Vieläkö kuolleen ruumis tuodaan kotiin? (suomalaisista tavoista)

Maalla varmaan yleisempää, kaupungeissa se on monesti jo käytännössäkin hankalaa.

Sekä isäni että äitini arkku kävi täällä lapsuudenkodissa piipahtamassa matkalla kappelille.

Lisäys edelliseen että arkkua ei kuitenkaan enää avattu siinä pihalla. Hyvästelyt oli tehty sairaalan kryptassa missä arkku suljettiin.

Ei ole meidän suvussa ollut koskaan tapana käyttää muualla kuolleita enää kotona.

Aika oudolta tuollainen kuulostaisi. Ei siinä kuolleessa ruumiissa enää mitään henkeä ole

Tuskin kukaan alkaa vainajaa ja arkkua enää kerrostaloon rehaamaan.

Maalla voi olla jossain vielä tapana mutta varmaan harvoin...ehkä jos vainaja on toivonut "ruuminvalvojaisia" kotona.

En ole ikinä kuullutkaan ja sen tiedän varmasti että kumpaakaan vanhemmistani ei käytetty kotona kuoleman jälkeen.

Ihan nykyään on yleistynyt hautaustoimistojen tarjoama tapa, että ruumisauto ajaa arkkua kappeliin vietäessä kotipihan kautta.  Tai kodin ohi hitaasti, miten nyt liikennejärjestelyt ovatkin.

Eipä maaseudullakaan sitä arkkua enää nykyisin sisälle taloon kanneta vaan ruumisauto vaan käy siinä pihalla pyörähtämässä tuodessaan vainajaa sairaalasta kirkon kylmiöön. Näin toimittiin isäni arkun kanssa. Auton takaovi avattiin ja saattoväki veisasi virren. Arkkua ei avattu, sillä saattopäivänä satoi vettä. Arkku avattiin sitten vasta kirkon kylmiössä.

Kyllä. Aikoinaan isovanhempani ja 2000-luvulla sekä siskoni, isäni että appeni on "käytetty kotipihassa". Appiukon arkku avattiin ja hänelle jätettiin vanhanaikaisesti hyvästit kuistin edessä kauniina  elokuisena aamuna.

Minusta tässä on jotain hyvin lohdullista, päästä vielä kerran palaamaan sinne, mistä lähti ja missä on käytännössä koko ikänsä asunut. Vaikka se on vain ihmisen kuori, niin symbolisesti asia on minusta tärkeä.

Kyllähän tuo Itella niitä kuskailee, kannattaa tarkistaa että osoite on oikein ettei mene väärään paikkaan.

Täällä on tällainen tapa: ensin mennään sairaalan kappeliin, jossa vainaja on arkussa, kansi avoimena. Omaiset saavat pitää sellaisen muistohetken kuin haluavat, yleensä joku lukee jotain Raamatusta tai vaikka jonkun runon, sitten veisataan virsi tai lauletaan joku vainajan lempilaulu vaikkapa. Jos omaiset eivät kykene / halua tuota järjestää, niin hautaustoimiston edustaja pitää hetken. Lopuksi joku vainajan lähiomainen asettaa sen valkoisen pikkuliinan vainajan kasvoille ja arkun kansi suljetaan.

Sitten ajetaan saattueena vainajan kotitalon pihaan, jossa hetkeksi pysähdytään. Sen jälkeen ajetaan kappelille ja kannetaan arkku kappeliin odottamaan siunausta / hautausta.

Tämä on täällä maalla pohjoisessa yleinen tapa. Näin meilläkin toimittiin, kun isäni kuoli.

Kun Matti Pellonpäätä kuljetettiin ruumisautossa kotikaupunkiin, niin auto pysähtyi lempikapakoiden edessä ja saattajat kävivät sisällä ryypyllä. 

Tillikka taisi olla yksi ja Pispalan Pulteri toinen.

Samaa mieltä, niin minunkin isälleni tehtiin.

Minulta ei ole kuollut läheisiä, mutta serkkujeni vaarin arkku käytettiin kotonaan (tosin ei availtu tai mitään)

Vierailija kirjoitti:

Täällä on tällainen tapa: ensin mennään sairaalan kappeliin, jossa vainaja on arkussa, kansi avoimena. Omaiset saavat pitää sellaisen muistohetken kuin haluavat, yleensä joku lukee jotain Raamatusta tai vaikka jonkun runon, sitten veisataan virsi tai lauletaan joku vainajan lempilaulu vaikkapa. Jos omaiset eivät kykene / halua tuota järjestää, niin hautaustoimiston edustaja pitää hetken. Lopuksi joku vainajan lähiomainen asettaa sen valkoisen pikkuliinan vainajan kasvoille ja arkun kansi suljetaan.

Sitten ajetaan saattueena vainajan kotitalon pihaan, jossa hetkeksi pysähdytään. Sen jälkeen ajetaan kappelille ja kannetaan arkku kappeliin odottamaan siunausta / hautausta.

Tämä on täällä maalla pohjoisessa yleinen tapa. Näin meilläkin toimittiin, kun isäni kuoli.

Lisään vielä, että tämä käytäntö vastaa entisaikojen "Lähtöä", eli ennenvanhaan ainakin täällä hautajaisväki kokoontui vainajan kotiin ennen kuin lähdettiin saattueena kappelille, arkku oli hevosten vetämissä kärryissä tai reessä. Siinä kotipihalla, arkku avoimena, luettiin Raamattua ja veisattiin virsi. Vainajaahan säilytettiin ennen vanhaan kotona, yleensä riihessä, hautajaisiin saakka. Tilaisuutta kutsuttiin siis Lähdöksi, tarkoittaen vainajan viimeistä kotoalähtöä, kodin ja kotiympäristön hyvästelyä.

Isäni kuoli 2005 ja hänet käytettiin kotipihan kautta. Asuivat silloin omakotitalossa maalla. Kotipihassa ruumisauton kuski aukaisi auton takaluukun ja lauloimme Maa on niin kaunis-virren. Sitten takaluukku kiinni ja matka kohti kappelin kylmiötä. Hyvästit olimme jo jättäneet sairaalan kappelissa, kun vainaja oli jo arkussa. Siis tuossa kotipihassa ei enää aukaistu arkkua.

Kyllä hautaustoimisto ajelee vaikka minne kun vaan hinnasta sovitaan!

.-.

Voidaan tuoda kuolleen ruumis ja elävien ruumiita vielä useammin.

Jotain sata vuotta vanhoja valokuvia olen nähnyt, joissa kotitalomme pihalle on nostettu arkku, ja hautajaisväki siinä ympärillä. Ei ole viime sukupolvien aikana enää ollut tapana. Varmaan siksikään, kun kirkolle ja hautausmaalle on sentään muutama kymmenen kilometriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on tällainen tapa: ensin mennään sairaalan kappeliin, jossa vainaja on arkussa, kansi avoimena. Omaiset saavat pitää sellaisen muistohetken kuin haluavat, yleensä joku lukee jotain Raamatusta tai vaikka jonkun runon, sitten veisataan virsi tai lauletaan joku vainajan lempilaulu vaikkapa. Jos omaiset eivät kykene / halua tuota järjestää, niin hautaustoimiston edustaja pitää hetken. Lopuksi joku vainajan lähiomainen asettaa sen valkoisen pikkuliinan vainajan kasvoille ja arkun kansi suljetaan.

Sitten ajetaan saattueena vainajan kotitalon pihaan, jossa hetkeksi pysähdytään. Sen jälkeen ajetaan kappelille ja kannetaan arkku kappeliin odottamaan siunausta / hautausta.

Tämä on täällä maalla pohjoisessa yleinen tapa. Näin meilläkin toimittiin, kun isäni kuoli.

Lisään vielä, että tämä käytäntö vastaa entisaikojen "Lähtöä", eli ennenvanhaan ainakin täällä hautajaisväki kokoontui vainajan kotiin ennen kuin lähdettiin saattueena kappelille, arkku oli hevosten vetämissä kärryissä tai reessä. Siinä kotipihalla, arkku avoimena, luettiin Raamattua ja veisattiin virsi. Vainajaahan säilytettiin ennen vanhaan kotona, yleensä riihessä, hautajaisiin saakka. Tilaisuutta kutsuttiin siis Lähdöksi, tarkoittaen vainajan viimeistä kotoalähtöä, kodin ja kotiympäristön hyvästelyä.

Viittaakohan jonkun onnettomuushetkellä sanonta:"Sille tuli nyt lähtö." tähän Lähtöön?