Onko ihan väärin erota, kun

Ja jos sinun miehesi ei tehnyt komennuksellaa pyöreitä päiviä viikon ympäri, se ei tarkoita, ettei lapseni isä tekisi.



Olimme juuri hänen luonaan pari viikkoa. Piti yhden vapaapäivän, tuli kotiin keskim. seitsemältä illalla. Ja kysymys oli vain parista viikosta, eli saattoi vähentää töitään..

Kyllä siinä aina kaksi osapuolta on. Minusta tuo miehesi ei kuulosta miltään mulkvistilta. Mukava, touhuaa lapsen kanssa, elättää perheen. Millainen sen miehen sitten piru vie pitää olla että se on tarpeeksi hyvä. Katsokaa nyt ämmät peiliin.



Minusta kannattaa erota, jos mies pettää, käyttää liikaa päihteitä tai hakkaa.



Moon miehellekin sanonu, että se on hyvä puoliso, kun ei oo koskaan lyöny turpaan, vaikka aihetta olis ollu. :)

Enkä ole niin väittänytkään. Mutta kyllä minä toivoisin suhdetta, jossa toinen olisi läsnä edes joskus, kantaisi vastuuta arjesta ja asettaisi perheensä etusijalle päätöksiä tehdessään edes toisinaan. Mutta ilmeisesti tämä on sitten liikaa vaadittu, kun mies ei kerran vedä turpaan, juo viinaa tai käy (tietääkseni) vieraissa.

Ihan ajatusleikkinä: jos miehesi vaihtaisi työnsä Suomeen ja olisi aina kanssanne, niin miten arvioisit parisuhteenne toimivan. Ajattelin vain, että olisiko tässä vuosien saatossa jo tapahtunut erkaantuminen toisista vai vieläkö yhteinen sävel löytyisi ?

räyhätä kun ei saa mieleisiään vastauksia. Ikävä että lapsellasi on noin kypsymätön äiti.

Mun mielestä sulla on " aihetta" eroon, jos et ole tyytyväinen. Jotkuthan tykkää noin itsenäisestä elämästä, mutta jos kaipaat rinnallesi kunnon kumppania, niin mies selkä seinää vasten tai kiertoon.

Halusitko vahvistusta (jo tehdylle?) eropäätöksellesi?



Olen sitä mieltä, että jos täällä kysyy jotain, pitää myös hyväksyä se etteivät kaikki vastaukset pelkästään tue omia näkemyksiä.

ihan OK, että isä on toisella puolen maailmaa suurimman osan ajasta, mutta auta armias jos kyseessä olisi äiti ! Jos tilanteesi olisi päinvastainen, sinä maailmalla ja miehesi kotona, saisit ennenkuulumattomat räksytykset täällä.

Luulen, et olisin yhä onnellinen mieheni rinnalla, jos hän muuttaisi kotiin ja vähentäisi vähän työskentelyään. Ei vaan taida tehä niin. Mutta ongelma on se, et oon kypsymätön lehmä=)



En ole päättänyt mitään. Mietin vain. Osa näistä vastauksista vain perustui huonolle tilanteentuntemukselle. Kaikki mielipiteet ovat toki tervetulleita.

kyselee ap

Tee, niin kuin sydän sanoo. Klisee, mutta totta. Toki kannattaa selvittää, olisiko miehen mahdollista työskennellä Suomessa, riippuen tietysti siitä, mitä hän tekee. Sinun ja lapsen ei kuitenkaan tarvitse hiihdellä miehen perässä. Mielestäni on hyvin ymmärrettävää, jos haluat suhteeltasi enemmän kuin nykytilanteessa. Tosin yksi kaverini on monen vuoden taistelun, piinan ja epäilykohtausten jälkeen saanut etäsuhteensa toimimaan hyvin, ja he ovat melko onnellisia käsitääkseni. Heillä ei tosin ole lasta.



Vai ovatko nämä kynnysmatto-Justiinat sitä mieltä, että perheen tulisi olla yhdessä koossa vaikkapa Afganistanissa, jos ap:n mies on siellä rauhanturvaajana?

Mutta toisaalta se riippuu siitä mitä itse haluat. Haluatko paikallaolevan miehen vai sellaisen itsenäisen reissaajan? Kestäisitkö miestä joka viettäisi aikaa paljon kotona vai haluatko juuri sellaisen. Jos haluat niin luultavasti olet naimisissa väärän miehen kanssa, jos hän taas haluaa elää työlleen.

Ehkä olette vain vääriä toisillenne.



Yleensä ehdotan pariterapiaa mutta miksi ehdottaa sitä parille joka ei juurikaan edes tunne toisiaan. En usko tällaisiin etäsuhteisiin. Ellei molemmat sitten ole sellaisia erakkotyyppejä jotka kaipaavat toista ihmistä vain silloin tällöin.

Vierailija:

Kyllä siinä aina kaksi osapuolta on. Minusta tuo miehesi ei kuulosta miltään mulkvistilta. Mukava, touhuaa lapsen kanssa, elättää perheen. Millainen sen miehen sitten piru vie pitää olla että se on tarpeeksi hyvä. Katsokaa nyt ämmät peiliin.

Minusta kannattaa erota, jos mies pettää, käyttää liikaa päihteitä tai hakkaa.

Moon miehellekin sanonu, että se on hyvä puoliso, kun ei oo koskaan lyöny turpaan, vaikka aihetta olis ollu. :)

Molempien opiskeluaikana olimme paljon yhdessä ja olimme onnellisia. Mutta viimeiset viisi vuotta työstä on tullut miehelle aina vain tärkeämpää. Kyllä me silti varmaan toisemme tunnemme aika hyvin edelleen, vaikka kumpikin on toki muuttunutkin.



Terapia olisi meille hyväksi, mutta sitä on tällä hetkellä aika vaikea järjestää käytännössä. Olen yrittänyt puhua miehelleni, että ulkomaantöille on tultava loppu jossain kohtaa, mutta en tiedä menikö sekään perille.

Kyllä eroamisen ja perheen rikkomisen kynnys voi olla tosi korkea. Ero on paikallaan jos ongelmat ovat vaikeaa luokkaa. Ei tuo AP:n mies vaikuttanut mitenkään piokkeuksellisen surkealta. Ja kyllähän hän huolehtii perheestään tuomalla rahaa kotiin.



Sitä ei vaan av-palstalla lasketa miksikään. Keittiössä pyöriminen vaan on jotakin ja lastenvaunujen lykkääminen.



Kirjoitin tuosta turpaan lyömisestä. Itsetuntoni on täysin kunnossa ja siksipä juuri tiedänkin, ettei täydellisiä ihmisiä ole olemassa.



Avioliitossa pitää löytyä kompromisseja, joustoja ja anteeksiantoa ja -pyytämistä molemmin puolin. Silloin hyvinkin erilaiset puolisot pääsevät myös rämeisten aikojen yli. OIkein huonoina aikoina on hyvä jos turpiin ei tule, ei juoda eikä käydä vieraissa. Silloinhan arki on edes rauhallista, vaikkei onnellista.



Elämässä on kausia ja ne voivat kestää monta vuotta kukin, eli suosittelen eroa suunnitteleville jotain parineuvontaa ja jäiden laittamista hattuun. Tarkan harkinnan jälkeen löytyy varmasti ainakin vähiten huono ratkaisu.

Mutta en myöskään aio elää tällä tavalla loppua elämääni. Eli joidenkin asioiden kohdalle on saatava muutos, muuten ero on edessä aivan varmasti. Mutta tottakai toivon, että saamme yhdessä asiat vielä kuntoon.

Nykyään vaan nuo avo-/avioliitot pruukaavat olla rakkausliittoja. Jos joku on onnellinen suhteessa, jossa äijä tuo rahaa kotiin eikä vedä turpaan, niin onnea hänelle. Koittakaa kuitenkin ymmärtää, että NYKYÄÄN naiset usein haluavat myös rakkautta ja tasa-arvoista kumppanuutta suhteeltaan. Kyllä aviomieheltään saa mielestäni sentään kaivata ja edellyttää hiukan rakkautta ja yhdessäoloa, eikä sen toteuttamisen pitäisi olla mieheltäkään liikaa vaadittu.



Toki etäsuhde on ok, jos asiasta yhdessä sovitaan, ja molemmat hyväksyvät ajatuksen. Tässä tapauksessa niin ei taida olla.

kello tulee puoli yhdeksän illalla ja miestä ei näy töistä. Meneehän tämä näin lomalla, mutta jos elämässä ei muuta ois kuin tämä kerrostaloasunto, niin saattais ruveta ahistamaan. Onneksi en suostunut muuttamaan..

Että ketuttaa, minä ja lapsi lennetään tuhansia kilometrejä häntä tapaamaan ja hänpä on töissä 12 tuntia päivässä. Tosi hieno homma! Minä en käsitä, mitä siinä päässä liikkuu!

Yksi addiktion laji sekin. Itselläni oli kerran sellainen mies; jäin aina kakkoseksi hänen suuremmalle rakkaudelleen, työlle.