Mikä saa miehet tuntemaan empatiaa? Milloin sinä mies itkit viimeksi? Milloin teidän miehenne on viimeksi itkenyt?
Olen seurannut miehiä ympärilläni vuosia ja huomannut, että jotkut miehet herkistyvät ihan eri asioista, kuin toiset. Esim. työkaveri herkistyy aina puhuessaan pojastaan, mutta puhuu lapsen äidistä hyvinkin epäempaattisesti. Sitten yksi tuttu oli itkenyt viimeksi, kun Jyp voitti mestaruuden. Nainen kun voi herkistyä monesta asiasta, myös vaikkei tahtoisi, niin onko miehen empatia ja itkuherkkyys sidoksissa vain muutamaan elämälle tosi tärkeään asiaan? Niinkuin mies itkisi vain, kun mielijoukkue voitta, muttei välttämättä, kun puhuu omasta pojastaan. Sitten on niitä miehiä, jotka eivät juuri ikinä itke, mutta nämä miehet myös tuntuvat olevan hyvin estyneitä persoonina. Myös itkemisen myöntämisessä on eroja. Jotkut kertoo avoimesti ja jotkut ovat hiljaa.
Kommentit (44)
Aika yksilöllistä kuinka tunteellinen joku on, kumpikin kykenee empatiaan ja suuriinkin tunteisiin. Itse en ole kovinkaan tunteellinen mies eikä se ole mikään äijärooli ei mua vain kovinkaan moni asia hetkauta, sellainen mä vain olen.
Mikä mut saa tuntemaan empatiaa?
No varmaan monet asiat, mitkä muitakin. Sen kun joku kärsii tai on menettänyt lähimmäisen noin esimerkiksi. Varmaan yleisesti tunnen empatiaa enemmän niitä kohtaan, joiden kanssa meillä on jotain yhteistä mm. yksinäisyys.
Milloin olen itkenyt / liikuttunut viimeksi?
Kunnolla olen itkenyt ehkä vuosi sitten yksinäisyyttäni, nykyään olen jo siihen tottunut vaikka se välillä masentaa. Mitä taas liikuttumiseen tulee niin varmaan jopa päivittäin, viimeksi kun katsoin tennistä ja Kontinen voitti yhdessä parinsa kanssa.
En viitsi edes luetella, onhan niitä vaikka kuinka.
Tänä aamuna itseasiassa viimeksi. Tosin nyt hivenen vääristää "todellisuutta", että olen hemmetin masentunut ja rankka päivä ja/tai päihdekäyttö eilen. Katsoin siis - jostain syystä - Nicholsonin ja Freemanin pääosittaman leffan ja huomasin huomasin,että tyyniliina on aivan läpimärkä.
Muuten en ota keskusteluun kantaa, vaikka sinänsä onkin mielenkiintoisehko.
Tänään itkeskelin tuota ketjua. Tuli paha mieli, kun ihmiset arvottavat toisiaan noin julmasti kielenkäytön perusteella.
https://www.facebook.com/groups/6824761843/permalink/10155162609131844/
Onko kukaan itkenyt karhun sylissä?
Oma puolisoni itkee usein. Lähinnä sanoisin sitä herkistymiseksi, en niinkään empatiaksi. Miestä pitää muistuttaa muiden ihmisten tunteista, koska muuten hänellä on tapana ajatella lähinnä vain itseään. Itku tulee, kun hän ajattelee, että menettää itse jotakin tai kun on jostain syystä todella iloinen.
Vierailija kirjoitti:
Oma puolisoni itkee usein. Lähinnä sanoisin sitä herkistymiseksi, en niinkään empatiaksi. Miestä pitää muistuttaa muiden ihmisten tunteista, koska muuten hänellä on tapana ajatella lähinnä vain itseään. Itku tulee, kun hän ajattelee, että menettää itse jotakin tai kun on jostain syystä todella iloinen.
Tulihan se sieltä miesvihaajan vihakommentti, mies on paska on se, uskotaan. Vaikutat muuten itse tunnevammaiselta katkeralta ihmisrauniolta.
Vierailija kirjoitti:
No mun mies "itkee" eli pikemminkin liikuttuu kyyneliin jatkuvasti. Viimeksi tänään, yhdestä traagisesta rakkaustarinasta josta luki lehdessä (vaimo kuoli syöpään tms). Itkee elokuvista ja musiikista ja tuollaisista tarinoista. On hyvin herkkä ja empaattinen.
Minulla on samanlainen mies. Parisuhde empaattisen miehen kanssa toimii kuin unelma.
Itku liittyy lähinnä itsesääliin niin naisilla kuin miehilläkin.
Voin näin anonyyminä tunnustaa että itkin vähän
Kun vampire diaryssä damon tappo rosen :(
Vierailija kirjoitti:
No mun mies "itkee" eli pikemminkin liikuttuu kyyneliin jatkuvasti. Viimeksi tänään, yhdestä traagisesta rakkaustarinasta josta luki lehdessä (vaimo kuoli syöpään tms). Itkee elokuvista ja musiikista ja tuollaisista tarinoista. On hyvin herkkä ja empaattinen.
Homo.
Vierailija kirjoitti:
Itku liittyy lähinnä itsesääliin niin naisilla kuin miehilläkin.
Kirjoitatko omasta kokemuksesta?
Minulla on ollut elämässäni monta pitkää parisuhdetta, jokainen herkän ja tunteellisen miehen kanssa. Muunlaiset eivät minulle sovikaan.
Nykyinenkin mieheni on paitsi komea ja älykäs, hyvin herkkä. Hän itkee usein liikutuksesta tai saattaa kyynelehtiä pelkästä rakkaudesta minuun tai lapsiinsa. Meillä molemmilla on lapsia.
En osaisi olla sellaisen miehen kanssa, joka ei näytä tunteitaan.
Miten sitä kokee tuntevansa toisen, jos toinen ei päästä "sisälleen"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itku liittyy lähinnä itsesääliin niin naisilla kuin miehilläkin.
Kirjoitatko omasta kokemuksesta?
Kenen kokemuksista sinä kirjoitat?
Olen lähinnä kauhulla lukenut vakavasti sairastuneiden haastatteluja, joissa he ovat todenneet joutuneensa lohduttamaan muita kun ovat kertoneet sairastuneensa. Jotain rajaa nyt siinä "empaattisuudessa"...
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut elämässäni monta pitkää parisuhdetta, jokainen herkän ja tunteellisen miehen kanssa. Muunlaiset eivät minulle sovikaan.
Nykyinenkin mieheni on paitsi komea ja älykäs, hyvin herkkä. Hän itkee usein liikutuksesta tai saattaa kyynelehtiä pelkästä rakkaudesta minuun tai lapsiinsa. Meillä molemmilla on lapsia.
En osaisi olla sellaisen miehen kanssa, joka ei näytä tunteitaan.
Miten sitä kokee tuntevansa toisen, jos toinen ei päästä "sisälleen"?
Kuulostaa että miehesi haluaisi päästää kunnon karhun sisälleen...
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut elämässäni monta pitkää parisuhdetta, jokainen herkän ja tunteellisen miehen kanssa. Muunlaiset eivät minulle sovikaan.
Hyvin tuntuu sopivan kun suhteita on enemmän kuin laki sallii eikä yksikään kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma puolisoni itkee usein. Lähinnä sanoisin sitä herkistymiseksi, en niinkään empatiaksi. Miestä pitää muistuttaa muiden ihmisten tunteista, koska muuten hänellä on tapana ajatella lähinnä vain itseään. Itku tulee, kun hän ajattelee, että menettää itse jotakin tai kun on jostain syystä todella iloinen.
Tulihan se sieltä miesvihaajan vihakommentti, mies on paska on se, uskotaan. Vaikutat muuten itse tunnevammaiselta katkeralta ihmisrauniolta.
Et voi tietää, millaista paskaa olen mieheni vuoksi saanut kestää. Suhteemme on perustunut siihen, että teemme kaiken mieheni mielen mukaan, koska olen aiemmin säälinyt itkevää puolisoa. Olemme puhuneet nyt paljon asiasta ja mies on alkanut ymmärtää käyttäytyneensä väärin läheisiään kohtaan.
Pointtini aiemmassa kommentissani oli lähinnä se, että itkeminen ei tarkoita empatiaa.
En ole koskaan nähnyt miesystäväni itkevän. Isoin tunnereaktio jonka vallassa on minun läsnäollessani ollut, oli jääkiekon mm-kultajuhliminen suureen ääneen tuntemattomia halaillen, kännissä tietenkin.
Hyvin on tunteensa kätkenyt minulta, eikä niistä puhu. Pitkään uskoin että hänessä on pehmeäkin puoli,mutta viimein ymmärsin että hän ei tahdo paljastaa sitä minulle. Toivon sydämestäni että jossain on joku joka tuon puolen hänestä löytää. Minun on jatkettava matkaa etten kivety itsekin.(erosimme viikko sitte tai ainakin edessä on pitkä tauko. Syyt on pitkälti tässä kommunikoinnin puutteessa.)
Niinpä.
Koen, että oma mieheni kyllä saattaa näyttää tunteensa, mutta empaattinen? Ei ollenkaan. Joskus mietin, kykeneekö hän ollenkaan asettua toisen asemaan. Todella kannustava kun jollain menee hyvin, ja iloitsee muiden puolesta, mutta kun kyse ns. "Heikkoudesta", että jollakin menee huonosti, niin hän vain ärsyyntyy. Ei tunne empatiaa, ei osaa surra muiden puolesta. Ei kestä heikkoutta.