Kauanko pitää olla juomatta että alkaa elämä maistumaan?

Tee jotain muuta, luuletko että se elämä on helpompaa muille? Kokkaile, kalasta, käy sukulaisissa, kirjoita kirja/runo laulu ihan mitä vaan mistä pidät. Jos yrität juomalla saada itsesi onnelliseksi niin se ei onnistu. On riemulla pienoiset siemenet.

Vierailija kirjoitti:

Tee jotain muuta, luuletko että se elämä on helpompaa muille? Kokkaile, kalasta, käy sukulaisissa, kirjoita kirja/runo laulu ihan mitä vaan mistä pidät. Jos yrität juomalla saada itsesi onnelliseksi niin se ei onnistu. On riemulla pienoiset siemenet.

Teen kaikkea, mutta ei ne asiat tunnu erityisesti miltään. Ei ole mitään sellaista asiaa mikä kiinnostaisi erityisen paljon.

En myöskään saa liikunnasta mitään hyviä oloja. Pitäisikö niiden olotilojen liikunnan jälkeen olla sellaisia että ne huomaisi ihan selvästi?

Kuinka kauan olet ollu juomatta? Kirjoitan mieheni juomisen lopettamisen vaiheista, jos siitä olisi sinulle hyötyä? 

Mieheni ensimmäinen kuukausi juomatta oli aika kovaa taistelua mieliteon ja päätöksen välillä. Toisen kuukauden aikana hän ei enää joutunut koko ajan motivoimaan itseään, mutta vapaa-aikamme oli erilaista, kun hän opetteli elämään selvin päin ja minä opetelin elämään selvän miehen kanssa. Kävimme usein pitkillä kävelyllä ja teimme yhdessä ruokaa. Ainakin viikonlopun illoissa tuntui olevan paljon tyhjiä tunteja.  

Pikku hiljaa elämä täyttyi ja siinä neljän kuukauden kohdalla hän vaikutti ihan tyytyväiseltä. Ensimmäisen vuoden aikana juominen oli aika tavalla pinnalla ja hän kävi läpi kaikkea siihen liittyvää. Hän puhui paljon asiasta, vaikutti olevan tyytyväinen, mutta ei erityisen onnellinen. 

Nyt hän on ollut juomatta 4 vuotta ja alkoholi ei ole missään osassa hänen elämäänsä. Hän ei puhu siitä, eikä muistele menneitä mokiaan, hän on saanut rauhan.

Jo parin vuoden ajan hän on suunnitellut tulevaisuutta ja kertoo olevansa onnellinen. Hän vaikuttaa innostuneelta ja tyytväiseltä, toisin kuin juovana aikana. 

Kyllä siinä kuukausia kestää ennen kuin aivokemia alkaa muotoutua uudelleen. Ajattele että sä olet myrkyttänyt aivojasi vuosikausia, ei ne siitä ihan heti toivu. Sun pitää opetella kärsivällisesti etsimään tyydytystä ja onnellisuutta ja rentoutusta muustakin kuin myrkystä, johon olet addiktoitunut.

Onko sulla todettu masennus? Masennushan voi johtaa juomiseen, joka entisestään pahentaa masennusta tai juominen voi aiheuttaa masennusta. Oman kokemuksen mukaan mielen pitäisi piristyä edes jonkin verran, kun fyysinen olo paranee eli krapulat loppuvat. Jos juomisen lopettamisesta ei ole montaa viikkoa niin anna itelles aikaa, jos taas on pidempi aika niin voisit hakea terveysasemalta apua ettet vaan ratkea taas juomaan.

Muista, että apua saa (useimmiten) jos sitä haluaa! Myös aa-kokouksissa kannattaa käydä edes kattomassa millanen se porukka sun alueella on, muut on voinu käydä läpi samoja tunteita kuin sinä.

Jos sulla on isompikin alkoholiongelma, niin muiden on turha kommentoida että ei se muillakaan oo helppoa jne., alkoholismi on sairaus eikä valinta. Tosi hienoa, että pystyt olemaan juomatta ja haluat lopettaa. Ota päivä kerrallaan ja muista puhua sun tunteista edes jollekin!

Ei kovin montaa päivää tarvitse olla juomatta kun se elämä ei maistu, se nimittäin loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olet ollu juomatta? Kirjoitan mieheni juomisen lopettamisen vaiheista, jos siitä olisi sinulle hyötyä? 

Mieheni ensimmäinen kuukausi juomatta oli aika kovaa taistelua mieliteon ja päätöksen välillä. Toisen kuukauden aikana hän ei enää joutunut koko ajan motivoimaan itseään, mutta vapaa-aikamme oli erilaista, kun hän opetteli elämään selvin päin ja minä opetelin elämään selvän miehen kanssa. Kävimme usein pitkillä kävelyllä ja teimme yhdessä ruokaa. Ainakin viikonlopun illoissa tuntui olevan paljon tyhjiä tunteja.  

Pikku hiljaa elämä täyttyi ja siinä neljän kuukauden kohdalla hän vaikutti ihan tyytyväiseltä. Ensimmäisen vuoden aikana juominen oli aika tavalla pinnalla ja hän kävi läpi kaikkea siihen liittyvää. Hän puhui paljon asiasta, vaikutti olevan tyytyväinen, mutta ei erityisen onnellinen. 

Nyt hän on ollut juomatta 4 vuotta ja alkoholi ei ole missään osassa hänen elämäänsä. Hän ei puhu siitä, eikä muistele menneitä mokiaan, hän on saanut rauhan.

Jo parin vuoden ajan hän on suunnitellut tulevaisuutta ja kertoo olevansa onnellinen. Hän vaikuttaa innostuneelta ja tyytväiseltä, toisin kuin juovana aikana. 

Vajaa viisi kuukautta olen ollut juomatta. Minulla ei ole erityisesti läheisiä tai kavereita, mutta käyn psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa juttelemassa.

Tuntuu että tämä menee vain huonompaan suuntaan, kun on odottanut että jotain merkittävää tapahtuisi ja sitten ei tapahdukaan. En kyllä usko että tämä tila on se mihin pitäisi tyytyä. Tai en ainakaan aio tyytyä.

Muutos on hidas, mutta voi sen huomata. Pääosin:

- väsyttää vähemmän, tai ainakin huomaa, että unen määrällä voi vaikuttaa väsymyksen tasoon

- viinanhimokohtaukset menevät ohi pikku hiljaa nopeammin

- ruokahalu paranee (potentiaalia kymmenien kilojen painonnousuun, vaikka kaikki lässyttävät siitä, kuinka viina lihottaa). Tässä toimivat aivojen palkitsemisjärjestelmät, joita olisi syytä alkaa pikku hiljaa ymmärtää.

Ed. listaan lisäksi: ilman viinan aiheuttamia ongelmia on ongelmia vähemmän, ja siinä elämän laatu paranee ja stressi ja pelkotilat vähenevät.

Kokemuksia omasta miehestä: joka kerran kun hän yritti lopettaa, noin puolen vuoden päästä tuli niin kauhea tarvis ottaa edes jotain, että hän aina selitti asian jotenkin päin itselleen, ja otti yhden. Ja toisen , ja viidennen, jne.

Kun lopulta vuosien päästä erosimme tämän asian takia, hän teki tosi ponnistuksen olla ihan ilman alkoa, ja tosiaan eka vuoden ei paljon muuta puhunutkaan kun raittiuden ihanuutta. Kaikki alkoi maistua ja tuoksua paremmalta, uni oli syvempää, oli hienoa kun ei ollut krapulaa. Loma ja viikonloppu ei tullut niin että monta päivää mietitään, mitä haetaan alkosta.

Noin kahden vuoden kohdissa hän myönsi että raittius ei ollut pitänyt. En tiedä miten pahasti on asiat, kun emme paljon ole tekemisissä.

Urheilusta sen verran, että ei kaikki saa siitä mitään kiksejä. Mieheni on ihan fiiliksissä salilla, minä taas en ymmärrä mistä siinä puhutaan, vaikka olen tunnollisesti tehnyt sitä jo muutaman vuoden. Vedän ihan täysillä, ettei se siitä ole kiinni. Mulle vaan ei tule siitä niitä mitälie endorfiineja.

Ootko huomannu minkään asian olevan paremmin nyt ku et oo juonu? Jos edes se yks juttu sais sut motivoituneeks olemaan juomatta jatkossaki. Jos ei oo missään vaiheessa joutunu ihan pohjalle juomisen kanssa nii eihän siitä juomattomuudesta saakaa mitää sen suurempia kiksejä, monesti elämä on mukavampaa ku ottaa mut sitä mukavuutta kestää vaa sen hetken ja paha olo ja morkkikset kestää tuplasti kauemmin. Eikä alkoholistin ystävät oo oikeesti ystäviä. Sun pitää löytää joku juttu mikä motivoi sua, esim. Nyt elät selvänä ja muistat kaiken mitä oot tehny, raha-asiat on paremmin, terveys kiittää, juoppokaverit katos mikä on hyvä vaik välillä tuntuuki yksinäiseltä.. jotain sellasta. Ja nii kauan et oot käsitelly asiat omassa päässä et tuu olee paljoo onnellisempi, sit ku oot käsitelly kaikki mokat ja syyllisyyden ja virheet ja tyhmät jutut mitä yleensä on tullu tehtyy kännissä ni sit alkaa näyttää valosalta.

Eikö tuo ole vähän oikeastaan vaarallinen suhtautumistapa tuohon asiaa, kun ajatellaan asian muita terveysvaikutuksia ja rahan menoa sun muuta? Painon nousua. Siis jos odotukset ovat liian korkella ja ikäänkuin pettyy tuloksiin. Et olisi eka joka tekisi niin. Silloin voi tulla kiusaus aloittaa uudestaan. Sinun pitää vaan järkeillä asia niin, ettei siinä ryyppäämisessä lopulta ole mitään järkeä edes.

Itse join 2 kaljaa viime yönä kahden aikaa enkä vielä ole tauosta suurempia vaikutuksia huomannut

Osa ei pysty nauttimaan elämästä selvinpäin.

Käy AA:ssa, jutut ei voi olla tyhmempiä kuin baareissa.

Vierailija kirjoitti:

Ootko huomannu minkään asian olevan paremmin nyt ku et oo juonu? Jos edes se yks juttu sais sut motivoituneeks olemaan juomatta jatkossaki. Jos ei oo missään vaiheessa joutunu ihan pohjalle juomisen kanssa nii eihän siitä juomattomuudesta saakaa mitää sen suurempia kiksejä, monesti elämä on mukavampaa ku ottaa mut sitä mukavuutta kestää vaa sen hetken ja paha olo ja morkkikset kestää tuplasti kauemmin. Eikä alkoholistin ystävät oo oikeesti ystäviä. Sun pitää löytää joku juttu mikä motivoi sua, esim. Nyt elät selvänä ja muistat kaiken mitä oot tehny, raha-asiat on paremmin, terveys kiittää, juoppokaverit katos mikä on hyvä vaik välillä tuntuuki yksinäiseltä.. jotain sellasta. Ja nii kauan et oot käsitelly asiat omassa päässä et tuu olee paljoo onnellisempi, sit ku oot käsitelly kaikki mokat ja syyllisyyden ja virheet ja tyhmät jutut mitä yleensä on tullu tehtyy kännissä ni sit alkaa näyttää valosalta.

Ymmärrän kyllä että on tapahtunut asioita joista PITÄISI olla tyytyväinen. Osasta jopa ylpeä. Mutta en tunne sellaista. Rahaa on ruokaan vielä kuun lopullakin, kunto on parempi, äiti on iloisempi kun en juo, eikä minusta ole muille harmia selvänä. Tuollaisia asioita. Mutta en vaan tunne mitään ylpeyttä tai tyytyväisyyttä mistään. Nuo tuntuu vaan väistämättömiltä seurauksilta mitä tapahtuu kun lopettaa.

Vähän hankala selittää tätä, mutta toivottavasti saitte kiinni mitä tarkoitan.

Jos mikään ei tuota iloa, olet masentunut. Silloin lääkäriin. Käytät vain alkoholia lääkkenä ja se on huono lääke. Eikö ruoka tai herkut tuo iloa? Eikö luonto? Liikunta? Seksi? Tv-sarja? Elokuva? Vaatteet? Kauneus? Taide? Musiikki? Kosketus? Lemmikkieläin? Linnun laulu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olet ollu juomatta? Kirjoitan mieheni juomisen lopettamisen vaiheista, jos siitä olisi sinulle hyötyä? 

Mieheni ensimmäinen kuukausi juomatta oli aika kovaa taistelua mieliteon ja päätöksen välillä. Toisen kuukauden aikana hän ei enää joutunut koko ajan motivoimaan itseään, mutta vapaa-aikamme oli erilaista, kun hän opetteli elämään selvin päin ja minä opetelin elämään selvän miehen kanssa. Kävimme usein pitkillä kävelyllä ja teimme yhdessä ruokaa. Ainakin viikonlopun illoissa tuntui olevan paljon tyhjiä tunteja.  

Pikku hiljaa elämä täyttyi ja siinä neljän kuukauden kohdalla hän vaikutti ihan tyytyväiseltä. Ensimmäisen vuoden aikana juominen oli aika tavalla pinnalla ja hän kävi läpi kaikkea siihen liittyvää. Hän puhui paljon asiasta, vaikutti olevan tyytyväinen, mutta ei erityisen onnellinen. 

Nyt hän on ollut juomatta 4 vuotta ja alkoholi ei ole missään osassa hänen elämäänsä. Hän ei puhu siitä, eikä muistele menneitä mokiaan, hän on saanut rauhan.

Jo parin vuoden ajan hän on suunnitellut tulevaisuutta ja kertoo olevansa onnellinen. Hän vaikuttaa innostuneelta ja tyytväiseltä, toisin kuin juovana aikana. 

Vajaa viisi kuukautta olen ollut juomatta. Minulla ei ole erityisesti läheisiä tai kavereita, mutta käyn psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa juttelemassa.

Tuntuu että tämä menee vain huonompaan suuntaan, kun on odottanut että jotain merkittävää tapahtuisi ja sitten ei tapahdukaan. En kyllä usko että tämä tila on se mihin pitäisi tyytyä. Tai en ainakaan aio tyytyä.

Mitä merkittävää olet odottanut tapahtuvan? Oletko jutellut näistä tuntemuksistasi sille psykiatriselle sairaanhoitajalle? Oletko tehnyt vaikka listaa, mitä muutoksia näiden viiden kuukauden aikana on tapahtunut?

Minulla alkoholin käytön lopettamisen jälkeen selvisi, että minulla on oikeasti masennusta, johon sitten sain lääkityksen. Lääkitys tehoaa paremmin kun alkoholi ei ole sotkemassa. 

Suosittelen tutustumaan Päihdelinkin Me Lopettajat -palstaan jos et jo ole tutustunut.

Vierailija kirjoitti:

Jos mikään ei tuota iloa, olet masentunut. Silloin lääkäriin. Käytät vain alkoholia lääkkenä ja se on huono lääke. Eikö ruoka tai herkut tuo iloa? Eikö luonto? Liikunta? Seksi? Tv-sarja? Elokuva? Vaatteet? Kauneus? Taide? Musiikki? Kosketus? Lemmikkieläin? Linnun laulu?

Herkkuja ainakin syön kun kunnolla vituttaa/masentaa. En tiedä saanko siitä mitään iloa. Lohtusyömistäköhän se nyt sitten on? Elokuvia ja tv-sarjoja katson joka päivä paljon, sellaista täyttöä kun ei seinääkään jaksa tuijottaa. On kyllä hyviäkin sarjoja olemassa, mutta suurimmaksi osaksi käytän sarjoja taustahälynä kun en pidä hiljaisuudessa olemisesta.

Oma prosessini kesti noin 3 vuotta. Viime vuodesta olin yli puolet juomatta, ja nyt joulun jälkeen päätin että se sai riittää. Annoin silloin alkoholille viimeisen mahdollisuuden viskinmaistelun muodossa, ja koska siitä ei tullut muuta kuin karmea olo niin tiesin ettei alkoholilla ja minulla ole tulevaisuutta.