Onko ihan väärin erota, kun

kuitenkin oon itse sitä mieltä, että ero ei ole ratkaisu. Nyt lapsella on kuitenkin isä, turvaverkkonaan ehjä perhe. Jos eroaisit, miten se tilanne siitä muuttuisi? Hakisit lapselle isäehdokkaita, kumppanit vaihtuisivat ennen ehkä lopullista miestä, mieli ja arki rikkonaisina. Eli jos kuitenkin rakastat miestäsi ja hän on lapselle hyvä isä, poissaolostaan huolimatta, eroon ei ole mitään syytä.



Jutelkaan keskenänne mieluummin asiasta. Että miltä tämä susta tuntuu ja mitä vaikutuksia tällä elämäntyylillä on kenties lapseen. Et ole huono äiti, päinvastoin - sinähän kasvatat käytännössä lapsesi yksin, pyörität arkea. Siihen hyvään äitiin kuuluu siis nyt mun mielestä tässä tilanteessa myös se, että säilytät isän lapsen elämässä etkä " hajoita" perhettä. Vaikka eroaisitte ja näkisitte saman verran, asia ei ole lainkaan sama.



Olisiko mahdollista, että tällaiselle työlle olisi joku " vuosiraja" ? Eli että sopisitte, koska viimeistään loppuu nää ulkomaanhommat. Auttaisi sinua jaksamaan paremmin, kun tietäisit että silloin se loppuu varmasti. Ja sama miehellesi. Harmi on se, että nyt kun lapsi on pieni, miehesi menettää tavallaan tärkeän osan lapsen elämästä - puhukaa siitäkin... yritä avata silmiä näille pehmeille, tärkeille arvoille.



Tilanteeni ei ole sama kuin sulla ap, mut voin yrittää kuvitella miltä se susta tuntuu. Voimia toivon sulle ja tahtoa jatkaa perheenä yhdessä. Kun et nyt luovuta, voit olla siitä vielä joskus todella ylpeä. Mitään hätää ei ole niin kauan myöskään kun rakastatte toisianne ja laitatte lapsen edun omien mielitekojenne edelle.

että sinuna pysyisin todellakin Suomessa - miten kauheata lapselle, jos hänet revittäisiin tuttujen, rakkaiden ihmisten keskeltä pois. Ymmärrän muuton, jos isällä ois erilainen työ, mutta kuten sanoit - muutosta huolimatta lapsi ja isä eivät pystyisi olemaan juurikaan yhdessä.

Sä elät ihan omaa elämääs ja musta jokaisella on oikeus onnelliseen elämään. Täällä kuitenkin eletään vaan kerran, nii miksi tuhlata elämä johonki joka ei tee onnelliseks. Sanoisin, että periaatteessa elät sinkkuna, mutta sulla ei kuitenkaan oo oikeutta katsella miehiä. Aika tylyä.

ap kirjoitti, että hänellä on täällä mielekäs työ, sosiaalinen verkosto ja lapselle myös turvallinen ja tuttu ympäristö kasvaa ja elää.



Ap:n mies mitä ilmeisimmin tekee pitkää päivää eikä olisi kodin arjessa mukana siellä komennusmaassakaan.



Ap taisi myös jossain viestissä mainita, ettei miehen komennusmaa ole sieltä turvallisimmasta päästä.



Isä on lapselle tärkeä, se toinen vanhempi mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että kaikkien paras olisi se, että ap muuttaisi miehen luo? Mielestäni se ei ole lapsen eikä ap:n etu. Useimmiten parisuhde joutuu kovaan kriisiin kun ulkomaankomennuksen aikana toinen muuttaa mukana ja jää kotiin lapsen kanssa. Ja ehkä ap jaksaa olla täällä tutuissa ympyröissä myös parempi ja jaksavampi äiti kuin mitä olisi siellä komennusmaassa (mm. masennuksen vaara)



Mutta ei tuo ikuisesti voi noin jatkua. Istukaa miehen kanssa alas ja puhukaa. Tee omat ajatuksesi selviksi (vaikka rautalangasta vääntäen). Sopikaa joku tietty aika, jonka sitoudutte elämään näin ja sen jälkeen mies on " velvoitettu" muuttamaan takaisin ja elätte normaalia perhe-elämää. Jos tämä ei toimi niin silloin miettisin myös eron mahdollisuutta (jos mies ei siis tajua eikä suostu moista diiliä tekemään).

Tärkeintä on se, että teet miehellesi selväksi, että näin asiat voivat jatkua vain tietyn aikaa ja sen jälkeen on tultava muutos. Ja jos muutosta ei tule niin sitten se muutos on ero.

miehen työn ehdoilla. Olen itse laittanut omat työni jäihin, että miehen reissutyöt ja pitkät päivät ovat olleet mahdollisia. Mm. hoidin lasta kotona 3 vuotta. Ja nyt sitten pitäisi jättää koko elämä miehen työn takia. En vaan jaksa enää.