Kauanko pitää olla juomatta että alkaa elämä maistumaan?

no mutta, juo itsesi hengiltä hyvä ihminen, jos se tekee sinut onnelliseksi!

Mä olin loppuvuoden ihan tarkoituksella juomatta, koska meni vähän turhan lujaa turhan kauan. Viime viikonloppuna sitten olikin sellaiset aika odotetut bileet, ja tuli juotua aika runsaasti. Seuraavana päivänä hengailin kavereiden kanssa, ja vietin "brunssia". Haettiin siis kaupasta herkkuja ja vähän skumppaa siihen kaveriksi. Olin seuraavankin päivän siis pienessä hönössä. Onneksi eilen ei ollut muuta kuin luento. 

Nyt on mieli maissa, ei tee mieli syödä, en saa mitään aikaan. En pysty keskittymään kouluhommiin. Illalla pitäisi mennä töihin. Olen juomisesta nykyään poikkeuksetta seuraavat kolme päivää kaamostunnelmissa (serotoniini, I know), ja sitten kun olo alkaa kohentua, menee taas lujaa ja tekee mieli ottaa kuppia. Mulle herääminen tapahtu nyt. En mä halua olla puolta viikkoa masentuneena, vain jotta voisin tuhota sen parin päivän hyvän fiiliksen juomalla taas lisää. Helvetisti menee rahaa. Syön myös ihan miten sattuu. Söin viimeksi lauantaina iltapäivällä normaalin aterian. Sen jälkeen olen syönyt lähinnä leipää ja appelsiineja. 

Puhun kavereille tästä, enkä enää aio lähteä tähän kierteeseen.  Toivottavasti ymmärtävät. Tykkään elämästäni selvinpäin enemmän.

Minä olen ollut jo 3-vuotta juomatta, eikä mitään "ihmeparanemista" ole tapahtunut elämässäni, enkä ole yhtään onnellinen. Kaikki on tylsääkin tylsempää. Ei ole kavereita, ei harrastuksia, eikä edes flaksia deittirintamalla. Välttelen ihmiskontakteja, eikä edes työntekokaan motivoi, kun ei voi viikonloppuisin vetää kännejä..

Seitsemän vuotta. Ei se juomattomuus siihen oikeasti mitenkään auta.

Viikon juomatta niin alkaa viinat taas maistua

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut jo 3-vuotta juomatta, eikä mitään "ihmeparanemista" ole tapahtunut elämässäni, enkä ole yhtään onnellinen. Kaikki on tylsääkin tylsempää. Ei ole kavereita, ei harrastuksia, eikä edes flaksia deittirintamalla. Välttelen ihmiskontakteja, eikä edes työntekokaan motivoi, kun ei voi viikonloppuisin vetää kännejä..

Johtuu siitä ettei mitään ihmeparantumista tapahdu. Sinun pitäisi tehdä töitä niiden asioiden kanssa miksi olet juonut. Hakeudu AA:han ja/tai terapiaan, työssäkäyvänä ihmisenä sinulla on terapiaan mahdollisuus jos vain haluat ongelmasi työstää.

Minä olin päättänyt olla vuoden juomatta ja sitten jatkaa raitistelua jos fiilikset on paremmat. No ei olleet. Venytin vuolä puoli vuotta, mutta ei mitään muutosta sittenkään. Tein tästä päätelmän että on itsepetosta kuvitella että juomattomuus toisi onnellisuuden. Ei se niin mene. Nyt kun juon pari kertaa kuukaudessa, mutta aina täyden kännin, niin olen rentoutuneempi ja sitä kautta lähempänä onnellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin päättänyt olla vuoden juomatta ja sitten jatkaa raitistelua jos fiilikset on paremmat. No ei olleet. Venytin vuolä puoli vuotta, mutta ei mitään muutosta sittenkään. Tein tästä päätelmän että on itsepetosta kuvitella että juomattomuus toisi onnellisuuden. Ei se niin mene. Nyt kun juon pari kertaa kuukaudessa, mutta aina täyden kännin, niin olen rentoutuneempi ja sitä kautta lähempänä onnellisuutta.

Raivoraitis tai rapajuoppo niin on juomisongelma. Kaikkea kohtuudella.

Pari viikkoa meni krapulassa, sen jälkeen hyvin mennyt 8 vuotta.  Elämä on hymyillyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei kovin montaa päivää tarvitse olla juomatta kun se elämä ei maistu, se nimittäin loppuu.

Ja v***t tähän mennessä olen ollut 52 vuotta juomatta eikä elämä ole vieläkään loppunut

Ei se pelkästään juomisen lopettamisella paremmaksi muutu, voi muuttua jopa huonommaksi. Elämään täytyy alkoholin tilalle etsiä muita mielihyvän lähteitä. Ihan ekat kuukaudet voi aivokemiallisista syistä tuntua ettei mikään muu tuota mielihyvää kuin alkoholi, mutta sen pitäisi olla vain 3-6 kk juomisen määrästä ja kestosta riippuen. Sen jälkeen yleensä pystyy alkamaan nauttia mieleisistään tavallisista asioista, ja moni joka nyt ei ole päivittäin juonut jo aikaisemminkin.

Mutta tosiaan voi vaatia vaivaa etsiä ne mieleiset asiat, jos vuosikaudet on lähinnä käyttänyt alkoholia siihen eikä ole siis kaivannut muuta. Alussa varsinkin kannattaa sallia itselleen myös "epäterveellisiä" nautintoja, esim. mulla jäätelö ja karkki oli ekan vuoden tärkeitä hyvänolon lähteitä. Paljon parempi nekin kuin juoda 6 pint-koon Karhua joka päivä kuten olin tehnyt aiemmat lähes 10 vuotta. Vähitellen olen oppinut nauttimaan muustakin, esim. löytänyt musiikkigenrejä josta pidän, löytänyt intohimon arkkitehtuuriin ja maisemasunnitteluun, alkanut käydä taas elokuvissa ja teatterissa.

Kahdesta viikosta eteenpäin se alkaa vähitellen, ei kuitenkaan pidä retkahtaa.

Ei mulla ole muuttunut paremmaksi. Yksinäisemmäksi lähinnä. En enää käy missään enkä näe ketään. Mä olen jopa alkanut miettimään, että taidan ottaa alkoholin kohtuudella takaisin osaksi elämääni. Ei se mulle ollut koskaan sen tason ongelma, että putki lävähtäisi päälle jos kerran otan, tai että olisin sekoillut juovuspäissäni. Ehkä vähän liiallista terveysintoilua kovalla hinnalla tämä minun jo 2 vuotta kestänyt täysraittius. Siis vain minulla, monella muulla alkoholin riskit ja haitat voi olla paljon suuremmat, itsellä tosiaan vain oli niin ettei siitä alkoholistakaan koskaan suurempaa haittaa ollut, mutta halusin optimoida terveellisyyttä.

Ei vaan alkaa janottamaan.

Jos löytää sellaisia ihmisiä joiden kanssa voi nauttia elämästä ilman alkoholia, niin välittömästi. Se on eri asia milloin sellaisia ihmisiä löytää, voi mennä loppuelämä ilman. Siinä ei auta kun miettiä terveellisempiä vaihtoehtoja jotka antaisi nautintoja. Avanto, opiskelu, lenkkeily, lemmikki, puutarhan hoito ovat niitä yleisiä mitä voi yksinkin tehdä jotka saa elämän maistumaan, mikä sopii sinulle jää itsesi löydettäväksi. Mutta sen sanon ettei se netissä roikkumalla ainakaan tapahdu, kaikista vähiten somessa, naamalla ja nimellä tai anonyyminä.

Ei hajuakaan. En koskaan aloittanut juomista. Elämä silti maistu yhtään miltään. Tekisi mieli aloittaa juominen. Josko se ainakin maistuisi joltain.

Riippuu maksan tilasta, tavallisen tissuttelun jälkeen palautuu nopeasti, muutamassa viikossa ja sen huomaa kyllä itse että luontainen olemisen ilo palautuu.

Kuusi viikkoa.

Olen itse ollut nyt viikon juomatta.

Edellisenä viikonloppuna oli lauantai-iltana tarkoitus juoda vain pari, mutta en pystynytkään taaskaan lopettamaan, tuli jatkettua juomista koko sunnuntaipäiväkin ja vietettyä sitten 2 päivää 2 promillen humalassa ja sekoiltua ihan hulluna, joten päätin, että minun on pakko pitää nyt 3kk tipaton tauko juomisesta, jos haluan vielä joskus kohtuukäyttäjäksi.

Eka viikko meni ihan mukavasti, ei oikeastaan edes huvittanut nähdä ketään eikä kauheasti mennä minnekään, joten kökötin yksin kotona opiskelemassa (olen korkeakouluopiskelija) ja siivoamassa, ja mieliala nousi mukavasti krapulan jäljiltä.

Nyt tosin alkaa jo vähän kyllästyttää ja tylsistyttää ja tekee kamalasti mieli kaljaa. :/