Vieläkö kuolleen ruumis tuodaan kotiin? (suomalaisista tavoista)

Ainakin meillä ukki lähti viimeiselle matkalleen kotitalon pihalta vielä vuonna 2014. Ja isäni saman talon pihalta tasan vuotta myöhemmin 2015.

Saattoväki tuli autoilla tien varteen ja odotti siinä kunnes lähti hautasaattueen perään. Minä ajoin isän autolla saattueessa ensimmäisenä hauta-auton perässä. Minusta se oli ihana tapa suorittaa isän viimeinen matka. Lapsiudenkodista kirkolle <3

Anoppi käytti apen arkun pihassa, avasivat takaluukun ja sanoi vain, että älä huoli, kyllä me täällä pärjäämme.

Vierailija kirjoitti:

Voidaan tuoda kuolleen ruumis ja elävien ruumiita vielä useammin.

Terve sielu terveessä ruumiissa.

Pohjoisessa joko käytetään vainaja ruumisautolla kotonaan eli käytännössä ajetaan pihaan ja sitten pois. Olen myös ollut useissa hautajaisissa Lapissa, joissa vainaja on hyvästelty avoimessa arkussa kotipihallaan ennen varsinaista kirkossa siunaamista ja hautaamista. Siinä on läheiset saaneet käydä silittämässä päätä, poskea tai kättä, jotkut ovat halanneet vainajaa viimeisen kerran. Mielestäni ihan kaunis tapa hyvästellä rakas läheinen.

No hyi, en halua mitään kalman hajua kotiini

Minä olin jo lapsena katsomassa isovanhempaani ruumishuoneella. Meidän suvussa on myös sellainen tapa, että hautajaisissa miehet lapioivat haudan umpeen ja muut veisaavat vieressä virsiä. Olen päässyt lapion varteen jo useasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole meidän suvussa ollut koskaan tapana käyttää muualla kuolleita enää kotona.

Aika oudolta tuollainen kuulostaisi. Ei siinä kuolleessa ruumiissa enää mitään henkeä ole

Kuoleman jälkeiset manööverit ovatkin surijoita varten, ei vainaja niistä tosiaan mitään tiedä.

En ole kuullutkaan, että koskaan olisi erikseen viety kotiin ihan sisälle taloon. Vain silloin on käytetty kotona, kun koti on ollut matkan varrella. Silloinkin on vain ruumisauto käynyt pysähtymässä pihalla. Ihminen on voinut kuolla sairaalassa kaukana kotoa  ja tuodaan sieltä kotipitäjään haudattavaksi.

Joku arveli tämän olevan tapana pohjoisessa, mutta ei pidä paikkaansa ehkä juuri siksi, että kotonakäynti voisi vaatia kymmenien, jopa satojen kilometrien ylimääräisen reissun. Itse asiassa tiedän noin puolen vuosisadan ajalta vain yhden vainajan, jota on erikseen käytetty kotona. Silloin ihminen oli kuollut Lapin keskussairaalassa, ja koti oli siinä välillä matkalla kappeliin.

24 on tullut tälle palstalle aikakoneella 1930-luvulta? Siltä ajalta on meilläkin valokuvia vainajasta avoinaisessa arkussa kotipihalla.

Mitä kuollut tekee ruumiilla?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo Itella niitä kuskailee, kannattaa tarkistaa että osoite on oikein ettei mene väärään paikkaan.

Voi apua. Anteeksi, mutta repesin täysin.

Vaarin arkku tuotiin pari vuotta sitten kotipihaan ja arkku oli auki.

Sairaala, jossa vaari kuoli on kirkon vieressä, eli ihan vartavasten ajettiin noin 50km lenkki tämän takia. Ei toki sisälle asti arkkua viety.

Tämä siis Pohjanmaalla.

Suvustani on elinaikanani kuollut lukuisa määrä väkeä, mutta ketään ei ole tuotu enää takaisin kotiin, vaikka maalla asutaankin. Arkkuun laittamisen yhteydessä olemme yleensä viettäneet hiljaisen hetken vainajan äärellä ja sitten vainaja on kuljetettu kappelille odottamaan siunausta. Jos vainajan koti on sopivasti matkan varrella, niin ajetaan sitä kautta ja hiljennetään hetkeksi vauhti ja sitten kappelille. Muistan vain yhden kerran olleeni sellaisissa hautajaisissa, joissa vainaja oli tuotu kotiin. Hautajaispäivänä arkku oli kuusin koristeltuna auki pihalla ja läheiset saivat hyvästellä hänet. Kun vainajan aikuiset pojat sulkivat arkun, muu saattovaki veisasi vainajan lempivirren. Sitten alkoi matka kirkonkylälle ja hautausmaalle. Siunaaminen tapahtui hautausmaalla. Tämä oli aivan 60-luvun alussa. Minulla on vanhoja valokuvia viime vuosisadan alkupuolelta ja mukana on joitakin, joissa ollaan kotipihalla avoimen arkun äärellä. 

Joskus Iltalehdessä oli juttua siitä kuinka nykyään monet ateistit ovat niin vieraantuneet kuolemasta, etteivät halua ajatella koko asiaa tai suorastaan pelkäävät.

Hautaustoimiston ihmisiä harmittaa, kun heidän täytyy järjestää nopea hautaaminen eikä vainajan omaisia kiinnosta kuin vain saada asia nopeasti pois päiväjärjestyksestä ja perinnönjako. :(

Kuitenkin vainaja on sellainen asia jonka näkeminen kuuluu kansalaiskasvatukseen. On suuri onni saada kuulua uskovaan sukuun.

Mä haluan, että minun ruumis tuodaan meidän taloyhtiön pihalle niin saavat muutkin katsella ikkunoista. :)