Lue keskustelun säännöt.
Nyt riittää tämä sombailu. Hitto, mä jään kotiin.
31.01.2017 |
Aivan sama, millaisen naisen mallin annan. Olen koittanut hampaat irvessä yhdistää perhe-elämän ja olla työssäni tehokas.
Työaikani ovat vaativat ja kotona olen kireä ja kiireinen. Lapseni ovat alkaneet oireilla..
Tytär ei uskaltanut kertoa, että hänellä on huono olo ja oksensi olohuoneeseen. Itkua tihrutti ja koitti siivota jälkiään, jottei ole vaivaksi. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun huomaan lapsista, että yrittävät vain pysyä pois jaloista.
Mies on kireä, minä olen kireä ja kotona jäätävä tunnelma.
Jos jään kotiin, riidellään sitten rahasta, mutta ihan sama, parempi sekin. Koitetaan sitten tulla toimeen.
Meille riitti tämä jatkuva kiire ja takaraivossa jyskyttävä tunne, että pitäisi aina olla jossain muualla, tehdä nopeammin, paremmin, kiireellä. Kellään ei ole hetkeäkään vapaa-aikaa ja sekin menee raivatessa kotia.
Mä jään kotiin ja olen mun lasten kanssa, meni syteen tai saveen. Nyt riitti.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä jäin kotiin ja hoidin lapset kotona. Olin kotona myös, kun he olivat koululaisia.
Olen äärimmäisen tyytyväinen päätökseemme, meillä oli aamut rauhallisia, välipala ja äiti odottivat koululaisia, joilla oli paljon kerrottavaa koulupäivästään. Koskaan ei tarvinnut ihmetellä, kuka hoitaa sairaat lapset. Eikä meillä tarvinnut riidellä mistään, koti ja kauppa-asiat oli hoidettu, roskat viety ja pyykit pesty miehen tullessa töistä ja saatoimme keskittyä nauttimaan vapaa-ajasta.En todellakaan kadu aikaa, jolloin keskityin lapsiin, kotiin ja mieheen, nautin siitä ja minulla oli paljon omia juttuja, joita ehdin tehdä hyvällä omallatunnolla. Mies hoiti yksityisen eläkkeen maksamisen, joten siitäkään ei tullut ongelmaa.
Ihanaa kuulla tälläisiäkin.
Mä olen ollut tyhmä, kun lupauduin menemään töihin TAAS kun hoitovapaa olisi alkanut. Juu sovittiin lyhennetystä ja tietyistä vuoroista, mut jotenkin se lipsuu siihen, että olen siellä liikaa.
Käsittämätöntä että pistin taas lapset kärsimään rahan takia. Ei olla ikinä oikeastaan edes koitettu tulla pienemmällä toimeen.
Tein nuo samat, koti siistiksi ja ruokaa pöytään, ennenkuin lähdin töihin. En kerennyt ulkoilemaan lasten kanssa, en lukemaan. Kauheeta kireetä suorittamista, hermo kireellä, olin vihainen ja jatkuva kiire.. Kaikki normaali jäi.
Joo, ehkä kuvittelin olevani superäiti joka tekee kaiken.. No eipä onnistu, syytän työaikoja kyllä täysin.
Nyt koitetaan, kuinka sillä kotihoidontuella tulee oikeasti toimeen.
Nytkin siivoilen viimeöisiä oksennuksia, töihin soitin, etten varmasti tule.
Ei kaikkeen pysty venymään. Kuivausrumpukin meni rikki.:D
Nyt roikkuu peittoja koko kämppä täynnä..:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mulla on onneksi vakityö, josta voin jäädä kotiin. Yritin tätä, mutta ei onnistu millään. En voi ajatella tässä vaiheessa työtäni, vaan mun täytyy tajuta, että lapset on pieniä, ja ajan itseni piippuun.. Mies on täysin uupunut myös, koska olen usein illat poissa, kun hän tulee kotiin.
Ahaa eli sulla on siis mahdollisuus jäädä hoitovapaalle! Ymmärsin, että oot jäämässä kokonaan töistä pois eli työttömäksi.
Juu on mahkut.. En ole ikinä " uskaltanut" edes koittaa jäädä vallan kotiin, paitsi äitiys- ja vanhempainvapailla.. Nyt koitetaan! :)
Niin, minä jäin kotiin ja hoidin lapset kotona. Olin kotona myös, kun he olivat koululaisia.
Olen äärimmäisen tyytyväinen päätökseemme, meillä oli aamut rauhallisia, välipala ja äiti odottivat koululaisia, joilla oli paljon kerrottavaa koulupäivästään. Koskaan ei tarvinnut ihmetellä, kuka hoitaa sairaat lapset. Eikä meillä tarvinnut riidellä mistään, koti ja kauppa-asiat oli hoidettu, roskat viety ja pyykit pesty miehen tullessa töistä ja saatoimme keskittyä nauttimaan vapaa-ajasta.
En todellakaan kadu aikaa, jolloin keskityin lapsiin, kotiin ja mieheen, nautin siitä ja minulla oli paljon omia juttuja, joita ehdin tehdä hyvällä omallatunnolla. Mies hoiti yksityisen eläkkeen maksamisen, joten siitäkään ei tullut ongelmaa.