Huonokuntoisten nuorten jumpat/pilates/jooga?

Mene rohkeasti,kiinnitä huomiota ravintoosi kun aloitatt

Kyselen vielä, tietäisikö joku?

Työväenopistolla käy tavisporukkaa, katso mahtuuko mukaan. Liikuntakeskuksissa voit käydä paikan päällä tutustumassa ja juttelemassa ryhmän vetäjälle ja vähän haistella ilmapiiriä. Voin myös suositella HimoClubia ja Etnofitnessiä, joissa on rento ja liikkumisen iloon kannustava meininki. Kannattaa käydä tutustumassa burleskitanssi-tuntiin, jossa käytetään samoja lihaksia kuin pilateksessa ja itämaisessa tanssissa. Minä olen käynyt kummallakin salilla ihan nollakuntoisena (=kuntoutujana) ja kannattaa opettajalle sanoa omasta tilanteesta, niin osaavat ottaa huomioon.

Luulisi, että pääkaupunkiseudulta löytyisi jotain, voisikohan lääkärisi tietää?

Jos tunteja ei meinaa löytyä, niin suosittelen että menet "normaalille" tunnille rohkeasti jos suinkaan vain pystyt! Kerro ohjaajalle että teet hieman kevyemmin, asiallisen ohjaajan pitäisi pystyä suhtautumaan siihen hyvin ja reilusti:) Tunnilla keskity vain omaan tekemiseesi, äläkä välitä muista, pääasia on että saat itse treenistä jotain irti. Tunneilla käy yllättävän paljon ihmisiä eri taustoilla.

Jos tavalliset tunnit tuntuu liian suurelta palalta, niin mummotunnit voi olla myös tosi kivoja! Kävin itse treenaamassa senioriporukassa jonkun aikaa kun kropan kanssa oli ongelmia ja ryhmähenki mummojen kanssa oli tosi kiva:)

Yksi vaihtoehto olisi myös käydä fysioterapeutilla opettelemassa hyviä harjoituksia, jos ryhmässä treenaaminen tuntuu vielä hankalalta:)

Tsemppiä!:)

Mulla on siis sellainen tilanne, että päällepäin näytän ihan tavalliselta ja kävelen ihan normaalisti ym. Ykskaks vain saattaa voimat mennä ja jotenkin en tykkää ajatuksesta mennä tavallisille tunneille. Vetäjälle etukäteen sanominen oli hyvä idea, mutta en jaksaisi selitellä muille tunnilla olijoille, kun kuitenkin voimat saattaa mennä aina jossain kohtaa yhtäkkiä ja täytyy lepuutella hetki. Olen ihan ok, eikä ole hätää, mutta aina joku herttainen ihminen kuitenkin tulisi kysymään, onhan kaikki ok. Eikä se tietysti silleen haittaa ja se on musta vain ihanaa, kun välitetään vielä nykypäivänäkin. Mutta on se silti vain jotenkin noloa herättää sillä tavalla huomiota. :-/ Tän takia semmoiset munlaisille suunnatut ryhmät olisi hyviä, kun ei tarvisi selitellä kellekään.

Mummoryhmissä on se vika, kun siellä ne taas ihmettelisi, miksi tuollainen hyväkuntoinen nuori tyttö tulee sinne. :-)

Oonkohan mä liian vaikea...? :-D

Vierailija kirjoitti:

Mulla on siis sellainen tilanne, että päällepäin näytän ihan tavalliselta ja kävelen ihan normaalisti ym. Ykskaks vain saattaa voimat mennä ja jotenkin en tykkää ajatuksesta mennä tavallisille tunneille. Vetäjälle etukäteen sanominen oli hyvä idea, mutta en jaksaisi selitellä muille tunnilla olijoille, kun kuitenkin voimat saattaa mennä aina jossain kohtaa yhtäkkiä ja täytyy lepuutella hetki. Olen ihan ok, eikä ole hätää, mutta aina joku herttainen ihminen kuitenkin tulisi kysymään, onhan kaikki ok. Eikä se tietysti silleen haittaa ja se on musta vain ihanaa, kun välitetään vielä nykypäivänäkin. Mutta on se silti vain jotenkin noloa herättää sillä tavalla huomiota. :-/ Tän takia semmoiset munlaisille suunnatut ryhmät olisi hyviä, kun ei tarvisi selitellä kellekään.

Mummoryhmissä on se vika, kun siellä ne taas ihmettelisi, miksi tuollainen hyväkuntoinen nuori tyttö tulee sinne. :-)

Oonkohan mä liian vaikea...? :-D

Suosittelen säännöllistä viikkoryhmää, niin ei tarvitse joka kerta selitellä uusille ihmisille. Minulla on milloin mikäkin paikka hajalla ja aika usein tulee yllätyksenä että mitä milloinkin pystyy tekemään. Hyvä ohjaaja huolehtii tarvittaessa asiasta sinun puolestasi. Tarpeeksi usein kun on harrastanut, niin ei enää osaa miettiä että "kattookohan nyt joku" tai "voi ei, taas en pysty ja teen eri tavalla kuin muut". Mie vaan menen mukaan ja teen sen mitä pystyn, parempi se kuin jäädä kotiin nysväämään. Siksi säännöllinen viikkotunti samalla opella on tosi hyvä juttu, kun ei tartte joka kerta selittää että "tänään minulla on olkapää ärtynyt", vaan voi tarvittaessa huikata ettei pysty tekemään, huilaan tämän yli tai että en pysty tekemään, onko vaihtoehtoista liikettä, ilman että tosiaan tarvitsee koko sairaushistoriaa selitellä. Himo ja Etnofitness ovat olleet tosi hyviä ja burleskitanssiopet ihan mahtavia, nimenomaan sellainen ilmapiiri että kaiken näköiset, kokoiset, taitoiset ja kykyiset sinne vaan saliin, on mukavaa ja turvallista olla. Ja hyvin ovat osanneet huomioida tällaiset "erityistapaukset". :)

Niin ja jos omaan sairauteesi liittyen on olemassa joku yhdistys, niin kannattaa katsoa onko niillä jäsenilleen jotain liikuntaa tarjolla. Ja voi katsoa jonkun muunkin yhdistyksen, esim. joku nivel-/reumayhdistyksen ryhmä voisi olla sopiva, mutta minusta on kuitenkin ollut kivempi käydä "ihan tavallisessa" ryhmässä, eikä kuunnella ns. tautiaan harrastavien naukunaa, noin niin kuin erittäin kärjistetysti sanoen.