Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö 2- ja 3-vuotiaat isovanhempien hoivaan neljäksi yöksi? Entä viikoksi?
29.01.2017 |
Asia on niin, että asumme ulkomailla, ja lastemme isovanhemmat asuvat siis meistä kaukana, eivätkä siksi pääse meille kylään usein. Meillä ei täällä ole minkäänlaista turvaverkkoa, emmekä siis ole käyneet ilman lapsia edes illallisella sitten lasten syntymän. Pieni loma olisi todellakin tarpeen.
Nyt kuitenkin olisi mahdollisuus muutaman kuukauden päästä lähteä lomamatkalle, sillä isovanhemmat ovat tulossa meille pariksi viikoksi kylään. Tästä on unelmoitu, mutta nyt kun se olisi mahdollista, niin tuntuukin epävarmalta.
Lapset ovat silloin 2- ja 3,5-vuotiaat. Luonteeltansa ovat erittäin reippaita ja sosiaalisia - eivät ole muuten mitenkään erityisesti äitiin enemmän kiintyneitä kuin isäänsä. Isovanhemmat ovat meillä olleet aiemmin pari viikkoa kerrallansa, ja lapset ovat silloin jääneet heidän kanssaan kotiin, ja me vanhemmat olemme menneet töihin. Isovanhempien kanssa lapsilla on mennyt todella hyvin, eivätkä lapset ole ikävöineet meitä. Isovanhemmilta onnistui myös nukkumaanlaittaminen ja kylvettäminen jne.
Kun katselin lomamatkoja, niin ensin tietysti mietin auromaattisesti viikon pakettireissuja. Mutta yllättävän paljon oli myös viiden päivän (neljä yötä) matkoja. Olisiko se kuitenkin paljon parempi vaihtoehto? Vai onko mitään väliä onko kyseessä neljä vai kuusi yötä? Jättäsittekö itse lapset tuollaiseksi ajaksi isovanhempien kanssa? Miksi, miksi ette? Entä viikoksi? Kokemuksia kaivataan. Kiitos etukäteen. :)
Kommentit (52)
Ihme jeesustelijoita.
Ilman muuta jättäisin, jos isovanhemmat iloisella mielellä haluavat jäädä hoitamaan.
Itse ollut paljon mummolassa, ihania muistoja. Samoin omat lapset ihan 1-vuotiaasta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai jättäisin, jos se vaan isovanhemmille käy! Mitä tuota edes kyselet.
Vierailija kirjoitti:
Kun harvoin näette niin heti lähdette pois, kun kylään tulevat?
Lapsille isovanhemmat lähes tuntemattomia, en jättäisi edes lähi-isovanhemmille noin pieniä.
Emme "heti" lähtisi, vaan vasta heidän reissun loppupuolella, jotta lapsetkin varmasti tottuisivat taas olemaan isovanhempien kanssa. Ja voin sanoa, ettei siinä meidän 5 päivän reissun aikana kyllä anoppia ja appea ikävä tulisi, lapsia kylläkin. :) Kyllä minulle riittää heidän visiiteistä ne muutama ensimmäinen päivä, mutta koska asuvat kaukana, niin tulevat aina 2-3 viikoksi kerrallaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PiPa kirjoitti:
Isovanhempana en todellakaan jäisi noin pitkäksi ajaksi laspsenlasten kanssa. Tässä tapauksessa vielä, että isovanhemmat eivät ole nähnyt lapsenlapsia pitkään aikaan, se tuntuu tosi oudolle jättää lapset ja lähtee lomalle.
Olen samaa mieltä. Jos normaali äiti-lapsisuhde, niin todennäköisesti myös ap. olisi ikävä lapsia ja yhteydenotot vanhemmilta matkan aikana vain pahentaa lapsen eroprosessia ja se kestäisi 100% koko matkan ajan ja usein vielä pahentaa entisestään.
Normaali äiti-lapsisuhde? Mites muuten isä-lapsisuhde? Onko normaalia, että esim. teillä on vahva äiti-lapsisuhde, mutta ei isä-lapsisuhdetta?
Ymmärsin ap. olevan äiti ja siksi en maininnut isää.
Ja kyllä lapsi ikävöi yhtälailla isäänsä,,kuin äitiänsä.
En jättäisi koska mulla ei ole sellaisia luottoisovanhempia. Mutta jos olisi, niin ehkä muutamaksi yöksi mutta isompana vasta. En jättäisi noin pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen isovanhempi, enkä ota lastenlapsia yökylään kuin yhdeksi yöksi kerrallaan. (lasten iät 2, 4 ja 5 v)
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat siis olla omassa kodissaan isovanhempien kanssa? Voisin käydä 2-3 yön reissussa isovanhempien loman loppupuolella kun ovat tulleet taas lapsille tutuiksi.
Kotonansa olisivat. No, tuo neljän yön reissu ei olisi kovin paljon pidempi... Viikko tuntuu kyllä kieltämättä liian pitkältä. Ja kyllä, reissu sijoittuisi niin, että isovanhemmat olisivat jo ehtineet olla meillä yli viikon. Eli lapset kotona, me vanhemmat töissä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
PiPa kirjoitti:
Isovanhempana en todellakaan jäisi noin pitkäksi ajaksi laspsenlasten kanssa. Tässä tapauksessa vielä, että isovanhemmat eivät ole nähnyt lapsenlapsia pitkään aikaan, se tuntuu tosi oudolle jättää lapset ja lähtee lomalle.
Olen samaa mieltä. Jos normaali äiti-lapsisuhde, niin todennäköisesti myös ap. olisi ikävä lapsia ja yhteydenotot vanhemmilta matkan aikana vain pahentaa lapsen eroprosessia ja se kestäisi 100% koko matkan ajan ja usein vielä pahentaa entisestään.
Tarkistapa huvikseen joltain asiantuntijalta kantaa tuohon ikävöintiin ja yhteydenpitoon. Vuoden sisään on ollu ihan lehdissäkin juttua, että vanhempien äänen kuuleminen tai kuvien katselu ei vaikeuta "eroprosessia" vaan tuo lapselle turvallisuuden tunnetta. On helpompi pitää mielikuvat vanhemmista tuoreina, kun voi kuulla ääntä tai katsoa kuvaa. Päiväkotiinkin voi halutessaan antaa vanhempien kuvat, että lapsen on helpompi palauttaa vanhemmat mieleen ja luottaa siihen, että vanhemmat on olemassa, vaikkeivät koko ajan vieressä olisikaan.
Itse jättäisin muutamaksi yöksi, kun kerran suhde on hyvä. Mutta mä oonkin se huono äiti, joka on laittanu alle lapset alle 3 vuotiaina päiväkotiin. Nuorimpana heti äloman jälkeen 11kk ikäisen.
Mä vaan ajattelen, että kyse on harvinaisesta tapauksesta, ei siis edes vuosittaisesta, ja lapsille olis takuulla kovempi paikka, jos vanhempien välit huononisivat sen vuoksi, ettei parisuhdeaikaa uskalleta ottaa. Puhelimet yms on keksitty ja yhteydenpito on helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa en jättäisi. Isovanhempana menen lapseni luokse ulkomaille tapaamaan lastani, en vain lapsenlapsia. Au pair on sitä varten, että lapset voi jättää huoleti illaksi aikuisen seuraan. Omalla tyttärelläni on au pair, jonka tehtävänä on olla lasten kanssa 2 iltaa viikossa sekä lauantai. Muuten hän saa viettää aikansa miten haluaa. Lapset (3v ja 5v) on päivällä koulussa ja äidin kanssa iltapäivät.
Ööh, en nyt tiedä miten tuo au-pair tähän juttuun liittyy. Minulla ei ole sitten minkäänlaista kiinnostusta ottaa ventovierasta taloomme asumaan. Emme ole mikään luksus-perhe, jossa vain isä on töissä ja äiti hankkii au-pairista itsellensä kaverin/lastenhoitajan, vaikka kotona istuisikin, vaan olemme molemmat ihan työssäkäyviä ihmisiä, ja asumme pysyvästi ulkomailla.
Lasten isovanhemmat tulevat meille yli kahdeksi viikoksi, eli aikaa kyllä riittää heidänkin kanssa olemiseen. Mutta mielestäni ensisijaisen tärkeää on, että lapsille muodostuu hyvä side isovanhempiinsa, ja sehän onnistuu parhaiten kun me vanhemmat olemme poissa/mahdollisimman vähän hoidamme perusarkea. Näin teimme viime kerralla, vaikkemme läheteneetkään kotoa pois. Mutta isovanhemmat hoitivat lapset ja arjen pyörityksen, ja niin sen kuuluukin olla, jotta luo suhteen lapsenlapsiin. :) Isovanhemmilla ei ole mitään meidän lomalle menoa vastaan. Itse kuitenkin hieman emmin vielä.
Ap
Tyttäreni on osa-aikatöissä kuten hänen asuinmaassaan on tapana, kun lapset ovat pieniä. Ihan normaalia USA:ssa, Aasiassa ja Keski-Euroopassa.
Toiseksi suhde isovanhempiin syntyy ilman perusarkea ja parhaiten siten, että lastenlasten vanhemmat ovat paikalla. Lapsille on tärkeää nähdä, että eri sukupolvet tulevat toimeen keskenään ja että heillä on yhdessä mukavaa.
Isolla osalla lapsista arkea pyörittää päiväkoti, joten sinun teoriasi mukaan lapset luovat paremmat suhteet kunnan palkkaamiin työntekijöihin kuin omiin vanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat siis olla omassa kodissaan isovanhempien kanssa? Voisin käydä 2-3 yön reissussa isovanhempien loman loppupuolella kun ovat tulleet taas lapsille tutuiksi.
Kotonansa olisivat. No, tuo neljän yön reissu ei olisi kovin paljon pidempi... Viikko tuntuu kyllä kieltämättä liian pitkältä. Ja kyllä, reissu sijoittuisi niin, että isovanhemmat olisivat jo ehtineet olla meillä yli viikon. Eli lapset kotona, me vanhemmat töissä.
Ap
Miksi lapset eivät mene hoitoon, kuten muutenkin? Enemmän haittaa heille siitä on, että koko arki mullistuu ja vanhemmat ovat poissa kuin niin, että lapset ovat hoidossa kuten muutenkin ja illat isovanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen isovanhempi, enkä ota lastenlapsia yökylään kuin yhdeksi yöksi kerrallaan. (lasten iät 2, 4 ja 5 v)
En ottaisi minäkään sitten jos olen isovanhempi. Enkä varsinkaan taaperoikäisiä ollenkaan. Isompia vasta muutenkin. Toisen lapsista on kuitenkin niin kova ja erilainen vastuu kuin omistaan. Eikä puhettakaan, että vanhemmat saisivat häipyä ulkomaille sillä aikaa. Haluan, että he ovat helposti tavoitettavissa jos jotakin sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi oli 3-4 vuotiaana hoidossa neljä yötä isoäidillä. Lapsenlapsi on isoäidille hyvin tärkeä ja ovat tulleet hyvin juttuun pienestä pitäen.
Nyt 13-vuotiaana poika ei kuitenkaan halua yökylään. Isoäidille eikä minnekään muualle.
Kuulostaa varmaan provolta, mutta olen miettinyt, johtuuko yökyläilyn vastenmielisyys siitä, että oli liian pienenä liian pitkään isoäidillä.
Itselläni kyseessä oli ulkomaan työmatka eurooppaan. Emme soitelleet matkan aikana.
mun 2v tyttö on ollut yhden kokonaisen viikon mummolassa isovanhempien omasta tahdosta. vähän epäröin mutta tosi hyvin oli mennyt ja kuulemma ollut ihana viikko :) kyllä minä jättäisin jos asia on isovanhemmille ok mutta en iha viikkoa olisi poissa. Kaikki tekee niinku parhaaksi näkee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle varmaan neljä yötä olisi ihan maksimi, johon voisin suostua, jos mies välttämättä haluaisi. Olen kova stressaamaan ja varmasti ikävöisin lapsia ja murehtisin, miten isovanhemmat jaksaa. Muiden kuin omien lasten hoitaminen vieläpä vieraassa paikassa usean päivän ajan voi ottaa voimille, vaikka isovanhemmat olisivat ihan energisiä. Pitemmän loman ehtii pitää myöhemminkin.
Ennemmin keskittyisin tässä vaiheessa etsimään lastenhoitajaa sieltä asuinmaasta, jotta pääsisitte silloin tällöin vaikka sinne illalliselle :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä sukulaispariskunta on juuri lähdössä kahdeksi viikoksi etelänmatkalle, kun toisen vanhemmat tulevat ulkomailta heille lapsenvahdiksi. Nuorin lapsista on 2-vuotias. Heillä on kokemusta jo ennestäänkin, kun nuorimman ollessa 1-vuotias vanhemmat lähtivät keskenään kaksi kertaa viikon kaupunkilomalle Eurooppaan. Heidänkin lapset vaikuttavat oikein reippailta ja sosiaalisilta eivätkä erityisesti vanhempiinsa kiintyneiltä, mutta eikö noin pienten ole ihan hyvä olla kiintyneitä juuri omiin vanhempiinsa eikä kehen tahansa vieraaseen aikuiseen kuten ulkomailla asuva isovanhempi on? Ja toisaalta eikö vanhemman olisi kiva tavata niitä omiakin vierailevia vanhempiaan eikä lähteä muualle lomalle?
Tällaisia kysymyksiä tuli siis itselleni mieleen tänään, kun kuulin sukulaisparin seuraavasta lomamatkasta.
Oletko miettinyt millaista on hoitaa lapset 100% yksin ilman minkäänlaista vapaa-aikaa ikinä? Suomessa suurin osa tuttavien ja sukulaisten lähellä asuvista vanhemmista pääsee milloin tahansa illaksi, viikonlopuksi jne. vapaalle, kun taas ulkomailla asuvat turvaverkottomat pienten lasten vanhemmat pyörittävät arkea 100% yksin. Voin hyvin kuvitella tässä olevan syyn sille miksi tuttavapariskuntasi haluaa lomailla, kun isovanhemmat kerrankin tulevat kylään. Toisaalta toiveena saattaa olla myös luoda syvempi ja parempi suhde isovanhempien ja lasten välille - sitä ei oikein pääse syntymään, jos vanhemmat hoitavat kaiken aivan kuten normaalistikin, ja isovanhemmat leikittävät tunnin tai pari päivässä.
En tiedä mikä tilanne sinun tuttavapariskunnallasi on, mutta meille isovanhemmat tulevat aina 2-3 viikoksi kerrallaan, joten ehdimme kyllä heidänkin kanssaan aikaa viettää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sukulaispariskunta on juuri lähdössä kahdeksi viikoksi etelänmatkalle, kun toisen vanhemmat tulevat ulkomailta heille lapsenvahdiksi. Nuorin lapsista on 2-vuotias. Heillä on kokemusta jo ennestäänkin, kun nuorimman ollessa 1-vuotias vanhemmat lähtivät keskenään kaksi kertaa viikon kaupunkilomalle Eurooppaan. Heidänkin lapset vaikuttavat oikein reippailta ja sosiaalisilta eivätkä erityisesti vanhempiinsa kiintyneiltä, mutta eikö noin pienten ole ihan hyvä olla kiintyneitä juuri omiin vanhempiinsa eikä kehen tahansa vieraaseen aikuiseen kuten ulkomailla asuva isovanhempi on? Ja toisaalta eikö vanhemman olisi kiva tavata niitä omiakin vierailevia vanhempiaan eikä lähteä muualle lomalle?
Tällaisia kysymyksiä tuli siis itselleni mieleen tänään, kun kuulin sukulaisparin seuraavasta lomamatkasta.
Oletko miettinyt millaista on hoitaa lapset 100% yksin ilman minkäänlaista vapaa-aikaa ikinä? Suomessa suurin osa tuttavien ja sukulaisten lähellä asuvista vanhemmista pääsee milloin tahansa illaksi, viikonlopuksi jne. vapaalle, kun taas ulkomailla asuvat turvaverkottomat pienten lasten vanhemmat pyörittävät arkea 100% yksin. Voin hyvin kuvitella tässä olevan syyn sille miksi tuttavapariskuntasi haluaa lomailla, kun isovanhemmat kerrankin tulevat kylään. Toisaalta toiveena saattaa olla myös luoda syvempi ja parempi suhde isovanhempien ja lasten välille - sitä ei oikein pääse syntymään, jos vanhemmat hoitavat kaiken aivan kuten normaalistikin, ja isovanhemmat leikittävät tunnin tai pari päivässä.
En tiedä mikä tilanne sinun tuttavapariskunnallasi on, mutta meille isovanhemmat tulevat aina 2-3 viikoksi kerrallaan, joten ehdimme kyllä heidänkin kanssaan aikaa viettää.
Ap
Mä hoidin lapseni ilman ns. turvaverkkoja. Kyllä siitä selviää. En nääntynyt enkä kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa en jättäisi. Isovanhempana menen lapseni luokse ulkomaille tapaamaan lastani, en vain lapsenlapsia. Au pair on sitä varten, että lapset voi jättää huoleti illaksi aikuisen seuraan. Omalla tyttärelläni on au pair, jonka tehtävänä on olla lasten kanssa 2 iltaa viikossa sekä lauantai. Muuten hän saa viettää aikansa miten haluaa. Lapset (3v ja 5v) on päivällä koulussa ja äidin kanssa iltapäivät.
Ööh, en nyt tiedä miten tuo au-pair tähän juttuun liittyy. Minulla ei ole sitten minkäänlaista kiinnostusta ottaa ventovierasta taloomme asumaan. Emme ole mikään luksus-perhe, jossa vain isä on töissä ja äiti hankkii au-pairista itsellensä kaverin/lastenhoitajan, vaikka kotona istuisikin, vaan olemme molemmat ihan työssäkäyviä ihmisiä, ja asumme pysyvästi ulkomailla.
Lasten isovanhemmat tulevat meille yli kahdeksi viikoksi, eli aikaa kyllä riittää heidänkin kanssa olemiseen. Mutta mielestäni ensisijaisen tärkeää on, että lapsille muodostuu hyvä side isovanhempiinsa, ja sehän onnistuu parhaiten kun me vanhemmat olemme poissa/mahdollisimman vähän hoidamme perusarkea. Näin teimme viime kerralla, vaikkemme läheteneetkään kotoa pois. Mutta isovanhemmat hoitivat lapset ja arjen pyörityksen, ja niin sen kuuluukin olla, jotta luo suhteen lapsenlapsiin. :) Isovanhemmilla ei ole mitään meidän lomalle menoa vastaan. Itse kuitenkin hieman emmin vielä.
Ap
Tyttäreni on osa-aikatöissä kuten hänen asuinmaassaan on tapana, kun lapset ovat pieniä. Ihan normaalia USA:ssa, Aasiassa ja Keski-Euroopassa.
Toiseksi suhde isovanhempiin syntyy ilman perusarkea ja parhaiten siten, että lastenlasten vanhemmat ovat paikalla. Lapsille on tärkeää nähdä, että eri sukupolvet tulevat toimeen keskenään ja että heillä on yhdessä mukavaa.
Isolla osalla lapsista arkea pyörittää päiväkoti, joten sinun teoriasi mukaan lapset luovat paremmat suhteet kunnan palkkaamiin työntekijöihin kuin omiin vanhempiin.
Meidän kokemuksemme mukaan isovanhemmista tuli "oikeita isovanhempia" vasta silloin, kun olivat lasten kanssa kotona päivät meidän ollessa töissä. Näin se meillä ainakin meni. Aiemmin olivat ihan tuntemattomiin verrattavissa. Kyllä aikaa täytyy viettää lasten kanssa tiiviimmin, kuin tunnin leikin ajan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sukulaispariskunta on juuri lähdössä kahdeksi viikoksi etelänmatkalle, kun toisen vanhemmat tulevat ulkomailta heille lapsenvahdiksi. Nuorin lapsista on 2-vuotias. Heillä on kokemusta jo ennestäänkin, kun nuorimman ollessa 1-vuotias vanhemmat lähtivät keskenään kaksi kertaa viikon kaupunkilomalle Eurooppaan. Heidänkin lapset vaikuttavat oikein reippailta ja sosiaalisilta eivätkä erityisesti vanhempiinsa kiintyneiltä, mutta eikö noin pienten ole ihan hyvä olla kiintyneitä juuri omiin vanhempiinsa eikä kehen tahansa vieraaseen aikuiseen kuten ulkomailla asuva isovanhempi on? Ja toisaalta eikö vanhemman olisi kiva tavata niitä omiakin vierailevia vanhempiaan eikä lähteä muualle lomalle?
Tällaisia kysymyksiä tuli siis itselleni mieleen tänään, kun kuulin sukulaisparin seuraavasta lomamatkasta.
Oletko miettinyt millaista on hoitaa lapset 100% yksin ilman minkäänlaista vapaa-aikaa ikinä? Suomessa suurin osa tuttavien ja sukulaisten lähellä asuvista vanhemmista pääsee milloin tahansa illaksi, viikonlopuksi jne. vapaalle, kun taas ulkomailla asuvat turvaverkottomat pienten lasten vanhemmat pyörittävät arkea 100% yksin. Voin hyvin kuvitella tässä olevan syyn sille miksi tuttavapariskuntasi haluaa lomailla, kun isovanhemmat kerrankin tulevat kylään. Toisaalta toiveena saattaa olla myös luoda syvempi ja parempi suhde isovanhempien ja lasten välille - sitä ei oikein pääse syntymään, jos vanhemmat hoitavat kaiken aivan kuten normaalistikin, ja isovanhemmat leikittävät tunnin tai pari päivässä.
En tiedä mikä tilanne sinun tuttavapariskunnallasi on, mutta meille isovanhemmat tulevat aina 2-3 viikoksi kerrallaan, joten ehdimme kyllä heidänkin kanssaan aikaa viettää.
Ap
Mä hoidin lapseni ilman ns. turvaverkkoja. Kyllä siitä selviää. En nääntynyt enkä kuollut.
Tottakai selviää. Mutta varmaan olisi ollut kiva saada vapaata kerran tai pari?
Ap
Mä jäin isovanhemman kanssa viikoksi kun olin n.2v vanhempien lähtiessä etelään. Kaikki meni hyvin ja nyt olen ihan normaali. ;)
Ei ollut mikään lähi-isovanhempi.
Reissu sijoittuisi isovanhempien meillä oloajan loppupuolelle, eli olisivat jo ehtineet olla meillä yli viikon niin, että lapset olisivat kotona heidän kanssaa ja me vanhemmat töissä. Sitä 4 yön reissua nyt lähinnä harkitaan, mutta kaikki ovat nyt tarttuneet tietty tuohon viikkoon.
Kyllä lapset muistavat isovanhempien edellisen reissun, puhuvat isovanhemmista lähes päivittäin. Skypetetään myös pari kertaa viikossa.
Mies olisi ihan valmiina jo lähtemään reissuun, mutta itse vielä mietin. Toisaalta, mieheni itse oli aina kesät ja kaikki lomat isovanhemmillansa, eli hänelle se, että isovanhemmat hoitavat on itsestäänselvyys.
Ap