Onko ihan väärin erota, kun

arvoa sinulle ja lapsellesi. Kyllä edes silloin, kun olette käymässä hänen luonaan, pitäisi miehen vaivautua olemaan teidän kanssanne.

Ymmärrän, että tuo turhauttaa niin täysin!

yllättävä palaveri venyi ja venyi... Mulla on vaan niin hermo mennyt siihen, että aina on tämä sama tilanne. Ite en taida välittää enää koko ukkoa nähäkään, mutta lapsen takia on tosi paha mieli

Sano miehellesi nama asiat mita olet taalla kirjoitellut, ja yrita keskustella syyttamatta.



Sano, etta harkitset eroa, jos asiat eivat muutu...

ellet sitten ole valmis elämään " kulissiavioliitossa" . Jos jatkaisin ottaisin rakastajan. Mutta sekään ei ole sinällään mikään ratkaisu teidän väliseen suhteeseenne. Tämä on vain jossittelua, mutta voit tietysti myös kysyä miten suhteenne muuttuisi jos otat avioeron? Enemmän plussaa seurannee kuitenkin avioerosta: puhdas ja iloinen mieli.

Ja sinä tietysti haet parannusta suhteeseenne yksipuolisesti toisesta miehestä. Se on väärin.



Sitten kun olette laittaneet arvonne pariterapiassa kuntoon, voit alkaa harkita eroa, jos sittenkään ei toimi.



Mutta väärin on, varsnkin jos teillä on lapsia.

Lähi-Idässä kumminkin. Eikä tosiaan porvoossa=) Mä olen koittanut puhua näistä asioista miehen kanssa, ja nytkin sanoin ennen matkaa, etten välitä tulla ollenkaan, jos meno on samanlaista, kuin kahdella edellisellä reissulla. No, oli hän ottanut 2 vapaapäivää, että kai sillä puheella jotain vaikutusta oli.

Olisiko ollut hieman kypsempää keskustella miehesi kanssa asioista kuin toteuttaa yllätysero!!!????? Häpeä.

Vierailija:

Ja sinä tietysti haet parannusta suhteeseenne yksipuolisesti toisesta miehestä. Se on väärin.

Sitten kun olette laittaneet arvonne pariterapiassa kuntoon, voit alkaa harkita eroa, jos sittenkään ei toimi.

Mutta väärin on, varsnkin jos teillä on lapsia.

a) minulla ei ole toista miestä, edes hakusessa. Minusta hommat hoidetaan asia kerrallaan.

b) menisin mielelläni pariterapiaan, mutta käytännössä se on mahdotonta ainakaan vuoteen

c) ero on minusta mahdollinen tässä tilanteessa. Mitään päätöstä en ole tehnyt suuntaan tai toisee, enkä aio hätiköidä muutenkaan asian suhteen

Vierailija:

Ja sinä tietysti haet parannusta suhteeseenne yksipuolisesti toisesta miehestä. Se on väärin.

Sitten kun olette laittaneet arvonne pariterapiassa kuntoon, voit alkaa harkita eroa, jos sittenkään ei toimi.

Mutta väärin on, varsnkin jos teillä on lapsia.

Me siis olemme edellen yhdessä.

Vierailija:

Olisiko ollut hieman kypsempää keskustella miehesi kanssa asioista kuin toteuttaa yllätysero!!!????? Häpeä.

Mies puhuu suuria, teot kertovat taas omaa karua kieltään taas hänen prioriteeteistaan.





Olisi esim. nyt kun kirjoitti pitkän ulkomaansopimuksen voinut valita myös hyvän työn Suomessa, virka-ajan ja asialliset tulot. Halusi mieluumin tehdä uraa.

Muutat lapsen kanssa miehesi luo, se on sinun velvollisuutesi. Lapsella on oikeus isään ja isällä lapseen. Ihme kitisijä.

Elin 20 vuotta samanlaisen miehen kanssa, ensimmäiset 15 vuotta seurasin miestä ympäri Suomea kuin ajokoira. Muutto vuoden parin välein, aina uusi työ ja uudet maisemat, uudet ystävät. 12 muutto oli lapsuuden kotipaikkakunnalle ja sanoin silloin, että minun osaltani viimeinen paikkakunnan vaihto. Taas kului pari vuotta ja taas olisi pitänyt muuttaa, en enää lähtenyt esikoinen oli aloittanut koulun ja itse olin kyllästänyt aloittamaan taas alusta, mies oli edennyt urallaan samassa firmassa näillä muutoilla, minä jouduin aina aloittamaan alusta.

Mies siis lähti ja ensimmäisen vuoden kävi viikonloppuisin kotona, jos " töiltään" ehti, onneksi minun ei tarvinnut tehdä eropäätöstä mies teki sen puolestani, löytämällä naisen, joka arvosti hänen työtään. Mitä se sitten tarkoitti en tiedä.

Musta kuulostaa sellaiselta suhteelta, että itse haluaisin ainakin erota. Mua ei niinkään häiritsisi toi miehen työnteko, mutta jos on harvoin seksiä ja huonoa sen lisäksi niin uskon, että löydät jotain parempaa.



Sinun tilanteessasi toivoisin, että mies löytäisi uuden tai haluaisi eron, se olisi tällaisessa ns. " kunnon mies" tapauksessa paras vaihtoehto.. Itsellä on vähän vastaavanlainen kokemus:)

rakkauden kanssa sitten on? Eikö niillä tunteillakin ole jotain väliä, eikä vain asuinpaikalla, sillä minkälainen isä on tai miten hoitaa talouden?

Mies ei ymmärrä esileikistä niin mitään, joten halut eivät oikein pääse heräämään minulla. Eikä auta keskustelu, kun mies ei itse lainkaan kaipaa kosketusta, niin ei saa rautalangasta väännetyksi, että minä kaipaisin.



Rakkaudesta.. hmm.. kaipa minä sitä edelleen rakastan. Ja olen varsin varma siitä, että mieskin rakastaa minua. Mutta kun tästä elämästä ei siitä huolimatta tunnu tulevan hevonkukkuakaan.

En edes harkinnut mukaan menemistä, samantyyppisistä syistä kuin ap. Se oli jälkeenpäin ajatellen suuri virhe ja todella itsekästä. Osoitin, etten ole sitoutunut parisuhteeseeni, joten miksi mieskään olisi minuun sitoutunut. Hän löysi ulkomailta naisen, joka oli valmiimpi todelliseen perhe-elämään kuin minä.



En lainkaan tajunnut, miten yhteinen aika ulkomailla olisi voinut yhdistää meitä ja miten se olisi rikastuttanut omaakin elämääni. Nykyisen mieheni matkaan lähtisin ilman muuta, jos olisi mahdollisuus. Oma, hyvä työ - niitähän saa uusia.



Mielestäni ap:n ei pitäisi erota, vaan tehdä miehensä kanssa entistä tiukempi avioliittosopimus. Siinä olisi suuntaviivat esim. seuraaviksi 5-10 vuodeksi: kenen tarpeet ja toiveet pannaan kulloinkin ensin. Ja sitten vaihdetaan. Mutta tämähän edellyttää sentasoista luottamusta, jota useimmilla ei parisuhteessaan ole.

että se, etten halua lähteä miehen uran perässä milloin minnekin on itsekästä.

Jos ensin ollaan miehen komennuksella, sitten tehdään jotakin vaimon mielen mukaan. Tai sitten mietitään, millä ehdoilla toisen perheenjäsenen toivomus voidaan toteuttaa yhdessä. Olen itse esim. vaihtanut paikkakuntaa ja samalla työtä sillä ehdolla, että mies laittoi uuden yhteisen kodin todella hienoksi täsmälleen toiveideni mukaisesti ja takasi jatkuvat kuljetuspalvelut. Sellainen on parisuhde.

Mies on tulossa ensi viikolla Suomeen käymään ja mua kyllä mietityttää niin moni juttu. Voikohan tästä enää tulla yhtään mitään?