Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö 2- ja 3-vuotiaat isovanhempien hoivaan neljäksi yöksi? Entä viikoksi?
29.01.2017 |
Asia on niin, että asumme ulkomailla, ja lastemme isovanhemmat asuvat siis meistä kaukana, eivätkä siksi pääse meille kylään usein. Meillä ei täällä ole minkäänlaista turvaverkkoa, emmekä siis ole käyneet ilman lapsia edes illallisella sitten lasten syntymän. Pieni loma olisi todellakin tarpeen.
Nyt kuitenkin olisi mahdollisuus muutaman kuukauden päästä lähteä lomamatkalle, sillä isovanhemmat ovat tulossa meille pariksi viikoksi kylään. Tästä on unelmoitu, mutta nyt kun se olisi mahdollista, niin tuntuukin epävarmalta.
Lapset ovat silloin 2- ja 3,5-vuotiaat. Luonteeltansa ovat erittäin reippaita ja sosiaalisia - eivät ole muuten mitenkään erityisesti äitiin enemmän kiintyneitä kuin isäänsä. Isovanhemmat ovat meillä olleet aiemmin pari viikkoa kerrallansa, ja lapset ovat silloin jääneet heidän kanssaan kotiin, ja me vanhemmat olemme menneet töihin. Isovanhempien kanssa lapsilla on mennyt todella hyvin, eivätkä lapset ole ikävöineet meitä. Isovanhemmilta onnistui myös nukkumaanlaittaminen ja kylvettäminen jne.
Kun katselin lomamatkoja, niin ensin tietysti mietin auromaattisesti viikon pakettireissuja. Mutta yllättävän paljon oli myös viiden päivän (neljä yötä) matkoja. Olisiko se kuitenkin paljon parempi vaihtoehto? Vai onko mitään väliä onko kyseessä neljä vai kuusi yötä? Jättäsittekö itse lapset tuollaiseksi ajaksi isovanhempien kanssa? Miksi, miksi ette? Entä viikoksi? Kokemuksia kaivataan. Kiitos etukäteen. :)
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sukulaispariskunta on juuri lähdössä kahdeksi viikoksi etelänmatkalle, kun toisen vanhemmat tulevat ulkomailta heille lapsenvahdiksi. Nuorin lapsista on 2-vuotias. Heillä on kokemusta jo ennestäänkin, kun nuorimman ollessa 1-vuotias vanhemmat lähtivät keskenään kaksi kertaa viikon kaupunkilomalle Eurooppaan. Heidänkin lapset vaikuttavat oikein reippailta ja sosiaalisilta eivätkä erityisesti vanhempiinsa kiintyneiltä, mutta eikö noin pienten ole ihan hyvä olla kiintyneitä juuri omiin vanhempiinsa eikä kehen tahansa vieraaseen aikuiseen kuten ulkomailla asuva isovanhempi on? Ja toisaalta eikö vanhemman olisi kiva tavata niitä omiakin vierailevia vanhempiaan eikä lähteä muualle lomalle?
Tällaisia kysymyksiä tuli siis itselleni mieleen tänään, kun kuulin sukulaisparin seuraavasta lomamatkasta.
Oletko miettinyt millaista on hoitaa lapset 100% yksin ilman minkäänlaista vapaa-aikaa ikinä? Suomessa suurin osa tuttavien ja sukulaisten lähellä asuvista vanhemmista pääsee milloin tahansa illaksi, viikonlopuksi jne. vapaalle, kun taas ulkomailla asuvat turvaverkottomat pienten lasten vanhemmat pyörittävät arkea 100% yksin. Voin hyvin kuvitella tässä olevan syyn sille miksi tuttavapariskuntasi haluaa lomailla, kun isovanhemmat kerrankin tulevat kylään. Toisaalta toiveena saattaa olla myös luoda syvempi ja parempi suhde isovanhempien ja lasten välille - sitä ei oikein pääse syntymään, jos vanhemmat hoitavat kaiken aivan kuten normaalistikin, ja isovanhemmat leikittävät tunnin tai pari päivässä.
En tiedä mikä tilanne sinun tuttavapariskunnallasi on, mutta meille isovanhemmat tulevat aina 2-3 viikoksi kerrallaan, joten ehdimme kyllä heidänkin kanssaan aikaa viettää.
Ap
No satuitkin kysymään. Meillä on muutama lapsi, pienet ikäerot. Olemme puolison kanssa viettäneet aikaa kahden kesken vain silloin, kun pikkusisarus on syntynyt, kerran lapsettomissa häissä ja kahdesti elokuvissa, pisin aika 5 h. Omaa vapaa-aikaa meillä on ihan niin paljon kuin haluamme, koska toinen jää kotiin vahtimaan lapsia. Kahdenkeskistäkin aikaa on joka ilta, kun lapset nukkuvat. Lomat, viikonloput yms. vietämme lasten kanssa. Meistä on mukavaa katsoa, kun lapsilla on hauskaa. Isovanhemmat ovat kaukana / huonokuntoisia / epäluotettavia / kiireisiä. Kyläilemme heidän luonaan koko perheenä. En kirjoittanut tätä alkuperäiseen kommenttiin, koska ei meidän tapamme ole kaikille pakollinen, ja ymmärrän, että uuvuttaa etenkin noin pienten kanssa. Toki olisi hienoa, jos lapset voisivat tutustua läheisemminkin johonkin isovanhempaan. Meillä se ei vain ole mahdollista, joten en ole jäänyt sitä miettimään.
Tällä sukulaispariskunnalla taas yksi isovanhemmista hoitaa arkisin lasten haut koulusta, päiväkodista ja viennit harrastuksiin. Viikonloput lapset viettävät toisen isovanhemman luona, jossa heillä on oma huone ja omat tavarat. Lomilla sitten toisen isovanhemmat tulevat heille asumaan ja vanhemmat lähtevät ulkomaanmatkalle. Veikkauksesi siitä, kummalla perheellä on turvaverkko, meni siis väärin päin. Meitä välillä ihmetyttää, eivätkö nämä toiset vanhemmat koskaan halua viettää aikaa lastensa kanssa, etenkin kun heitä tavatessamme he aina valittavat lastensa rasittavuudesta ja kysyvät myös meitä lapsenvahdeiksi.
Vähän OT, mutta vastasin kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nyt suunnittelette useamman yön reissua pidemmälle?
Eikö olisi parempi odottaa että lapset ovat hieman vanhempia?
Eiköhän isovanhemmatkin arvostaisi pidempää hoitoaikaa silloin kun ei tarvitse vaippoja vaihdella ja jatkuvasti perässä katsoa mitä lapset touhuaa.
isompien lasten kanssa isovanhemmat voivat oikeasti viettää aikaa ilman että tarvitsee olla "hoitamassa". Sitä yhdessä tekemistä ja olemista.
Järkyttävän rankka reissu niille isovanhemmille. Ovat siis vastuussa koko kyläilyn (2vkoa) pienistä lapsista? Tuosta on loma kaukana, ei ihme etteivät useammin käy kun tuollaiseen joutuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sukulaispariskunta on juuri lähdössä kahdeksi viikoksi etelänmatkalle, kun toisen vanhemmat tulevat ulkomailta heille lapsenvahdiksi. Nuorin lapsista on 2-vuotias. Heillä on kokemusta jo ennestäänkin, kun nuorimman ollessa 1-vuotias vanhemmat lähtivät keskenään kaksi kertaa viikon kaupunkilomalle Eurooppaan. Heidänkin lapset vaikuttavat oikein reippailta ja sosiaalisilta eivätkä erityisesti vanhempiinsa kiintyneiltä, mutta eikö noin pienten ole ihan hyvä olla kiintyneitä juuri omiin vanhempiinsa eikä kehen tahansa vieraaseen aikuiseen kuten ulkomailla asuva isovanhempi on? Ja toisaalta eikö vanhemman olisi kiva tavata niitä omiakin vierailevia vanhempiaan eikä lähteä muualle lomalle?
Tällaisia kysymyksiä tuli siis itselleni mieleen tänään, kun kuulin sukulaisparin seuraavasta lomamatkasta.
Oletko miettinyt millaista on hoitaa lapset 100% yksin ilman minkäänlaista vapaa-aikaa ikinä? Suomessa suurin osa tuttavien ja sukulaisten lähellä asuvista vanhemmista pääsee milloin tahansa illaksi, viikonlopuksi jne. vapaalle, kun taas ulkomailla asuvat turvaverkottomat pienten lasten vanhemmat pyörittävät arkea 100% yksin. Voin hyvin kuvitella tässä olevan syyn sille miksi tuttavapariskuntasi haluaa lomailla, kun isovanhemmat kerrankin tulevat kylään. Toisaalta toiveena saattaa olla myös luoda syvempi ja parempi suhde isovanhempien ja lasten välille - sitä ei oikein pääse syntymään, jos vanhemmat hoitavat kaiken aivan kuten normaalistikin, ja isovanhemmat leikittävät tunnin tai pari päivässä.
En tiedä mikä tilanne sinun tuttavapariskunnallasi on, mutta meille isovanhemmat tulevat aina 2-3 viikoksi kerrallaan, joten ehdimme kyllä heidänkin kanssaan aikaa viettää.
Ap
No satuitkin kysymään. Meillä on muutama lapsi, pienet ikäerot. Olemme puolison kanssa viettäneet aikaa kahden kesken vain silloin, kun pikkusisarus on syntynyt, kerran lapsettomissa häissä ja kahdesti elokuvissa, pisin aika 5 h. Omaa vapaa-aikaa meillä on ihan niin paljon kuin haluamme, koska toinen jää kotiin vahtimaan lapsia. Kahdenkeskistäkin aikaa on joka ilta, kun lapset nukkuvat. Lomat, viikonloput yms. vietämme lasten kanssa. Meistä on mukavaa katsoa, kun lapsilla on hauskaa. Isovanhemmat ovat kaukana / huonokuntoisia / epäluotettavia / kiireisiä. Kyläilemme heidän luonaan koko perheenä. En kirjoittanut tätä alkuperäiseen kommenttiin, koska ei meidän tapamme ole kaikille pakollinen, ja ymmärrän, että uuvuttaa etenkin noin pienten kanssa. Toki olisi hienoa, jos lapset voisivat tutustua läheisemminkin johonkin isovanhempaan. Meillä se ei vain ole mahdollista, joten en ole jäänyt sitä miettimään.
Tällä sukulaispariskunnalla taas yksi isovanhemmista hoitaa arkisin lasten haut koulusta, päiväkodista ja viennit harrastuksiin. Viikonloput lapset viettävät toisen isovanhemman luona, jossa heillä on oma huone ja omat tavarat. Lomilla sitten toisen isovanhemmat tulevat heille asumaan ja vanhemmat lähtevät ulkomaanmatkalle. Veikkauksesi siitä, kummalla perheellä on turvaverkko, meni siis väärin päin. Meitä välillä ihmetyttää, eivätkö nämä toiset vanhemmat koskaan halua viettää aikaa lastensa kanssa, etenkin kun heitä tavatessamme he aina valittavat lastensa rasittavuudesta ja kysyvät myös meitä lapsenvahdeiksi.
Vähän OT, mutta vastasin kysymykseen.
Miksi sitten edes otit esille sukulaispariskuntasi tähän keskusteluun? Ovatko he mielestäsi jotenkin verrattavissa meihin, jotka emme ole olleet missään ilman lapsia nyt yli kolmeen vuoteen? Onko mielestäsi niin, että jos nyt, yli kolmen vuoden jälkeen lähtisimme lomalle ilman lapsia, emme halua koskaan viettää aikaa lastemme kanssa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävän rankka reissu niille isovanhemmille. Ovat siis vastuussa koko kyläilyn (2vkoa) pienistä lapsista? Tuosta on loma kaukana, ei ihme etteivät useammin käy kun tuollaiseen joutuvat.
Kyllä. Tarhaan voimme toki lapset viedä, jos isovanhemmat eivät halua hoitaa. Mutta isovanhemmat itse ovat sitä mieltä, että kun tulevat niin harvoin, niin tottakai ovat silloin lasten kanssa, eivätkä lapset mene hoitoon. Minulle sinänsä on ihan sama istuvatko he työpäiväni ja lasten tarhapäivän ajan telkkaria katsomassa meidän kotonamme vai ovatko mieluummin lasten kanssa. Toki toivoisin lasten kannalta, että olisivat yhdessä kotona. Itse he ovat itsensä meille tälläkin kertaa kutsuneet, eli näköjään mielellänsä tulevat. Mikään pakko meille ei ole tulla kylään. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme ole olleet kuin kerta vuoteen 1yö poissa kotoa ilman lapsia viimeiseen 7vuoteen.
Nyt nuorin on 3vuotta joten odotamme vielä pari vuotta ennenkuin jätämme lapsia pidemmäksi aikaa muiden vastuulle.
Itse lapset halusimme joten itse myös hoidamme.
Heti alkuun tehtiin selväksi että reissuja on turha miettiä ilman lapsia mutta me kyllä kerkeämme.
Meidän vanhemmat on meidät jo hoitaneet joten haluan että he voivat nauttia isovanhemmuudestaan ilman velvollisuuksia.
1yö riittää kerrallaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Me emme ole olleet kuin kerta vuoteen 1yö poissa kotoa ilman lapsia viimeiseen 7vuoteen.
Nyt nuorin on 3vuotta joten odotamme vielä pari vuotta ennenkuin jätämme lapsia pidemmäksi aikaa muiden vastuulle.
Itse lapset halusimme joten itse myös hoidamme.
Heti alkuun tehtiin selväksi että reissuja on turha miettiä ilman lapsia mutta me kyllä kerkeämme.
Meidän vanhemmat on meidät jo hoitaneet joten haluan että he voivat nauttia isovanhemmuudestaan ilman velvollisuuksia.
1yö riittää kerrallaan hyvin.
Kuulostaa siltä, että ette hoida niitä lapsianne, jos kerta kerran vuoteen pitää päästä lapsista eroon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jäi 1,5-vuotias ja kolmevuotias paljon heitä lyhyitä aikoja hoitaneiden isovanhempien seuraan neljäksi yöksi aikoinaan. Hienosti meni, mulla oli kovempi ikävä lapsia kuin heillä meitä, vaikka aika hyvin mieltään kyllä osoittivat meidän reissulta palattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sukulaispariskunta on juuri lähdössä kahdeksi viikoksi etelänmatkalle, kun toisen vanhemmat tulevat ulkomailta heille lapsenvahdiksi. Nuorin lapsista on 2-vuotias. Heillä on kokemusta jo ennestäänkin, kun nuorimman ollessa 1-vuotias vanhemmat lähtivät keskenään kaksi kertaa viikon kaupunkilomalle Eurooppaan. Heidänkin lapset vaikuttavat oikein reippailta ja sosiaalisilta eivätkä erityisesti vanhempiinsa kiintyneiltä, mutta eikö noin pienten ole ihan hyvä olla kiintyneitä juuri omiin vanhempiinsa eikä kehen tahansa vieraaseen aikuiseen kuten ulkomailla asuva isovanhempi on? Ja toisaalta eikö vanhemman olisi kiva tavata niitä omiakin vierailevia vanhempiaan eikä lähteä muualle lomalle?
Tällaisia kysymyksiä tuli siis itselleni mieleen tänään, kun kuulin sukulaisparin seuraavasta lomamatkasta.
Oletko miettinyt millaista on hoitaa lapset 100% yksin ilman minkäänlaista vapaa-aikaa ikinä? Suomessa suurin osa tuttavien ja sukulaisten lähellä asuvista vanhemmista pääsee milloin tahansa illaksi, viikonlopuksi jne. vapaalle, kun taas ulkomailla asuvat turvaverkottomat pienten lasten vanhemmat pyörittävät arkea 100% yksin. Voin hyvin kuvitella tässä olevan syyn sille miksi tuttavapariskuntasi haluaa lomailla, kun isovanhemmat kerrankin tulevat kylään. Toisaalta toiveena saattaa olla myös luoda syvempi ja parempi suhde isovanhempien ja lasten välille - sitä ei oikein pääse syntymään, jos vanhemmat hoitavat kaiken aivan kuten normaalistikin, ja isovanhemmat leikittävät tunnin tai pari päivässä.
En tiedä mikä tilanne sinun tuttavapariskunnallasi on, mutta meille isovanhemmat tulevat aina 2-3 viikoksi kerrallaan, joten ehdimme kyllä heidänkin kanssaan aikaa viettää.
Ap
No satuitkin kysymään. Meillä on muutama lapsi, pienet ikäerot. Olemme puolison kanssa viettäneet aikaa kahden kesken vain silloin, kun pikkusisarus on syntynyt, kerran lapsettomissa häissä ja kahdesti elokuvissa, pisin aika 5 h. Omaa vapaa-aikaa meillä on ihan niin paljon kuin haluamme, koska toinen jää kotiin vahtimaan lapsia. Kahdenkeskistäkin aikaa on joka ilta, kun lapset nukkuvat. Lomat, viikonloput yms. vietämme lasten kanssa. Meistä on mukavaa katsoa, kun lapsilla on hauskaa. Isovanhemmat ovat kaukana / huonokuntoisia / epäluotettavia / kiireisiä. Kyläilemme heidän luonaan koko perheenä. En kirjoittanut tätä alkuperäiseen kommenttiin, koska ei meidän tapamme ole kaikille pakollinen, ja ymmärrän, että uuvuttaa etenkin noin pienten kanssa. Toki olisi hienoa, jos lapset voisivat tutustua läheisemminkin johonkin isovanhempaan. Meillä se ei vain ole mahdollista, joten en ole jäänyt sitä miettimään.
Tällä sukulaispariskunnalla taas yksi isovanhemmista hoitaa arkisin lasten haut koulusta, päiväkodista ja viennit harrastuksiin. Viikonloput lapset viettävät toisen isovanhemman luona, jossa heillä on oma huone ja omat tavarat. Lomilla sitten toisen isovanhemmat tulevat heille asumaan ja vanhemmat lähtevät ulkomaanmatkalle. Veikkauksesi siitä, kummalla perheellä on turvaverkko, meni siis väärin päin. Meitä välillä ihmetyttää, eivätkö nämä toiset vanhemmat koskaan halua viettää aikaa lastensa kanssa, etenkin kun heitä tavatessamme he aina valittavat lastensa rasittavuudesta ja kysyvät myös meitä lapsenvahdeiksi.
Vähän OT, mutta vastasin kysymykseen.
Miksi sitten edes otit esille sukulaispariskuntasi tähän keskusteluun? Ovatko he mielestäsi jotenkin verrattavissa meihin, jotka emme ole olleet missään ilman lapsia nyt yli kolmeen vuoteen? Onko mielestäsi niin, että jos nyt, yli kolmen vuoden jälkeen lähtisimme lomalle ilman lapsia, emme halua koskaan viettää aikaa lastemme kanssa?
Ap
Siis tulivat mieleen siksi, että molemmissa perheissä isovanhemmat tulevat ulkomailta pienten lasten lapsenvahdeiksi, kun vanhemmat suunnittelevat lähtevänsä muualle lomailemaan. (En muuten itsekään haluaisi emännöidä anoppia tai appea kotonani monta viikkoa putkeen, ei sillä. :D ) Molemmat äidit luonnehtivat lapsiaan reippaiksi eivätkä erityisesti vanhempiinsa kiintyneiksi ja tässä tuntemassani perheessä ainakin näin vaikuttaisi olevankin. Mietin siis, eivätkö näiden perheiden isovanhemmat ja aikuiset lapset halua viettää loma-aikaansa keskenään pitkän eron jälkeen ja toisaalta onko erityisesti toivottavaa saada lapsi itsenäistymään jo ihan pienenä, kuten tässä toisessa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin ja on ollutkin. Muksut reissasi Suomessa asunto vaunussa isovanhempien kanssa viikon ja hyvin meni. Isovanhempien pyynnöstä.
Meillä poika täytti juuri 3 ja jää nyt ensimmäisen kerran viikoksi mummilaan kun me vanhemmat lähdetään etelään. Pisimmillään aiemmin ollut 4 yötä hoidossa. Meille parisuhdeaika on tosi tärkeää ja kaikki on mennyt hyvin. Kerran vuodessa tehdään tämmöinen vähän pidempi reissu.
Minusta aika hyvä nyrkkisääntö voisi olla lasten osalta 1 yö poissa vanhempien/äidin luota per 1 ikävuosi.
Alle 1-vuotiasta ei yhdeksikään yöksi eroon, 1-vuotias max 1 yö, 2-3 vuotiaat siis jättäisin vain viikonlopuksi.
Vasta kouluikäisen viikoksi.