Onko ihan väärin erota, kun

Mielestäni jokaisella on oikeus elää onnellista elämää. Parisuhde on yksi elämän tukipilareista toimiessaan, jolloin molemmat voivat elää yhdessä toisiaan vahvistaen.



Toisaalta voidaan ajatella asiaa siltä kannalta, että avioliitto on lupaus sitoutumisesta, myös miehesi osalta, ei vain sinun.



Keskustele miehesi kanssa ja kerro, että tilanne on epätyydyttävä. Näin annat hänelle mahdollisuuden vaikuttaa elämäänne ja tehdä omat ratkaisunsa asian suhteen.

Jos mies ei suostuisi terapiaan, eroaisin varmasti.

Mies vakuuttaa, että minä ja lapsi olemme hänelle tärkeimmät. Kuitenkaan käytännön tasolla tämä tärkeys ei koskaan näy. Mies on sitoutunut työhön ulkomailla useaksi vuodeksi. Minä taas en halua viedä lapselta muita läheisiä ja tärkeitä ihmisiä, jotka ovat olleet hänen kanssaan paljon enemmän kuin hänen isänsä-> en siis suostu muuttamaan miehen luo.



Emme muuten ole naimisissa, yhteisiä vuosia viitisentoista.

No tässä sitten on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: joko mies muuttaa kotomaahan sinun vuoksesi tai sinä otat eron.



Tilanne on nyt siinä. Kerro hänelle.

Kyllä isä nyt on lapselle paljon tärkeempi kuin joku sukulaistäti.

Teillä ei ole ilmeisesti mitään varsinaista ONGELMAA; ette vain ole päässeet yhteisymmärrykseen valinnoistanne ja tärkeysjärjestyksistä. Teidän pitää sopia niistä ja joustaa - molempien.

Lapsi viettää paljon aikaa heidän kanssaan. Lisäksi lapsen monivuotinen hoitaja on hänelle erittäin merkityksellinen ihminen. Näiltä ihmisiltä hän on tähänastisessa elämässään saanut paljon enemmän aikaa ja huomiota kuin isältään. Mikä siis tekee isäsätä tärkeämmän?



Haluan myös antaa lapselleni mahdollisuuden kasvaa turvallisessa suomalaisessa maalaisympäristössä, tutun kielen ja kulttuurin ympäröimänä. Lapsella kielen kehitys hieman viivästynyt, sekin puoltaa Suomeen jäämistä. Lapsi myös melko ujo ja arka, hän stressaa kovasti pieniäkin muutoksia.

Vierailija:

Teillä ei ole ilmeisesti mitään varsinaista ONGELMAA; ette vain ole päässeet yhteisymmärrykseen valinnoistanne ja tärkeysjärjestyksistä. Teidän pitää sopia niistä ja joustaa - molempien.

Ja haloo! Miten tässä asumisjärjestelyssä voivat molemmat joustaa?

Vierailija:

Ja haloo! Miten tässä asumisjärjestelyssä voivat molemmat joustaa?

ei itsekään halua perheen olevan koossa. Kyllähän se puoliso on ykkönen perheessä ja kaikki sukulaiset hyviä kakkosia.



Teillä on perustavanlaatuista mätää koko suhteessa. Miten olisi naimisiin meno ja oikean perhe-elämän aloittaminen.



Olen ollut pienten lasten kera mukana miehen ulkomaantyökomennuksella ja se oli perheellemme kaikkein rikkain vuosi. Ei joutanut kukaan mummojen perään poraamaan.

hän on lapsen toinen vanhempi. SAmanarvoinen kuin toinen vanhempi eli äiti.



Lapsen tärkeimmät ihmiset ovat äiti ja isä ja sillä akselilla ei pidä mitään pelejä käydä.

ISÄ ON TÄRKEIN, VAIKKA HÄDIN TUSKIN TAPAA LASTAAN, NIINKÖ?



Jumalauta te ootte aataminaikuisia!

Vierailija:

ISÄ ON TÄRKEIN, VAIKKA HÄDIN TUSKIN TAPAA LASTAAN, NIINKÖ?

Eikö niin? ;)

menee huonosti. Ei me sille mitään voida, uskalsitpa lähteä puolisosi luo tai et.



Miehelläsi on kuitenkin niin paljon erilaiset murheet pohdittavinaan siellä ulkomailla, että olette tavallaan eri maailmoissa kun sinä hiippailet mummolan nurkilla ja hän tienaa leipää vieraassa maassa varmaan vastuullisessa työssä.

Mies siis ollut pysyvästi ulkomailla viime syksystä. Mutta vaikka elimme sitä ennen yhdessä, oli mies silloinkin aina töissä ja työmatkoilla. Eli paljon sen enempää eivät isä ja lapsi yhdessä olleet silloinkaan. Tuskin tuo tilanne muuttuisi, vaikka muuttaisimmekin miehen luo. Olisimme vain entistä yksinäisempiä.

Myös minulla on vastuullinen ja ihana työ täällä Suomessa.

mitä haluaisi kukin asiasta ajatella.

Siis oli myös Suomessa asuessaan koko ajan töissä.

Eikö ole hyvä, että lapsella on muita ihmisiä, jotka antavat hänelle aikaansa, kun isä ei kerran anna?



Kun isä on kotona, hän kyllä leikkii ja touhuaa ihan kohtalaisesti lapsen kanssa. Sitä tarkoitin tuolla hyvä isä -kommentilla

Suosittelen kompromissia, jossa kumpikin antaa periksi niin että toinen voi ehdot hyväksyä.



Komennus on monen suhteen loppu just siksi että siinä täysin eri elämäntilanteissa elävät puolisot eivät enää pysty oikeasti asettumaan toisen asemaan. Siksi perheille on parempi pysyä yhdessä ja vaikka muuttaa sitten sen komennuslaisen perässä.



Vielä siitä komennuksesta. Ei meillä ainakaan miehellä ollut työpäivien päälle muuta aktiviteettia kuin olla perheen kanssa. Meillä oli joka päivä hyvää yhteistä koko perheen aikaa.

Sitä tarkotin sillä rikkaalla vuodella. Täällä suomessa perhe on ihan hajallaan kaikkien harrastusten ja menojen takia. Komennuksen aikana niin ei ollut.

Sitä paitsi ystäviäkin löytyyi yllättävän helposti ja kaikkea uutta nähtävää uudessa maassa. En minä ainakaan kokenut itseäni lainkaan yksinäiseksi. Puhelin ja sähköposti toimivat sitä paitsi.

Siis eroaminen ois väärin.

On väärin, etten ole muuttanut lapsen isän luo.

Minun ja lapsen pitäisi asua turvattomassa maailmankolkassa, viettää suurin osa ajasta keskenämme ilman sosiaalisia turvaverkkoja, työtä tai muuta elämää, vain siksi, että lapsen isä näkee nukkuvan lapsensa kun tulee illalla töistä kotiin (työskentelee myös viikonloppuisin)

Lapsi pitää ehdottomasti erottaa juuristaan, kodistaan, kielestään, leikkitovereistaan ja muista läheisistä ihmisistään em. syystä



Ellen muuta, en arvosta perhettäni. Selvä, kiitos vaan.