tämän paremmin selittää, enkä tiedä, mitä voisin enää hänen hyväkseen tehdä, muuta kuin tarjota ystävyyttäni (vaikkakaan hän ei saavu paikalle). -ap
Vie se kaveri lääkärin luo. Toi ei ole normaalia, ettei pysty enää kotoansa lähtemään tai aina nukkuu yli tapaamisten. Miksi te ihmiset vaan voivottelette ja seuraatte sivusta kun teidän kaverit luisuun elämästä pois. Turha väittää olevansa ystävä, kun ei ton vertaa kiinnosta. Etit mieluummin syitä kaveristasi ja hylkäät sen, kuin myönnät, että se on sairas ja tarttee apua.
Ei suostu tapaamaan lääkäriä, tarjouduttu on viemään ja tulemaan mukaan. Ei halua, eikä omasta mielestään tarvitse, on lähinnä huvittunut ideasta. Enkä todellakaan vain voivottele, olen oikeasti yrittänyt. Kerroin, että olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa ja tukea, mutta silti sanot, että etsin vain vikoja ja hylkään?
Ihan oikeasti. Sanon tämän uudestaan: Olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa. Joita olen vain keksinyt. Ainoa, mitä en ole tehnyt on se, etten ole vielä ottanut yhteyttä esim. hänen siskoonsa tai vanhempiinsa. Olen miettinyt sitä useasti, mutten ole uskaltanut, koska tiedän, että hän suuttuisi siitä minulle todella paljon. Hänellä ei ole kylläkään edes kovinkaan hyvät välit heihin.
Tottakai välitän hänestä. Olen ollut huolissani, valvonut öitä ja miettinyt. Tuosta alkuperäisestä viestistäni jäi paljon pois, halusin kuulla muiden kokemuksia. Mutta kun en voi ketään väkisin lääkäriin raahata kädestä pitäen, jos toinen ei halua mennä ja sanoisi lääkärille vain, ettei hän tarvitse apua mihinkään. Toki yritän edelleen tarjota ystävyyttäni ja sitä kautta tukea. Mutta vähän on vaikeaa, kun toinen ei saavu paikalle.
Eikö minulla ole oikeutta mielestäsi olla loukkaantunut tälläisestä käytöksestä? Eikä nyt ollut tarkoitus antaa itsestäni tunnekylmää kuvaa. -ap
Et sä varmaan kellekään syöpäpotilaallekaan alkais vittuileen ja loukkaantuun, kun hän ei suvaitse jaksaa tulla sua tapaamaan. "Ai ei seura kiinnosta? Ai et jaksa? Aijaa! Haista sitten paska, sen kun kidut sitten pois." Masennus on sairaus. Ihminen ei voi silloin hyvin eikä voi käyttäytyä kuten normaalisti, silloin kun on terve. Miksi tämä on niin vaikea asia ihmisten ymmärtää...
Älä viitsi. En ole koskaan käyttäytynyt noin, vaikka olisinkin loukkaantunut ohareista aiemmin. Enkä ole niistä ainakaan puoleen vuoteen enää loukkaantunut ollenkaan. En koskaan käyttäydy ketään kohtaan tuolla tavalla, enkä koskaan tule käyttäytymään. Ei hänen ole myöskään mikään pakko minua tavata, hän myös itse usein niitä tapaamisia sopii ja ehdottaa.
Apua ei halua, lääkäriin en voi pakottaa. Ei ole koskaan ottanut puheeksi esim. masennusta, eikä ole samaa mieltä, jos itse otan esim. masennuksen esille. Kerro mitä voin tehdä? -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa muuttunut täysin käytös? Ja aiemmin ei ollut tällaista? Jatkuvia univaikeuksia? Etkä ole yhtään huolissasi etkä välitä?
Okei. No kuule, sun ystävä on luultavasti sairas. Mutta eipä siitä sen enempää, koska sähän et siitä välitä.
Kunpa tietäisit, kuinka paljon olen yrittänyt häntä auttaa ja tukea. Mutta miten voit auttaa väkisin sellaista, joka ei halua muuttua ollenkaan? Pyytää anteeksi, sanoo ettei tee niin enää ja sitten seuraavana päivänä tekee saman uudestaan. Olen yrittänyt. Ja paljon, kaikin eri keinoin mitä olen keksinyt. Kun aiemmin kirjoitin, etten enää välitä, niin tarkoitin, että aiemmin välitin huomattavasti enemmän ja olin huolissani.
Minulla on kuitenkin omakin elämäni, omatkin ongelmani. Eikä minulla riitä voimat siihen, että jatkuvasti yritän tyrkyttää apuani ja tukeani, jota ei haluta. Tottakai välitän hänestä ihmisenä. Mutta en enää jaksa loukkaantua tai ihmetellä hänen käytöstään. Väkisinkin tälläisen kohtelun jälkeen välit kylmenee. En tiedä miten voisin tämän paremmin selittää, enkä tiedä, mitä voisin enää hänen hyväkseen tehdä, muuta kuin tarjota ystävyyttäni (vaikkakaan hän ei saavu paikalle). -ap
Vie se kaveri lääkärin luo. Toi ei ole normaalia, ettei pysty enää kotoansa lähtemään tai aina nukkuu yli tapaamisten. Miksi te ihmiset vaan voivottelette ja seuraatte sivusta kun teidän kaverit luisuun elämästä pois. Turha väittää olevansa ystävä, kun ei ton vertaa kiinnosta. Etit mieluummin syitä kaveristasi ja hylkäät sen, kuin myönnät, että se on sairas ja tarttee apua.
Ei suostu tapaamaan lääkäriä, tarjouduttu on viemään ja tulemaan mukaan. Ei halua, eikä omasta mielestään tarvitse, on lähinnä huvittunut ideasta. Enkä todellakaan vain voivottele, olen oikeasti yrittänyt. Kerroin, että olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa ja tukea, mutta silti sanot, että etsin vain vikoja ja hylkään?
Ihan oikeasti. Sanon tämän uudestaan: Olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa. Joita olen vain keksinyt. Ainoa, mitä en ole tehnyt on se, etten ole vielä ottanut yhteyttä esim. hänen siskoonsa tai vanhempiinsa. Olen miettinyt sitä useasti, mutten ole uskaltanut, koska tiedän, että hän suuttuisi siitä minulle todella paljon. Hänellä ei ole kylläkään edes kovinkaan hyvät välit heihin.
Tottakai välitän hänestä. Olen ollut huolissani, valvonut öitä ja miettinyt. Tuosta alkuperäisestä viestistäni jäi paljon pois, halusin kuulla muiden kokemuksia. Mutta kun en voi ketään väkisin lääkäriin raahata kädestä pitäen, jos toinen ei halua mennä ja sanoisi lääkärille vain, ettei hän tarvitse apua mihinkään. Toki yritän edelleen tarjota ystävyyttäni ja sitä kautta tukea. Mutta vähän on vaikeaa, kun toinen ei saavu paikalle.
Eikö minulla ole oikeutta mielestäsi olla loukkaantunut tälläisestä käytöksestä? Eikä nyt ollut tarkoitus antaa itsestäni tunnekylmää kuvaa. -ap
Et sä varmaan kellekään syöpäpotilaallekaan alkais vittuileen ja loukkaantuun, kun hän ei suvaitse jaksaa tulla sua tapaamaan. "Ai ei seura kiinnosta? Ai et jaksa? Aijaa! Haista sitten paska, sen kun kidut sitten pois." Masennus on sairaus. Ihminen ei voi silloin hyvin eikä voi käyttäytyä kuten normaalisti, silloin kun on terve. Miksi tämä on niin vaikea asia ihmisten ymmärtää...
Älä viitsi. En ole koskaan käyttäytynyt noin, vaikka olisinkin loukkaantunut ohareista aiemmin. Enkä ole niistä ainakaan puoleen vuoteen enää loukkaantunut ollenkaan. En koskaan käyttäydy ketään kohtaan tuolla tavalla, enkä koskaan tule käyttäytymään. Ei hänen ole myöskään mikään pakko minua tavata, hän myös itse usein niitä tapaamisia sopii ja ehdottaa.
Apua ei halua, lääkäriin en voi pakottaa. Ei ole koskaan ottanut puheeksi esim. masennusta, eikä ole samaa mieltä, jos itse otan esim. masennuksen esille. Kerro mitä voin tehdä? -ap
Hylkää se. Noin. Nyt sait vastauksen, minkä halusitkin. Ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko niitä tapaamisia pakko sopia kaupungille? Mikset mene käymään kaverisi luona ja vaikka haet hänet jos menette leffaan tai syömään? Samalla näet missä kunnossa hänen kämppänsä on, jos on kovin sotkuista jatkuvasti niin silloin voi olla kyse juuri mainitusta masennuksesta ellet tiedä hänen olevan varmasti suurpiirteistä tyyppiä. Onko kaverisi puhunut kerkiääkö töihin hyvin vai onko liukuvatyöaika? Sitä vaan ajan takaa että koskeeko myöhästely vain vapaa-aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa muuttunut täysin käytös? Ja aiemmin ei ollut tällaista? Jatkuvia univaikeuksia? Etkä ole yhtään huolissasi etkä välitä?
Okei. No kuule, sun ystävä on luultavasti sairas. Mutta eipä siitä sen enempää, koska sähän et siitä välitä.
Kunpa tietäisit, kuinka paljon olen yrittänyt häntä auttaa ja tukea. Mutta miten voit auttaa väkisin sellaista, joka ei halua muuttua ollenkaan? Pyytää anteeksi, sanoo ettei tee niin enää ja sitten seuraavana päivänä tekee saman uudestaan. Olen yrittänyt. Ja paljon, kaikin eri keinoin mitä olen keksinyt. Kun aiemmin kirjoitin, etten enää välitä, niin tarkoitin, että aiemmin välitin huomattavasti enemmän ja olin huolissani.
Minulla on kuitenkin omakin elämäni, omatkin ongelmani. Eikä minulla riitä voimat siihen, että jatkuvasti yritän tyrkyttää apuani ja tukeani, jota ei haluta. Tottakai välitän hänestä ihmisenä. Mutta en enää jaksa loukkaantua tai ihmetellä hänen käytöstään. Väkisinkin tälläisen kohtelun jälkeen välit kylmenee. En tiedä miten voisin tämän paremmin selittää, enkä tiedä, mitä voisin enää hänen hyväkseen tehdä, muuta kuin tarjota ystävyyttäni (vaikkakaan hän ei saavu paikalle). -ap
Vie se kaveri lääkärin luo. Toi ei ole normaalia, ettei pysty enää kotoansa lähtemään tai aina nukkuu yli tapaamisten. Miksi te ihmiset vaan voivottelette ja seuraatte sivusta kun teidän kaverit luisuun elämästä pois. Turha väittää olevansa ystävä, kun ei ton vertaa kiinnosta. Etit mieluummin syitä kaveristasi ja hylkäät sen, kuin myönnät, että se on sairas ja tarttee apua.
Ei suostu tapaamaan lääkäriä, tarjouduttu on viemään ja tulemaan mukaan. Ei halua, eikä omasta mielestään tarvitse, on lähinnä huvittunut ideasta. Enkä todellakaan vain voivottele, olen oikeasti yrittänyt. Kerroin, että olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa ja tukea, mutta silti sanot, että etsin vain vikoja ja hylkään?
Ihan oikeasti. Sanon tämän uudestaan: Olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa. Joita olen vain keksinyt. Ainoa, mitä en ole tehnyt on se, etten ole vielä ottanut yhteyttä esim. hänen siskoonsa tai vanhempiinsa. Olen miettinyt sitä useasti, mutten ole uskaltanut, koska tiedän, että hän suuttuisi siitä minulle todella paljon. Hänellä ei ole kylläkään edes kovinkaan hyvät välit heihin.
Tottakai välitän hänestä. Olen ollut huolissani, valvonut öitä ja miettinyt. Tuosta alkuperäisestä viestistäni jäi paljon pois, halusin kuulla muiden kokemuksia. Mutta kun en voi ketään väkisin lääkäriin raahata kädestä pitäen, jos toinen ei halua mennä ja sanoisi lääkärille vain, ettei hän tarvitse apua mihinkään. Toki yritän edelleen tarjota ystävyyttäni ja sitä kautta tukea. Mutta vähän on vaikeaa, kun toinen ei saavu paikalle.
Eikö minulla ole oikeutta mielestäsi olla loukkaantunut tälläisestä käytöksestä? Eikä nyt ollut tarkoitus antaa itsestäni tunnekylmää kuvaa. -ap
Ymmärrän, että voi olla paha mieli, mutta ei ole oikeutta loukkaantua eikä ottaa henkilökohtaisesti. Kyse on sairaasta ihmisestä. Hän ei voi käytökselleen mitään. Ymmärrätkö? Hän ei sinua millään tavalla käytöksellään halua henkilökohtaisesti loukata. Hän on SAIRAS. Se on ihan sama, jos sä rammalle huutaisit, että mikset voi juosta mun kanssa kilpaa. Kun ei hän pysty! Sun kaveri ei pysty tulemaan sua tapaamaan. Kovasti haluaisi, mutta hän ei pysty.
Välittävätkö sukulaiset tästä kaverista yhtään? Kuinka huonot välit oikein ovat? Jos veikkaat, että he kuitenkin voisivat puuttua kaverisi menoon ja saada hänet lääkärin pakeille, niin ehdottomasti: Kerro heille kaverisi tilanteesta!
Kai minä nyt ymmärrän, ettei sairas oireilleen mitään voi. Aiemmin toki loukkaannuin, kun ajattelin, että kyse on jostain välinpitämättömyydestä. Sitten huolestuin, enkä enää loukkaantunut. Ja sitten en enää jaksanut olla enää huolissaankaan, kun millään yrittämälläni asialla ei ole ollut mitään merkitystä. Hän itse ehdottaa tapaamisia, ei tule paikalle. Minä ehdotan tapaamisia, ei tule paikalle. Sukulaisia ei kiinnosta ja perheeseen välit ovat... noh, erittäin monimutkaiset. Enkä todellakaan usko, että tämä ihminen kuuntelisi heitä tässä asiassa tai muissakaan neuvoissa. En tiedä, uskallanko ottaa heihin yhteyttä, koska tosiaan välit eivät ole mitenkään hyvät. Se on varmaa, että tämä ihminen ainakin suuttuisi älyttömästi jos tekisin niin. Toisaalta tämä on ainoa käyttämätön keino.
Olisi helpompaa, jos oikeasti näkyisi jotain oireita esim. masennuksesta tai muusta. Tämä myöhästely toki voi olla oire. Tai sitten ei. Minä en ole lääkäri, eikä diagnooseja voi heitellä tuosta vain. -ap
Unettomuus on vakavasti otettava oire masennuksesta.
Tottakai, sekin. En tosin tiedä, onko hänellä unettomuutta. Toki sanoo aina myöhästelyn syyksi nukkumisen. Aina kun yövymme samassa paikassa, hän nukkuu aivan normaalisti, eikä esim. nuku päiväunia yms. En voi tietää, miten hän nukkuu kotonaan. Olen yrittänyt kysyä useastikin, mutta kuulemma nukkuu aivan normaalisti, kuten muutkin ihmiset. Itse olen kärsinyt mm. pahasta unettomuudesta koko elämäni ja tiedän miten kamalaa se voi pahimmillaan olla. -ap
Tunnen noita liikaakin. Yhden kohdalla se johtuu masennuksesta ja sen ymmärrän. Vois kuitenkin kertoa ennen ku lähden kotoa, ettei ole tulossa. Yksi tekee tota muuten vain, koska on niin piittaamaton. Tää on päälkaupunkiseutulainen tapa.
Vierailija kirjoitti:
Onko niitä tapaamisia pakko sopia kaupungille? Mikset mene käymään kaverisi luona ja vaikka haet hänet jos menette leffaan tai syömään? Samalla näet missä kunnossa hänen kämppänsä on, jos on kovin sotkuista jatkuvasti niin silloin voi olla kyse juuri mainitusta masennuksesta ellet tiedä hänen olevan varmasti suurpiirteistä tyyppiä. Onko kaverisi puhunut kerkiääkö töihin hyvin vai onko liukuvatyöaika? Sitä vaan ajan takaa että koskeeko myöhästely vain vapaa-aikaa?
Ei niitä läheskään aina sovita kaupungille. Yleensä tapaamiset sovitaan minun luokseni. Olen ehdottanut, että tavattaisiin hänen luonaan, mutta hän ei yleensä halua minua sinne. Silloin harvoin, kun olen siellä käynyt, on ollut asunto aivan normaalin näköinen. Kuulemma silti "kivempaa olla minun luonani" koska täällä on esim. "enemmän tekemistä" hänen mukaansa. Minulle on nyt sinänsä ihan sama, missä ihmisiä tapaan.
Hän ei koskaan myöhästy töistä, eikä muistakaan ns. tärkeistä tapaamisista tai sellaisista, mitkä on "pakko hoitaa". Koko sinä aikana, kun olen hänet tuntenut, hän on myöhästynyt töistä ehkä kerran tai kaksi. Ei myöhästy myöskään esim. hammaslääkäristä, parturista tai muista vastaavista. Hän ei myöskään kertomansa mukaan myöhästy koskaan muiden ystäviensä tai tuttaviensa tapaamisista. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa muuttunut täysin käytös? Ja aiemmin ei ollut tällaista? Jatkuvia univaikeuksia? Etkä ole yhtään huolissasi etkä välitä?
Okei. No kuule, sun ystävä on luultavasti sairas. Mutta eipä siitä sen enempää, koska sähän et siitä välitä.
Kunpa tietäisit, kuinka paljon olen yrittänyt häntä auttaa ja tukea. Mutta miten voit auttaa väkisin sellaista, joka ei halua muuttua ollenkaan? Pyytää anteeksi, sanoo ettei tee niin enää ja sitten seuraavana päivänä tekee saman uudestaan. Olen yrittänyt. Ja paljon, kaikin eri keinoin mitä olen keksinyt. Kun aiemmin kirjoitin, etten enää välitä, niin tarkoitin, että aiemmin välitin huomattavasti enemmän ja olin huolissani.
Minulla on kuitenkin omakin elämäni, omatkin ongelmani. Eikä minulla riitä voimat siihen, että jatkuvasti yritän tyrkyttää apuani ja tukeani, jota ei haluta. Tottakai välitän hänestä ihmisenä. Mutta en enää jaksa loukkaantua tai ihmetellä hänen käytöstään. Väkisinkin tälläisen kohtelun jälkeen välit kylmenee. En tiedä miten voisin tämän paremmin selittää, enkä tiedä, mitä voisin enää hänen hyväkseen tehdä, muuta kuin tarjota ystävyyttäni (vaikkakaan hän ei saavu paikalle). -ap
Vie se kaveri lääkärin luo. Toi ei ole normaalia, ettei pysty enää kotoansa lähtemään tai aina nukkuu yli tapaamisten. Miksi te ihmiset vaan voivottelette ja seuraatte sivusta kun teidän kaverit luisuun elämästä pois. Turha väittää olevansa ystävä, kun ei ton vertaa kiinnosta. Etit mieluummin syitä kaveristasi ja hylkäät sen, kuin myönnät, että se on sairas ja tarttee apua.
Ei suostu tapaamaan lääkäriä, tarjouduttu on viemään ja tulemaan mukaan. Ei halua, eikä omasta mielestään tarvitse, on lähinnä huvittunut ideasta. Enkä todellakaan vain voivottele, olen oikeasti yrittänyt. Kerroin, että olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa ja tukea, mutta silti sanot, että etsin vain vikoja ja hylkään?
Ihan oikeasti. Sanon tämän uudestaan: Olen yrittänyt kaikin keinoin auttaa. Joita olen vain keksinyt. Ainoa, mitä en ole tehnyt on se, etten ole vielä ottanut yhteyttä esim. hänen siskoonsa tai vanhempiinsa. Olen miettinyt sitä useasti, mutten ole uskaltanut, koska tiedän, että hän suuttuisi siitä minulle todella paljon. Hänellä ei ole kylläkään edes kovinkaan hyvät välit heihin.
Tottakai välitän hänestä. Olen ollut huolissani, valvonut öitä ja miettinyt. Tuosta alkuperäisestä viestistäni jäi paljon pois, halusin kuulla muiden kokemuksia. Mutta kun en voi ketään väkisin lääkäriin raahata kädestä pitäen, jos toinen ei halua mennä ja sanoisi lääkärille vain, ettei hän tarvitse apua mihinkään. Toki yritän edelleen tarjota ystävyyttäni ja sitä kautta tukea. Mutta vähän on vaikeaa, kun toinen ei saavu paikalle.
Eikö minulla ole oikeutta mielestäsi olla loukkaantunut tälläisestä käytöksestä? Eikä nyt ollut tarkoitus antaa itsestäni tunnekylmää kuvaa. -ap
Et sä varmaan kellekään syöpäpotilaallekaan alkais vittuileen ja loukkaantuun, kun hän ei suvaitse jaksaa tulla sua tapaamaan. "Ai ei seura kiinnosta? Ai et jaksa? Aijaa! Haista sitten paska, sen kun kidut sitten pois." Masennus on sairaus. Ihminen ei voi silloin hyvin eikä voi käyttäytyä kuten normaalisti, silloin kun on terve. Miksi tämä on niin vaikea asia ihmisten ymmärtää...
Älä viitsi. En ole koskaan käyttäytynyt noin, vaikka olisinkin loukkaantunut ohareista aiemmin. Enkä ole niistä ainakaan puoleen vuoteen enää loukkaantunut ollenkaan. En koskaan käyttäydy ketään kohtaan tuolla tavalla, enkä koskaan tule käyttäytymään. Ei hänen ole myöskään mikään pakko minua tavata, hän myös itse usein niitä tapaamisia sopii ja ehdottaa.
Apua ei halua, lääkäriin en voi pakottaa. Ei ole koskaan ottanut puheeksi esim. masennusta, eikä ole samaa mieltä, jos itse otan esim. masennuksen esille. Kerro mitä voin tehdä? -ap
Hylkää se. Noin. Nyt sait vastauksen, minkä halusitkin. Ole hyvä.
Edelleenkään: en halua hylätä, enkä voi. -ap
En ala odottelemaan kovin kauaa. Itse oon aika täsmällinen ja en hyväksy myöhästymisiä.
Alue: Aihe vapaa
Sä olet krooninen myöhästelijä eli ilmeisesti aina ollut tuollainen? Ap:n kaverin käytös on muuttunut. Hän ei ole aina toiminut näin. Eli viittaa sairauteen. Ja ap ei tee mitään auttaakseen.